Browsing by Title
Now showing items 1315-1334 of 2545
-
(2022)Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Lääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Lääketieteen lisensiaatti Tekijä: Otso Nieminen Työn nimi: Molecular allergy diagnostics in predicting oral cow’s milk challenge outcome in Finnish children Työn laji: Vertaisarvioitu artikkeli Kuukausi ja vuosi: Tammikuu 2023 Sivumäärä: Seitsemän Avainsanat: Cow’s milk allergy, milk, IgE, molecular allergy diagnostics, oral food challenge Säilytyspaikka: TUHAT ja IngentaConnect Muita tietoja: - Tiivistelmä: Tutkimuksen tausta Maitoallergian diagnosoimiseen tarvitaan ruoka-ainealtistuksia, joiden toteuttaminen vaatii paljon resursseja. Altistustarpeen vähentämiseksi tässä työssä määritettiin altistustulosta ennustavat viitearvot maidon ja sen pääallergeenien spesifiselle IgE:lle. Tutkimuksessa käytetyt menetelmät Yhteensä 135 maitoallergiseksi epäiltyä lasta altistettiin avoimesti kuumentamattomalla lehmänmaidolla (mediaani-ikä 1,8 vuotta). Altistustuloksia verrattiin mitattuihin maidon ja sen allergeenien kaseiinin, alfa-laktalbumiinin, beta-laktoglobuliinin ja naudan seerumialbumiinin spesifeihin IgE-vasta-ainetasoihin. Tulokset Viisi altistusta jätettiin tutkimuksesta pois puhtaasti subjektiivisten oireiden vuoksi. Jäljelle jäävistä 130 altistuksesta 98 (75 %) oli positiivisia. Yhdenkään allergeenispesifisen IgE:n erottelykyky ei ollut maidolle spesifistä IgE:tä parempi. 1–2-vuotiaiden lasten erottelukykykäyrässä maidolle spesifisen IgE:n taso 6,30 kU/l ennusti positiivista altistustulosta 94 %:n tarkkuudella ja 33 %:n herkkyydellä. 3–14-vuotiaiden lasten osalta taso 13,9 kU/l ennusti positiivista altistustulosta 93 %:n tarkkuudella ja 25 %:n herkkyydellä. Keskivaikean tai vaikean reaktion saaneilla lapsilla oli korkeammat spesifisen IgE:n tasot maidolle, alfa-laktalbumiinille ja naudan seerumialbumiinille verrattuna lievän reaktion saaneisiin lapsiin. Pohdinta tutkimustulosten merkityksestä Molekyyliallergologiset tutkimusmenetelmät eivät osoittautuneet perinteistä maidolle spesifisen IgE:n määrittämistä paremmaksi keinoksi ennustaa avoimen maitoaltistuksen tulosta. Tutkimuksen ansiosta suomalaisille lapsille on luotu kliiniseen käyttöön soveltuvat raja-arvot, joiden ylittyessä lapsi voidaan jättää altistamatta, mikäli myös kliiniset esitiedot tukevat tätä päätöstä. Lisäksi tutkimus vahvisti käsitystä, ettei altistuksessa mahdollisesti ilmenevän allergisen reaktion vakavuutta voi luotettavasti ennustaa spesifisen IgE:n avulla.
-
(2019)Concomitant deregulation of MYC and BCL2, whether at the genomic or protein level, comprises a clinically significant poorly characterized biological high-risk feature in diffuse large B-cell lymphoma (DLBCL). To interrogate these lymphomas, we comprehensively characterized genomic alterations and protein expression of BCL2, BCL6 and MYC in the context of comprehensive mutational, transcriptomic and clinical data in 181 patients with primary DLBCL. While the structural variations of BCL2 were subtype-specific and specifically increased BCL2 expression, molecular dissection of MYC deregulation revealed associations with other lymphoma drivers, of which we highlight concurrent TP53 alterations. Double protein expression (DPE) arose from heterogeneous molecular backgrounds in a subtype-dependent manner. In GCB DLBCL, concurrent alterations of MYC and BCL2 loci gave rise to the majority of DPE DLBCLs, whereas in the ABC DLBCLs, concurrent alterations were infrequent. Clinically, DPE DLBCL defined a prognostic entity, which was independent of International Prognostic Index (IPI) and cell-of-origin, and together with TP53 alterations had synergistic dismal impact on survival. Importantly, BCL6 translocations identified non-GCB lymphomas with favorable BN2/C1 -like outcomes independent of IPI and concurrent DPE status. Our findings elucidate the pathogenesis and biological determinants of high-risk DLBCL and reveal subtype-specific and clinically feasible predictors of subtype and outcome.
-
(2020)Tausta: Sydämen sepelvaltimoiden ohitusleikkaus ja läppäleikkaus ovat yleisiä sydänkirurgisia toimenpiteitä. Siitä huolimatta molekyylitason arviointityökaluja tai -asteikkoja leikkaushyödyn laadullista arviointia ja ennustusta varten on vähän. Menetelmät: Tutkimuksessamme keräsimme sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen tai sydämen läppäleikkauksen aikana potilailta eteiskorvakenäytteitä. Potilaista 28 leikattiin Helsingissä ja 20 Tampereella. Kaikilta potilailta kerättiin leikkauksen aikana tutkimusta varten kudosnäyte sydämen oikeasta eteiskorvakkeesta. Näytteiden geenien ilmentymisprofiilit analysoitiin sekvensoimalla niistä eristetty RNA. Potilastiedoista keräsimme kliiniset tiedot sydämen toiminnasta, ohitusleikkaukseen tai läppäleikkaukseen liittyvistä riskitekijöistä sekä lääkityksen. Analyysit teimme IBM SPPS Statistics ohjelmalla. Tulokset: Pearsonin korrelaatio oikean eteiskorvakkeen APELIN mRNA:n ilmentymisen ja preoperatiivisen vasemman kammion ejektiofraktion välillä oli -0.549 (p=0.001). APELIN mRNA:n ilmentyminen korreloi merkittävästi (Pearsonin korrelaatio 0.471, p=0.006) myös ejektiofraktion muutoksen kanssa (postoperatiivinen-preoperatiivinen ejektiofraktio). Yhteenveto: Tutkimuksessamme havaitsimme, että APELIN mRNA:n määrä sydämen oikeassa eteiskorvakekudoksessa ennustaa suurempaa potilaan leikkauksesta saamaa vasemman kammion ejektiofraktion paranemisella mitattavaa sydämen toiminnan hyötyä. Lisäksi APELIN mRNA:n ilmentyminen oli kääntäen verrannollinen leikkausta edeltävälle heikolle vasemman kammion ejektiofraktiolle. Mielenkiintoista oli, että APELIN mRNA:n määrän ja munuaisten glomerulusten suodatusnopeuden välillä ei ollut korrelaatiota. Nämä alustavat oikean eteiskorvakkeen geenien ilmentymisprofiilin analyysituloksemme liittävät APELIN mRNA:n ilmentymisen sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen tai sydämen läppäleikkaukseen assosioituvaksi sydänperäiseksi potilaiden toipumista ennustavaksi tekijäksi. Tuloksemme puoltavat materiaalin laajempaa analyysiä ja ennen leikkausta otettavien verinäytteiden analytiikkaa leikkaushyödyn kliinisesti käytettävien biomarkkerien kartoittamiseksi.
-
(2021)Parodontiitti on plakkibakteereiden aiheuttama krooninen tulehdussairaus, jonka seurauksena hampaiden kiinnityskudos tuhoutuu palautumattomasti. Yhtenä parodontiitin ja systeemisten sairauksien yhteyttä selittävänä tekijänä pidetään molekyylijäljittelyä. Molekyylijäljittely on tulehdusta edistävä immunologinen prosessi, jossa vasta-aineet ristireagoivat isännästä peräisin olevien ja bakteerista alkuperää olevien epitooppien välillä. Tutkimuksissa on havaittu parodontiittipatogeenejä vastaan tuotettujen vasta-aineiden ristireagoivan isännän hapettuneiden LDL-proteiinien ja lämpösokkiproteiinien välillä. Tämän tutkielman tavoitteena oli käsitellä parodontiitin aiheuttamaa molekyylijäljittelyä selvittämällä neljän merkittävän parodontiittipatogeenin eli P. gingivaliksen, A. actinomycetemcomitansin, P. intermedian ja T. forsythian vasta-aineiden yhteyttä ristireagoiviin vasta-aineisiin. Aineistona käytettiin 506 potilaasta koostuvaa PAROGENE-aineistoa, joka on COROGENE-tutkimusaineiston alaotos. Tutkielmassa havaittiin korrelaatioita parodontiittipatogeenien ja ristireagoivien vasta-aineiden välillä, mikä tukee oletusta siitä, että molekyylijäljittelyä esiintyy parodontiitissa. Tutkimuksia aiheesta tarvittaisiin lisää, sillä parodontiitin vaikutuksista ihmisen yleisterveyteen molekyylijäljittelyn kautta tiedetään tällä hetkellä kohtalaisen vähän.
-
(2022)Tausta: Monialainen oppiminen tunnistetaan nykyään tärkeäksi osaksi lääketieteen perusopetusta, ja sen hyödyistä on enenevässä määrin kansainvälistä tutkimusnäyttöä. Asenteita liittyen monialaiseen oppimiseen ja yhteistyöhön on mielekästä kartoittaa oppimistarpeiden tunnistamiseksi. Menetelmät: Tutkielmassa kartoitetaan Helsingin yliopiston lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden asenteita ja koettuja hyötyjä monialaiseen oppimiseen liittyen. Aineistona käytettiin osia kevään 2022 aikana toteutetusta sähköisestä kyselytutkimuksesta (N=135), johon saattoi vastata suomeksi tai ruotsiksi. Asenteita tutkittiin UWE-IP-kyselyllä, joka sisältää 35 monivalintakysymystä. Koettuja hyötyjä tutkittiin avoimilla kysymyksillä. Kyselyssä kartoitettiin myös kokemuksia, toiveita ja kehitysehdotuksia, jotka on tarkoitus raportoida myöhemmin. Tulokset: Vastauksissa monialaisen opetuksen hyödyistä korostuivat näkökulmien laajentaminen, työelämäsuhteiden parantaminen ja tiimityön tehostaminen. 4/5 vastaajista toivoi lisää monialaista perusopetusta ja 2/3 ilmoitti haluavansa osallistua nykyistä enemmän monialaisille valinnaisille opintojaksoille. Asennoituminen monialaiseen oppimiseen oli pääosin myönteinen. Yleinen käsitys ammattien välisestä vuorovaikutuksesta sosiaali- ja terveydenhuollon alalla oli yllättävän kielteinen ottaen huomioon, että henkilökohtainen kokemus arvostuksesta ja työskentelyn vaivattomuudesta monialaisissa suhteissa oli huomattavan myönteinen. Eri vuosikurssien välillä ei ollut vastauksissa eroa, mutta ruotsiksi vastanneiden arvio omista ryhmätyötaidoista ja käsitys monialaisesta vuorovaikutuksesta olivat myönteisempiä kuin suomeksi vastanneilla (p ≤ .02). Lisäksi ne, jotka toivoivat lisää monialaista opetusta, suhtautuivat muita myönteisemmin monialaiseen oppimiseen (p ≤ e-7). Johtopäätökset: Lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden suhtautuminen monialaiseen oppimiseen oli myönteinen, ja monialaista opetusta toivottiin lisää. Jatkossa tulisi selvittää, miten koetut hyödyt ja asennoituminen muuttuvat, kun kehitysehdotukset ja oppimistarpeet on huomioitu käytännön opetuksessa.
-
(2022)Pään ja kaulan alueen syövät ovat monimuotoinen syöpäryhmä, jossa tärkeimmät riskitekijät ovat runsas alkoholinkäyttö sekä tupakointi. Papilloomavirusinfektio on merkittävä suunielusyövän riskitekijä. Hoitovaihtoehtoja ovat kirurgia, sädehoito, tai näiden yhdistelmä. Sädehoitoon voidaan liittää solunsalpaajahoito. Hoidon suunnittelee kasvainkokouksessa moniammatillinen tiimi, johon kuuluu eri erikoisalojen lääkäreitä. Tämä tutkielma on osa väitöskirjaosatyötä, jossa tarkastellaan HUS Pään ja kaulan kasvainrekisterin toimintaa vuonna 2019. Tutkielmassa käytiin läpi kaikki vuonna 2019 todetut pään ja kaulan alueen syövät HUS-alueella, ja selvitettiin, mikä oli kasvainrekisterin täyttöaste. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella HUS-alueella todettujen syöpien lukumäärää ja jakaumaa, ja verrata todettuja syöpiä koko maassa todettuihin syöpiin. Yhteensä uusia pään ja kaulan alueen syöpiä todettiin vuonna 2019 HUS-alueella 405. Näistä naisia oli 142 (35 %) ja miehiä 263 (65 %). Kasvainrekisteriin uusia syöpiä oli kirjattu 210, joten rekisterin täyttöaste oli 52 %. Suomen Syöpärekisterin tietojen mukaan Suomessa todettiin vuonna 2019 yhteensä 957 pään ja kaulan alueen syöpää. HUS-alueella todettiin siis 38 % koko maan syövistä. Nielusyöpä oli yleisin syöpätyyppi. Pään ja kaulan alueen syöpien jakauma oli HUS-alueella ja koko maassa lähes sama. HUS Pään ja kaulan kasvainrekisterin täyttöaste oli vuonna 2019 varsin matala, ja rekisterin käyttö ei ollut vielä täysin vakiintunutta. Tavoite on, että vuodesta 2022 alkaen kaikki todetut syövät kirjattaisiin rekisteriin. Tällöin tieto HUS-alueen syövistä siirtyisi luotettavasti Suomen Syöpärekisteriin.
-
(2023)Tutkielmassa tarkasteltiin ja vertailtiin tyypillisesti kehittyneiden moni- ja yksikielisten 11-vuotiaiden lasten kuultujen kertomusten ymmärtämiseen tarvittavia taitoja. Kertomuksilla viitataan tässä tutkielmassa suullisesti tuotettuihin lyhyisiin kuvitteellisiin tarinoihin. Monikielisen kehityksen ja siihen liittyvien haasteiden erottaminen kielen kehityksen häiriöistä voi olla haastavaa, sillä usein monikielisten lasten kielen kehitystä arvioidaan yksikielisten lasten mukaan normitettujen arviointityökalujen avulla. Olisi kuitenkin tärkeää kerätä lisää tietoa monikielisten lasten ja nuorten tyypillisestä toisen kielen kehityksestä, jotta voidaan tunnistaa siitä poikkeavat ilmenemismuodot paremmin. Erityisesti monikielisten kouluikäisten lasten ja nuorten kielen kehityksestä on vähän tietoa. Kuultujen kertomusten ymmärtämiseen vaaditaan ymmärtävän kielen ja kielellis-kognitiivisia taitoja sekä se on tärkeä edellytys oppimiselle. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin sukupuolen ja altistumisiän sekä tutkittavien vanhempien koulutustaustan, työtilanteen ja suomen kielen taitotason vaikutusta kuultujen kertomusten ymmärtämisen taitoihin. Tutkimukseen osallistui 12 monikielistä lasta ja 21 yksikielistä verrokkia. Kuultujen kertomusten ymmärtämisen taitoja mitattiin Clinical Evaluation of Language Fundamentals (5. painos) -testin kertomusten ymmärtäminen -osatestin avulla. Tutkittavien taustatietoja kerättiin vanhempien täyttämän taustatietolomakkeen avulla. Tuloksia analysoitiin kuvailevalla tilastoanalyysillä Microsoft Excel ja IBM SPSS Statistics 28 -ohjelmien avulla. Monikieliset tutkittavat suoriutuivat kertomusten ymmärtäminen -osatestissä kokonaispisteissä ja lähes kaikissa osa-alueiden pisteissä tilastollisesti merkitsevästi heikommin kuin yksikieliset tutkittavat. Tutkittavien sukupuolella, altistumisiällä tai heidän vanhempiensa koulutustaustalla tai työtilanteella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta testissä suoriutumiseen. Tutkimuksessa tehdyt löydökset ovat tärkeitä huomioida monikielisten lasten kielellisiä taitoja arvioitaessa, sillä monikielisten lasten heikommat kielelliset taidot toisessa kielessä yksikielisiin ikäverrokkeihin verrattuna eivät välttämättä johdu heidän kielellisistä haasteistaan vaan ne saattavat liittyä tyypilliseen monikieliseen kehitykseen. Kun tunnetaan monikielisten lasten kertomusten ymmärtämisen taidot ja mahdolliset haasteet yksikielisiin ikäverrokkeihin verrattuna, voidaan tukea heidän kertomusten ymmärtämistään ja oppimistaan esimerkiksi kouluympäristössä.
-
(2023)Monikielisen väestön osuus niin koko maailmassa kuin Suomessakin lisääntyy jatkuvasti. Monikieliset lapset muodostavat suhteellisen suuren osan myös puheterapeuttien asiakaskunnasta monilla alueilla. Monikielisyyteen liittyvien kielellisten haasteiden erottaminen erilaisista kielen kehityksen häiriöistä voikin usein olla haastavaa. Monikielisten lasten kielellisen kehityksen ja mahdollisten kielellisten haasteiden arvioiminen perustuu usein yksikielisten lasten mukaan normitettuihin arviointimenetelmiin ja testeihin. Olisikin tärkeää saada lisää tietoa monikielisten lasten tyypillisistä kielen kehityksen piirteistä, jotta voidaan paremmin tunnistaa niistä poikkeavat ilmenemismuodot ja kehityskulut. Varsinkin kouluikäisten monikielisten kielenkehityksestä ja sen arvioinnista löytyy vielä melko vähän tietoa. Erityisesti kielellisen ymmärtämisen arvioiminen voi olla hyödyllinen työkalu monikielisten lasten kielen kehitystä arvioitaessa, koska kielelliseen ymmärtämiseen liittyvät vaikeudet vaihtelevat monikielisillä eri kielten välillä vähemmän kuin tuottamisen vaikeudet. Kyky noudattaa ohjeita on kielellistä ymmärtämistä sekä työmuistia vaativa taito. Se on olennainen edellytys paitsi monenlaisen arkisen toiminnan kannalta, myös uusien taitojen oppimiselle ja tiedon omaksumiselle. Tässä tutkimuksessa verrattiin 11-vuotiaiden tyypillisesti kehittyneiden moni- ja yksikielisten lasten ohjeiden noudattamista. Lisäksi tarkasteltiin työmuistikapasiteetin, ohjeen pituuden sekä kielellisen kompleksisuuden vaikutusta ohjeiden noudattamiseen. Tutkimukseen osallistui 11 monikielistä lasta sekä 21 yksikielistä verrokkia. Ohjeiden noudattamista mitattiin CELF-5-arviointimenetelmän Ohjeiden noudattaminen -osatestillä. Tulokset analysoitiin tilastollisilla menetelmillä IBM SPSS Statistics 28 -ohjelman avulla. Monikieliset lapset pärjäsivät tilastollisesti merkitsevästi heikommin kuin yksikieliset ohjeiden noudattamisessa. Työmuistikapasiteetin ja ohjeiden noudattamisen yhteys jäi kuitenkin tämän tutkimuksen pohjalta epävarmaksi. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja eri pituisten ohjeiden osalta, mutta selkeää trendiä esimerkiksi suurenevista eroista ohjeen pidetessä ei löydetty. Käsitteiden määriä tarkastellessa tilastollisesti merkitsevä ero löydettiin ainoastaan ensimmäisessä luokassa, jossa kuvaavia käsitteitä ei käytetty ollenkaan. Tutkimuksen tulos vahvistaa aiempien tutkimusten tarjoamaa käsitystä siitä, että normeja heikompi suoritus ei välttämättä ole viite kielellisistä pulmista, vaan saattaa liittyä tyypilliseen monikielisyyteen kytkeytyvistä haasteista.
-
(2019)Aim. As the foreign-language speaking population grows in Finland, more and more children exposed to many languages are assessed by a speech therapist because their linguistic development causes a concern. Multilingualism is a growing phenomenon both internationally and in Finland. The assessment of a multilingual client poses a challenge to the speech therapist of how to assess a language that she or he is not familiar with. The aim of this study is to get information on how Finnish speech therapists assess their multilingual clients, especially their home languages. In addition, this study gathers information on how the speech therapists experienced the evaluation of a multilingual client. The purpose is to identify the types of assessment methods that Finnish speech therapists use to assess the linguistic skills of their multilingual clients and which assessment methods would be needed in their work. The profession of language analyst is presented to the speech therapists and they are also asked about their thoughts and opinions on the profession in question. Method. A survey was used as a method of this study. The survey was aimed for the speech therapists who were graduated and employed in Finland. The survey was sent to 1233 speech therapists by the e-mail list of the Finnish Association of Speech and Language therapists, and 132 speech therapists answered to it with a response rate of 10,7 %. In the questionnaire both closed and open questions were used, so the replies were analyzed in both quantitative and qualitative terms. In the quantitative analysis, the frequency and percentages of closed responses were calculated using the Microsoft Excel program. The qualitative analysis was carried out by gathering information from the open questions under different themes. Results and conclusions. According to the speech therapists, the assessment of a multilingual client is challenging. Nonetheless, most of the speech therapists who responded to the survey assessed all their clients’ languages. The result differs from the international study whereby speech therapists rarely assess the home languages of their clients. Assessment of the home language is important for the differential diagnosis. A language disorder cannot be reliably diagnosed based on a single language assessment. Finnish speech therapists mainly used the interview in the anamnesis phase and an interpreter when using assessment methods. Speech therapists were insecure when assessing a multilingual client, especially client's home language skills, but more confident when assessing the client's Finnish, Swedish or Sami skills. Nearly half of the speech therapists had challenges with interpreters, and most respondents would be interested in working with language analysts in the future.
-
(2021)Aim of the study. The aim of this thesis was to examine the self-repairs and their development in 4–5 years old children, who were learning finnish as their second language. It was also meant to find out, if the development of self-repairs was somehow different due to a linguistic small group intervention and along that, possibly enchanced language learning. Earlier research about the multilingual children's self-repair's development has been quite few, but the theme is interesting because of the known connections of self-repairs and the abilities of linguistic processing, for example (Zuniga & Simard, 2019). The previous studies have shown that the self-repairs of speech are usually targeted at such things that the child is lingually aquiring at that agepoint (Laakso, 2006). It is also known that higher levels of lingual knowledge are connected to more complex self-repairs (Dumont, 2010). Methods. There were 20 multilingual 4–5-year-old children, from the PAULA-project of the universities of Helsinki and Turku, who were chosen to the sample of this thesis. Half of them took part in a linguistic small group intervention during the one-year follow-up. This thesis' qualitative material included videotapes from the playsessions of child and research assistant. The videotapes were annotated using ELAN-software and every self-repair of the children was classified by the maker of self-repair initiation, the type of self-repair initiator and it's position and the self-repair's target. Statistics were made based on the classified self-repairs, and a quantitative analysis was carried out by observing statistical characteristics and using a repeated measures ANOVA. Results and conclusions. Results of the repeated measures ANOVA were not statistically significant, but some medium to strong effect sizes were noticed. At the level of the whole group (N = 20) there was a decrease in the number of self-repairs that begun without any clear initiator, which might denote that the abilities of using different initiators of self-repair are evolved in multilingual children at the age of four to five years. Also, the amounts of syntactic and morphological repairs were increased, which may in turn indicate that the syntactic and morphological parts of language become the core of linguistic development of multilingual children at that age. About the effects of the intervention was, for their part, noted that the usage of self-repair's initiator combinations and phonological repairs was increased in the intervention group. When assessing the reliability of the results, it should be rememberd that the statistical significance was not reached and that the sample was small.
-
Monikielisten 4-vuotiaiden lasten kerrontataitojen kehitys kielellisen pienryhmäintervention aikana (2022)Background and Objectives: In today's world, multilingualism is more the rule than the exception. Successively multilingual children from immigrant backgrounds are more likely to be referred to speech therapist diagnostic tests and receive a relatively larger amount of support measures in kindergarten and school. This is often due to insufficient exposure to the target language, in which case age-level language skills are not achieved. Studies show that it is important to support the development of the second language at an early stage, especially with a focus on vocabulary, in order to enable successively multilingual children to have sufficient language skills before entering school. The aim of this thesis is to investigate the development of narrative skills of multilingual children before and after the small group language intervention and compare their development to children who did not participate in such intervention. This thesis is part of the MULTILINGUA research project. Subjects and methods: In this thesis, a research and control group of a total of 41 children eere selected from a larger sample of the Paula-research project. The children who participated in the study were all successively multilingual children with a foreign background whose first language and language spoken at home was other than Finnish, Swedish or Sámi. The children of the research group (n = 21) participated in weekly small group activities in the kindergarten for about six months. The aim of the small group intervention was to support the development of the Finnish language. There were no similar small group intervention in the kindergartens of the control group (n = 19). The development of narrative skills was assessed using the Kissatarina -test. Narrative skills were measured twice every six months. Key Findings and Discussion: The narrative skills of both the research and control groups developed during the six-month follow-up. Looking at both groups, the increase in both the mean length of the expression and the information score of the narrative between the initial and final measurements were statistically significant. When comparing the groups, a statistically significant difference was found only in the positive development of the information score of the narrative. The higher information scores of the final measurement were 24% explained by the background variables group (study) and the sex of the child (girl). The results of the study provided indications that small group intervention supports the development of Finnish-speaking narrative skills of multilingual children. In further research, the results could be analyzed more qualitatively and compared with monolingual children.
-
(2024)Tiivistelmä - Referat - Abstract Objectives. In conversation analysis, repair denotes the conversational devices that speakers use to manage the problems of hearing, speaking, and understanding that arise in everyday conversation. By initiating repair, a speaker communicates to the conversational partner that something in the previous turn is problematic to its receiver. This master’s thesis examines the use of other-initiation of repair by six-year-old multilingual children. The objective is to investigate how children who are learning Finnish as a second language initiate repair in conversation with a native Finnish adult and how their repair initiations resolve in the course of the conversation. Methods. The data was comprised of a total of 15 hours and 13 minutes of video recordings from language evaluation situations of ten children, aged between 6 years 5 months and 6 years 11 eleven months. The data was gathered in Turku for a research project, PAULA, which is a longitudinal study focused on the language development of immigrant children in Finland. The material was analysed sequentially according to the principles of conversation analytic research tradition. Results. The most used types of repair initiations (RIs) made by the participating six-year-old multilinguals were open class RIs (N=14) and candidate understandings (N=12). The data included 16 cases of restricted RIs, of which 8 were full question sentences. Children commonly used gestures, expressions and eye contact as well as the pausing of current activity while producing RIs. There was significant variation in the amount and type of RIs produced by the participants. The participants produced between 0 and 8 RIs during the language evaluation sessions, which lasted 90 minutes each on average. The prevalence of open class RIs and candidate understandings was congruent with earlier studies of children’s repair initiation in Finnish conversation. However, in contrast to some earlier studies, the participants rarely used repeat as an RI, and formulated many full question sentence RIs. 70% of the children’s RIs occurred in contexts where they were expected to react to a question or instruction expressed in the adult’s preceding turn. The conversational context of the research data (a language evaluation situation) significantly restricted the resolving of RIs, as the principles of reliable language skills testing meant the adult conversational partner often could not repeat or reformulate the problem turn.
-
(2023)Other-initations of repair are turns where speaker express to the interlocutor that there was some problem with receiving the previous turn. Problems can for example be related to hearing or understanding the previous turn. Other-initations of repair are used for maintaining the intersubjectivity of the conversation i.e. mutual understanding between the participants. By studying the other-initations of repairs by multilingual children information can be obtained for example about language development and conversations skills of multilingual children. The purpose of this thesis was to study the other-initations of repair used by 5-year old multilingual children. The study aimed to find out what type of other-inititations of repair multilingual children use, what kind of problems children were dealing with by other-initiation of repair and in what situations the other-initations or repair are used. The study was also comparing the other- initations of repair by children in play and evaluation situations. 6 multilingual 5-year old children were selected for the sample from the participants of the PAULA project of Univercities of Helsinki and Turku. The language background of all subjects was Russian. Material consisted of videos about play and evaluation situations between children and logopedics students. The other-initations of repair by children were annotated from the videos with ELAN program and classified by using a ready-made template. A total of 27 other-initations of repair were found and analysed qualitatively using conversation analysis. The study found that the most common type of other-initations of repair by 5-year old multilingual children was open repair initations with a total of 14 of all the found other-initations of repairs. The second most common type of other-initation of repair was candidate understandings with a total of 13. The study revealed that children used bodily repair initations in particular. Repetition of the previous turn also emerged as a common type of other-initation of repair. Multilingual children used the other-initations of repairs more in the evaluation situations than in play situations. The other-initations of repair used by children were found to be particularly focused on situations where the child was expected to respond or act in response to the adult's turn. The children often brought up the whole previous turn with their other-initations of repair.
-
(2023)Gerastenia on vanhuksilla yleinen mutta ei poissulkeva tila, johon liittyy fysiologinen labiilius, joka ilmenee voimakkaana reaktiona verrattain pieneen fysiologiseen muutokseen. Gerastenia on yhdistetty korkeampaan kuolleisuuteen, riskiin toiminnanvajeille, kaatumisriskiin sekä riskiin joutua sairaalahoitoon. Gerasteniaa arvioidaan kirjallisuudessa yleisesti gerasteniaindeksillä tai fenotyyppimallilla. Gerasteniaindeksi ottaa paremmin huomioon gerastenian fyysisen alatyypin lisäksi muita alatyyppejä, vaikka onkin haastavampi laskea. Monilääkityksellä tarkoitetaan usean eri lääkeaineeksi luokitellun valmisteen käyttöä ja se on liitetty muun muassa ennenaikaiseen kuolemanriskiin, riskiin joutua sairaalahoitoon ja kaatumisille. Vaihtoehtoisesti monilääkitystä voi arvioida asiantuntijoiden määrittelemän vanhuksille haitallisten lääkkeiden listan avulla. Koska edellisillä tiloilla on hyvin samankaltainen riskiprofiili, niiden tarkastelu yhdessä voi tuoda kiinnostavia havaintoja. Kirjallisuudessa näiden välillä on vallitsevuuden osalta selkeä korrelaatio. Monilääkityksen vallitsevuudella ja gerastenian ilmaantuvuudella sen sijaan ei ole yhtä vahvaa näyttöä. Lääkityksen purkamista (engl. deprescribing) on vahva prekliininen näyttö, mutta kliininen näyttö sen sijaan ei ole yhtä vakuuttavaa. Opinnäytetyön Suomalaisessa aineistossa osoitetaan, että kirjallisuuden havainnot vallitsevuuksien yhteydellä pätevät myös suomalaisessa aineistossa. Aineistossa käytettiin gerasteniaindeksiä mallintamaan gerasteniaa ja monilääkityksessä sovellettiin 5 lääkeaineen raja-arvoa. Monilääkityksen vallitsevuuden yhteyttä gerastenian ilmaantuvuuteen ei tarkastella. Aineisto havainnollistaa myös muita gerasteniaan vaikuttavien tekijöiden merkitystä ja niiden huomioinnin merkitystä monilääkityksen ja gerastenian yhteyden arvioinnissa. Yhteyden tutkimisessa ihmisissä joudutaan soveltamaan kohorttitutkimuksia, joilla kausaliteetin osoittaminen on vaikeaa. Prekliinisillä tutkimuksilla voidaan sen sijaan saada eläinmallien avulla osoitettua kausaliteetti tilojen välillä.
-
(2020)Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuisesti kasvava uhka terveydenhuollolle. Monille antibiooteille resistenttien (multidrug resistant – MDR) bakteereiden aiheuttamat infektiot ovat vaikeammin hoidettavia, niihin liittyy pidemmät hoitoajat ja suurempi kuolleisuus ja ne aiheuttavat terveydenhuollolle huomattavia lisäkustannuksia. MDR-bakteerien kantajuus lisää riskiä MDR-bakteerien aiheuttamille infektioille. Bakteerien moniresistenssi lisääntyy erityisen nopeasti köyhillä alueilla, joissa hygieniaolosuhteet ovat huonot, väestöntiheys on korkea ja antibioottien käyttö on kontrolloimatonta. Kansainvälisten matkailijoiden, ruuan ja eläinten mukana MDR-bakteerit leviävät ympäri maailmaa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ulkomailla sairaalahoitoon joutuneiden lasten MDR-kolonisaation yleisyyttä ja riskitekijöitä. Kyseessä oli retrospektiivinen tutkimus, jonka aineistoksi kerättiin MDR-viljelylöydökset 121 potilaalta, jotka olivat olleet ulkomailla sairaalahoidossa viimeisen vuoden aikana aikävälillä 1.1.2014-30.6.2017. Potilasasiakirjoista kerättiin tiedot matkan ja sairaalahoidon yksityiskohdista. Aineiston potilaista kolmasosa oli kolonisoitunut ainakin yhdellä MDR-bakteerilla. Subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla tapahtunut sairaalahoito oli merkittävä riski MDR-kolonisaatiolle. Muita MDR-kolonisoitumisen todennäköisyyttä lisääviä tekijöitä olivat: antibioottihoito matkan aikana tai näytteidenoton aikana, sairaalahoidon kesto, kirurginen toimenpide ulkomailla, asuminen ulkomailla sekä vierailu ystävien ja sukulaisten luona. Yhdella tutkimusaineiston potilaista oli MDR-bakteerin aiheuttama infektio. Tutkimuksen löydökset vastasivat varsin hyvin aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa aikuisilla saatuja tuloksia. Uusia riskitekijöitä ei tunnistettu. Lasten MDR-kolonisaation riskitekijöiden määrittäminen on oleellista seulontaohjelmien tehostamiseksi. Lapsipotilailla MDR-kantajuuden tehokas seulonta osana infektioiden ehkäisyä on ensiarvoisen tärkeää tehokkaiden antibioottihoitovaihtoehtojen ollessa rajallisempia kuin aikuisilla. Lisätutkimuksia lasten MDR- kantajuuden riskitekijöistä tarvitaan. (200 sanaa)
-
(2016)Moniresistentit sairaalabakteerit ovat maailmalla yhä suurempi uhka. Yleistynyt kansainvälinen matkailu lisää riskiä resistenttien kantojen kulkeutumiselle potilaiden mukana maailmalta Suomeen. Moniresistenttejä bakteereita on ryhdytty tämän vuoksi seulomaan sairaalahoitoon otettavilta potilailta, jotka ovat olleet edeltävän 12 kuukauden aikana Pohjoismaiden ulkopuolella sairaalahoidossa tai toimenpiteessä. Vastaavasta seulonnasta on niukasti aiempaa tutkimustietoa. Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään nykyisen seulontakäytännön mukaisen kontrollinäytteen tarpeellisuutta vertaamalla ensimmäisen näytteen ja kontrollinäytteen löydöksiä. Tutkimuksen aineistona käytettiin HUS:ssa vuosina 2010–2013 hoidossa olleita henkilöitä, joilta oli kerätty MDR-näytteet ja joiden sairaskertomuksessa oli tieto edeltävästä ulkomaan sairaalahoidosta. Tutkimusryhmään otettiin 1122 potilasta. Kontrollinäytteet oli otettu 722 henkilöltä. Löydös muuttui 11,6 %:ssa kontrollinäytteistä; hieman yli puolet näistä muuttui negatiivisesta positiiviseksi ja olisivat jääneet seulassa huomaamatta ilman kontrollinäytettä. Tämä on merkittävä määrä ja niiden huomiotta jättäminen lisäisi resistenttien kantojen yleistymisen ja leviämisen riskiä sairaaloissamme. Tulosten perusteella kontrollinäytteen kerääminen on tarpeellista ja jatkossakin suositeltavaa. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota seulontaohjeistuksen monimutkaisuuteen ja suositettiin ohjeistuksen säännöllistä päivittämistä.
-
Moniresistenttien bakteerien kantajuus ulkomailla sairaalahoitoon joutuneilla iäkkäillä potilailla (2019)Antibioottiresistenssillä tarkoitetaan bakteerien vastustuskykyä mikrobilääkkeitä vastaan. Moniresistenteistä bakteereista puhutaan silloin kun bakteeri on vastustuskykyinen kolmelle tai useammalle antibioottiryhmälle. Antibioottiresistenssiä esiintyy useilla eri bakteerilajeilla. Moniresistenttien bakteerien aiheuttamat infektiot ovat vaikeampia ja kalliimpia hoitaa. Niihin liittyy myös hoitoaikojen pidentymistä ja korkeampi kuolleisuus. Antibiooteille resistenttejä bakteerikantoja esiintyy paljon etenkin trooppisissa kehitysmaissa. Moniresistentit bakteerit voivat siirtyä ihmisestä toiseen kosketustartuntana. Globalisaation ja matkailun myötä kannat siirtyvät nopeasti maantieteelliseltä alueelta toiselle. Ulkomailla tapahtuneen sairaalahoidon on todettu aiemmissa tutkimuksissa olevan yhteydessä moniresistenttien bakteerien kantajuudelle. Eläkeikäisten joukosta ei ole vielä erillistä tutkimusta aiheesta, vaikka heidän matkailu on hyvin yleistä. Tutkimuksen kohteena oli yli 65-vuotiaat ulkomailla sairaalahoitoa saaneet potilaat. Näistä potilaista oli tutkittu moniresistenttien bakteerien seulontanäytteet. Potilasasiakirjoista käytiin läpi ulkomaisen sairaalahoidon yksityiskohtia sekä seulontanäytteiden viljelytulokset. Runsaalla neljänneksellä tutkimuksen potilaista todettiin moniresistentti bakteerikanta seulontanäytteissä. Valtaosa viljelylöydöksistä oli suolistobakteereita. Merkittävimpiä riskitekijöitä moniresistentillä bakteerikannalla kolonisoitumiselle oli matkakohde, antibioottihoito ja pitkä sairaalahoidon kesto. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia muiden alan tutkimusten kanssa. Suurin riski on Etelä-Aasiassa ja Saharan Eteläpuoleisessa Afrikassa. Kaakkois-Aasiassa riski on myös huomattavasti suurempi kuin Euroopassa. Ulkomainen sairaalahoito on tutkimuksen mukaan riski moniresistenttien bakteerien kantajuudelle. Näiden bakteerien leviäminen suomalaisiin sairaaloihin on syytä minimoida. Mahdolliset kantajat pitää tunnistaa ja eläkeikäisiltä on tarpeellista kysyä ulkomaanmatkoista sairaalahoitojen yhteydessä. Seulontanäytteiden otto ja tarvittavat eristystoimenpiteet ovat keskiössä.
-
(2020)MODY-diabetekset ovat yhden geenin virheen aiheuttamia diabeteksen muotoja. Glukoosiaineenvaihdunnan häiriön lisäksi osaan MODY-geeneistä on yhdistetty muita ilmentymiä, kuten munuaisten matala glukoosikynnys, eksokriinisen haiman toimintahäiriö ja vaikutuksia sikiöaikaiseen kasvuun. HNF1A-geeni on yksi monogeenisen diabeteksen aiheuttavista geeneistä ja diabetesta kutsutaan nimellä HNF1A-diabetes tai MODY3. P.Gly292fs on HNF1A-geenin tunnettu patogeeninen alleeli, joka johtaa varhaiseen diabeteksen puhkeamiseen. Tiedossamme on suomalaisia sukuja, joissa tämä geenivirhe on. Syventävien opintojeni tavoitteena oli selvittää, onko geenivirheen kantajien ja heidän ei-kantaja sukulaistensa välillä eroa syntymämitoissa ja kasvussa. Keräsimme kyseiseen sukuun kuuluvilta henkilöiltä heidän kasvutietojaan syntymämitoista aikuismittoihin asti. Mukaan saatiin 214 henkilön kasvutietoja. Vertailimme syntymäpainoa ja -pituutta sekä aikuisiän painoa, pituutta ja painoindeksia geenivirheen kantajien ja ei-kantajien välillä. Geenivirheen kantajuuden lisäksi jaoimme joukon alaryhmiin sukupuolen ja äidin geenivirheen kantajuuden mukaan. Vertailu suoritettiin IBM SPSS Statistics 25 -ohjelmalla. Tuloksissa ei tullut esiin johdonmukaisia eroja geenivirheen kantajien ja ei-kantajien kasvun välillä. Alaryhmissä tuli esiin tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Geenivirhettä kantaneet tytöt, joiden äideillä ei ollut geenivirhettä, syntyivät tutkituista ryhmistä kevyimpinä ja lyhimpinä. Sitä vastoin geenivirhettä kantaneet tytöt, joiden äideilläkin oli geenivirhe, olivat painavimpia ja pisimpiä tyttövauvoista. Miehissä geenivirheen kantajat olivat aikuisina kevyempiä kuin ei-kantajat. Tuloksista näkyi ennakko-odotusten ja aiemman tiedon mukaisesti, että äidin geenivirheen kantajuudella ja diabeteksella oli suurempi vaikutus sikiöiden kasvuun sitä suurentaen, kuin sikiön omalla geenivirheellä. Aikuisiän matalamman painon ajateltiin olevan merkittäviltä osin seurausta tiiviimmästä kontaktista terveydenhuollon palveluihin ja kiinnostuksesta terveellisempiin elintapoihin. Tutkimukseni perusteella HNF1A-geenivirheen kantajien kasvussa ei ole selvää eroa terveisiin verrokkeihin nähden, vaikka yksittäisissä alaryhmissä löytyi eroja. Aikuisiässä HNF1A-geenivirheen kantajat olivat ei-kantajia kevyempiä.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Viisaudenhampaan poisto on yleisin suukirurginen toimenpide, joka tehdään oireiden tai sairauden merkkien vuoksi tai ennakoivana poistona tulevien ongelmien välttämiseksi. Koska lähes kaikki viisaudenhampaat tullaan elämän aikana joka tapauksessa poistamaan, tulisi hoitoresurssien säästämiseksi miettiä, voitaisiinko mahdollisesti samalla kertaa poistaa useampi viisaudenhammas. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, montako viisaudenhammasta ja mitkä viisaudenhampaat poistetaan samalla kerralla sekä vaikuttaako potilaan ikä tai sukupuoli tulokseen. Tutkimusaineisto koostui kaikista vuonna 2016 Helsingin kaupungin suun terveydenhuollossa poistetuista viisaudenhampaista (N=10896 hoitokertaa). Tiedot tulostettiin Effica-potilastietojärjestelmästä ja analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Potilaista oli naisia 55 % keski-iän ollessa 32 ja keskihajonnan 12 vuotta. Yli puolet viisaudenhampaiden poistoista tehtiin ikäluokassa 20‒29 vuotta. Useimmiten (83,8 % tapauksista) poistettiin yksi viisaudenhammas kerralla. Toiseksi yleisintä (15,7 %) oli poistaa kaksi viisaudenhammasta kerralla. Kolme tai neljä viisaudenhammasta poistettiin harvoin samalla kertaa. Sukupuolet eivät eronneet toisistaan poistettavien viisaudenhampaiden lukumäärän suhteen. Mikäli poistettiin kaksi viisaudenhammasta kerralla, tapahtui se useimmiten saman posken puolelta (78,2 %). Myös molemmat ala- tai yläviisaudenhampaat saatettiin poistaa samalla kerralla (16,0 %). Sen sijaan ristiin eri leukaneljänneksistä (dd.18,38 tai 28,48) ei juurikaan tehty poistoja. Johtopäätöksenä todetaan, että koska suurin osa viisaudenhampaista poistettiin yksi kerrallaan, viittaa se poistojen tapahtuneen joko oireiden tai sairauden merkkien vuoksi. Ennakoivia poistoja tehtiin vähän.
-
(2016)Opioidien antinosiseptiivista vaikutusta on hyödynnetty pitkään kivun lievityksessä. Opioidien pitkäaikaiskäyttöä haittaa niille kehittyvä toleranssi. Uusimpien tutkimusten mukaan keskushermoston tukisoluilla, gliasoluilla, saattaa olla osuutensa toleranssin kehittymisessä. Eri opioidien välillä saattaa myös olla eroja toleranssin kehittymisessä. Tässä tutkimuksessa verrattiin kolmelle eri opioidille kehittyvää antinosiseptiivista toleranssia. Tutkimuksessa selvitettiin myös kroonisen opioidikäsittelyn aiheuttamaa gliasolujen aktivaatiota rottien aivoalueilla. Lisäksi tutkittiin lipopolysakkaridin vaikutusta morfiinitoleranssin kehittymiseen ja glia-aktivaatioon. Tutkimuksessa rotille muodostettiin opioiditoleranssit (morfiini, oksikodoni ja metadoni) 9 vuorokauden aikana. Lisäksi yhdelle ryhmälle annettiin lipopolysakkaridiesikäsittely. Opioidien aiheuttamaa antinosiseptiota mitattiin toleranssikäsittelyä ennen ja sen jälkeen. Rottien aivoista tehtiin mikroskooppileikkeet kolmesta eri aivoalueesta, joista tutkittiin mikroglia- sekä astrosyyttiaktivaatiota kolmella eri merkkiaineella (IBA1, OX-42 ja GFAP). Antinosiseptiokokeiden perusteella morfiinitoleranssi kehittyi nopeimmin ja oksikodonitoleranssi hitaimmin. Glia-aktivaatiossa ei nähty eroja eri opioidikäsittelyjen välillä.
Now showing items 1315-1334 of 2545