Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D006801"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2019)Fibroblastikasvutekijä 21 (fibroblast growth factor 21, FGF21) on elimistön glukoosi- ja rasva-aineenvaihduntaa sekä energiatasapainoa säätelevä hormoni. Se säätelee myös elimistön vastetta erilaisiin stressitiloihin. Kriittinen, eli henkeä uhkaava sairaus saa aikaan stressivasteen, jossa elimistön tulehdusjärjestelmä aktivoituu ja hermoston toiminta ja hormonien eritys muuttuu. Mitokondrioiden ja solulimakalvoston toiminnan häiriöitä on alettu pitämään keskeisinä mekanismeina kriittisen sairauden synnyssä, ja FGF21:n ilmentymisen on osoitettu lisääntyvän näiden soluelinten normaalin toiminnan häiriintyessä. Tätä taustaa vasten on mahdollista, että FGF21 on osana elimistön stressivastetta kriittiseen sairauteen ja se voi toimia merkkiaineena solutason toimintahäiriöistä. Tämän katsauksen tarkoituksena oli koota tutkimukset, jotka käsittelevät FGF21:tä akuutisti tai kriittisesti sairailla ihmisillä. Artikkeleita haettiin kahdeksasta eri tietokannasta, ja hakukriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi yhteensä kolmetoista. Artikkelit käsittelivät useita erilaisia akuutisti tai kriittisesti sairaita potilasjoukkoja. Akuutisti ja kriittisesti sairailla FGF21-pitoisuudet ovat kohonneita kontrollihenkilöihin nähden, ja pitoisuudet saavuttivat huippunsa pääosin sairauden ensimmäisen vuorokauden aikana. Osassa potilaskohortteja FGF21-pitoisuudet korreloivat taudin vakavuuden ja kliinisten päätetapahtumien, kuten kuolleisuuden, kanssa. Näiden tulosten valossa on mahdollista, että FGF21 toimii osana elimistön stressivastetta kriittiseen sairauteen, tai se on merkkiaine kriittisesti sairaan solutason toimintahäiriöistä. Toistaiseksi tutkimukset ovat pääosin pienillä potilasjoukoilla tehtyjä havainnoivia tutkimuksia, joten jatkotutkimus tulee osoittamaan näiden hypoteesien oikeellisuuden.
-
(2023)The Critical Brain -hypothesis proposes that the brain operates in a phase transition between ordered and disordered state, in the vicinity of the critical point. The hypothesis has its roots in statistical physics and thermodynamics that aim to explain the emergent complexity of the nature and the behaviour of physical systems by investigating their statistical collective properties instead of looking solely at the micro level. Physical criticality can be seen as a fundamental phenomenon where the collective action of systems becomes independent of their microscopical details and many seemingly unrelated systems are characterised by same macro level attributes. Operation at the critical point maximises many attributes beneficial to the information processing capability of the brain such as information capacity, dynamic range and information transfer. Within the past 25 years, the criticality hypothesis has progressed from a theoretical framework to a convincing explanation for the operation of the brain. There’s cumulating evidence from computer simulations, in vitro experiments, animal experiments and from human MEG- and EEG-data. The mathematical background and the path from the depolarization of neurons to statistical inference has been perceived as abstract and difficult. The criticality hypothesis shares moderate attention in clinical use and teaching compared to its possible explanatory power. In this study, basic concepts and history of criticality are introduced by reviewing the relevant literature and showing examples. There’s a chapter for clinical applications. A nested, hierarchical model was built to explore the functional and structural dimensions of the brain. Common algorithms for computing outcome measures were implemented in-house. Under a linear topology, the model functioned as a non-nested model which complied with the hypothesis. The results suggest that the model is a viable platform for exploring the contribution of structure to brain dynamics. Biologically motivated structural modeling can have possible future clinical application for the understanding, diagnosis and the assessment of treatment outcomes in neurological and psychiatric disorders. This study can possibly raise awareness for the criticality hypothesis as there’s a limited number of reviews that go through the mathematical concepts, basic research and clinical examples.
-
(2015)Hypertrofinen kardiomyopatia on maailmanlaajuisesti yleisin perinnöllinen sydänsairaus. Pienellä osajoukolla hypertrofista kardiomyopatiaa sairastavista vaarallisten komplikaatioiden riski on huomattavasti kohonnut, joten ennustetta kuvaavia tekijöitä pyritään jatkuvasti löytämään lisää. Magneettikuvaus on todettu tarkimmaksi menetelmäksi sydämen lokeroiden kuvantamisessa. Tutkimuksia magneettikuvauksen hyödyistä hypertrofisessa kardiomyopatiassa on tehty, mutta vasemman eteisen kokoa ja sen merkitystä on käsitelty aiemmin vain kaikukuvauksen pohjalta. Otimme joukon potilaita, joilla hypertrofiseen kardiomyopatiaan liittyviä sydänlihasmuutoksia oli todettu, geenitestauksella todettuja sairausgeenin kantajia sekä verrokkeja, ja totesimme magneettikuvauksen avulla vasemman eteisen koon kasvavan sydänlihasmuutosten myötä, mutta emme löytäneet näyttöä, että vasen eteinen olisi kantajilla suurentunut jo ennen muutosten kehittymistä.
Now showing items 1-3 of 3