Faculty of Medicine
Recent Submissions
-
(2024)Background: Almost half of all patients with soft tissue sarcoma are over 65, and the proportion of older patients is increasing. Despite this, they have been underrepresented in clinical trials and only limited data is available to guide treatment decisions. Patients and Methods: Over 50-year-old patients treated for advanced soft tissue sarcoma at the Helsinki university hospital between January 2000 and July 2020 were included. Data on patient and tumor characteristics, treatment, and survival were retrospectively collected. 152 patients were included: 14.5% (n=22) were over 75, 34.2% (n=52) were 65-74 and 51.3% (n=78) were 50– 64 years old. Results: The outcomes of the oldest group differed from younger patients: as first line they were more likely to receive single-agent treatment (90.9% vs. 28.8% and 24.4%, p < 0.001) and had the lowest relative dose–intensity (70% vs. 88% and 95%, p<0.05). They experienced hematological grade three to four adverse events less frequently (38.1%, 56.9% and 72.7%, p = 0.031), and received fewer lines of treatment (medians 1, 2 and 2, p=0.01). They did not have an association between further lines of therapy and improved survival. Compared to the youngest group, the oldest patients had a greater risk of dying (HR 1.7, 95% CI 1.0-2.8, p=0.041) and their median overall survival was only 7.4 months, compared to 14.3 and 12.9 months in the two younger groups. Conclusion: These findings suggest that older patients tolerate chemotherapy when treatment is tailored to their needs but may not benefit as much as younger patients.
-
(2024)Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Tekijä: Milo Väisänen Työn nimi: Geeniekspression säätely pulpan inflammaatiossa Työn laji: Kirjallisuuskatsaus Kuukausi ja vuosi: 04/2024 Sivumäärä: 31 Säilytyspaikka: Helda Avainsanat: Inflammation, Genetics, Epigenetics Hampaan pulpakudoksen inflammaatio eli pulpiitti voi aiheutua karieksen tai muun ulkoisen ärsykkeen seurauksena. Pulpiitti voi piileä pitkään kivuttomana, ja siksi se on usein hankala diagnosoida. Bakteerien provosoima inflammaatioreaktio koostuu soluvälitteisestä ja humoraalisesta immuniteetista, joihin kuuluu useita neuraalisia ja vaskulaarisia muutoksia. Inflammaatio pyrkii eliminoimaan pulpaan päässeet patogeenit. Jos taudinaiheuttajaa ei kyetä poistamaan, pulpakudos voi ajan myötä nekrotisoitua. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on syventyä pulpan inflammatorisiin mekanismeihin solutasolla. Tutkimus koostuu pulpakudosta yleisesti taustoittavasta osuudesta sekä tarkemmin geenien ilmentymisen säätelystä pulpan inflammaatiossa. Jälkimmäiseen kuuluvat muun muassa transkriptiotekijät, mikro-RNA:t, epigeneettiset muokkaukset ja mitokondriaalinen DNA. Kirjallisuuskatsauksen artikkelit on haettu PubMed- tietokannasta. Artikkelien haussa käytettiin valittuja suodattimia kuten hakusanoja, ilmestymisvuotta ja artikkelien saatavuutta. Lisäksi työssä hyödynnetään muuta alan kirjallisuutta ja artikkeleita. Pulpassa tapahtuu suojaavia muutoksia kuten tertiaarisen dentiinin muodostumista jo ennen kuin bakteerit fyysisesti vuorovaikuttavat pulpan solujen kanssa. Bakteerien pintaproteiinien sitoutuminen pulpan solujen - ensimmäisenä odontoblastien – reseptoreihin käynnistää solunsisäisiä signaalireittejä. Nämä viestiketjut säätelevät transkriptiotekijöiden kautta geenien ilmentymistä, ja sitä kautta proteiinisynteesiä ja edelleen inflammaatiota. Geenien ilmentymiseen vaikuttaa keskeisesti solujen tuottamien pro- ja anti-inflammatoristen tekijöiden lisäksi mikro-RNA:t sekä epigeneettiset muutokset. Epigeneettisiä muutoksia kuten metylaatiota tapahtuu geenien säätelyalueilla, histoneissa ja lähetti-RNA:n tasolla.
-
(2024)Inledning: Opioider är kliniskt viktiga läkemedel som erbjuder en oerhört viktig analgetisk effekt, men också har ett antal biverkningar. Bieffekten sedation har påvisats, men tidigare forskning har inte hittat en klar förklaring till den. Studien använde sig av möss som saknar transkriptionsfaktorn Tal1 i embryonala rombomer 1. De uppvisar symptom på hyperaktivitet, ökad lokomotorisk effekt, jämfört med kontrollmöss. Men efter injektion av morfin blir de betydligt mer sederade än kontrollmössen som fått samma injektion. Detta är en explorativ studie med målet att hitta skillnader och med hjälp av litteraturen analyserade avvikelserna bland hjärnorna för att försöka förklara verkningsmekanismen bakom opioidernas sedativa effekt. Material: Studien utfördes på 20 möss, med fem per grupp av varje kombination av genotyp (Tal1cko, wild type) och injektionstyp (morfin, salin). Mössen injicerades antingen med salin eller morfin (30 mg/kg, intraperitonealt) med en volym på 10 ml/kg. Metoder: 13 koronala genomskärningar som representerar hela hjärnan valdes utifrån hjärnområden med stor expression av opioidreceptorer. Totalt 69 områden valdes inom dessa, därmed med 20 möss blev det 1380 områden att analysera. Skivorna skars med en kryostat och proteinet c-Fos färgades immunhistokemiskt. Antalet aktiverade celler kvantifierades manuellt. Data testades med tvåvägs-ANOVA. Resultat: Vid dataanalysen hittades en genomsyrande trend. Kontrollmössen uppvisade mera c-Fos-aktivering efter morfininjektion, medan Tal1cko-mössens aktiveringsnivå sjönk efter injektion. Vid analys av specifika områden hittades ett huvudområde med bilateral statistisk signifikans var trenden syns, det preoptiska området. Diskussion: Målet med denna studie var att explorativt undersöka c-Fos-expressionen hos mössen för att försöka ta reda på varför Tal1-knockoutmössens lokomotoriska aktivitet sjunker efter morfininjektion. En mekanism för detta har studien hittat. Kontrollmössen uttryckte mer c-Fos efter morfininjektion, medan Tal1cko-mössens aktiveringsnivå sjönk. Det funderades omkring flera teorier för att förklara detta, men på grund av projicerande axoner och ospecifiteten av c-Fos kan inte forskningsfrågan med säkerhet besvaras.
-
(2024)APECED eli autoimmuunipolyendokrinopatia-kandidiaasi-ektodermidystrofia on periytyvä lapsuusiässä ilmenevä sairaus, jonka aiheuttavat AIRE-geenin muutokset. Sairauden yleisimmät ilmentymät ovat lisäkilpirauhasten vajaatoiminta, lisämunuaisten vajaatoiminta ja krooninen kandidiaasi. Tutkimusaineisto koostui suomalaisesta 99 potilaan APECED-kohortista, jota on seurattu 1970-luvulta lähtien. Kohorttiin kuuluvilla potilailla on kliinisesti todettu APECED-tauti tai tunnetut patogeeniset muutokset AIRE-geenissä. Tutkimukseen valittiin ne 73 tutkittavaa, joilta oli saataville kasvutietoja syntymästä prepuberteetin loppuun. Tavoitteena oli kuvata, miten APECED-lasten kasvu vertautuu suomalaisiin kasvukäyriin, ja selvittää, mitkä APECED-tautiin liittyvät tekijät vaikuttavat lapsuusiän kasvuun. Pituutta kuvattiin SD-mittoina ja painoa suhteellisena painona. Tutkimuksessa verrattiin APECED-tautia sairastavien lasten pituutta ja painoa syntymässä, ensimmäisen endokrinopatian toteamishetkellä ja prepuberteetin lopussa. APECED-tautia sairastavat olivat jo syntyessään keskimäärin suomalaisia lapsia pienempiä; poikien syntymäpituuden mediaani oli -0,5 SD ja tyttöjen -0,7 SD. Ensimmäisen endokrinopatian kohdalla poikien pituuden mediaani oli -1,0 SD ja tyttöjen -1,3 SD. Yhteensä 37 potilaan kasvutietoja oli saatavilla ennen ensimmäisen endokrinopatian toteamista, ja heistä 18 pituuskasvu rikkoi hidastuvan kasvun seulontasääntöä. Valtaosalla tutkittavista pituuden SD jäi 0-käyrän alapuolelle prepuberteetin lopussa ja keskimääräinen ero odotuspituuteen oli -1,7 SD-mittaa. Ryhmätasolla prepuberteetin lopun pituuden mediaani oli -2,0 SD. 25 tutkittavaa rikkoi lyhytkasvuisuuden seulasääntöjä prepuberteetin lopussa. Tutkituista manifestaatioista pituuteen vaikutti kasvuhormonivaje. Kasvuhormonivajetta sairastavien pituuden mediaani prepuberteetin lopussa oli -3,2 SD. Glukokortikoidilääkityksen käyttöaika korreloi suoraan prepuberteetin loppupituuden kanssa. Tulostemme perusteella APECED-taudin vaikutuksia kasvuun sikiöaikana tulee tutkia ja selvittää muiden lapsuusiän kasvuun vaikuttavien tekijöiden, kuten lisämunuaisandrogeenien, merkitystä.
-
(2024)Kauladissektio on kirurginen toimenpide, jota käytetään pään ja kaulan alueen syöpien hoidossa sekä leviämisen ehkäisyssä. Radikaalista kauladissektiota puhutaan, kun poistetaan kaikki kaulan imusolmukealueet sekä ympäröiviä hermoja ja lihaksia. Nykyään kuitenkin pyritään suppeampaan selektiiviseen kauladissektioon leikkauskomplikaatioiden minimoimiseksi. Poistettavat imusolmukealueet valitaan arvioimalla, mihin etäpesäkkeet ensimmäisenä hakeutuvat imunestekierron mukana siltä alueelta, jossa primaarikasvain sijaitsee. Pään ja kaulan alueella esiintyy paljon ihosyöpiä, joista erityisesti melanooman ennuste on muiden kehon osien melanoomiin verrattuna huonoin, joten sen tehokas hoito on tärkeää. Kauladissektio on vakiinnuttanut paikkansa pään ja kaulan alueen ihosyöpien hoidossa, mutta toimenpiteeseen liittyy runsaasti komplikaatioita ja sen hyödyllisyydestä potilaiden pitkäaikaisselviytymisen kannalta käydään keskustelua. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin HUS plastiikkakirurgian klinikassa pään ja kaulan alueen ihosyöpien vuoksi suoritettujen kauladissektioiden tuloksia kattavasti. Aineistoon valikoitui 15 potilasta, joiden potilastiedot käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Tietojen perusteella koottiin kattava taulukko, joka sisältää potilaiden perustiedot, tarkan kuvauksen primaarikasvaimesta, imusolmuke-etäpesäkkeistä, itse kauladissektiosta sekä toipumisesta. Tutkimus tehtiin retrospektiivisenä potilasasiakirjatutkimuksena. Tutkimuksessa havaittiin, että 53,3 % potilaista kärsi leikkauksen jälkeen olkapään toiminnan vajauksesta tai kivusta, joka ei palautunut seuranta-aikana. Tutkimuksen perusteella voidaan ehdottaa kliinisiä toimintatapoja muutettavaksi siten, että jatkossa kaikki kauladissektiopotilaat tutkittaisiin systemaattisesti ennalta määritetyn protokollan mukaisesti erityisesti olkapään ja kasvohermojen toiminnan varmistamiseksi leikkauksen jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että potilaiden korkeasta keski-iästä huolimatta kuolleisuus leikkauksen yhteydessä oli niin vähäistä, että kauladissektio on kannattavaa tehdä, mikäli se on syövän hoidon kannalta suotuisaa.