Browsing by Title

Tavoitteet. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaisia sanoihin liittyviä ongelmia 5-vuotiaiden lasten ja heidän aikuisten vuorovaikutuskumppaniensa välisissä keskustelutilanteissa ilmenee ja miten niitä käsitellään. Tutkimuksen kohteena ovat sekä lapsen että aikuisen tekemät itsekorjaukset ja toisen vuoroon kohdistuvat korjausaloitteet yksittäisiin sanoihin liittyen. Erilaisten korjauskäytänteiden avulla pyritään säilyttämään keskustelijoiden välistä yhteistä ymmärrystä. Itsekorjauksilla tarkoitetaan puhujan omaan puheeseen kohdistuvia korjauksia, kun taas toisen puheeseen kohdistuvilla korjausaloitteilla nostetaan esille jotain toisen puhujan puheessa ongelmalliseksi tulkittua. Ilmiötä tarkastellaan kahdessa erilaisessa vuorovaikutustilanteessa, joista toinen on puheterapeuttinen arviotilanne ja toinen äidin ja lapsen välinen leikkitilanne. Lisäksi verrataan, onko sanoihin liittyvien ongelmien esiintymisessä tai käsittelyssä eroa eri vuorovaikutustilanteiden välillä. Menetelmät. Tässä tutkielmassa aineistona oli videoituja vuorovaikutustilanteita neljältä eri lapselta, jokaiselta sekä leikkivuorovaikutustilanteesta että puheterapeuttisesta arviosta. Aineisto on kerätty osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -tutkimushanketta (nyk. COMPAIR). Aineiston analyysi perustuu keskustelunanalyysiin, jonka perusteella aineistosta poimittiin sanoihin liittyvät korjausjaksot. Tulokset ja johtopäätökset. Yksittäisiin sanoihin liittyviä ongelmakohtia nostettiin käsiteltäviksi monista eri syistä. Ongelmia koettiin ja nostettiin käsiteltäviksi enemmän leikkitilanteissa kuin puheterapiatilanteissa. Näitä kohtia käsiteltiin keskustelutilanteissa aikuisen tai lapsen aloittamilla itsekorjauksilla, lapsen tai aikuisen tekemillä toisen vuoron korjausaloitteilla sekä aikuisen tekemillä suorilla korjauksilla. Sanoihin liittyvien korjauskäytänteiden määrässä oli suurta vaihtelua eri lasten vuorovaikutustilanteissa, mikä voi johtua esimerkiksi lapsikohtaisesta vaihtelusta kielellisissä taidoissa tai eri vuorovaikutuskumppaneiden välisistä erilaisista kommunikointityyleistä. Lasten tekemät itsekorjaukset olivat enimmäkseen sanahakuja, joiden lisäksi ilmeni sanan äännerakenteen tuoton haasteisiin liittyviä itsekorjauksia sekä sanan korvaamista toisella sanalla. Aikuiset puolestaan tekivät itsekorjauksia tyypillisimmin korvaamalla sanomansa tai aloittamansa sanan toisella lapselle mahdollisesti helpommin ymmärrettävällä sanalla. Lapset nostivat muutaman kerran aikuisen käyttämän sanan merkityksen ongelmalliseksi keskustelussa. Sen sijaan aikuiset tekivät sanoihin liittyviä toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita useimmin liittyen lapsen käyttämän sanan oikeellisuuteen. Vuorovaikutustilanteen yleinen luonne saattoi vaikuttaa sanoihin liittyvien ongelmien ilmaantumiseen sekä niiden käsittelyyn. Tutkimuksen tuloksista saadaan alustavaa tietoa viisivuotiaiden lasten ja heidän aikuisten vuorovaikutuskumppaneidensa tavoista käsitellä erilaisia esiin nousevia sanoihin liittyviä ongelmakohtia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Sanoihin liittyvien ongelmakohtien selvittely osaavamman vuorovaikutuskumppanin kanssa auttaa lasta uuden sanaston oppimisessa, ja siksi aiheesta on tärkeää saada tutkimustuloksia tyypillisesti kehittyneiden lasten osalta. Ilmiötä on kuitenkin tärkeää tutkia lisää isommilla aineistoilla, jotta tuloksia voidaan yleistää ja myöhemmin hyödyntää puheterapeuttisessa arvioinnissa ja kuntoutuksessa.

Tutkielmassa pyrittiin selvittämään sarjoittaisesta päänsärystä kärsivien suomalaispotilaiden päänsäryn kliinistä kuvaa sekä heidän ja heidän sukulaistensa migreenitaipumusta. Pyrittiin myös valitsemaan kiinnostavat suvut molekyyligeneettiseen tutkimukseen, jossa selvitetään tunnettujen migreenin alttiusgeenien ja mahdollisten sarjoittaisen päänsäryn omien geenien esiintymistä päänsärkysuvuissa. Tutkimusaineisto (n=50) perustuu kyselylomakkeisiin. Aineistossa naisia oli 60 % ja tupakoitsijoita 37,5 %. Sarjoittainen päänsärky oli erittäin kovaa, kohtauksittaista ja sillä oli vuosi- ja vuorokausirytmi. Sillä, että kohtaus alkoi ja loppui nopeasti oli yhteys (p=0,03). Miehillä oli kohtauksia öisin kello 22-02 useammin kuin naisilla (p=0,03). Naisilla esiintyi enemmän valonarkuutta säryn yhteydessä kuin miehillä (p=0,03). Migreenidiagnoosi oli 40 %:lla potilaista. Migreenistä kärsiviä naisia oli merkittävästi enemmän kuin miehiä (p=0,004). Tutkimustulosten perusteella sarjoittainen päänsärky ei kulje suvuissa stereotyyppisenä vaan sukujen päänsärky on osin sarjoittaista ja osin migreenipäänsärkyä. Molekyyligeneettiseen tarkasteluun löytyi kuusi sukua, joissa jokaisessa kahdella jäsenellä oli sarjoittainen päänsärky. Jatkosuunnitelmana on täydentää aineisto niin, että 300 potilasta sukulaisineen voidaan analysoida molekyyligeneettisin menetelmin.

Den gastrointestinala barriären består av mikrobiota, slemlager (mucus), ett monolager av epitelceller och GALT (från eng. Gut-associated lymhoid tissue). Mikrobiotan har betydelse för uppkomsten av IBD (från eng. sjukdomar Inflammatory bowel disease) sjukdomar. IBD sjukdomar karaktäriseras av en kronisk tarminflammation. Personer som lider av IBD sjukdomar har konstaterats ha en mikrobiota med låg diversitet och obalans i förhållande mellan protektiva och aggressiva tarmbakterier. Personer som lider av IBD har mer bakterier av fylumet Proteobacteria och färre av fylumet Firmicutes jämfört med friska personer. Fenomenet kallas dysbios. Dysbios leder till en svag gastrointestinal barriär med ökad permeabilitet för patogena bakterier, en s.k. ”leaky gut”. Patogenesen till IBD sjukdomar är inte helt entydig, men säkert är att både miljö- och genetiska faktorer inverkar på insjuknande. Eftersom IBD är en sjukdom med obalans i mikrobiotan, så forskas det aktivt i möjliga probiotika som skulle kunna användas för att dämpa den kroniska tarminflammationen hos IBD patienter. Det forskas bl.a. i probiotikas möjliga anti-inflammatoriska effekter. Probiotika är enligt definitionen av Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO) och World Health Organization (WHO) ”levande stammar av strängt utvalda mikroorganismer som då de administreras i rätta mängder har hälsobefrämjande effekter på dess värd”. I avhandlingens experimentella del screenades IL-8 inhiberande mjölksyrabakterier isolerade från Valio fil med 3,5 % fetthalt. IL-8 är en viktig inflammationsmarkör och tecken på leukocytinfiltration. Inflammationen inducerades med lipopolysackarid (LPS) från Escherichia coli och IL-8 utsöndringen från HT-29 celler bestämdes med ELISA.

Abstract Background Examining patients with bipolar disorder, surprisingly many suffer from a comorbid eating disorder. The general practices could benefit from a sensitive and specific screening instrument that could be used routinely when examining whether the patients with bipolar disorder simultaneously suffer from disordered eating. An eating disorder is a very serious disease, which can be lethal at its worst. It stays unnoticed many times by the clinics, if not paid extra attention to. For this reason, a regularly conducted screening questionnaire could raise the possibility of disordered eating in patients into clinics attention. The objective of this study was to examine whether a modified version of the screening questionnaire SCOFF would suit this aim.¨ Methods We compared the results received with the golden standard questionnaire for eating disorders EDE-Q, with the answers from the shorter screening questionnaire SCOFF. Disordered eating was diagnosed based on DMS-5 criteria, and the statistical analysis was performed using IBM SPSS statistic version 25. Results When studying whether the modified screening tool SCOFF-rev could find the cases discovered with EDE-Q, the established cut-off point of ≥1 was used. The values for diagnostic accuracy were 81.8% (sensitivity), 73.8% (specificity), 86.7% (positive predictive value) and 52.9% (negative predictive value). Due to its low specificity, few false-positive cases were diagnosed, restricting the usability of SCOFF-rev. Furthermore, SCOFF-rev found only 29% of the purging cases discovered with EDE-Q, which limits its usefulness even further. Limitations The most significant restriction in our study was the small cohort group. Moreover, we used a screening tool modified from two different screening tools in our study, which we modified even further to be statistically adequate. Conclusions The SCOFF-rev functioned acceptably as a screening tool for disordered eating in patients with bipolar disorder. However, it could be preferable to create an entirely new screening tool that would be aimed specifically towards bipolar disordered patients, instead of modifying an existing tool created for the general population. This way the characteristics of bipolar disorder could be taken into consideration and make the tool more directed towards its’ target group. Further research should be made to establish the optimal screening tool for disordered eating with patients suffering from bipolar disorder.

Tavoitteet. Moniammatillinen yhteistyö on sosiaali- ja terveysalalla merkitykseltään kasvava työskentelytapa. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan ammattilaisten kokemusta työskentelystä moniammatillisessa yhteistyössä lastenneurologisessa kuntoutuksessa. Tarkoituksena on selvittää minkälaisia arvoja moniammatillisen työryhmän jäsenet liittävät omaan työhönsä. Tutkielma myös selvittää miten moniammatillinen yhteistyö toteutuu lastenneurologisessa kuntoutustyöryhmässä ja mitä moniammatillinen yhteistyö vaatii onnistuakseen. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto on nauhoitus ryhmähaastattelusta, jossa kahdeksan moniammatillisen tiimin jäsentä keskustelivat kokemuksestaan moniammatillisessa työryhmässä työskentelystä. Moniammatillisen tiimin jäsenistä haastateltiin puheterapeuttia, fysioterapeuttia, toimintaterapeuttia, AAC-ohjaajaa, ohjaavaa opettajaa, tiimiohjaajaa ja kahta erityisluokanopettajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen temaattisen analyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Temaattisen analyysin pohjalta aineistosta havaittiin neljä yläteemaa ja niitä tukevia alateemoja, joita löydettiin yhteensä kolmetoista. Moniammatillisen työryhmän kuvaamana moniammatillisuus toteutuu arjen työskentelyssä, työntekijöiden jakaessa osaamistaan ja tarjotessaan toisilleen vertaistukea. Myös kuntoutus toteutetaan osana arjen toimintaa. Työryhmän vuorovaikutuksessa korostuu moniammatillisen keskustelun merkitys osana moniammatillista yhteistyötä. Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvään vuorovaikutukseen liitetään myös sääntöjen ja rajanvedon sekä ohjeistamisen merkitys. Ammattilaisilla on eroavia kokemuksia omasta roolista työryhmässä. Työryhmän kokemuksen mukaan moniammatillinen yhteistyö kehittyy ja muuttuu sujuvammaksi ajan kanssa, kun työryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa. Työryhmä kehittyy myös oppimalla toisiltaan jatkuvasti. Moniammatillisen yhteistyön onnistumiseen liittyy sekä yksilön että tiimin kehittyminen. Moniammatillisten työntekijöiden yhdessä työskentely asettaa vaateita sekä yksilölle että organisaatiolle. Tutkimuksen perusteella voidaan havaita, että moniammatillisuus koetaan työryhmässä mieluisana työskentelytapana ja työntekijät liittävät siihen lukuisia hyötyjä. Moniammatillisen työskentelytavan onnistuminen vaatii aikaa ja sopivia ihmisiä sekä oikeita organisaation tarjoamia olosuhteita.

Kolesteroli on ihmiselimistölle välttämätön rasva-aine, jota käytetään esimerkiksi solukalvoissa ja eräiden hormonien, sappihappojen sekä D-vitamiinin lähtöaineena. Ihminen saa kolesterolia käyttöönsä kahdella keinolla: itse tuottamalla eli syntetisoimalla ja ravinnosta saamalla eli absorpoimalla. Selvittämälla non-kolesterolisteroleiden eli kolesterolin esiasteiden, aineenvaihduntatuotteiden ja kasvisteroleiden määrän veressä, voi päätellä kolesterolin aineenvaihduntaprofiilin, eli sen missä suhteessa kolesterolia saadaan elimistöön syntetisoimalla tai absorpoimalla. Tutkimuksessa selvitettiin, miten lapsen tai nuoren ikä, paino tai sukupuoli vaikuttaa seerumin non-kolesterolisterolien pitoisuuksiin, joiden avulla pääteltiin kolesterolin aineenvaihdunnan mekanismeja. Lapsuusajan vaikutuksia kolesterolin aineenvaihduntaan ei ole aikaisemmin tutkittu yhtä laajasti. Tutkimuksessa 96:lta 0-15-vuotiaalta lapselta ja nuorelta otettiin verikoe, josta määritettiin seerumin kolesterolin ja non-kolesterolisterolien pitoisuus, joka suhteutettiin kokonaiskolesterolin pitoisuuteen. Lapset ja nuoret jaoteltiin ikänsä perusteella neljään ryhmään ja ryhmien non-kolesterolisterolien pitoisuuksien keskiarvoja vertailtiin toisiinsa. Tutkimuksen perusteella sekä lapsen iällä että painolla on vaikutus non-kolesterolisterolien pitoisuuteen, toisin kuin sukupuolella. Kolesterolin synteesi on lisääntynyt alle 1-vuotiailla ja 11-15-vuotiailla. Sen sijaan kolesterolin imeytyminen on hallitsee kolesterolin aineenvaihduntaprofiilia 1-10-vuotiailla. Paino korreloi seerumin latosterolin, kolesterolin esiasteen, pitoisuuden kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ruokavaliolla on merkitystä 1-10-vuotiaiden veren kolesterolipitoisuuksiin, sillä absorption merkitys kolesteroliaineenvaihdunnassa korostui näissä ikäluokissa. Veren kolesterolipitoisuudella ja ateroskleroosilla on todettu olevan yhteys ja siten voidaankin olettaa että ruokavaliolla saattaa olla vaikutusta jopa jo 1-10-vuotiaiden lasten valtimoterveyteen.

Lääkärit voivat altistua työssään seksuaaliselle häirinnälle. Seksuaalisen häirinnän määritelmä vaihtelee, mutta Suomen tasa-arvolaissa sillä tarkoitetaan ei-toivottua sanallista, sanatonta tai fyysistä käytöstä, jolla tarkoituksellisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta. Tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa käytin lähteenä lääkäreiden ja lääketieteen opiskelijoiden kokemaa seksuaalista häirintää käsitteleviä meta-analyysejä. Lisäksi käytin lähteenä tutkielman aihetta taustoittavia teorioita käsittelevää kirjallisuutta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka yleistä lääkäreiden kokema seksuaalinen häirintä on, mitä häirinnästä voi seurata ja mitä häirinnän ehkäisemiseksi on jo tehty ja voisi vielä tehdä. Tutkimuksissa lääkäreistä vähintään 28% oli kokenut seksuaalista häirintää opiskelu- ja työyhteisöissään. Lääkäreiden kokema seksuaalinen häirintä oli yleensä avointa, ei-toivottua ulkonäön kommentointia, seksuaalissävytteistä vihjailua sekä lähentely-yrityksiä. Yleisimmin häirinnän tekijä oli muu työ- tai opiskeluyhteisön jäsen, potilas tai potilaan omainen. Tutkimusten perusteella seksuaalinen häirintä voi vaikuttaa negatiivisesti työntekijöihin ja opiskelijoihin yksilötasolla sekä työ- ja opiskeluyhteisöihin laajemmin. Häirintä voi vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin, vaikeuttaa työyhteisön kykyyn toimia yhdessä ryhmänä ja laskea työyhteisön tuottavuutta. Seksuaalinen häirintä voi aiheuttaa uhrilleen henkilökohtaisen trauman sekä monenlaisia psykosomaattisia oireita, kuten kroonista kipua ja kardiovaskulaarioireita. Häirintä voi aiheuttaa uhrilleen myös mielenterveysongelmia ja päihteiden ongelmakäyttöä. Seksuaalinen häirintä voi lisätä uhrin itsetuhoisia ajatuksia. Seksuaalisen häirinnän seuraukset ovat aina yksilöllisiä. Lääkäreiden kokemaa seksuaalista häirintää on tutkittu Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vähän ja aihetta olisi syytä tutkia lisää. Jonkin verran häirinnän vastaisia toimia on jo tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Seksuaalista häirintää tulisi ennaltaehkäistä, se tulisi tunnistaa ja siihen tulisi puuttua kaikissa opiskelu- ja työyhteisöissä.

Objective: Traumatic life events such as sexual violence predispose victims to wide-ranging mental health and substance use disorders. The evidence indicates a strong association between experiences of childhood and adulthood sexual violence and alcohol-related problems, but the reasons behind the association are still debated. Studies show that sexual violence and alcohol use disorders share some risk factors. Only a few studies have taken shared vulnerability into consideration with a co-twin control design, and they have only focused on childhood sexual abuse. Furthermore, results concerning the extent of the shared vulnerability vary. Studies are largely based on samples of young adults, and there is insufficient evidence on whether sexual violence affects alcohol use later in life. The first aim of this study is to explore whether childhood sexual abuse and adulthood sexual violence are associated with lifetime alcohol-related problems and alcohol use in late adulthood. The second aim is to examine whether the found associations are explained by shared vulnerability. Methods: The data were collected as a part of The older Finnish Twin Cohort study. The participants were Finnish twins first studied in 1975. The survey data used in this study were collected in 2011 when the twins (n=8410) were on average 60 years old (ranging from 53 to 68). Experiences of sexual violence and abuse were assessed as a part of the short version of the Trauma History Screen and alcohol-related problems were assessed with the Malmö-Modified Michigan Alcoholism Screening Test. In addition, recent alcohol use was estimated. Associations between sexual violence and alcohol use were examined with linear mixed models. Association between sexual violence and alcohol-related problems was examined with Poisson link function models (1) treating twins as uncorrelated individuals in mixed models and (2) comparing discordant twins with each other in fixed-effects models. Age, sex, and age at first drink were controlled for in all models. In addition, depressive symptoms measured with the CES-D were controlled for when predicting alcohol use. Results and conclusions: Childhood sexual abuse and adulthood sexual violence were associated with a higher risk for increased lifetime alcohol-related problems, but they did not affect alcohol use in late adulthood. Twins exposed to sexual violence in childhood or adulthood had a significantly higher risk for increased lifetime alcohol-related problems compared to their non-exposed co-twins. Common risk factors partly explained the association between sexual violence and alcohol-related problems in adult victims of sexual violence but not in victims of childhood sexual abuse. However, both childhood and adulthood sexual violence seemed to predispose victims to an increased risk of alcohol-related problems independently from shared vulnerability. These findings add to existing literature, providing new insights into the shared vulnerability hypothesis and the potential long-term effects of sexual violence.

Problem: As a part of the Finnish Allergy Programme 2008-18, we surveyed patients to assess allergy symptoms, the use of medications and health care services in Finland. Methods: We studied the determinants of moderate-severe allergic rhinitis (AR) (numeric rating scale, NRS 6-10, n=682) and the relationship of NRS and Rhinasthma questionnaire. Use of medication and use of health care services were studied. Results: In the moderate-severe AR group, the most disruptive symptom domains included the nasal, burden and eye domains. Likewise, the need to take medication, nasal congestion and avoiding environments represented the most disruptive individual symptoms. Allergy severity (NRS) correlated best with nasal symptoms (r=0.44, p<0.001) and with eye symptoms (r=0.44, p<0.001). 14.1% reported emergency room treatment. Conclusions: Moderate-severe AR represents a burden among patients. Nasal congestion, need to take medications and avoiding environments are the most common complaints. Moderate-severe AR patients have also emergency care use.

Aims of the study Most adolescents use social media. As the amount of social media use increases the likelihood of being cyberbullied increases. Both the amount of social media use and cyberbullying victimization are known to be associated with depression. In this study we examine whether cyberbullying victimization mediates the association between the amount of social media use and depression among girls and boys. Methods The sample of this study (girls: n=5647, boys: n=5535) consisted of British youth who participated in Millenium Cohort Study in 2015 and who were 14 years old at the time. The amount of social media use was measured by the following question: “On a normal week day during term time, how many hours do you spend on social networking or messaging sites or Apps on the internet such as Facebook, Twitter and WhatsApp?”. Being cyberbullied was measured asking the youth “How often have other children sent you unwanted or nasty emails, texts or messages or posted something nasty about you on a website?”. Depression was measured by Short Moods and Feelings Questionnaire. Logistic regression analysis was used as the main statistical method. Results and conclusions Compared to those who used very little social media (less than one hour daily), the amount of social media use was associated with greater probability of depression when social media was used daily at least for an hour among girls (1-3 h: OR=1.27, 3-7 h: OR=2.34, over 7 h: OR=3.59) and over three hours among boys (3-7 h: OR=1.52, over 7 h: OR=2.75). Greater amount of social media use was associated with greater probability of cyberbullying victimization among girls (1-3 h: OR=1.78, 3-7 h: OR=3.24, over 7 h: OR=4.21) and boys (1-3 h: OR=1.73, 3-7 h: OR=2.41, over 7 h: OR=2.72). Cyberbullying victimization was associated with greater probability of depression among girls (OR=3.47) and boys (OR=4.23). Cyberbullying victimization mediated the association between the amount of social media use and depression among both girls and boys. Cyberbullying victimization seems to be more strongly associated with depression than the amount of social media use. Conclusions about the directions of the associations cannot be drawn because of the cross-sectional nature of this study.