Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D046690"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Masennus on kansanterveydellisesti merkittävä ongelma, sillä suomalaisista n. 5 % sairastuu vuoden aikana. Sairaus vaikuttaa selvästi elämänlaatuun heikentämällä toiminta- ja työkykyä. Erilaisia neuromodulaatiomenetelmiä on käytetty jo pitkään masennuksen hoidossa, erityisesti hoitoresistentissä taudissa. Vanhin niistä on sähköhoito, jota on käytetty jo 1930-luvulta lähtien. Viime aikoina on myös kehitetty uusia, ei-invasiivisia hoitoja. Uusin niistä on tDCS, eli transkraniaalinen tasavirtastimulaatio. Tähän työhön liittyy lyhyt katsaus masennuksesta ja erilaisista neuromodulaatiomenetelmistä. Tämän lisäksi tehtiin HYKS psykiatrian kautta pilottitutkimus tasavirtastimulaatiohoidosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitomenetelmän hyötyä vaikeahoitoisten masennuspotilailla. Potilaita rekrytoitiin HUS alueelta Keravalta ja Järvenpäästä. Yhteensä tutkimukseen osallistui 15 potilasta. Tutkimuksessa annettiin 2 mA tasavirtastimulaatiohoitoa 30 minuutin ajan 5 päivänä viikossa 3 viikon ajan. Tuloksia mitattiin ensijaisesti PHQ9-oirekyselyllä, lisäksi potilaat täyttivät BDI-, Oasis-, Sheehan toimintakykyasteikko-, Core5- ja 15D-kaavakkeet. Kaavakkeita kerättiin potilailta hoidon alussa ja jokaisen hoitoviikon jälkeen. Tutkimuksella ei osoitettu tilastollisesti merkittävää hyötyä tDCS-hoidosta. Potilaiden PHQ9 pisteet vähenivät keskimäärin n. 20 %. Kolme potilasta, eli 20 % osallistuneista, saavuttivat remission, joka määriteltiin 50 % laskuksi PHQ9 pisteissä. Pisteet vähenivät keskiarvoltaan 18,80 (SD ±6,3) pisteestä 15,00 (SD±7,3) pisteeseen. P-arvo oli 0,06. Tutkimuksen tulokset viittaavat aiempiin tutkimuksiin vertaillen heikompaan tehoon, mikä osittain voi selittyä vaikeahoitoisemmalla potilasmateriaalilla ja tutkimuksen pienellä otoksella.
-
(2017)Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on selkäytimen sähköinen stimulaatio kivunhoitomenetelmänä. Työssä kuvaillaan tämän menetelmän kehitystä, teoreettista taustaa ja tärkeimpien kliinisten tutkimusten tuloksia. Katsauksessa käsitellään myös lyhyesti nykyisiä stimulaatiolaitteita, niiden asennusta ja käyttöä. Selkäytimen sähköistä stimulaatiota käytetään pääasiassa vaikean pitkään kestäneen hermoperäisen kivun hoitoon. Tärkeimpiä tällaisia käyttöaiheita ovat selkäleikkauksien jälkeen jatkuneet raaja- ja/tai selkäkivut ja erilaisten ääreishermovaurioiden aiheuttamien kiputilojen lievittäminen. Yksi yleisimmistä muista käyttöaiheista on valtimoverenkiertohäiriöiden aiheuttaman kivun hoito. Stimulaatiohoitolaitteisto koostuu sähköisestä, yleensä akkukäyttöisestä stimulaattorista ja elektrodista. Elektrodi asennetaan potilaan selkäydinkanavaan ja stimulaattori ihon alle, ja ne yhdistetään toisiinsa johdoilla. Potilaalla on lisäksi ohjain, jolla voidaan säätää stimulaation voimakkuutta sopivan kivunlievityksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Maailmassa asennetaan vuosittain kymmeniätuhansia stimulaattoreita. Suomessa hoito on keskitetty pääasiassa yliopistollista sairaaloiden neurokirurgian klinikoihin ja kipupoliklinikoiden anestesiologisiin yksiköihin. Potilaat valikoituvat hoitoon yleensä monialaisen kipupoliklinikan tai jonkin yksittäisen erikoisalan lääkärin arvion perusteella. Ennen stimulaatiohoitoon päätymistä potilaiden kivut ovat kestäneet keskimäärin useita vuosia syyn mukaisista hoidoista tai kipulääkityksestä huolimatta. Aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta voidaan päätellä, että asianmukaisesti toteutetulla selkäytimen sähköisellä stimulaatiolla voidaan lievittää selvästi useimpien potilaiden kipua, ja hoitovaikutuksen voidaan odottaa säilyvän vuosien ajan. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että hyvin suoritettuja näyttöön perustuvan lääketieteen arviointiperusteet täyttäviä tutkimuksia tämän hoitomenetelmän tehosta ja taloudellisesta vaikutuksesta on vähän. Uusia aikaisempaa laajempia tutkimuksia on valmisteilla ja käynnissä.
Now showing items 1-2 of 2