Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D058888"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Tutkimuksen tavoitteena oli edistää hallitun sydänregeneraatiohoidon löytymistä. Sydäninfarktista paraneminen ilman arpea, vähentäisi infarktien aiheuttamaa tautitaakkaa, pidentäisi infarktipotilaiden elinikää ja parantaisi elämänlaatua. Konkreettisena tavoitteena oli selvittää miten neonataalihiiret, joita käytetään infarktitutkimuksissa, sietävät vatsakalvon sisään annettua injektioina toteutettua Wnt-inhibiittorihoitoa. Wnt inhibiittorina käytettiin XAV-939 yhdistettä. Lisäksi tutkittiin aiheuttaako yhdiste muutoksia neonataalihiirien sydämien histologiaan tai hapenkulutukseen. Pienimolekyylisellä Wnt-inhibiittori XAV-939:llä on arveltu olevan myönteisiä arpikudosta vähentäviä vaikutuksia, mahdollisesti myös sydämen infarktin jälkeisissä sydänvaurioissa. Tutkimuksen aikana annettiin neonataalihiirille (N=104) pistoshoitona kuljetinainetta joko XAV-939 -yhdisteen kanssa tai ilman. Pistoshoito annettiin vatsakalvon sisälle seitsemän päivän ajan, jonka jälkeen hiiret lopetettiin. Lääkkeen kuljettimena toimi joko fysiologinen suolaliuos tai maapähkinäöljy. Hoidon vaikutuksia arvioitiin hiirten kuolleisuuden, kokonaispainon kehityksen, sydämen painon, sydänsolujen mitokondrioiden hapenkulutuksen ja histologian avulla. Hiiret sietivät hoitoa hyvin, yksi hiiri kuoli hoidon aikana. Hiirten painon kehityksessä tai sydämien painoissa lopetushetkellä ei havaittu eroa ryhmien välillä. Lääkemolekyyliryhmissä ja kontrolliryhmissä sydämen histologia oli HE-värjättynä normaali. Sydämien mitokondrioiden hapenkulutustasossa havaittiin laskua verrattuna kontrolliryhmään, kun lääke annettiin sekoitettuna fysiologiseen suolaliuokseen. XAV-939:n liukoisuus tähän vehikkeliin todettiin huonoksi, eikä löydöksestä voi vetää vahvoja johtopäätöksiä ilman lisäselvityksiä. Tuloksia ja kokemuksia voidaan käyttää pohjana pohdittaessa, millä asetelmalla edetään tutkimaan hoidon vaikutuksia hiirillä, joille aiheutetaan myös infarkti. Tutkielman yhteydessä kertyi myös aineistoa hiirten pakastettuina sydäminä ja sydänleikkeinä. Näistä on mahdollisuus teettää myöhemmissä tutkimuksissa esimerkiksi PCR määrityksiä ja erilaisia histologisia värjäyksiä.
-
(2019)Parodontiitti eli hampaiden tuki- ja kiinnityskudossairaus ja nivelreuma ovat molemmat kroonisia tulehdussairauksia, joiden patologiset taudinkulut muistuttavat vahvasti toisiaan. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka nivelreuman hoitoon käytetyt biologiset lääkeainehoidot tehoavat samanaikaisesti potilaiden parodontiumiin ja mahdollisesti biofilmi välitteiseen parodontiittiin. Uudet spesifisesti vaikuttavat monoklonaalliset vasta-aineet ovat tuoneet moderniin lääketieteeseen tehokkaat ja tarkasti toimivat tavat hoitaa potilaiden monimuotoisia sairauksia. Nivelreuman sekä parodontiitin samantapaiset patogeeniset, etiologiat, yhteiskunnallisesti kalliit hoidot ja sairauksien vahvat yhteydet toisiinsa ovat isoja tekijöitä sille, miksi sairauksien yhtaikaista lääkehoitamista olisi syytä tutkia. Proinflammatoriset TNF-alfa-, IL-6- ja IL-1-sytokiinit ovat todistetusti osoittaneet isot roolinsa molempien tulehduksellisten sairauksien patologisissa prosesseissa. Täten esille nouseekin kysymys, että kuinka systeemisesti toteutetut biologiset lääkehoidot vastaavat sairauksien hoitoon. Lääkehoitojen kalliiden kulujen takia olisi järkevää ja yhteiskunnallisesti kannattavaa hyödyntää kyseisiä lääkeainehoitoja tehokkaan kohdistetusti sellaisille potilasryhmille, jotka hyötyisivät niistä kaikkein eniten. Näin potilaiden hoitomyöntyvyydet pitkille sekä raskaille hoidoille lisääntyisivät sekä tautien komplikaatioriskit vähentyisivät. Kaiken kaikkiaan pitkittäisprospektiiviset potilastutkimukset osoittivat tilastollisesti merkittäviä parannuksia nivelreumapotilaiden reumatologisissa - sekä parodontaallisissa parametreissa. Lääkeainehoidot osoittivat tehonsa nopeasti ja olivat muihin immunosuppressiivisiin lääkehoitoihin verrattuna tehokkaampia sekä paremmin siedettyjä. Täten biologiset lääkehoidot voisivat mahdollisesti tulevaisuudessa toimia osana parodontiitin hoitoa. Positiivisista tuloksista huolimatta on kuitenkin hyvä sanoa, että mittavampia tutkimuksia aiheesta tarvitaan lisää.
Now showing items 1-2 of 2