Browsing by Title
Now showing items 1462-1481 of 2545
-
(2023)Tiivistelmä Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Lääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Lääketiede Tekijä: Akseli Korpela Työn nimi: Omentektomian vaikutus ennusteeseen mahasyöpäkirurgiassa Työn laji: syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: Joulukuu 2022 Sivumäärä: 28 Avainsanat: mahasyöpä, omentum Säilytyspaikka: Muita tietoja: Tutkimuksessa mukana LL Johan Back, dos Arto Kokkola, LK Aleksi Fernström ja professori Pauli Puolakkainen Tiivistelmä: Mahalaukun adenokarsinooma on maailman viidenneksi yleisin syöpä ja se aiheuttaa kolmanneksen maailmanlaajuisesta syöpätaakasta. Vuosina 2016-2020 Suomessa sairastui mahasyöpään keskimäärin 363 miestä ja 256 naista vuosittain. Laparoskooppisen leikkaustekniikan yleistyessä mahasyöpäkirurgiassa omentektomian vaikutus ennusteeseen on noussut uudelleen tutkimuksen kohteeksi. Omentektomian suoritus on laparoskooppisessa leikkaustavassa huomattavasti avoleikkausta vaativampaa. Omentum on toisaalta myös tärkeä intraperitoneaalinen elin. Nykyinen käsitys on, että omentum toimii monissa tärkeissä tehtävissä vatsaontelossa, esimerkiksi immunologisissa vasteissa aina immunologisesta toleranssista peritoniitilta puolustautumiseen. Tavoitteemme tässä tutkimuksessa oli verrata eloonjäämistä täydellisen omentin poiston ja osittaisen omentektomian suhteen mahasyöpäpotilailla. Tämä on restrospektiivinen tutkimus 114 mahasyöpäpotilaasta, jotka täyttivät inkluusiokriteerit. Täyden ja osittaisen omentektomian ryhmiä verrattiin Pearsonin Khii toiseen testillä, Fischerin exact testillä ja Mann-Whitneyn U testillä. Lopuksi tehtiin monimuuttujainen eloonjäämisanalyysi. Omentum poistettiin osittain 30 (26.3%) potilaalla ja se poistettiin kokonaan 84 (73.7%) potilaalla. Mahasyöpä aiheutti 7 kuolemaa osittaisessa ja 34 kuolemaa täydellisessä omentektomiaryhmässä. Monimuuttuja-analyysissä todettiin, ettei täydellinen omentektomia paranna ennustetta (p=0.760, HR 0.863, CI 0.335-2.220). Tuloksemme tukevat käsitystä, ettei täydellinen omentektomia paranna ennustetta mahasyöpäkirurgiassa.
-
(2015)Kyselytutkimus "Omstart, mitä jäi käteen?" tutkii improvisaatioteatteri speksin vaikutuksia lääkärin työhön ja elämään. Aineistona on 355 vastannutta, sekä opiskelijaa että valmistunutta lääkäriä, kaikista Suomen lääketieteellisistä tiedekunnista. Aineiston perusteella tehty analyysi osoittaa, että speksiin osallistuneet kokivat tästä monia hyötyjä mm. yhteisöllisyyden muodossa opiskeluaikana. Valmistuneet kokivat oppineen speksin avulla monia työelämän kannalta keskeisiä taitoja. Vaikka aineisto on niukahko pitkälle menevien johtopäätösten tekemiseen, vaikuttaa suuntautuminen speksin sisällä vaikuttavan erikoisalan valintaan. Tutkimus on julkaistu vertaisarvioituna alkuperäisartikkelina Duodecim-lehdessä 2014 ja on tiettävästä alallaan ainutlaatuinen uuden tutkimusaiheen avaus.
-
(2021)Background and purpose: Acute ischemic stroke (AIS) is a leading cause of death and disability worldwide, but studies on the cost-effectiveness of intensive care are lacking. We aimed to evaluate the one-year costs and outcomes of patients with AIS treated in the intensive care unit (ICU). Materials and methods: We conducted a retrospective study of patients admitted to an academic ICU with AIS between 2003 and 2013. True healthcare expenditure was obtained up to one year after admission. Patient outcome was 12-month functional outcome and mortality. We used multivariate logistic regression analysis to identify independent predictors of favorable outcomes and linear regression analysis to assess factors associated with costs. We calculated the effective cost per survivor (ECPS) and effective cost per favorable outcome (ECPFO). Results: The study population comprised 154 patients. ICU admission was mostly due to decreased consciousness level (47%) and need for respiratory support (40%). There were 68 (44%) one year survivors, of which 27 (18%) had a favorable outcome. High age (odds ratio [OR] 0.95, 95% confidence interval [CI] 0.91–0.98) and high hospital admission National Institutes of Health Stroke Scale score (OR 0.92, 95% CI 0.87–0.97) were independent predictors of poor outcomes. Increased age had a cost ratio of 0.98 (95% CI 0.97–0.99) per added year. The ECPS and ECPFO were 115,628€ and 291,210€ respectively. Conclusions: Treatment of AIS in the ICU appears costly, and the outcome is often poor. Further research is required to improve the cost-effectiveness of ICU care for AIS patients.
-
(2018)Candida-hiivoja esiintyy suusyöpäpotilaiden suun limakalvoilla muuta väestöä enemmän. Lisäksi kroonisen hyperplastisen kandidiaasin on joissain tutkimuksissa havaittu malignisoituvan herkemmin kuin leukoplakisen muutoksen, jossa kroonista Candida-infektiota ei esiinny. Selvää mekanismia kroonisen hiivainfektion ja suusyövän kehittymisen välillä ei ole toistaiseksi kuitenkaan löydetty. Eksosomit ovat kooltaan 30-100nm olevia ekstrasellulaarivesikkeleitä, joita kaikki solut tuottavat ja jotka tämän jälkeen kulkeutuvat kehon nesteisiin kuten vereen, sylkeen ja virtsaan. Eksosomeilla on useita eri tehtäviä, joista yksi tärkeimmistä ja tutkituimmista on osallistuminen solujen väliseen kommunikointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli eristää eksosomeja C. albicans ja C. krusei -hiivoista sekä tutkia, vaikuttavatko nämä eksosomit suun levyepiteelikarsinoomasolujen (OSCC, oral squamous cell carcinoma) tai syövän mikroympäristössä esiintyvien syöpään liittyvien fibroblastien (CAF, cancer associated fibroblast) proliferaatioon in vitro. Hypoteesimme oli, että Candida-hiivoista eristetyt eksosomit lisäävät näiden solujen proliferaatiota. Tutkimukseen valittiin kaksi suuontelossa usein esiintyvää Candida-lajia, C. albicans ja C. krusei. Tutkimusta varten molempia hiivakantoja kasvatettiin aerobisissa olosuhteissa 48 tuntia, jonka jälkeen eksosomit eristettiin ultrasentrifuugauksen avulla ja eristettyjen mikrovesikkelien kokojakaumat analysoitiin NanoSight (NS3000) -laitteiston avulla. Proliferaatiokokeissa tutkittiin kuinka eri pitoisuudet Candida-eksosomeja vaikuttivat HSC-3 (aggressiivinen kielen levyepiteelisyöpäsolulinja) ja CAF -solujen (kielisyöpäkudoksen yhteydessä olevista fibroblasteista eristetty kanta) proliferaatioon in vitro. Molemmista Candida-lajeista eristetyistä vesikkeleistä yli 80 % oli kokoluokaltaan 1-100 nm sopien kokonsa puolesta eksosomeiksi. Eksosomeilla ei ollut vaikutusta HSC-3-kielisyöpäsolujen proliferaatioon 48 tunnin inkubaatioajan jälkeen. Fibroblastien (CAF) proliferaatio hidastui sitä enemmän mitä suuremman eksosomikonstentraation kanssa niitä inkuboitiin, mutta ainoastaan suurimmalla C. albicans-eksosomipitoisuudella (50 μl) proliferaation hidastuminen verrattuna kontrolliin oli merkittävää (p=0.035). Tämän tutkimuksen perusteella hypoteesimme eksosomien merkityksestä oli väärä ja Candida-hiivojen osuus suusyövässä jää edelleen avoimeksi.
-
(2019)Objectives. Cognitively straining conditions such as disruptions, interruptions, and information overload are common in knowledge work and reducing them is important for the well-being of employees. This thesis examines the implementation of a cluster-randomized complex cognitive ergonomics workplace intervention. The approach used was process evaluation, which is a central part of intervention evaluation according to current guidance. The research questions explored whether there is a difference in the level of intervention implementation between intervention group and active control group and whether the level of intervention implementation is associated with intervention effectiveness, especially with the change in the prevalence of cognitively straining conditions. Methods. The level of intervention implementation was examined on a cluster (work unit) level relating to five dimensions: baseline level and experienced importance of study goals, manager activity, intervention questionnaire activity, common discussion on study goals and following of ground rules. Clusters (n=36) were ranked based on the mean of these five dimensions and grouped to reflect low, medium and high intervention implementation. The relationship between the level of intervention implementation and intervention effectiveness was studied with individual-level data (n=74). Results and conclusions. The level of intervention implementation was higher in the cognitive ergonomics intervention group compared to the active control group. In the intervention group the relationship between the level of intervention implementation and the change in the prevalence of cognitively straining conditions approached statistical significance and concerning the change in the prevalence of interruptions the relationship was statistically significant. The lower the level of intervention implementation the more the prevalence of interruptions increased. Regarding the intervention implementation dimensions “baseline level and experienced importance of study goals” and “intervention questionnaire activity” were correlated with the change in the prevalence of interruptions. The results suggest that the level of intervention implementation may have a large effect on intervention effectiveness. The results of this process evaluation may be utilized in the forthcoming analyses of the research project and in the design of future process evaluation studies.
-
Onko koettu yksinäisyys yhteydessä syömishäiriöriskiin ja välittävätkö masennusoireet tätä yhteyttä? (2023)Tavoitteet. Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden häiriötä ja yksi keskeinen riskitekijä syömishäiriöille voi olla koettu yksinäisyys. Yksinäisyys ja syömishäiriöoireilu ovat taas olleet yhteydessä masennusoireiluun, joka voikin toimia yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteyttä välittävänä tekijänä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko yksinäisyys yhteydessä kohonneeseen syömishäiriöriskiin ja välittävätkö masennusoireet tätä yhteyttä korkeakouluopiskelijoilla. Koska syömishäiriöt ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä, tarkastellaan tutkimuksessa myös sitä, löytyykö mahdollisesta yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteydestä sukupuolieroja. Ensimmäiseksi hypoteesiksi asetettiin, että henkilöillä, jotka kokevat enemmän yksinäisyyttä, on suurempi riski sairastua syömishäiriöön. Toiseksi hypoteesiksi asetettiin, että masennusoireiden voidaan odottaa välittävän yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välistä yhteyttä. Kolmanneksi hypoteesiksi asetettiin, että yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välisen yhteyden voidaan odottaa olevan voimakkaampi naisilla. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2021 korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen aineistoa. Tutkimukseen osallistui 6258 korkeakouluopiskelijaa. Arviointimenetelminä käytettiin yksinäisyyden mittaamiseen yksittäistä suoraa kysymystä ”Tunnetko itsesi yksinäiseksi?”, syömishäiriöoireilun mittaamiseen Scoff- syömishäiriöseulaa ja masennusoireiden mittaamiseen General Health Questionnaire 12:a (GHQ-12). Yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteyttä sekä sukupuolen vaikutusta kyseiseen yhteyteen tarkasteltiin logistisen regression avulla. Masennusoireiden välittävää vaikutusta syömishäiriöoireilun ja yksinäisyyden väliseen yhteyteen tarkasteltiin kausaalisella mediaatioanalyysilla. Tulokset. Yksinäisyys oli yhteydessä korkeampaan syömishäiriöriskiin. Myös naissukupuoli oli yhteydessä korkeampaan syömishäiriöriskiin. Yksinäisyyden ja sukupuolen yhdysvaikutus ei ollut yhteydessä syömishäiriöriskiin. Masennusoireet välittivät yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välistä yhteyttä. Johtopäätökset. Yksinäisyyden ja mielenterveyden väliset yhteydet ovat todennäköisesti kompleksisia ja monisuuntaisia. Yksinäisyys saattaa kuitenkin olla yksi riskitekijä syömishäiriöille korkeakouluopiskelijoilla. Masennusoireet voivat toimia merkittävänä välittävänä tekijänä yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteydessä. Yksinäisyyteen puuttuminen ja sen ennaltaehkäisy on tärkeää syömishäiriöiden ehkäisemiseksi. Kliinisessä kontekstissa yksinäisyyden sekä masennusoireiden aiheuttama kohonnut syömishäiriöriski on tärkeää huomioida etenkin naisopiskelijoiden kohdalla erityisen kohonneen riskin vuoksi. Yksinäisyys ja masennusoireet voivat myös toimia syömishäiriöoireilua ylläpitävinä ja voimistavina tekijöinä. Tulevaisuudessa erityisesti masennuksen yksinäisyyden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä välittävästä vaikutuksesta olisi tärkeää tehdä pitkittäistä tutkimusta. Tutkimusta tarvitaan myös syömishäiriöiden ilmenemisestä miehillä sekä laajemmin muiden syömishäiriöiden osalta. Objectives. Eating disorders are severe mental health problems and perceived loneliness may be one of the key risk factors for eating disorders. Loneliness and eating disorders are, in turn, both related to depressive symptoms suggesting that depressive symptoms may mediate the association between loneliness and eating disorder symptoms. This study aims to investigate whether loneliness is associated with eating disorder risk and whether depressive symptoms mediate this association among higher education institute students. Because eating disorders are more prevalent in females than males, the study also explores potential gender differences in the relationship between loneliness and eating disorders. The first hypothesis is that individuals experiencing more loneliness have a higher risk of developing an eating disorder. The second hypothesis is that depressive symptoms mediate the association between loneliness and eating disorders. The third hypothesis is that the association between loneliness and eating disorders is stronger in females. Methods. The data used in the study is from the Finnish Student Health and Well-being Survey conducted by the Finnish institute for health and welfare in 2021. The sample consisted of 6258 higher education institution students. Loneliness was assessed using a single direct question, “Do you feel lonely?”, eating disorder symptoms were assessed using the General Health Questionnaire 12 (GHQ-12). Logistic regression was used to examine the association between loneliness and eating disorders as well as the influence of gender on this association. Causal mediation analysis was used to explore the mediating effect of depressive symptoms on the association between loneliness and eating disorders. Results. Loneliness was associated with a higher eating disorder risk. Female gender was also associated with a higher eating disorder risk. The interaction between loneliness and gender was not associated with eating disorder risk. Depressive symptoms mediated the association between loneliness and eating disorders. Conclusions. The connections between loneliness and mental health are likely to be complex and multidirectional. However, loneliness may serve as one of the risk factors for the onset of eating disorders among higher education institution students. Depressive symptoms can be a notable mediating factor in the relationship between loneliness and eating disorders. Addressing and preventing loneliness are important for the prevention of eating disorders. In a clinical context, it is important to consider the elevated risk of an eating disorder caused by loneliness and depressive symptoms, particularly among female students. Loneliness and depressive symptoms can also maintain and worsen eating disorder symptoms. Future research should focus on investigating the mediating effect of depression on the relationship between loneliness and eating disorders longitudinally. Research is also needed to explore the expression of eating disorders in males and eating disorders more broadly.
-
(2020)Aims of the study Child sexual abuse (CSA) has declined during the recent years and decades. Risk factors for CSA have been studied extensively, and in particular, cumulative risk factors are known to increase the risk of abuse. It is not yet known whether CSA has declined evenly among youth who experience cumulative risk factors (so called youth risk group) and youth who do not. This study aims to assess if the association of risk of youth with CSA has changed during the last decades. The second aim is to find out if there has been change in the association between any individual risk factors and CSA. Methods The data of this study consisted of responses from Finnish ninth-graders from four national surveys: The Child Victim Survey studies from the years 1988 (n= 7 322), 2008 (n=5 775) and 2013 (n=5 095) and the School Health Promotion Study from 2019 (n= 42 673). In each study, respondents were asked about CSA experiences as well as four individual risk factors. Based on the responses, respondents with a sufficient number of risk factors were considered to be part of the youth risk group. The associations between cumulative risks and CSA experiences were examined in all four parts of the data using logistic regression analysis. The same was done with the associations of individual risk factors and CSA experiences. Analyses were performed separately for girls and boys. Results and conclusions Prevalence analyses showed that CSA had clearly decreased since 1988. The association between belonging to the youth risk group and CSA experiences remained roughly the same between 1988 and 2019, implying that cumulative risks did not increase the risk of CSA more or less during recent years than before. The accumulation of individual risk factors overall had clearly decreased, except for the youth who had all of the four risk factors considered. In 2019, risk of youth seemed to expose boys to CSA more strongly than girls, but otherwise there were no gender differences. Belonging to the youth risk group multiplied the risk of CSA at all time points in both girls and boys. Accumulation of risk factors predisposed respondents to CSA more strongly than any individual risk factors. The importance of individual risk factors as factors predisposing to CSA remained roughly the same.
-
(2018)Aim. Research shows that personality is associated with psychological well-being. Specifically neuroticism, extraversion and conscientiousness correlate the most with different aspects of psychological well-being. However, research about the association between personality change and change in psychological well-being is scarce. This study tries to clarify whether the association between personality and psychological well-being remains while examining the change in personality and psychological well-being i.e. is personality change associated with change in psychological well-being. Methods. The data used was from MIDUS (Midlife in the U.S.) longitudinal study. The measures were conducted in three different time-points: 1995–1996, 2004 and 2014. The sample consisted of 4058 Americans from which 55.1 % was women. Multilevel modeling was used in analyzing the data. First the analyses examined how personality traits predict each of the six aspects of psychological well-being. Thereafter, the analyses examined whether the average differences in personality traits between the individuals were associated with the differences in psychological well-being between the individuals. Also, the association between personality change and change in psychological well-being was examined. Results and Conclusions. Changes in neuroticism, extraversion and conscientiousness were associated the most with change in psychological well-being. Change in openness was associated with change in autonomy, environmental mastery, purpose in life, personal growth and self-acceptance while change in agreeableness was associated with change in purpose in life, positive relations with others and personal growth. This study supports the idea that personality traits and psychological well-being are causally associated, and the previous research has not discovered this causal association yet.
-
(2022)Objective: Recent research has shown that simple novel words can be acquired rapidly through a short repetitive exposure without focused attention. However, monomorphemic words construct only a part of a language – little research has focused on the rapid acquisition of novel suffixes attached to familiar word stems. The present study was conducted to explore the online acquisition of novel suffixes by investigating how the measured neural activity in response to the newly learned suffix changes over a passive listening session; and to examine if a short consolidation period, containing either sleep or wakefulness, affects this change. Methods: Participants were trained with novel suffixes using a semantic word-picture association task. Afterwards, their neural activity was monitored with electroencephalography (EEG) during two passive listening phases for 15 min in total, and the event-related potentials to different types of suffixes (real, semantically trained novel, or untrained novel) attached to real word stems were measured. In addition, the experiment contained a 90-min retention period of either sleep or wakefulness between the passive listening phases. To identify changes in neural activity, linear regression models from different conditions were compared against their respective null models using a chi-squared goodness-of-fit test. To examine the effects of different conditions on the degrees of change of neural activity, a repeated measures analysis of variance was conducted. Results and conclusion: In line with previous rapid learning research, the results indicate that neural activation in response to novel suffixes can increase without overnight consolidation. A relatively short offline retention period can increase the degree of change of neural activation in response to novel suffixes, although no conclusive sleep-related effects were found.
-
(2021)Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kirjallisuuden sekä kysely- ja haastattelututkimuksen perusteella koostetusta julkiseen jakoon tuotetusta oppaasta. Tutkielman yleistavoitteena on lisätä tietoisuutta kehitysvammaisten suunhoidosta. Oppaan on tarkoitus toimia vanhempien/huoltajien sekä asumisyksiköiden hoitohenkilökunnan tukena kehitysvammaisen lapsen ja nuoren suunhoidossa. Kysely- ja haastattelututkimuksissa selvitettiin suunterveyteen ja -hoitoon liittyviä haasteita sekä näihin mahdollisesti löydettyjä ratkaisuja. Edeltävät koottiin suun- ja hampaiden hoitoa koskevan perustiedon ohella oppaan muotoon. Suunterveyden lisäksi selvitettiin kehitysvammaisten taustatietoja kuten ikä, diagnoosi, oheissairaudet ja lääkitykset. Lisäksi selvitettiin kehitysvammaisten lasten ja nuorten vanhempien sekä asumisyksikköjen henkilökunnan asenteita ja tietoa suunterveydestä. Kehitysvammaisilla suunhoito on erityisen vaikeaa verrattuna muuhun väestöön. Useat oheissairaudet ja lääkitykset vaikuttavat merkittävästi suunterveyteen ja suunhoidon onnistumiseen. Tulokset osoittivat, että kaikki vastaajat pitivät suunterveyttä tärkeänä ja erityisesti hoitohenkilökunnalle toivottiin aiheesta lisää koulutusta. Suunterveyden haasteina nousivat esille ienverenvuoto, hampaiden kuluminen ja reikiintyminen. Suunhoidossa ongelmia oli erityisesti kehitysvammaisen suun auki pitämisessä hampaiden pesun aikana. Tulosten perusteella kehitysvammaisten suunhoitoon tarvitaan kohdennettuja ohjeita.
-
(2022)Hampaan paikkaus on yksi yleisimmistä toimenpiteistä suun terveydenhuollossa. Paikkaus-hoidon indikaatioista yleisimmät ovat kariesbakteerien aiheuttamat vauriot ja paikkojen loh-keamat. Hampaan paikkauksen tarkoitus on suojata hammasydin, ja pysäyttää vaurio sulkemalla se tiiviisti. Paikkaus palauttaa hampaan purentafunktion, muodon ja ulkonäön sekä mahdollistaa hampaan puhdistamisen. Paikan valmistamisessa on olennaista huolellinen käyttöohjeiden nou-dattaminen materiaalien käsittelyssä ja työskentelyssä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituk-sena on käydä läpi HUS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä aikuispotilailla käytössä ole-vat korjaavan hoidon suoran menetelmän materiaalit, ja käsitellä niiden ominaisuuksia ja käyttö-tarkoituksia. Kirjallisuuskatsauksessa käytetty aineisto on kerätty Käypä hoito -suosituksista, Helsingin yli-opiston hammaslääketieteenlaitoksen luentomateriaaleista, sekä Pubmedista hakusanoilla ”dental fillingmaterials”, ”restoration”, ”clinical study”, ”teaching”, ”glass ionomer”, ”composite restora-tion” ja ”temporary restoration”. Aikuispotilailla korjaavan hoidon täytemateriaalin valinnassa on huomioitava useita eri asioita. Valintaan vaikuttavat potilaskohtaiset ominaisuudet, kuten potilaan omahoidon taso sekä karie-saktiivisuus. Eri täytemateriaaleihin liittyy puolestaan erilaisia esteettisiä ja kulutuskestävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Valinnassa tärkeässä osassa ovat myös purennalliset tekijät, täytteen laajuus, ja se onko täyte ylipäätään tarkoitettu pysyväksi vai väliaikaiseksi ratkaisuksi. Lisäksi valintaan vaikuttavat paikkaustekniset haasteet, kuten kosteuden hallinta, sekä syvät tai haasta-vassa kulmassa olevat kaviteetit, joihin valokovetus ei välttämättä yllä. Materiaaleja valitessa pitää myös tarkastella muodostuuko paikan pysyvyyden kannalta tärkeä sidos kiilteelle, ham-massementille, hammasluuhun vai jo olemassa olevaan täytemateriaaliin. Kun kliinikko tuntee materiaalin ja tekniikan valintaan vaikuttavat tekijät, hän pystyy valitsemaan kuhunkin korjaavan hoidon toimenpiteeseen parhaan täytemateriaalin.
-
(2022)TAUSTA. Päihteiden käyttö on maailmanlaajuinen ongelma. Raskauden aikana päihteille ja liitännäisongelmille altistuvat äitien lisäksi sikiöt ja syntyvät lapset. Opioidikorvaushoidolla voidaan hoitaa päihdeongelmia myös raskauden aikana. Yleisimmin käytetty korvaushoitovalmiste on buprenorfiini. Sillä on kuitenkin huomattava väärinkäyttöpotentiaali ja se on merkittävin opioidi laittomilla huumemarkkinoilla. Buprenorfiini-naloksonilla ei ole samaa väärinkäyttöriskiä, mutta sen käyttöä raskauden aikana rajoittaa vähäinen tieteellinen näyttö. Metadonia puolestaan käytetään vain vaikea-asteisessa riippuvuudessa. TAVOITTEET. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää opioidikorvaushoidon vaikutuksia naisen raskauteen ja syntyvään lapseen. Tutkimushypoteesimme mukaan buprenorfiini-naloksoni-yhdistelmävalmisteella ei olisi merkittävästi enempää vaikutusta syntyvän lapsen kasvuun kuin buprenorfiini-monoterapialla. Metadoniryhmä toimii vertailuryhmänä vaikeille tapauksille. TOTEUTUS. Tutkimus on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta. Nämä syventävät opinnot toteutettiin populaatiopohjaisena rekisteritutkimuksena. Aineistomme on kansainvälisesti tarkasteltuna laaja ja koostuu HUS Naistenklinikan huume-, alkoholi-, lääkkeet- poliklinikalla hoidetuista buprenorfiini-, buprenorfiini-naloksoni- tai metadoni- korvaushoitoa saaneista äideistä ja heille syntyneistä lapsista. TULOKSET. Lapset, jotka altistuvat koko sikiökauden buprenorfiinille tai buprenorfiini-naloksonille, syntyvät suhteellisen pienikokoisina, mutta saavuttavat seurannassa normaalin kasvun. Altistuminen tupakoinnille saattaa ainakin osittain selittää pienen syntymäkoon. Metadoniryhmän lasten kasvu on puolestaan kaikilta osin heikkoa, mutta erityisesti pään kasvun osalta. POHDINTA. Kun lopputulosmuuttujana on lapsen kasvu, buprenorfiini ja buprenorfiini-naloksoni ovat turvallisia korvaushoitovalmisteita raskauden aikana. Raskaudenaikaiseen korvaushoitoon voi täten suositella ensisijaisesti buprenorfiini-naloksoni-valmistetta, jolla on pienempi väärinkäyttöpotentiaali kuin buprenorfiini-monovalmisteella. Metadonia tulisi käyttää ainoastaan erityisen vaikea-asteisessa riippuvuudessa, jos mitään muita vaihtoehtoja ei ole.
-
(2010)Tutkittiin kvantitatiivisesti vainajista löytyneet opioidit ja niihin liittyvät bentsodiatsepiinilöydökset ja -pitoisuudet. Erikseen tarkasteltiin buprenorfiini-, tramadoli-, kodeiini- ja metadonimyrkytyksiä.
-
(2019)Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hammaslääketieteen opiskelijoiden kliinisen hoitoharjoittelun aikana tekemien hammaspaikkojen kestävyyttä vertaamalla niitä Helsingin kaupungin terveyskeskushammaslääkärien tekemiin paikkoihin. Hammaspaikkojen kestävyyttä ja pitkäikäisyyttä on tutkittu runsaasti, mutta opiskelijoiden tekemien paikkojen kestävyydestä ei ole julkaistu aikaisempaa kirjallisuutta. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimuksen aineistona käytettiin Effica-potilastietojärjestelmästä saatua dataa, johon sisältyi kaikki Helsingissä tehdyt hammaslääketieteelliset toimenpiteet vuosilta 2002-2016. Tuolloin hammaslääketieteen opiskelijoiden kliininen hoitoharjoittelu oli osa Helsingin kaupungin järjestämää hammashoidon peruspalvelua. Aineiston käyttöön saatiin tutkimuslupa Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveystoimialan taholta. Aineistosta eroteltiin Yliopistohammasklinikalla tehdyt paikat, jotka jouduttiin uusimaan vastaavan kokoisella paikalla seurannan aikana. Paikat jaoteltiin paikkojen laajuuden ja paikattujen pintojen mukaan. Kestävyyttä arvioitiin laskemalla keskiarvot kuukausina ensimmäisen ja toisen paikkaustoimenpiteen välillä. Tuloksia verrattiin sijainniltaan ja laajuudeltaan vastaavanlaisien terveyskeskushammaslääkärien tekemien paikkojen kestävyyteen. Tulosten tilastollinen merkitsevyys laskettiin Studentin T-kokeen avulla. Tulokset: Tutkimuksen aineistossa oli mukana 2167 Yliopistohammasklinikalla hoidettua potilasta. Potilaat olivat iältään 18-91- vuotiaita. Ikäjakauman keskiarvo oli 43,97 vuotta ja mediaani 42 vuotta. Approksimaaliset kahden pinnan paikat kestivät terveyskeskushammaslääkärien tekeminä 45-47 kuukautta ja kandidaattien tekeminä 39-41 kuukautta. Vähintään kolmelle pinnalle ulottuvat paikat kestivät terveyskeskushammaslääkärien tekeminä 42 kuukautta ja kandidaattien tekeminä 44 kuukautta. Vapaiden pintojen paikat kestivät terveyskeskushammaslääkärien tekeminä 35-44 kuukautta ja kandidaattien tekeminä 22-42 kuukautta. Terveyskeskushammaslääkärien tekemät yhdistelmämuovipaikat kestivät 35-43 kuukautta ja amalgaamipaikat 28-45 kuukautta. Kandidaattien tekemät yhdistelmämuovipaikat kestivät 24-41 kuukautta ja amalgaamipaikat 31-47 kuukautta. Johtopäätökset: Opiskelijoiden tekemät yhdistelmämuovipaikat kestivät lähes poikkeuksetta heikommin, kuin terveyskeskushammaslääkärien tekemät yhdistelmämuovipaikat. Opiskelijoiden tekemät amalgaamipaikat kestivät kuitenkin usein jopa terveyskeskushammaslääkärien paikkoja paremmin. Laajoilla paikoilla vaikuttaisi olevan samankaltainen kestävyys opiskelijoiden ja terveyskeskushammaslääkärien tekemänä. Tulosten perusteella amalgaamia voitaisiin pitää kestävänä paikkausmateriaalina opetusklinikalla.
-
(2023)Objective: We studied changes in eating behaviors over a 12-month period following bariatric surgery versus a dietary intervention. Methods: We examined eating behaviors through validated questionnaires (the Three-Factor Eating Questionnaire, the Dutch Eating Behavior Questionnaire, and the Binge-Eating Scale) in 120 bariatric surgery participants and 19 participants undergoing a dietary intervention. We also measured body weight, body composition (DEXA scan), and metabolic features (blood samples and OGTT), comparing the surgery and dieting groups before, at 5–6 months, and at 12 months, respectively, after the weight loss intervention began. Results: We observed greater weight loss and metabolic improvements following surgery compared with dieting. Surgery led to a decreased or unchanged eating restraint, while dieting accompanied increases in these eating behaviors. Both weight loss methods reduced disinhibited eating, binge eating, external eating, and hunger susceptibility. While surgery primarily led to a decreased hunger perception and sensitivity to external eating triggers, the dieting group acquired behaviors to cope with sustained hunger and eating triggers. Body weight at baseline and the amount of weight change over time may have affected the size of the behavioral changes. We found that per percentage of weight loss the size of behavioral changes was not different between diet and surgery groups. This implies that the amount of weight loss and the size of behavioral change may go hand in hand. Conclusions: Surgery led to less restrained eating, hunger susceptibility, and external eating, while after dieting, learnt behaviors were used to limit food intake.
-
(2022)Despite recent advances in immunotherapies for lung cancer, their success is still hindered by limited predictability of treatment outcomes in patients, as well as by resistance-conveying tumor mutations such as EGFR. Moreover, due to the vast number of treatment options and their cost, a quick, reliable, and cost-efficient drug screening platform is needed to select the optimal treatments for each individual patient. This thesis focuses on finding the best culture conditions to be used in such a future platform, employing 3D cell cultures and microfluidics to mimic in vivo tumors while saving costs and allowing for high-throughput screening. Image-based analysis showed that culture medium can have significant impacts on both cancer organoid growth and morphology, as well as drug sensitivity to the EGFR-inhibiting drug Osimertinib. Specific medium factors, such as the antioxidant N-acetylcysteine, might be particularly important for the integrity of 3D structures in the platform and help prevent conversion to an adherent morphology. Moreover, flow cytometry analysis of immune cells from pleural effusion samples indicated that medium composition might facilitate creating an inflammatory environment in the platform, and that immune cells should not be cultured longer than one week to maximize their activity. Finally, this thesis compares two microfluidic devices for their suitability to be used in future high-throughput drug-screening applications, by contrasting their ease of handling, applicability in fluorescent imaging-based readouts, and possibility to mimic and study the tumor microenvironment in vitro. The results suggest that the choice of microfluidic device will be dependent on whether microscopy analysis or cell viability assays will be used as the main readout of the drug screening in the future.
-
(2020)Ex vivo drug sensitivity testing is used widely in studies aiming at personalizing medicine for acute myeloid leukemia (AML) patients. However, different conditions, such as cytokines used in media and cryopreservation of cells, as well as varying readout methods can affect primary cell viability, cell composition and sensitivity results. Such affects have been previously studied in some AML treatments, however, not with flow cytometry or with venetoclax. In this thesis, we studied the responses of AML patients to venetoclax using ex vivo drug sensitivity testing with various settings. We first tested three media and two sensitivity readout methods on 29 fresh primary AML samples to determine the optimal media and method for determining ex vivo drug sensitivity. We then tested these same variables on 16 cryopreserved samples and compared these results to their fresh counterparts. Finally, we applied our platform to clinical use and tested its capability to predict in vivo responses to venetoclax in ten AML patients. Our platform was able to predict venetoclax responses in nine out of ten patients using condition media coupled with a flow cytometry-based method, determined as optimal in the first phase. Sensitivity results as well as cell composition obtained after cryopreservation differed from their fresh counterparts and, therefore, we conclude that cryopreserved samples should not be used in guiding treatment ex vivo. Our results give valuable information about sources of error associated with ex vivo drug sensitivity testing. Consideration of these results when designing preclinical studies will enhance their reliability and relevance. Ex vivo testing could be in the future implemented into clinical practice in guiding treatment, saving society and patients from costs and unnecessary adverse effects.
-
(2020)A robust energy metabolism in humans relies on functional insulin-producing beta cells for maintenance of normoglycemia. Dysfunctional beta cells or malfunctioning insulin is the underlying cause for all forms of diabetes. With current management of different types of diabetes, patients continue to face life-threatening risk of hypoglycemia and other associated pathologies. Research has been challenging due to difficulties in studying beta cells in vitro, as human donor-derived beta cells do not expand well in laboratory conditions. At the time when this study was performed, only a few protocols had been published for beta-cell differentiation. These protocols were often difficult to reproduce in different cell lines and resulted in a low yield of differentiated cells. Both pancreas and liver develop from the same precursor cells called the definitive endoderm (DE). Factors directing the differentiation of definitive endoderm towards a pancreatic endocrine progenitor fate are not fully known. Previous unpublished data indicated the presence of transforming growth factor beta (TGF-β) superfamily inhibitors in the early stages of a developing murine pancreas. In this study, protocols for producing pancreas-specific endoderm cells from human pluripotent stem cells (hPSC) were tested and developed further. The primary aim of this study was to inhibit TGF-β mediated signaling, follow-up and report the effects in definitive endoderm specification. Human embryonic stem cells (hESC) and human induced pluripotent stem cells (hiPSC) were differentiated into definitive endoderm (DE) using directed differentiation, followed by five experimental conditions with TGF-β inhibitors. Quantitative real-time PCR (q-PCR), flow-cytometry (FC), immunocytochemistry (ICC), and –fluorescence (IF) techniques were used to examine the gene- and protein expression of the cells at specific time points of the protocol. The gene expression levels of known hepatic and pancreatic markers were analyzed and compared between the cell lines. The current DE differentiation protocol, consisting of the DE stage, followed by a four-day culture, showed a downregulation of hepatic markers with and without TGF-β inhibitors. The examined protocols resulted in heterogenic cell populations, consequent to previously reported challenges in beta-cell progenitor differentiation. This study provided valuable information and a platform for further research on the differentiation of pancreatic endocrine progenitor cells.
-
(2018)Tausta: Perinteisen jäljennösmenetelmän rinnalle on kehitetty optinen eli digitaalinen jäljentäminen. Optisessa jäljentämisessä potilaan hampaisto ja sen ympärillä oleva ien jäljennetään intraoraaliskannerin kuvauspäällä digitaaliseen muotoon. Tehtyä jäljennöstä voidaan tarkastella ja muokata tietokoneohjelmalla. Optista jäljentämistä voidaan käyttää kiinteässä ja irrotettavassa protetiikassa, implantologiassa sekä oikomishoidossa. Perinteisessä jäljentämisessä potilaan hampaisto ja pehmytkudokset jäljennetään lusikkaan laitettavan jäljennösaineen avulla. Tutkimuksen tarkoitus ja menetelmät: Tämän tutkielmatyön tarkoituksena oli selvittää suomalaisten hammaslääkäreiden kokemuksia optisen ja perinteisen jäljentämisen välillä kiinteässä protetiikassa. Tutkimukseen osallistuneet 13 hammaslääkäriä olivat kaikki käyttäneet optista jäljentämistä työssään. Kysely toteutettiin sähköisellä lomakkeella ja tuloksia tarkasteltiin kvalitatiivisin menetelmin. Tulokset: Kyselyyn osallistuneiden hammaslääkäreiden mielestä optinen jäljentäminen nopeuttaa työprosessia proteettisten töiden valmistuksessa ja jäljentäminen on ollut pääasiassa mielekästä. Digitaalinen jäljentäminen on potilaalle vähemmän epämukavaa. Perinteinen jäljentäminen sisältää useita virhealttiita tai ongelmallisia vaiheita eikä virheitä välttämättä havaita ajoissa. Digitaalisessa jäljentämisessä voidaan mahdollisesti ohittaa tietyt perinteiseen jäljentämiseen liittyvät virhealttiit välivaiheet. Kuitenkaan hammaslääkärit eivät pitäneet optisen jäljentämisen tarkkuutta perinteisen jäljentämismenetelmän veroisena laajoissa proteettisissa töissä. Myöskään syvien hiontarajojen jäljentäminen ei hammaslääkäreiden mielestä onnistunut optisesti hyvin. Merkitys: Tutkimuksen avulla saatiin kokemusperäistä tietoa hammaslääkäreiden näkemyksistä kahden eri jäljennösmenetelmän vahvuuksista ja heikkouksista sekä menetelmien mielekkyydestä. Laajemmalla kyselylomakkeella, suuremmalla tutkittavien joukolla (n) sekä kvantitatiivisilla menetelmillä voitaisiin saada lisää tuloksia tutkimusaiheesta. Tutkimuksen aiheesta on hyvä mahdollisuus tehdä jatkotutkimuksia. (200 sanaa)
-
(2015)OptiVein® on kehitetty helpottamaan kanylointeja. Laite kiinnitetään tavalliseen verisuonikanyyliin. Kanyylin sisällä sijaitsee kertakäyttöinen, steriili valokuitu, jota pitkin kulkeva lasersäde näkyy vihreänä valona kanyylin päässä. Valo on niin voimakas, että se kuultaa ihon läpi. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, auttaako OptiVein kokemattomien kanyloijien onnistumista laskimon kanyloinnissa. Tutkielmassa pohditaan myös muita kanyloinnin apuvälineitä sekä niiden suhdetta OptiVeiniin.
Now showing items 1462-1481 of 2545