Browsing by Title

Objectives. Narcissism is a concept often used in everyday language to signify an overly positive self-image, but as a scientific term, it has multiple layers. There are many different disciplines studying narcissism, and recently the recognition of two phenotypic dimensions of narcissism has emerged. The two different dimensions of narcissism are an overt grandiose side and a covert vulnerable side. The most widely used measure of trait narcissism is the Narcissistic Personality Inventory (NPI), a self-report questionnaire measuring non-pathological narcissism. Even though the measure has been proved useful, self-reports are sensitive to self-enhancing bias, a central characteristic of narcissism. This has led to research based on methods measuring implicit responses, including physiological reactions that are difficult to hide. Research has already found an indication of a differing physiological reactivity to psychosocial stress, such as social evaluation, in individuals with high trait narcissism. The current study used measures of heart rate and facial muscle activity to measure changes during a negative evaluation, changes that can reflect hidden emotions. In addition, self-reports were used to measure explicit emotional responses to the evaluation and to measure trait narcissism. The aim was to examine whether people scoring high in trait narcissism had different physiological and self-reported emotional reactions to negative social evaluation than those scoring low in trait narcissism. Methods. The study sample consisted of students from different universities in the Helsinki metropolitan area. The final sample included 52 participants, of which 63.2% were women, and the mean age was 27.16 years. The research followed a one-way repeated measures design, with feedback (negative vs. neutral) as a factor. All participants received both negative and neutral feedback from successive memory tasks. Prior to the lab session, participants had answered an e-form, including background information and the Narcissistic Personality Inventory (NPI). During the lab session, participants’ emotional states were measured with self-reports (subjective estimates on memory task performances, emotional reactions checklist, and Self-Assessment Manakin [SAM] including the emotional states valence, arousal, and dominance), and different physiological measures (heart rate with electrocardiography [ECG] and facial muscles zygomaticus major, orbicularis oculi, and corrugator supercilii with facial electromyography [EMG]). The data was analysed with paired samples t-test, Wilcoxon signed-rank test, and multilevel (hierarchical) linear modeling (MLM). Results and conclusions. Negative feedback predicted more negative self-reported emotional valence and lower dominance, independent of trait narcissism. As for the physiological measures, negative feedback predicted lower heart rate and higher activity in the face muscle corrugator supercilii (CS), which is thought to reflect negative emotions. The physiological reactions were also independent of trait narcissism. However, trait narcissism predicted higher activity in CS despite the nature of the feedback. In conclusion, individuals with prominent narcissistic traits differed from those with non-prominent traits in only one aspect; they had an overall heightened activity in CS when being evaluated. On the other hand, previous research has also found CS activity to be associated with heightened attention, therefore an overall vigilance for self-related information could be an alternative explanation for the reaction of individuals with high trait narcissism. The results partially support the earlier discoveries of people with prominent narcissistic traits reacting with a heightened physiological responsiveness and vigilance to situations potentially threatening their self-view. However, the reactivity could also reflect alertness to all kind of self-relevant feedback, not just self-threatening information. The NPI used in the current study is thought to reflect more the grandiose dimension, and future research should therefore investigate emotional responses to self-threatening information in vulnerable narcissists. Also, further research on attentive processes in trait narcissism, both grandiose and vulnerable dimensions, are needed.

Tutkielmassa oli kaksi osaa: kirjallisuuskatsaus, jossa perehdyttiin natriumhypokloriitin toimintamekanismeihin, ominaisuuksiin ja sen käyttöön juurihoidoissa, sekä tutkimusosa natriumhypokloriitin säilyvyydestä. Natriumhypokloriittia käytetään juurihoidon aikana juurikanavien huuhteluun. Se on yleisimmin käytetty ja tärkeimpänä pidetty huuhteluaine sen bakteereja tuhoavien ja kudosta liuottavien ominaisuuksien takia. Tutkimusosiossa pyrittiin selvittämään, kuinka säilytysaika ja -lämpötila vaikuttavat liuoksen tehoon tappaa bakteereja. Kirjallisuuskatsauksen aineistoa hankittiin oppikirjoista sekä OvidMedline-tietokannasta. Tutkimukset suoritettiin Biomedicumilla Helsingissä. Natriumhypokloriitilla on monia mekanismeja bakteerien tuhoamiseksi ja orgaanisen aineksen liuottamiseksi. Näihin ominaisuuksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten liuoksen konsentraatio, pH ja lämpötila. Natriumhypokloriittia tulisi valmistajan mukaan säilyttää kylmässä. Hypokloriitin tehokkuus kuitenkin paranee lämpötilan noustessa ja sitä tulisi siksi käyttää vähintään huoneenlämpöisenä. Aikaisempia tutkimuksia siitä, miten nopeasti aineen säilytys huoneenlämmössä vaikuttaa sen mikrobeja tappaviin ominaisuuksiin, ei ole aikaisemmin julkaistu. Biomedicumilla suoritetuissa tutkimuksissa pystyttiin osoittamaan, että jopa 463 vuorokautta vanha natriumhypokloriitti tuhoaa tehokkaasti bakteereja suorassa kontaktissa riippumatta säilytyslämpötilasta. Lisäksi osoitettiin, että huoneenlämmössä säilytetty liuos menettää tehoa nopeammin kuin kylmässä säilytetty.

Tavoitteet. Näyttelijäopiskelijoille ääni on keskeinen työväline. Näyttelijäntyö vaatii ääneltä sekä kestävyyttä, tiettyjä äänenlaadullisia ominaisuuksia että ilmaisukykyä. Työ voi olla fyysisesti ja psyykkisesti haastavaa, mikä voi lisätä ääneen kohdistuvaa kuormitusta. Stressillä voi olla yhteyttä äänen ongelmiin. Näyttelijäopiskelijoiden äänioireita tai äänenkäytön ongelmia on tutkittu vain vähän eikä stressin yhteyttä niihin ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoa näyttelijäopiskelijoiden äänioireiden esiintyvyydestä ja siitä, miten mahdolliset äänioireet ja ääniongelma ilmenevät heidän arjessaan. Lisäksi haluttiin selvittää, onko stressillä yhteyttä näyttelijäopiskelijoiden äänioireiden määrään ja laatuun. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake sisälsi esitietolomakkeen, Äänioirekyselyn, Voice Activity and Participation Profile-kyselyn (VAPP) ja Perceived Stress Scale-kyselyn (PSS-10) sekä kaksi avointa kommenttikenttää. Aineisto koostui 24:n korkeakoulussa opiskelevan näyttelijäopiskelijan vastauksista. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelmalla ja siitä laskettiin määriä, prosenttiosuuksia ja tunnuslukuja. Tutkittavat jaettiin äänioirekyselyn vastausten pohjalta kahteen ryhmään sen perusteella, kokivatko he kahta tai useampaa äänioireitta päivittäin tai viikoittain. Tulokset ja johtopäätökset. Näyttelijäopiskelijoista suurimmalla osalla esiintyi yhtä tai useampaa äänioiretta ja kolmasosalla kahta tai useampaa äänioiretta päivittäin tai viikoittain. Yleisimpiä äänioireita olivat aamuisin painunut tai käheä ääni, äänen rasittuminen tai väsyminen, kipu, jännitys tai palan tunne kurkunpään alueella ja tarve selvittää kurkkua, yskiä tai rykiä puhuessa. Näyttelijäopiskelijoista noin puolet kokivat, että heillä oli jonkinasteinen ääniongelma. Ääniongelmalla oli vaikutusta eniten näyttelijäopiskelijoiden tunteisiin ja työhön. Suurin osa näyttelijäopiskelijoista oli kokenut itsensä stressaantuneeksi tai hermostuneeksi hyvin tai melko usein viimeisen kuukauden aikana. Stressin määrän ei todettu olevan tilastollisesti yhteydessä äänen oireilun kanssa. Avoimissa kommenteissa tuotiin kuitenkin esille äänen hyvinvoinnin ja oireilun vaikutus omaan psyykkiseen hyvinvointiin ja kokemukseen itsestä.

Usein korkeaenergisen tylpän vamman saanut potilas jää sairaalaseurantaan huolimatta siitä, että vammoja ei löydy. Tämä perustuu siihen, että aiemman tutkimustiedon mukaan on edelleen olemassa riski, että potilaalla myöhemmin ilmenee vamma, joka ei TT-tutkimuksessa näkynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka usein näitä myöhemmin ilmi tulevia vammoja esiintyy, ja tämän perusteella miettiä kuinka tarpeellista sairaalaseuranta on tylpän vamman saaneelle potilaalle, trauma-TT kuvan ollessa negatiivinen. Tutkimuksessa huomioitiin pelkästään myöhemmin ilmi tulevat vartalon vammat, eikä pään vammoja tässä tutkimuksessa otettu huomioon. Tutkimus on retrospektiivinen asiakirjatutkimus. Siinä tarkasteltiin Töölön sairaalan vuoden 2014 traumapotilaita, kokonaispotilasmäärä oli 490. Tutkimukseen sisällytettiin vammamekanismiltaan sopivia potilaita, joiden trauma-TT kuvaus oli tapaturman jälkeen negatiivinen. Näiden potilaiden potilastiedoista selvitettiin ilmenikö heillä tapaturmaan liittyviä vartalon vammoja tapaturman jälkeisenä vuotena. Tutkimuksessa selvisi, että vammamekanismin takia sairaalaan seurantaan jääneet potilaat selvisivät ilman myöhemmin ilmi tulevia vammoja. Tämän perusteella, sekä muiden vastaavien tutkimusten valossa, voisi potilaiden kotiuttaminen negatiivisen trauma-TT kuvan jälkeen olla perusteltua.

Nenän, nenän sivuonteloiden ja nenänielun lymfoomat ovat länsimaissa harvinaisia. Suomessa tämän tautiryhmän ilmaantuvuudesta tai potilaiden kliinisestä kuvasta ei ole aiemmin tehty kattavaa tutkimusta. Tutkimuksemme oli retrospektiivinen kvalitatiivinen tutkimus, joka perustui patologisanatomisiin diagnooseihin (PAD) ja sairauskertomustietoihin. Helsingin yliopiston patologian laitoksen näyterekisterin avulla löysimme 134 potilasta, joilla oli diagnoosina lymfooma tai plasmosytooma sinonasaalisella tai nenänielun alueella vuosina 1975 - 2013. Suuri osa vanhemmista sairaskertomuksista ei ollut käytettävissä ja siksi aineisto käsitti 89 potilasta vuosilta 1986 - 2013. Potilaiden tavallisimmat oireet olivat nenän tukkoisuus, nuha ja nenäverenvuodot. Kasvojen kipu ja välikorvan tulehdukset olivat myös yleisiä. Neljänneksellä oli suurentuneita imusolmukkeita. Yleisimmin tauti ilmeni nenänielun alueella ja tavallisin lymfooma-alatyyppi oli suurisoluinen B-solulymfooma. Keskimääräiseksi ilmaantuvuudeksi saimme Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella 3,4 lymfoomatapausta vuodessa. Alue kattaa nykyisin 1,6 miljoonan väestöpohjan. Ilmaantuvuus oli nousujohteista.

Bakgrund: Störd fostertillväxt påverkar uppkomsten av hjärt- och kärlsjukdomar senare i livet, och har visats vara länkad med ökad artärväggstjocklek hos vuxna. Det är dock oklart ifall den störda fostertillväxten påverkar kärlen redan under fosterstadiet eller ifall förändringarna uppkommer först senare. Målet för vår studie var att undersöka artärernas regionala morfologi och fysiologi, samt deras förhållande till gestationsålder och avvikande kroppsstorlek. Metod och resultat: Vi använde oss av ultraljud med mycket hög resolution (35-55 MHz) för att undersöka den arteriella morfometriken och fysiologin i halspulsådern, överarmärtaren samt lårartären, hos 174 neonater, födda i graviditetsveckorna 31-42. I denna grupp ingick nyfödda med såväl normal, låg (< -2SD) och hög (+>2 SD) födelsevikt. Samtidigt undersöktes barnens kroppsstorlek och blodtryck. I analyserna observerade vi statistiskt signifikanta associationer mellan manligt kön, graviditetsvecka, olika kroppsstorleksparametrar och samtliga kärls lumendiameter (LD), väggtjocklek (intima-media-tjocklek, IMT; intima-media-adventitia-tjocklek, IMAT) samt halspulsåderväggens påfrestning (carotid artery wall stress, CAWS). I linjära multipla regressionsanalyser förklarade dessa oberoende variabler en stor del av variansen (R2 räckvidd 0,37-0,47 för LD; 0,09-0,35 för IMT; 0,21-0,41 för IMAT och 0,23 för CAWS; samtliga modeller p<0,001). Efter justeringar, med tillägg av bland annat moderns kroppsmasseindex (BMI) och sjukdom i analysen, förblev LD, IMT, IMAT och CAWS starkt associerade med kroppsstorlek. Graviditetsvecka och manligt kön var även associerat med LD och CAWS (p<0,01), men inte med IMT eller IMAT. Konklusion: Dessa resultat är förenliga med att kärlväggens tjocklek under fosterstadiet främst beror på kroppsstorlek. Vi kunde inte påvisa tecken på utveckling av kärlsjukdom under fosterstadiet i form av förtjockad kärlvägg i samband med störd fostertillväxt.

The Critical Brain -hypothesis proposes that the brain operates in a phase transition between ordered and disordered state, in the vicinity of the critical point. The hypothesis has its roots in statistical physics and thermodynamics that aim to explain the emergent complexity of the nature and the behaviour of physical systems by investigating their statistical collective properties instead of looking solely at the micro level. Physical criticality can be seen as a fundamental phenomenon where the collective action of systems becomes independent of their microscopical details and many seemingly unrelated systems are characterised by same macro level attributes. Operation at the critical point maximises many attributes beneficial to the information processing capability of the brain such as information capacity, dynamic range and information transfer. Within the past 25 years, the criticality hypothesis has progressed from a theoretical framework to a convincing explanation for the operation of the brain. There’s cumulating evidence from computer simulations, in vitro experiments, animal experiments and from human MEG- and EEG-data. The mathematical background and the path from the depolarization of neurons to statistical inference has been perceived as abstract and difficult. The criticality hypothesis shares moderate attention in clinical use and teaching compared to its possible explanatory power. In this study, basic concepts and history of criticality are introduced by reviewing the relevant literature and showing examples. There’s a chapter for clinical applications. A nested, hierarchical model was built to explore the functional and structural dimensions of the brain. Common algorithms for computing outcome measures were implemented in-house. Under a linear topology, the model functioned as a non-nested model which complied with the hypothesis. The results suggest that the model is a viable platform for exploring the contribution of structure to brain dynamics. Biologically motivated structural modeling can have possible future clinical application for the understanding, diagnosis and the assessment of treatment outcomes in neurological and psychiatric disorders. This study can possibly raise awareness for the criticality hypothesis as there’s a limited number of reviews that go through the mathematical concepts, basic research and clinical examples.

As a central neural process attention suppresses most of the sensory input while letting through what it deems most important at any certain time, and hence acts as a filter for sensory input. Neuronal mechanisms underlying the coordination of attention have been investigated by using invasive field potential and multiunit recordings as well as with functional magnetic resonance imaging (fMRI). However, less is known of the electrophysiological correlates of the coordination of attention by using magneto- and electroencephalography (MEG and EEG) recordings that record neuronal activity over the whole brain. This study focuses on the neuronal mechanisms of visual attention as investigated by MEG and EEG recordings. Importantly, attentional deficits are central in many brain disorders such as in attention deficit disorder but also affected in several other brain diseases. Hence, understanding the neuronal mechanisms of attention is of central importance to understanding the cognitive deficits in neuropsychiatry.

Background Merkel Cell Carcinoma (MCC) is a rare neuroendocrine tumor that is associat-ed with old age and immunosuppressive condition. It has two distinct sub-groups differentiated with their Merkel Cell Polyomavirus (MCPyV) positivi-ty/negativity. While both groups are considered aggressive, the Merkel cell Pol-yomavirus negative group has significantly worse prognosis. Traditionally MCC cases have been diagnosed based on their physiological appearance and im-munohistochemical markers such as cytokeratin 20 and tumor transcription factor-1, which differentiate MCCs from small cell carcinomas. It still requires skilled personnel such as dermatologists and pathologists to identify MCCs. More precise and effective biomarkers are required to improve MCC diagnos-tics, to enhance patient survival and in the development of personalized medi-cine for MCC. Neurocan (NCAN) is a chondroitin sulphate proteoglycan that is found mainly in central nervous tissue in adults. The core protein of Neurocan is formed of 3 domains, G1 containing a single immunoglobulin domain, the glycosamino-glycan binding backbone and G3 domain containing regulatory protein-like sequences and epidermal growth factor/lectin-like domains. It is produced mainly by reactive astrocytes and its main function is to guide the growth of ax-ons and to participate in the formation of neural extracellular matrix. Neurocan is linked to inhibition of axonal regeneration and glial scarring in case of neu-ral injury. There are few mentions of Neurocan changes related to cancer out-side of the central nervous system, however, there is clear evidence of chon-droitin sulphate proteoglycan involvement in tumor invasiveness and potential-ly promotion of malignant tumor phenotype. Aim of the study and experimental design This thesis is a part of a project studying novel biomarkers and therapeutic tar-gets for MCC. The aim of the study was to identify a novel cancer specific gene (Neurocan) that would be either a potential biomarker or therapeutic target, and to set up the pipeline for further expanding the parent project. Neurocan was first identified from outlier gene detection methods applied to MCC sample series containing samples of 141 MCC patients. After this Neu-rocan expression levels were studied at protein level using immunohistochem-istry for MCC sample series. NCAN expression levels in MCC cell lines were investigated at mRNA and protein level with qPCR and Western blotting re-spectively. Functional studies of Neurocan such as an effect on cell prolifera-tion were performed with siRNA knockdown assays, and analyzed with West-ern blotting and qPCR. Results 144 FFPE samples in TMA (tissue microarray) format were stained for Neu-rocan protein expression; 31 samples expressed NCAN at low level, 60 at in-termediate level and 53 cases had high NCAN expression. The low NCAN ex-pression correlated with poor MCC specific survival (5-year survival 44%) when compared to intermediate and high expression groups (5-year survival 73% and 65% respectively). Kaplan-Meier survival analysis also implicated a signifi-cant difference in survival between the groups, p-value 0.044. NCAN expres-sion levels had a strong association with Merkel Cell Polyomavirus (MCPyV) status (Pearson Chi-square, p-value = 0.006) with 83% of high NCAN expres-sion cases being MCPyV positive, where as 55% of low NCAN expression cases were MCPyV negative. Cox proportional hazards model revealed that NCAN is unlikely to be an independent variable in patient survival. NCAN expression correlated with the MCPyV status of 9 tested MCC cell lines (Student’s t-test, p-value = 0.041). Protein level studies were inconclusive due to lack of specific antibodies and testing methods. 4 cell lines were tested for NCAN functionality in cell cultures. siRNA knock-down of NCAN did not affect the survival of MCC cell lines, however, it had a reducing effect on Large T-antigen expression of the MCPyV positive cell lines. Likewise, siRNA knockdown of Large T-antigen reduced the expression of NCAN mRNA in MCPyV positive cell lines. No such interactions were found in the MCPyV negative cell lines. siRNA knockdown of sT-antigen significantly reduced the growth of MCPyV positive WaGa cell line (Student’s t-test, p-value = 0.01). NCAN and large T-antigen targeting siRNAs had only a minor growth reducing effect on WaGa cell lines, and MKL1 cell line saw only minor growth reduction with all of the different siRNA treatments. These were not statistically significant findings. Whether Neurocan expression is directly controlled by MCPyV T-antigens, or whether the regulation is due to a signaling cascade of sorts, is still unknown.

Masennus on kansanterveydellisesti merkittävä ongelma, sillä suomalaisista n. 5 % sairastuu vuoden aikana. Sairaus vaikuttaa selvästi elämänlaatuun heikentämällä toiminta- ja työkykyä. Erilaisia neuromodulaatiomenetelmiä on käytetty jo pitkään masennuksen hoidossa, erityisesti hoitoresistentissä taudissa. Vanhin niistä on sähköhoito, jota on käytetty jo 1930-luvulta lähtien. Viime aikoina on myös kehitetty uusia, ei-invasiivisia hoitoja. Uusin niistä on tDCS, eli transkraniaalinen tasavirtastimulaatio. Tähän työhön liittyy lyhyt katsaus masennuksesta ja erilaisista neuromodulaatiomenetelmistä. Tämän lisäksi tehtiin HYKS psykiatrian kautta pilottitutkimus tasavirtastimulaatiohoidosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitomenetelmän hyötyä vaikeahoitoisten masennuspotilailla. Potilaita rekrytoitiin HUS alueelta Keravalta ja Järvenpäästä. Yhteensä tutkimukseen osallistui 15 potilasta. Tutkimuksessa annettiin 2 mA tasavirtastimulaatiohoitoa 30 minuutin ajan 5 päivänä viikossa 3 viikon ajan. Tuloksia mitattiin ensijaisesti PHQ9-oirekyselyllä, lisäksi potilaat täyttivät BDI-, Oasis-, Sheehan toimintakykyasteikko-, Core5- ja 15D-kaavakkeet. Kaavakkeita kerättiin potilailta hoidon alussa ja jokaisen hoitoviikon jälkeen. Tutkimuksella ei osoitettu tilastollisesti merkittävää hyötyä tDCS-hoidosta. Potilaiden PHQ9 pisteet vähenivät keskimäärin n. 20 %. Kolme potilasta, eli 20 % osallistuneista, saavuttivat remission, joka määriteltiin 50 % laskuksi PHQ9 pisteissä. Pisteet vähenivät keskiarvoltaan 18,80 (SD ±6,3) pisteestä 15,00 (SD±7,3) pisteeseen. P-arvo oli 0,06. Tutkimuksen tulokset viittaavat aiempiin tutkimuksiin vertaillen heikompaan tehoon, mikä osittain voi selittyä vaikeahoitoisemmalla potilasmateriaalilla ja tutkimuksen pienellä otoksella.