Browsing by Title

Lichen planus eli punajäkälä on krooninen tulehduksellinen iho- ja limakalvotauti, johon ei ole parantavaa hoitoa. Suun lichen planus kuuluu mahdollisesti suusyöpävaaraa lisääviin leesioihin. Punajäkälän kaltainen limakalvoleesio, likenoidi muutos, muistuttaa suun lichen planusta kliinisesti ja histologisesti. Suun limakalvoilla havaittavat muutokset ovat yleisiä. Lichen planuksen etiologia on tuntematon, sitä vastoin likenoidi muutos yhdistetään usein paikallisiin reaktiivisiin tiloihin, kuten amalgaamiallergiaan tai lääkeainereaktioihin. Tiedetään kuitenkin, että lichen planuksen puhkeaminen liittyy kaskadiin tapahtumia, jotka johtavat T-soluvälitteisen immuniteetin aktivaatioon ja CD8+-T -solut saavat aikaan epiteelisolujen apoptoosin. Tämä johtaa lopulta kudosnekroosiin. Oireiden vaikeusaste ja kesto määrittävät suun lichen planuksen ja likenoidi leesion hoidon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kirjallisuuden avulla suun lichen planuksen kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä. Kirjallisuuskatsaus esittelee suun lichen planuksen taudinkuvaa, hoitomenetelmiä sekä lichenin etiologiaa ja patogeneesiä. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa kahdenkymmenenkahden suun lichen planusta tai likenoidia muutosta sairastavan potilaan taudinkuvan kehittymistä viiden vuoden seurantajaksolla kirjallisuuskatsauksessa identifoitujen taudinkuvaan vaikuttavien tekijöiden valossa. Suun lichen planusta tai likenoidia muutosta sairastaneista potilaista yhdellä havaittiin remissio seuranta jakson päätyttyä, suurimmalla osalla limakalvo leesioiden tilanne pysyi samana tai oirekuva lievittyi ja kahdella limakalvo muutos eteni levyepiteelikarsinoomaksi. Malingnisoitumisriskin vuoksi suun lichen planusta ja likenoidia muutosta sairastavien potilaiden seuranta on tärkeää. (189)

Tämän kyselytutkimuksen yleistavoitteena oli selvittää, miten suun terveyden edistäminen käytännössä toteutuu neuvoloissa. Lisäksi selvitettiin neuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien asenteita ja tietoja suun terveyden edistämisestä, sekä miten Kansanterveyslaki ja Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 380/2009 toteutuu suun terveyden osalta neuvoloissa. Metodisessa tarkastelussa käytettiin sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti ristiintaulukoimalla tilasto-ohjelma SPSS:n avulla. Muuttujina olivat suun terveyteen liittyvä koulutus ja yhteistyö sekä valmistumisvuosi. Tulokset osoittivat, että kaikki vastaajat pitivät suun terveyden edistämistä tärkeänä. Suurimman osan mielestä suun terveyden edistäminen kuuluu neuvolatyöhön. He valistivat mielellään suun terveyden tärkeydestä. Vain kaksi viidestä vastaajasta koki tietävänsä lasten suun terveyden edistämisestä riittävästi kyetäkseen luontevasti informoimaan asiakkaitaan. Yli 80% haluaisi saada enemmän tietoa ja materiaalia sekä koulutusta suun terveyden edistämisestä. Ainoastaan joka viides vastaaja raportoi katsovansa lapsen suuhun "aina" tai "useimmiten" lapsen ollessa 1–1,5-vuotias, kuten asetus 380/2009 määrää. Terveydenhoitajien suun terveyteen liittyvien valmiuksien parantaminen edellyttää laajempaa yhteistyötä suuhygienistien ja hammaslääkärien kanssa sekä erityisesti lisäkoulutusta.

Terveydenhuoltolain perusteella kunnan tai kuntayhtymän on järjestettävä suun perusterveydenhuollon päivystys. Valtioneuvoston asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä puolestaan määrittelee, että suun terveydenhuollon päivystys tulee olla saatavilla laajan ympärivuorokautisen päivystyksen sairaaloissa lukuun ottamatta yöpäivystystä. Sairaaloissa, joissa on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys suunterveydenhuollon päivystystä ei tarvitse järjestää. Suomessa on 20 ympärivuorokautisen päivystyksen sairaalaa, josta 5 on yliopistollisia keskussairaalaa, 7 laajan päivystyksen sairaalaa ja 8 sairaalaa, joissa on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyspiste. Erityisvastuualueen yliopistollisen sairaanhoitopiirin vastuulla on suun terveydenhuollon yöpäivystys. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erikoisvastuualueen (HUS ERVA) suun terveydenhuollon yöpäivystyksestä vastaavat HUS:in Suu- ja leukakirurgian yksikön erikoislääkärit, erikoistuvat lääkärit ja hammaslääkärit. Yöpäivystys on HUS/ Töölön sairaalassa, jossa toimii erikoissairaanhoidon suu- ja leukakirurgian ympärivuorokautinen päivystys. Suun terveydenhuollon yöpäivystyksestä on varsin vähän tutkimuksia. Tämä tutkimus on tehty vuonna 2017 HUS ERVA suunterveydenhuollon yöpäivystyksessä käynneistä potilaista. Tiedot ovat kerätty HUS potilastietojärjestelmästä (309 potilasta). Potilastiedoista on kerätty potilaiden ikä, kotikunta, potilaan ilmoittama tulosyy, päädiagnoosin koodi, toimenpide sekä todennäköinen syy toimenpiteelle. Tiedot ovat kerätty Excel-taulukkoon. Tutkimuksesta ilmenee, että suurin syy potilaiden hakeutumiseen päivystykseen yöllä on kipu. Eniten käytetyt diagnoosit ovat määrittämätön pulpiitti, karies, pitkäaikainen periapikaalinen parodontiitti, tarkemmin määrittelemätön hammassärky, sekä muu pulpiitti. Yleisin toimenpide suun terveydenhuollon yöpäivystyksessä potilaille on puudutus. Suurin ikäryhmä on 15-44 vuotiaiden ikäryhmä. Kun vertaa suunterveydenhuollon yöpäivystyksessä käyneiden potilaiden ja HUS alueella asuvien ihmisten ikäjakaumaa huomaa, että yöpäivystyksessä on käynyt myös suhteellisesti eniten 15-44 vuotiaita potilaita. Erityisinstrumentteja ja tarkkuutta vaativia toimenpiteitä ei ole järkevää tehdä yöaikaan, joten puudutus on hyvä vaihtoehto sairaustiloissa, jotka eivät ole henkeä uhkaavia. Sen avulla potilas pärjää aamuun asti, jolloin hän hakeutuu hammaslääkäripäivystykseen jatkohoitoon. Yöpäivystyksessä voidaan siis hetkellisesti lievittää potilaan kipua. Voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, onko tällainen toiminta kustannustehokasta tai edes potilaan kannalta aina järkevää vaan voitaisiinko hammaslääkäripäivystystä sekä elektiivistä toimintaa kehittämällä löytää paremmin potilaita palveleva ratkaisu. Mahdollinen vaihtoehto olisi sujuvampi hoitopolku, esimerkiksi siten, että potilaille saisi varattua ajan jatkohoitoa varten helposti ja sujuvasti jopa heti yöllä.

Suun terveys on tärkeä osa ihmisen kokonaisterveyttä ja hyvinvointia. Erityisesti iensairaudet ja karies ovat merkittäviä ja yleisiä suun sairauksia, joilla voi olla mittavia vaikutuksia terveyteen, mutta joiden diagnostiikka ja hoito ovat perinteisesti olleet hammaslääkäreiden vastuulla. Ulkomaalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että lääkärit voisivat olla nykyistä merkittävämmässä asemassa suun sairauksien diagnostiikassa ja hoitoketjuissa mutta osaamisen ja tiedon puute ovat tälle esteenä. Tämä tutkimus selvitti millä tavoin suun terveys huomioidaan suomalaisessa lääkärikoulutuksessa ja miten lääkäreitä valmistetaan hoitamaan ja ennaltaehkäisemään potilaiden suun alueen vaivoja. Tutkimuksessa selvitettiin, miten suun terveys mainitaan suomen viiden eri lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen lisensiaatin koulutusohjelmien opinto-oppaissa ja tiedekunnille lähetetyn internet-pohjaisen kyselyn kautta selvitettiin eri koulutusohjelmien suun terveyden opetusmääriä, opetusmuotoja ja ajankohtaa sekä opetuksen laatua. Suun terveys mainittiin vähintään kerran neljän eri tiedekunnan opinto-oppaassa korva-, nenä- ja kurkkutautien yhteydessä mutta maininnat olivat yleisesti vähäisiä. Neljä tiedekuntaa vastasi lähetettyyn kyselyyn. Vastauksien perusteella suun terveyden opetus painottuu pääsääntöisesti prekliiniseen vaiheeseen ja toteutuu pääosin luento- sekä pienryhmäopetusmuodossa. Potilasopetusta ei suun terveyteen liittyvistä vaivoista järjestetä. Suun tutkimisen, normaalianatomian ja suun syöpäsairauksien opetus koettiin tiedekunnissa keskimäärin hyväksi. Huonommin opetetuiksi aiheiksi koettiin suun sairauksien preventio ja suun sairauksien yhteys muuhun sairastavuuteen ja näiden aiheiden opetuksen lisääminen koettiin tiedekunnissa tärkeäksi. Tutkimus alleviivaa tarvetta suun terveyden opetuksen lisäämiselle sekä koulutusohjelmille yhteisen suun terveyden ydinaineksen kehittämiselle.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää helsinkiläisten alle kouluikäisten lasten riskitekijöitä yleisanestesiahammashoitoon päätymiselle. Tutkimusaineisto koostuu vuonna 2018 Helsingin kaupungin yleisanestesiahammashoidon potilaina olleista alle kouluikäisistä lapsista. Potilasjoukosta (n=215) valittiin satunnaisesti 73 lasta, joiden osalta tietoja kerättiin Helsingin kaupungin potilastietojärjestelmistä. Kerättäviä tietoja olivat osallistuminen ikävuositarkastuksiin ja päivystyskäyntien määrä ennen yleisanestesiahammashoitoa, sekä lapsen ikä, paino ja pituus yleisanestesiahammashoitokäynnillä. Kerättiin myös tiedot lapsen ruokailutottumuksista ja omahoidosta, sekä lapsen äidinkielestä ja asuinpaikasta suurpiirin mukaan. Yleisanestesiahammashoitokäynniltä kerättiin tiedot hoidon laajuudesta, sekä yleisanestesiahammashoitokäyntiin liittyvä päädiagnoosikoodi. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Tämän tutkimuksen lapsipotilaista 51,4 % oli osallistunut ikävuositarkastuksiin valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. 51,5 % tutkimuksen potilaista harjasi hampaat kahdesti päivässä. Potilaista (n=39) 38,5 %:lla oli merkintä siitä, että potilas harjaa hampaat itsenäisesti. Omahoitotottumuksissa tai juoma- ja ruokailutottumuksissa ei ollut suurta eroa ikävuositarkastuksiin osallistuneiden ja osallistumattomien potilaiden välillä. 63,4 % potilaista oli maahanmuuttajataustaisia. Suomen- ja ruotsinkielisille potilaille oli toimenpidettä yritetty ennen yleisanestesiahammashoitoa tehdä sedaatiossa useammin kuin muunkielisille potilaille (p=0,045). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että ikävuositarkastuksiin osallistumisella ei ollut merkitystä lapsipotilaiden omahoito- tai ravintotottumuksiin. Tulos viittaa siihen, että nykyisillä suun terveystarkastuskäynneillä ei aina riittävän ajoissa ja tehokkaasti kyetä tunnistamaan korkean kariesriskin lapsipotilaita, tai saada kariesta riittävän ajoissa hallintaan lapsipotilailla, joilla on suurentunut riski joutua yleisanestesiahammashoidon potilaiksi. Tavoitteena pitäisi olla, että kaikki lapset saadaan osallistumaan suun terveystarkastuksiin ja näillä käynneillä tulisi tunnistaa potilaat, joilla on riski sairastua suusairauksiin. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten lasten kohdalla huolellinen omahoito- ja ravinto-ohjaus sekä näiden tottumusten seuranta on tarpeellista reikiintymisriskin vähentämiseksi.

Lymfoomat ovat heterogeeninen joukko imukudoksen maligniteetteja. Ne voivat esiintyä imusolmukkeissa ja niiden ulkopuolella. Lymfoomat oireilevat suussa joko erillisenä leesiona tai levinneen taudin manifestaationa. Lymfoomien määrä saattaa tulevina vuosina lisääntyä väestön vanhetessa. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin niihin lymfoomatyyppeihin, joiden on raportoitu esiintyvän suun limakalvoilla, sylkirauhasissa tai leukaluissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 2002–2011 raportoituja suuontelon lymfoomatapauksia suomalaisessa potilaskohortissa. Kerätyistä tiedoista analysoitiin eri muuttujien väliset korrelaatiot, esiintymispaikkojen yleisyys sekä ikä- ja sukupuolijakaumat laskemalla P-arvot, prosentuaaliset osuudet sekä keski- ja mediaani-iät. Tuloksia verrattiin kirjallisuuskatsauksessa esiintyviin tuloksiin. Yleisimmin suuontelossa esiintyvät diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma, follikulaarinen lymfooma ja ekstranodaalinen marginaalivyöhykkeen B-solulymfooma (MALT-lymfooma). Tutkimus tuo esiin imusolmukkeiden ulkopuolisen follikulaarisen lymfooman suuremman esiintyvyyden suuontelossa suomalaisilla potilailla kuin muissa vastaavissa ulkomaalaisissa tutkimuksissa. Lisäksi huomattavaa on, että sylkirauhasen lymfoomat esiintyvät nuoremmilla ikäluokilla kuin limakalvojen lymfoomat. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on enemmän limakalvoilla ja luussa esiintyvä lymfooma, kun taas follikulaarinen lymfooma ja MALT-lymfooma esiintyvät sylkirauhasissa.

Pään ja kaulan alueen syövät ovat kuudenneksi yleisin syöpäryhmä maailmanlaajuisesti. Suun levyepiteelikarsinooma (OSCC) on yleisin suuontelossa esiintyvä syöpä. OSCC on suhteellisen heikkoennusteinen ja sen takia aikainen diagnoosi ja hoito ovat erityisen tärkeitä. Hoidot ovat potilaalle usein raskaat ja saattavat jättää pysyviä haittoja, kuten sylkirauhasten toiminnan heikkenemistä. Uusien syöpähoitojen ja diagnostiikkaa helpottavien menetelmien tutkiminen on tärkeää siitäkin näkökulmasta, että tilastojen mukaan suusyöpätapausten määrä on Suomessa ja muuallakin maailmalla jatkuvassa kasvussa. Tämän syventävän opintojen tutkielman tarkoituksena oli syventyä suusyövän kokeellisiin mallintamismenetelmiin ja menetelmien eri ominaisuuksiin. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia mikrosirun avulla eri immuunimodulaattorien vaikutusta valkosolujen migraatioon. Aikaisemmassa mikrosirumallissa tutkimusryhmä oli osoittanut IDO-1 reseptori-inhibiittorin lisäävän T-valkosolujen vaellusta kohti HSC-3 kielisyöpäsoluja. Kokeellisessa osuudessa testattiin uuden sirumallin soveltuvuutta koettamme varten, aluksi väriaineen avulla. Testauksessa havaittiin, että uusi sirumalli ei toiminut toivotulla tavalla: väriaine ei päässyt diffundoitumaan vapaasti kammiosta toiseen. Soluilla testattaessa huomattiin, että kammiot olivat liian suuret ja että T-tappajasolut eivät saavuttaneet syöpäsoluja toisessa kammiossa. Käytettyä sirua tulee vielä muokata, jotta testi onnistuisi soluilla halutulla tavalla. Vaihtoehtoja on kaksi: kammioiden pienentäminen ja muokkaaminen siten, että syöpäsolut ovat lähempänä mikroputkia, tai solujen kasvumediumin vaihtamisen mahdollistaminen kokeen aikana.

Suusyöpä on yleensä varsin nopeasti etenevä tauti, jolla on hoitamattomana ja myöhään diagnosoituna huono ennuste. Suusyövistä suurin osa johtuu tupakkatuotteiden ja alkoholin käytöstä, mutta suusyövällä on myös lukuisia muita riskitekijöitä. Riskiväestön elintapamuutoksilla voitaisiin vähentää kuolleisuutta sairauteen. Terveydenhoitoalan ammattilaisilla on tärkeä rooli riskitekijäinterventiossa sekä suusyöpätietoisuuden lisäämisessä. Kirjallisuuskatsauksen aiheena on suusyövän riskitekijät, joita käsitellään sekä kotimaiseen että kansainväliseen kirjallisuuteen pohjautuen. Tutkielma antaa yleiskuvan myös suusyövän epidemiologiasta, piirteistä, diagnostiikasta ja hoidosta. Aineisto kerättiin pääosin PubMed ja Ovid Medline –tietokannoista. Lisäksi tietoa haettiin oppikirjoista sekä Helsingin yliopiston Nelli-portaalin artikkelihausta. Tutkielman tavoitteena on toimia selkeänä suomenkielisenä yleisoppaana hammaslääkäreille, lääkäreille tai muille terveydenhoitoalan ammattilaisille ja suusyövästä kiinnostuneille.

Sydämen synnynnäiset rakenneviat ovat yleisin ihmisellä tavattava kehityshäiriö. Se kertoo sydämen kehityksen monivaiheisuudesta, mikä sisältää varhaisen sydänaiheen, lineaarisen sydänputken, kammioiden muotoutumisen sekä lokeroitumisen ja ulosvirtauskanavan kehityksen. Synnynnäiset sydänviat ovat eniten lasten sairaalahoitoa aiheuttava sairaus ja lisäksi johtava imeväisikäisten kuolinsyy Suomessa. Toisaalta diagnostiikan ja hoitokäytäntöjen kehittyminen ovat tuoneet entistä vakavampia vikoja hoidon piiriin. Suuri osa potilaista pystyy elämään normaalia tai lähes normaalia elämää. Noin 20-35 %:lle synnynnäisistä sydänvioista tunnetaan geneettinen syy. Loput 65-80% ovat aiheuttajan osalta tuntemattomia tai kyse on perimän ja ympäristön monitekijäisyydestä. Ympäristöolosuhteista esimerkiksi folaatin puutos, äidin yli 34 vuoden ikä ja alkuraskaudesta sairastettu vihurirokko lisäävät riskiä sikiön sydänvialle. Erityisesti äidin oma sydänvika on merkittävä riskitekijä, mutta myös äidin ensimmäisen asteen sukulaisella todettu vika lisää sikiön riskiä. Sydänvikojen seulonnalla pyritään varhaiseen diagnoosiin ja sen kautta hoitotoimien oikea-aikaisuuteen. Seulontamenetelmiä ovat sikiöultraääni, kromosomipoikkeavuuksien seulonta ja geneettiset testit. Lisäksi pulssioksimetriaseulonta sekä lastenneuvolan tarkastukset löytävät sydänvikoja. Seulontojen tulosten perusteella voidaan kohdentaa perinnöllisyysneuvontaa. Syyn löytymisellä voi myös olla iso psykologinen merkitys potilaalle ja vanhemmille. Tämä syventävien opintojen tutkielma kokoaa yhteen nykytiedon sydämen kehityksestä, synnynnäisten sydänvikojen syistä, periytymisestä sekä seulontamenetelmistä.

Hypertrofinen kardiomyopatia on maailmanlaajuisesti yleisin perinnöllinen sydänsairaus. Pienellä osajoukolla hypertrofista kardiomyopatiaa sairastavista vaarallisten komplikaatioiden riski on huomattavasti kohonnut, joten ennustetta kuvaavia tekijöitä pyritään jatkuvasti löytämään lisää. Magneettikuvaus on todettu tarkimmaksi menetelmäksi sydämen lokeroiden kuvantamisessa. Tutkimuksia magneettikuvauksen hyödyistä hypertrofisessa kardiomyopatiassa on tehty, mutta vasemman eteisen kokoa ja sen merkitystä on käsitelty aiemmin vain kaikukuvauksen pohjalta. Otimme joukon potilaita, joilla hypertrofiseen kardiomyopatiaan liittyviä sydänlihasmuutoksia oli todettu, geenitestauksella todettuja sairausgeenin kantajia sekä verrokkeja, ja totesimme magneettikuvauksen avulla vasemman eteisen koon kasvavan sydänlihasmuutosten myötä, mutta emme löytäneet näyttöä, että vasen eteinen olisi kantajilla suurentunut jo ennen muutosten kehittymistä.