Browsing by Title
Now showing items 1928-1947 of 2545
-
(2019)Sisäisen perheen systeemiterapia (SPST) on 1980- ja 1990-lvuilla muotoutunut psykoterapiasuuntaus, joka yhdistää systeemisen perheterapian viitekehyksen mielen moninaisuuden teoriaan. Tämän tutkielman tarkoitus on esitellä psykoterapioiden teoriaa yleisesti, tehdä SPST:n taustateoria ja terapiaprosessi tutuksi lukijalle, sekä tehdä katsaus SPST:aa käsittelevään tieteelliseen kirjallisuuteen. Psykoterapia on psykologisiin teorioihin pohjautuva hoitomuoto, jossa koulutettu terapeutti pyrkii auttamaan asiakasta mielenterveydellisten ongelmien kanssa, pääasiassa keskustelun avulla. Psykoterapiateorioita tunnetaan satoja erilaisia, mutta kaikkia yhdistää samat perusperiatteet. Psykoterapia on osoitettu tehokkaaksi hoitomuodoksi mielenterveyshäiriöissä, mutta eri psykoterapioiden välillä ei ole havaittu suuria eroja tehokkuudessa, ja on toistaiseksi epäselvää mihin terapeuttinen vaikutus perustuu. SPST perustuu ajatukselle mielen jakautumisesta määrittämättömään määrään osia, eräänlaisia alipersoonallisuuksia, jotka ottavat erilaisia rooleja ja vuorovaikuttavat keskenään toimiakseen yksilön hyväksi. Osien lisäksi jokaisella nähdään olevan myös Itseys, henkilö minuuden ydin, joka ilmenee mindfulnessiin verrattavana tietoisen ja myötuntoisen olemisen tilana. Mielenterveyden ongelmien nähdään syntyvän, kun osat joutuvat ottamaan liian voimakkaita suojelevia rooleja, osien suhteet polarisoituvat, ja osat estävät yksilön pääsyn Itseyden tilaan. SPST:n terapeuttisen prosessin tavoite on auttaa osia luopumaan asiakkaalle haitallisista rooleista, ja auttaa asiakasta toimimaan Itseyden tilasta käsin. SPST on sovellettavissa sekä yksilö, että pari- ja perheterapiaan. Kirjallisuushaku Scopuksesta, Medlinesta ja PsychInfosta tuotti noin 30 tieteellistä artikkelia, joista kaksi on kokeellisia tutkimuksia ja loput käsittelevät SPST:n teoriaa ja tapausselostuksia. Kokeellisista tutkimuksista toisessa SPST:tä verrataan kognitiiviseen käyttäytysmisterapiaan ja interpersonaaliseen terapiaan masennuksen hoidossa, toisessa SPST:tä verrataan potilasedukaatioon reuman psykologisena hoitomuotona. Kirjallisuuden perusteella SPST voisi olla lupaava terapiamuoto masennuksen hoidossa. Tieteellinen näyttö ei kuitenkaan toistaiseksi riitä johtopäätösten tekemiseen SPST:n tehosta tai turvallisuudesta.
-
(2021)Vaikeasta sensorineuraalisesta kuulonalenemasta kärsiviä potilaita voidaan hoitaa sisäkorvaistutteella, joka stimuloi sähköisesti kuulohermon soluja. Osalla potilaista on ennen leikkausta merkittävästi kuuloa jäljellä tietyillä äänentaajuuksilla. Tällöin leikkauksessa on keskeistä säästää potilaan omaa kuuloa, jotta potilas voisi hyödyntää sitä myös leikkauksen jälkeen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin kuulon säilymistä leikkauksessa sekä siihen vaikuttavia tekijöitä, elektrokokleografian kykyä ennustaa kuulonalenemaa sekä sisäkorvaistutteiden tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia. Aineistona oli ensisijaisesti vuoden 2020 tammikuun ja lokakuun välillä julkaistut artikkelit aiheesta. Niissä tutkimuksissa, joissa seurantajakso oli alle kaksi vuotta, kuulon säilyminen oli HEARRING-luokituksella täydellistä tai osittaista 66 – 100 prosentilla potilaista. Pidemmän aikavälin tutkimuksissa seurantajakso oli vähintään viisi vuotta, ja niissä kuulon säilyminen oli täydellistä tai osittaista 50 – 80 prosentilla. Perimodiolaariset elektrodit näyttäisivät olevan yhtä hyviä kuin lateraalisen seinän elektrodit kuulon säilymisen kannalta. Leikkauksissa kannattaa suosia hidasta elektrodin insertiota, ja leikkauksen yhteydessä kannattaa antaa kortisonia, mieluiten pidempänä kuurina. Suuri avaus pyöreässä ikkunassa saattaa olla ainakin joissakin tapauksissa parempi vaihtoehto kuin nykyään suositumpi pieni viilto. Tietyt patogeeniset geenivariantit kuulonaleneman etiologiana saattavat olla yhteydessä tavallista parempaan kuulon säilymiseen. Leikkauksen yhteydessä aloitettava kuuri vitamiineja A, C ja E sekä magnesiumia saattaa auttaa kuulon säilymisessä, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia. Leikkauksen aikaisen elektrokokleografian perusteella pystytään ennustamaan kuulonalenemaa. Tulevaisuuden mahdollisuuksia sensorineuraalisen kuulovian hoidossa ovat muun muassa sisäkorvan stimulointi valon avulla, lääkeaineita vapauttavat elektrodit sekä kokonaan implantoitavat istutejärjestelmät. Lisäksi sisäkorvan kantasoluhoitoja tutkitaan aktiivisesti. (213 sanaa)
-
(2022)Objectives: Mental fortitude constructs have been associated with coping better with adversities and increased well-being. However, it is not known how mental fortitude traits manifest as daily states. Moreover, most of the research in psychology has focused on concepts of North American origin, and therefore the understanding of psychological resources is limited by the English lexicon. This thesis examines how sisu, a Finnish trait describing perseverance and inner strength in the face of adversity, appears in everyday life. Furthermore, positive and negative affectivity have been linked with well-being and personality. Therefore, associations between positive and negative affects and beneficial and harmful sisu are also clarified. Methods: The data used in this study was from the Sisu at Work project of the University of Helsinki and VTT. The participants (N= 82) were knowledge workers from four Finnish organizations. The beneficial and harmful sisu of the participants were assessed with the Sisu Scale developed as a part of the Sisu at Work project. After that, the participants evaluated their sisu-related states on a Likert scale once a day and positive and negative affect three times a day for three weeks with a mobile application. The associations between sisu traits, sisu-related states, and affects were examined with multilevel modelling. Age and sex were controlled in the analyses. Results and conclusions: High beneficial sisu was associated with more frequent determination, feelings of control, and positive affect. Harmful sisu, in turn, was associated with accepting a task that was too challenging, getting stuck to something, and persisting in a dull task. Furthermore, high harmful sisu was associated with less satisfaction and feelings of control. Age or sex did not have an influence on the associations. These findings are mostly in line with previous studies about the relationship between mental fortitude and positive affectivity. Furthermore, it seems that sisu has a role in facing everyday nuisances, although it has been usually linked with major challenges in the Finnish language. Further research is needed about sisu-situation interactions and the role of negative affectivity in sisu.
-
(2021)Abstract: Aims and objectives: Resilience is linked to better health, mental health and coping at work. Thus, there is use for a high-quality resilience assessment method, as better ways of assessing resilience and a better understanding of the phenomenon could help people to identify their strengths and to develop their weaknesses. This master’s thesis aimed to examine the relationships between the developed Sisu-resilience questionnaire and its subcategories, the psychophysiological variables measured during the laboratory study designed for perseverance assessment, performance in six tasks used in the laboratory study and overall performance in the laboratory study. Due to the novelty of the experimental design, precisely directed hypotheses were not at the epicentre of the thesis. This thesis is part of the Sisu-questionnaire validation project and in the general part of resilience research. Methods: There were 54 test subjects (47 women) in the laboratory phase of the study. The subjects were university students with a mean age of 26.0 years. The experiment consisted of six different tasks for measuring perseverance, which the subjects performed using the instructions given. Of all the psychophysiological variables measured during the experiment, measures of electrodermal activity and facial electromyography were used in this thesis. Electrodermal activity is considered to reflect sympathetic activation. Measures of facial electromyography are connected to emotional valence. Subjects had completed various personality and health assessment questionnaires and the Sisu-questionnaire before to the laboratory study. Results: During the laboratory study, tonic skin conductance of those with more beneficial sisu was lower vis-à-vis those with less beneficial sisu. Beneficial sisu was also associated with better performance in the handgrip endurance task. Tonic and phasic skin conductance of those with more harmful sisu were lower compared to those with less harmful sisu, but the links between harmful sisu and skin conductance were focused only around its “harm to others” subcategory. Beneficial sisu was not associated with positive emotion during the laboratory study. Positive emotion was assessed by orbicularis oculi -activation. Conclusion: The association between higher beneficial sisu and lower sympathetic activation indicates that the questionnaire reaches some property of the nervous system, and it is in line with previous research. Unlike harmful sisu, none of the subcategories of beneficial sisu were associated with phasic skin conductance, which can be interpreted to tell about the independent explanatory power of harmful sisu. The link between better performance in the handgrip task and more beneficial sisu could indicate more beneficial sisu leading to adaptive stress management. Given the widely-known connection between positive emotion and resilience, it is surprising that beneficial sisu was not associated with positive emotion during any subtasks.
-
(2023)Tavoitteet: Mielenlujuuspiirteet ovat yhteydessä parempaan hyvinvointiin ja vähäisempään työstressiin. Myös sisun, joka on uusi tulokas mitattavissa olevien mielenlujuuspiirteiden kentällä, on alustavasti tutkittu olevan yhteydessä hyvinvointiin, mutta sisututkimus on vielä alussa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten sisu on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin ja työstressiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös, minkälaisina sisu ja työstressi ilmenevät suhteessa toisiinsa, kun selitetään hyvinvointia. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 103 (naisia 69, miehiä 34) teollisuusalalla, kaupan alalla, palvelualalla sekä hotelli- ja ravintola-alalla työskentelevää henkilöä. Osallistujat täyttivät sisukyselyn, ERI-kyselyn ja WHO-5-hyvinvointikyselyn. Aineisto kerättiin osana Sisu työelämässä -tutkimushanketta. Sisun, työstressin ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä tutkittiin lineaarisilla regressioanalyyseilla. Tulokset: Hyödyllinen sisu oli yhteydessä parempaan ja haitallinen sisu heikompaan psyykkiseen hyvinvointiin. Haitallinen sisu oli yhteydessä työstressiin sekä sen alakategorioihin työn vaatimiin ponnisteluihin ja (käänteisesti) työstä saataviin palkkioihin. Hyödyllinen sisu moderoi työstressin ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä: kun yksilöllä oli paljon hyödyllistä sisua, työstressillä oli hyvinvointia enemmän heikentävä vaikutus. Johtopäätökset: Tulokset hyödyllisen ja haitallisen sisun yhteyksistä hyvinvointiin ja työstressiin ovat pääosin linjassa aiemman mielenlujuuspiirteisiin liittyvän tutkimuksen kanssa. Pahimmillaan sisu voi lisätä yksilön kokemaa työstressiä ja heikentää psyykkistä hyvinvointia, mutta parhaimmillaan se voi tukea hyvinvointia ja vähentää niitä kustannuksia, joita stressi hyvinvoinnille aiheuttaa. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää, miten sisukyselyä ja siitä saatavaa tietoa voitaisiin hyödyntää työelämässä käytännön tasolla.
-
(2023)Suolen vajaatoiminta on harvinaisuudestaan huolimatta vakava, pitkäkestoista suonensisäistä ravitsemusta vaativa sairaus. Sairauteen liittyy alentunut elämänlaatu, lisääntynyt kuolleisuus ja henkeä uhkaavat komplikaatiot. Suolen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on perussairautensa vuoksi normaalia vähemmän imeytymiskykyistä suolta, joko resektion tai fysiologisen häiriön takia. Kliinisessä käytössä ei ole vakiintunutta bioilmaisinta, jonka avulla suolen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden suolen toiminnallista tilaa voidaan mitata. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voisiko pääosin ohutsuolen enterosyyteissä tuotettavaa sitrulliinia käyttää kuvaamaan suolen toimintaa ja potilaan kykyä vieroittautua suonensisäisestä ravitsemuksesta suolen vajaatoimintaa sairastavilla lapsilla. Tutkielma tarkastelee sitrulliinin tilastollista korrelaatiota suolen anatomisiin muuttujiin; suolenpituuteen, suonensisäisen ravitsemuksen kestoon ja ileokekaaliläppään. Tutkimuksen aineisto käsittää HUS lastentaudeilla hoidetut suolen vajaatoimintaa sairastavat potilaat ajalta 15.9.1984 - 12.1.2021. Potilasaineistoon kuului 127 potilasta. Heistä naisia oli 54 (43%) ja miehiä 73 (57%). Lyhytsuolioireyhtymää sairasti 78% potilaista, motiliteettihäiriötä 14% ja erittäin harvinaisia limakalvosairauksia 8%. Motiliteettihäiriötä tai limakalvosairautta sairastaneita potilaita oli luotettavia tuloksia saadakseen niin pieni määrä, että ne jätettiin pois tuloksista. Tutkimuksen merkittävimmät havainnot liittyivät lyhytsuolipotilaiden sitrulliinipitoisuuden ja ohutsuolen pituuden korrelaatioon. Mitä lyhyempi ohutsuolen pituus, sitä alhaisempi oli potilaan mitattu sitrulliini. Tässä potilasaineistossa sitrulliinipitoisuus ei osoittautunut alhaisemmaksi niillä, joilla suonensisäisen ravitsemuksen kesto oli muita pidempää. Ileokekaaliläpän vaikutus sitrulliinipitoisuuteen ei myöskään osoittautunut merkitseväksi. Tutkielmassa saatu korrelaatio suolenpituuden ja sitrulliinin välillä vahvistaa sitrulliinin merkitystä suolen toiminnan arvioinnissa. Sitrulliinin käyttö vakiintuneena suolen toiminnan mittarina vaatii vielä laajempia tutkimuksia. Sairauden harvinaisuuden vuoksi jatkotutkimuksissa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.
-
(2023)Sjögrenin oireyhtymä on reumatauteihin kuuluva autoimmuunisairaus. Se on pääosin naisten sairaus – noin 90 % potilaista on naisia, arviot yleisyydestä vaihtelee 0,05–3.3 %. Sjögrenin oireyhtymä puhkeaa yleensä varhaisessa keski-iässä 40–50-vuotiaana, mutta sitä voi esiintyä kaiken ikäisillä, myös lapsilla. Sjögrenin oireyhtymä vaikuttaa pääasiallisesti avoeritteisiin sylki- ja kyynelrauhasiin aiheuttaen kyynel- ja syljen erityksen vähenemistä ja niistä johtuvista silmien ja suun kuivuus- eli SICCA-oireita. Sairaus voi kuitenkin ilmentyä laajemmin muissa elimissä ja myös yleisoireet ovat tavallisia. Oirekuva on yksilöllinen. Sjögrenin syndrooman aiheuttama syljen vähäisyys ja koostumuksen muutokset vaikeuttavat puhumista, syömistä ja altistavat suun tulehduksille ja reikiintymiselle. Sjögrenin syndrooman on todettu lisäävän erityisesti lymfooman, mutta myös muiden hematologisten syöpien ilmaantuvuutta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että riski sairastua muihin kiinteisiin ja myös suun syöpiin on kasvanut. Sjögrenin oireyhtymän hoito on pääosin oireenmukaista, mutta vaikeimmissa tapauksissa myös systeemisiä immuunipuolustusta muuntavia lääkkeitä käytetään. Sjögrenin oireyhtymän seurannassa korostuu reuma-, yleis- ja hammaslääkärin sekä suuhygienistin moniammatillinen yhteistyö.
-
(2018)Autoimmun polyendokrinopati-candidiasis-ektodermal dystrofi är en monogen autosomalt recessivt nedärvd sjukdom som karakteriseras av en produktion av vävnadsspecifika autoantikroppar. Sjukdomens förlopp är varierande och oförutsägbart. Mukokutan candidiasis, hypoparatyreoidism och Addisons sjukdom är de vanligaste sjukdomskomponenterna. Hypo- och hyperkalcemiska perioder förorsakade av hypoparatyreoidism ger upphov till komplikationer av varierande karaktär. Data insamlades från patientjournaler samt från undersökningstillfällen och laboratorieprov. För statistiska analyser användes Chi-square och Mann-Whitney U test i SPSS. Materialet utgjordes av 29 patienter födda efter år 1960. De vanligaste symptomen vid tidpunkten för diagnos av hypoparatyreoidism var kramper och stelhet, 14 % var symptomfria. Antalet årliga justeringar av medicindoser varierade från 0 till 24 patienter emellan. Behovet av intravenösa kalciumbehandlingar varierade från 0 till 15 stycken. Patienten med flest kramper hade haft sex stycken innan 18 års ålder. Behovet av infusioner vid hyperkalcemi var ovanligt och endast en patient hade behövt detta fler än en gång. Vid undersökning av sex patienter under 18 års ålder hade endast en tredjedel kalciummängden i plasma inom referensgränserna, ingen var i vårdbalans beträffande fosfatmängden i plasma och en hade hyperkalciuri. Komplikationen nefrokalcinos förekom i högre grad hos patienter födda efter 1980 än hos de födda innan 1980 (p < 0,05). I denna undersökning påvisades att behandlingen av hypoparatyreoidism än idag är problematisk och majoriteten av barn med APECED-relaterad hypoparatyreoidism lider av komplikationer i varierande grad.
-
(2021)Vid septoplasti rätas en deviation i nässkiljeväggen ut vilken orsakat obstruktiv andning. Det saknas omfattande forskning om sjukfrånvaron efter septoplasti. Sjukfrånvaro är en stor utgift för samhället och arbetsgivaren, därför är det skäl att dimensionera frånvaron rätt både enligt operationens art och patientens arbete. Målet med studien är att fastställa hur lång sjukledighet patienterna får utskrivet efter operationen samt vilka faktorer som påverkat längden. I denna studie undersökte vi ordinerad sjukfrånvaro i ett retrospektivt material på septoplastier gjorda åren 2015, 2016 och 2018 vid Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt. Faktorer som tagits i beaktande är: arbetets art, när operationen utförts, specialiseringsgraden på kirurgen, stängningsmetoden och förlängning av ordinarie sjukfrånvaron samt orsaker till det. Av 771 patienter fick 85% sjukfrånvaro. Sjukfrånvarons längd var i medeltal 11,6 dagar (1–25 dagar). Veckodagen hade en inverkan på längden: på måndag fick patienterna kortast och på torsdag längst sjukfrånvaro (10.92 vs. 12,1 p=0,006). Specialiserande läkare skrev nästan en dag längre sjukfrånvaro jämfört med specialläkare (0,825, p=0,028). Patienter med fysiskt arbete fick 1,42 dagar längre sjukfrånvaro jämfört med patienter med kontorsarbete, p=0,005. Förlängning av sjukfrånvaron fick 3,5%, postoperativ infektion var den vanligaste orsaken. Eftersom få fick förlängning kan man anta att 11 dagar är lämplig längd på sjukfrånvaron. Veckodagen, specialiseringsgraden och arbete är det främsta faktorer som påverkade längden. För att fastställa den optimala längden på sjukfrånvaro krävs vidare forskning.
-
(2021)I arbetet undersöktes nivån på vilken ämnena S-ketamin, norketamin och 6- hydroxynorketamin hämmar molekylen UDP-glukuronosyltransferas 2B7, som är det enzym som ligger huvudsakligen bakom metabolisationen av morfin till morfinets glukuronidationsprodukter. Morfin är en opioid, som har många biverkningar och därför är det viktigt att undvika stora morfindoser. Syftet med undersökningen är att hitta läkemedel, som kan administreras tillsammans med morfin för att minska mängden morfin som krävs för smärtlindring. Undersökningen grundar sig på att simulera mänskans biologiska miljö genom inkubation i rätta förhållanden med hjälp av enzymer, som härstammar från mänskolevern. Resultaten var att S-ketamin, norketamin och 6-hydroxynorketamin hämmar metabolisationen av morfin. S-ketamin var det mest potenta ämnet. Resultaten ger en insikt om att i vidare undersökningar torde S-ketamin få ett större värde över de två andra undersökta ämnen. Om dessa resultat korrelerade kliniskt, skulle patienter möjligtvis få samma smärtlindring med en mindre morfindos.
-
(2019)Oralt ciklosporin är ett systemiskt immunosuppressivt läkemedel som kan användas vid behandling av svårt atopiskt eksem, ifall lokalbehandling inte gett tillfredsställande resultat. Läkemedlet har tidigare rapporterats vara effektivt och säkert trots sina potentiella biverkningar. Topikalt takrolimus är ett nyare läkemedel som har visat goda resultat vid behandling av medelsvårt till svårt atopiskt eksem. Denna avhandling ville undersöka responserna av oralt ciklosporin och takrolimussalva vid långtidsbehandling av atopiskt eksem, eftersom det tidigare gjorts få långtidsstudier som jämfört deras effekt sinsemellan. I denna avhandling har 46 patienter, som först behandlats med oralt ciklosporin och sedan med takrolimussalva, jämförts med en kontrollgrupp vars atopiska eksem endast behandlats lokalt. Studien har analyserat patienternas atopiska drag, eksemens svårighetsgrad samt ciklosporingruppens laboratorievärden före och efter behandling med oralt ciklosporin respektive takrolimussalva. Resultaten visade att topikalt takrolimus såg ut att förbättra prognosen för atopiskt eksem mer än oralt ciklosporin i och med att takrolimussalva hade en klart dämpade effekt på den atopiska inflammationen i huden. Därtill uppvisade de patienter som genomgått ciklosporinbehandling fler atopiska drag och en allmänt svårare sjukdomsbild än patienterna i kontrollgruppen. Trots en del brister med studien stöder resultaten användning av topikalt takrolimus framom oralt ciklosporin vid långtidsbehandling av svårt atopiskt eksem.
-
(2020)Aims The aim of this study was to evaluate whether maternal type 1 diabetes influences skin autofluorescence (SAF), used as a marker of accumulated advanced glycation end products (AGEs), in young adult offspring. Methods This cross-sectional case-control study included 78 offspring of women with type 1 diabetes (cases) and 85 control participants (controls). Cases were born between 1st January 1996 and 31st December 2000, at the Department of Obstetrics and Gynecology, Helsinki University Hospital, and controls were born during the same period in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Finland. All study participants, aged 18 to 23 years, were invited to participate in a clinical assessment including laboratory tests and questionnaires. SAF was assessed from all participants using the AGE reader. Results The mean SAF value did not differ between the cases (1.61 [0.37]) arbitrary units [AU]) and the controls (1.64 [0.41] AU) (p=0.69). After adjusting for HbA1c, body fat percentage, smoking, and season the mean SAF value did not differ between the cases and the controls (p=0.49) but differed between men and women (p=0.008), without any interaction observed (p=0.78). Conclusions No differences in SAF values were observed between the young adult offspring of women with type 1 diabetes and offspring born to mothers without diabetes. Surprisingly, young adult women showed higher SAF values than men in both case and control groups.
-
(2023)Johdanto Skitsofreniaan liittyy yleisesti heikentynyt toimintakyky usealla elämän osa-alueella. Myös laaja-alainen kognitiivisten toimintojen heikkeneminen on skitsofrenian yhteydessä tyypillistä. Osa toimintakyvyssä ilmenevistä heikentymistä liittyy sairastumiseen liittyviin tekijöihin, kuten lääkityksen sivuvaikutuksiin ja skitsofreniadiagnoosiin liitettyyn stigmaan. Genominlaajuisen assosiaatioanalyysin (GWAS) avulla pystytään tunnistamaan yksilöitä, joilla on korkea polygeeninen alttius sairastua skitsofreniaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, onko korkea skitsofrenian polygeeninen riski yhteydessä heikentyneeseen kognitiiviseen suoriutumiseen sekä itseraportoituihin kognitiivisiin toimintoihin myös niillä henkilöillä, joilla ei ole non-affektiivista psykoosisairautta. Menetelmät Tutkimuksen aineistona oli populaatiopohjainen YFS-aineisto (Young Finns Study) vuosina 1962-1977 syntyneistä suomalaista (N = 2250). Skitsofrenian polygeeninen riskiarvio, joka sisälsi 128 snippiä (engl. single-nucleotide polymorphismis, SNP), oli laskettu tuoreimman GWAS-tutkimuksen pohjalta. Kognitiivista suoriutumista eli visuaalista muistia, reaktioaikaa, nopeaa visuaalista tiedonkäsittelyä ja spatiaalista työmuistia mitattiin CANTAB-testeillä. Itseraportoituja kognitiivisia toimintoja eli jäykkyyttä, tehtäväorientaatiota ja häiriöherkkyyttä mitattiin kyselylomakkeilla. Analyysit tehtiin lineaarisella regressioanalyysilla. Tutkimuksessa kontrolloitiin ikä, sukupuoli, elintavat sekä lapsuuden ja aikuisuuden aikainen sosioekonominen asema (SES). Tulokset Korkeampi skitsofrenian polygeeninen riski oli yhteydessä hitaampaan reaktioaikaan ja heikompaan spatiaaliseen työmuistiin. Skitsofrenian polygeenisen riskin ja reaktioajan välinen yhteys ei enää ollut tilastollisesti merkitsevä, kun elintavat vakioitiin. Lisäksi skitsofrenian polygeenisen riskin yhteys spatiaaliseen työmuistiin ei ollut tilastollisesti merkitsevä, kun aikuisuuden SES vakioitiin. Skitsofrenian polygeeninen riski ei ollut yhteydessä itseraportoituihin kognitiivisiin toimintoihin. Pohdinta Korkea skitsofrenian polygeeninen riski on yhteydessä osittain heikompaan kognitiiviseen suoriutumiseen myös niillä, jotka eivät sairasta non-affektiivista psykoosisairautta. Kognitiivisen suoriutumisen vaikeuksia ei kuitenkaan tutkimuksessa tarkasteltujen itseraportoitujen kognitiivisten toimintojen osalta havaita arjessa. Kliinisessä työssä on tärkeää huomioida kognitiivisen suoriutumisen vaikeudet myös psykoosia sairastamattomilla korkean geeniriskin henkilöillä sekä mahdollinen kognitiivisten vaikeuksien tiedostuksen puute.
-
(2018)Aims: First-episode schizophrenia spectrum disorders are associated with widespread cognitive impairment. Anxiety and depression symptoms are common in first-episode schizophrenia spectrum patients, but as far as is known a sense of mastery reflecting positive psychological resources has not been previously studied in this group of patients. The aim of this study was to find out whether anxiety and depression symptoms as well as sense of mastery are related to cognitive performance in first-episode schizophrenia spectrum patients. Methods: The study was based on a sample of data collected in the Helsinki Psychosis Study, which included first-episode schizophrenia spectrum patients (N=40) and matched population controls (N=62). Cognitive performance was evaluated by several commonly known tasks, anxiety and depression symptoms with a BPRS-E interview and sense of mastery with Pearlin and Schooler's mastery scale. The relationship between anxiety and depression symptoms as well as sense of mastery and cognitive performance was studied with Spearman’s correlation coefficients and linear regression analyses where gender, age, and years of education were controlled for. Findings and conclusions: In the first-episode schizophrenia spectrum patients, more severe anxiety symptoms were associated with better performance in a task requiring immediate verbal memory. When gender, age, and years of education were controlled for, anxiety symptoms were no longer related to memory performance. Depression symptoms and sense of mastery were not related to cognitive performance. In the controls, increase of anxiety and depression symptoms and a decrease in the sense of mastery impaired the performance in a task requiring immediate and/or delayed verbal memory. The cognitive performance of first-episode schizophrenia spectrum patients seems to be explained by other factors than anxiety and depression symptoms or sense of mastery, but these factors may, however, play an important role in the quality of life in patients.
-
(2021)Diastrofinen dysplasia (DTD) on harvinainen SLC26A2 -geenin mutaatioiden aiheuttama autosomaalinen, resessiivisesti periytyvä osteokondrodysplasia, jolle tunnusomaista on lyhytraajainen lyhytkasvuisuus ja nivelten dysplasia. Sairaus on erityisen yleinen Suomessa, mutta sen esiintyvyyttä ja potilaiden kliinisiä piirteitä ei ole hiljattain tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää DTD:n rekisteriin perustuvaa ilmaantuvuutta Suomessa, luonnehtia kliinisesti suomalaisten 2000-luvulla syntyneiden potilaiden kohorttia, sekä tarkastella tautia koskevaa kirjallisuutta. Potilaat tunnistettiin kansallisesta luustodysplasiarekisteristä ja 2000-2020 syntyneiden potilaiden geneettiset ja kliiniset piirteet kerättiin sairaalan potilastietojärjestelmästä. SLC26A2-mutaatioihin liittyvä luuston dysplasia tunnistettiin neljällätoista potilaalla. Heistä kaksitoista oli fenotyyppisesti luokiteltu DTD potilaiksi ja kaksi resessiivinen multippeli epifyseaalinen dysplasia (rMED) -potilaiksi. Potilaista, joilla geneettisiä tietoja oli saatavilla, 75% (9/12) oli homotsygoottisia suomalaisen perustajamutaation (founder-mutaatio), c.-26+2T>C suhteen. Kaksi potilasta, fenotyypiltaan rMED, olivat heterotsygootteja p.Arg279Trp ja p.Thr512Lys varianttien suhteen. Yleisimpiä kliinisiä piirteitä lyhytkasvuisuuden ohella olivat käden poikkeavuudet, kaularangan kyfoosi, polvien valgusvirheasento, patellan lateraalinen sijainti, pieni leuka ja ACL:n löysyys/puute. Nämä piirteet todettiin yli 70%:lla potilaista. Kohorttimme potilaiden vaihtelevat fenotyypit korostavat kliinisten piirteiden laajaa kirjoa aina erittäin vakavasta DTD-muodosta lievempiin muotoihin. DTD:n ilmaantuvuus Suomessa on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmenten aikana, mikä johtuu todennäköisesti lisääntyneestä prenataalisesta diagnostiikasta.
-
(2022)Eri statiinien metaboliaa ja kuljetusta ohjaa useita proteiineja, joiden toimintaan vaikuttaa geenien variaatio. Vain muutamilla geeni varianteilla on todettu kliinisesti merkittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi SLCO1B1 c.521T>C assosiaatio simvastatiinin aiheuttamaan lihastoksisuuteen tunnetaan hyvin. Tutkimuksemme tavoitteen oli selvittää SLCO1B1 c.521T>C assosiaatiota statiini intoleranssiin atorvastatiinilla, fluvastatiinilla pravastatiinilla ja simvastatiinilla. ABCG2 c.421C>A assosiaatiota statiini intoleranssiin selvitettiin atorvastatiinilla, fluvastatiinilla ja rosuvastatiinilla. CYP2C9*2 ja *3 alleelien assosiaatiota statiini intoleranssiin selvitettiin fluvastatiinilla. Näiden varianttien assosiaatiota statiini intoleranssiin tutkittiin 2042 statiini hoidon aloittaneen potilaan aineistolla yhdistämällä siihen geneettinen data Helsingin Biopankista, tieto kreatiinikinaasi mittauksesta ja statiini lääkkeiden osto data. Tutkimuksemme varmisti SLCO1B1 c.521C/C genotyypin aikaisemmin tunnetun yhteyden simvastatiini intoleranssiin käyttäen statiinin vaihtoa toiseen statiiniin merkkinä intoleranssista (Riskisuhde [HR] 1,88; 95 % CI 1,08-3,25; P=0,025). Sama tulos saatiin, kun vaihto tietoon yhdistettiin CK-arvo mittaus (HR 5,44; 95 % CI 1,49-19,9; P=0,011). c.521T>C kantajilla oli suurentunut riski pravastatiinin intoleranssiin statiinin vaihtajilla, kun sitä verrattiin homotsygoottiseen T/T genotyyppiin (HR 2,11; 95 % CI 1,01-4,39; P=0,047). Muilla statiiniella testatuilla varianteilla ei ollut assosiaatiota statiini intoleranssi määritelmään, mutta fluvastatiinilla havaittiin nousevaa trendiä riski alleelien määrään nähden, kun tilannetta verrattiin potilaisiin, joilla oli yksi tai nolla riski alleelia (HR 1,88; 95 % CI 0,90-3,96; P=0,094). Tuloksia voidaan käyttää farmakogeneettisten hoitosuosituksien laatimisessa ja metologiaa voi käyttää jatkossa suuremmissa tutkimuksissa.
-
(2020)IMPORTANCE: We lack information regarding the prevalence of sleep problems among patients with psychotic disorders and, furthermore, their clinical significance and relation to subjective health. DESIGN, SETTING, AND PARTICIPANTS: The study is based on the SUPER study sample. 10 473 Finnish patients with a psychotic disorder were asked in a questionnaire about their sleep, and these results were compared to a nationally representative sample of the Finnish population from the Health 2000 survey (N=8018). MAIN OUTCOMES AND MEASURES: The main measures were total sleep duration (TSD), difficulties initiating sleep (DIS), early morning awakenings (EMA), and fatigue (FAT). Long sleep duration (Long SD) was defined as ≥10 hours, and short sleep duration (short SD) as ≤6 hours. RESULTS: Generally, the patients with psychotic disorders had more sleep problems (DIS in 30.2% of patients, 7.1% of controls). Long SD was the most deviating property of the sleep characteristics, especially among young patients with schizophrenia (p<.001, OR=27.9, CI=22.1-35.2, 47.4% in patients, 3.3% in controls). All sleep problems were associated with worse subjective health. We also conducted a latent class analysis, resulting in a relatively sleep problem-free cluster (58% of patients), an insomnia symptom cluster (26%), and a hypersomnia symptom (15%) cluster. CONCLUSIONS AND RELEVANCE: Patients with psychotic disorders have an increased prevalence of sleep problems compared to the general population but the prevalence varies in diagnostic, gender and age groups. The association between sleep problems and worse subjective health underscores the importance of an assessment of various sleep symptoms and their treatment in these patients.
-
(2018)Objectives: Specific language impairment (SLI) is a developmental language disorder characterised by deficits in linguistic cognitive abilities. There's still evidence that SLI-children have also deficits in non-linguistic cognitive abilities (e.g. executive functions, processing speed). Parent-child interaction is crucial to a child's development. A parent's ability to support their child in the zone of proximal development is an important feature of positive parent-child interaction. Indeed, parent-child interaction is central to the rehabilitation of SLI. Prior research on the interaction of SLI-children and their parents has focused on the association between linguistic deficits and interaction. The aim of this study was to examine how the SLI-child's non-linguistic cognitive abilities are associated with parent behaviours during parent-child interaction, and to the parent-child relationship. Methods: The sample was part of Helsinki Longitudinal SLI study and consisted of 85 parent-child dyads. All children had been diagnosed with SLI and were 3–6 years of age. Parent-child dyads were videotaped in three different situations: drawing, free play and puzzle-making. Erickson's parenthood scales were used to evaluate parent behaviour. The parent-child relationship was evaluated by using Erickson's interaction scales and Mutual Responsive Orientation Scale. Children's non-linguistic abilities were assessed with neuropsychological tests, WPPSI-III and NEPSY-II. Associations were examined using linear and logistic regression analyses. Results: There were a negative association between the SLI-child's processing speed and the sensitivity and timing of parent's instructions. Other SLI-child's non-linguistic cognitive abilities were not associated with parent behaviours. The SLI-child's non-linguistic cognitive abilities were not associated with the parent-child relationship. Conclusions: Parents give more sensitive and well-timed instructions when the SLI-child's speed of information processing is slower. This suggests that parents may adapt their behaviour to the SLI-child's processing speed. Further research is needed to clarify why parents give more sensitive and well-timed instructions to SLI-children with slower processing speeds.
-
(2015)Background: Early origins of chronic obstructive pulmonary disease have been recognized. Impulse oscillometry (IOS) is postulated to enable assessment of small airways function but limited data exist on the determinants of these proposed small airway indices, and on their sensitivity to detect lung function deficits in young children. Methods: IOS measurements of 103 healthy Finnish preschool children were evaluated to establish reference equations for the difference between respiratory resistance at 5 and 20 Hz (R5-20), the relative difference of R5-20 (R5-20%), and area under the reactance curve (AX). Thereafter, IOS results of young children with current troublesome lung symptoms (n=20), history of early wheeze (n=38), or bronchopulmonary dysplasia (BPD) (n=8) were compared to those of healthy children. Results: Height was the best independent determinant for reference equations of R5-20 (r=-0.417), R5-20% (r=-0.236), and AX (r=-0.678). R5-20 and R5-20% also showed variability with gender (p<0.05). Z-scores of R5-20, R5-20%, and AX appeared significantly higher in symptomatic than in healthy children (p<0.001), whereas respiratory resistance and reactance at 5 Hz (R5 and X5) differed from healthy only in children with history of BPD. Conclusions: R5-20, R5-20%, and AX are superior to conventional IOS parameters in distinguishing symptomatic children from the healthy ones. These parameters may prove valuable for screening early lung function deficits.
-
(2020)Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota yhteen tutkimuksia, jotka käsittelevät älypuhelimien käyttöä mielialahäiriöitä sairastavien potilaiden monitoroinnissa. Älypuhelimien käyttö on lisääntynyt viime vuosina niin yleisessä väestössä kuin mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden keskuudessa. Tämä älypuhelimien yleisyyden lisääntyminen yhdessä älypuhelimien nopean kehityksen kanssa on mahdollistanut uudenlaisen keinon kerätä lähes jatkuvaa informaatiota potilaiden jokapäiväisestä elämästä. Älypuhelimien avulla kerättävä data voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: aktiiviseen ja passiiviseen dataan. Aktiivisen datan kerääminen voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että älypuhelin ohjelmoidaan pyytämään potilasta täyttämään kyselylomake tietyin väliajoin. Aktiivista dataa keräämällä on tutkittu esimerkiksi potilaiden mielialan ja erilaisten oireiden vaihtelua tai eri oireiden keskinäistä suhdetta. Useat tutkimukset ovat havainneet, että älypuhelimien avulla kerätty aktiivinen data on ollut yhtenäistä psykiatriassa käytettävien arviointiasteikkojen avulla tehtyjen arviointien kanssa. Passiivinen data puolestaan viittaa dataan, joka kerätään hyödyntämällä älypuhelimen sisäisiä sensoreita. Tutkimukset ovat pyrkineet arvioimaan erilaisia käyttäytymiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä ilmiöitä tarkastelemalla sensoreiden avulla kerättyä informaatiota. Vaikka tutkimustulokset passiivisen datan hyödyntämisestä psykiatriassa ovat lupaavia, lisätutkimuksia tarvitaan passiivisen datan kliinisen merkityksen selvittämiseksi. Useat tutkimukset ovat myös tutkineet älypuhelimien käyttöä mielialahäiriöistä kärsivien potilaiden hoidossa. Älypuhelimia hyödyntävien interventioiden vaikutuksen selvittämiseksi vaaditaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia. Älypuhelimien avulla kerätyllä informaatiolla on suuri potentiaali auttaa tutkijoita ja kliinikoita ymmärtämään paremmin mielialahäiriöiden psykopatologiaa ja tarjota mahdollisesti uudenlaisia hoitomuotoja. Tutkijoiden on kuitenkin vielä ratkaistava useita teknologisia ja eettisiä ongelmia ennen kuin älypuhelimia voidaan käyttää laajemmin mielialahäiriöitä sairastavien potilaiden monitoroinnissa.
Now showing items 1928-1947 of 2545