Browsing by Title

Raskausdiabeteksen esiintyvyys suomalaisessa väestössä on kasvussa, johtuen osaksi lisääntyneestä riskiryhmiin kohdistuvasta seulonnasta. Huono sokeritasapaino raskauden aikana liittyy vastasyntyneen kohonneeseen komplikaatioriskiin. Raskausdiabeteksen hoito perustuu ruokavalio-ohjaukseen ja tarvittaessa hoitoon liitetään insuliini- tai metformiinilääkitys, jotka voidaan tarvittaessa myös kombinoida. Myöskin käynnistettyjen synnytysten määrä on nousussa, liittyen todennäköisesti synnyttäjien iän kasvuun sekä muuttuneisiin hoitokäytäntöihin. Raskausdiabetes on yksi yleisimmistä käynnistyksen syistä. Ruokavaliohoitoisessa raskausdiabeteksessa synnytyksen käynnistymistä voidaan odottaa 7-10 päivää lasketun ajan jälkeen, kun taas lääkehoitoisessa raskausdiabeteksessa suositellaan synnytyksen käynnistämistä viimeistään laskettuun aikaan menneessä. Mikäli raskausdiabetesta sairastavan naisen lapsi uhkaa kasvaa selkeästi makrosomiseksi, tulee synnytys käynnistää kohonneen hapenpuuteriskin vuoksi. Aineistomme koostui 828 raskausdiabetesta sairastavasta naisesta, joiden synnytys käynnistettiin vuonna 2017 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Naistentautien ja synnytysten klinikkaryhmän Naistenklinikalla (NKL), Kätilöopistollisessa sairaalassa ja Jorvin sairaalassa. Näistä potilaista 19,8 % sai lääkehoitoa ja 80,2 % ruokavaliohoitoa. Tutkimuspotilaista kerättiin esitiedot, tiedot synnytyksen käynnistämiseen liittyvistä toimenpiteistä ja synnytyksen kulusta sekä syntyneiden lasten voinnista. Tässä tutkimuksessa selvitimme raskausdiabeteksen vaikutusta käynnistettyjen synnytysten kulkuun ja tuloksiin, ja vertailtiin lääkehoitoa ja ruokavaliohoitoa saaneiden potilaiden tuloksia. Aineistomme perusteella totesimme, että keisarileikkausten ja infektioiden määrässä tai vastasyntyneiden voinnissa ei ruokavalio- ja lääkeryhmän välillä ollut eroa. Aineistomme potilailla oli enemmän komplisoituneelle synnytykselle altistavia tekijöitä, kuten ylipaino, ikä > 35 vuotta, ensisynnyttäjyys ja raskausdiabetes, kuin taustaväestössä vuonna 2017. Ruokavalioryhmässä todettiin enemmän keisarileikkauksia ja imukuppisynnytyksiä kuin lääkeryhmässä. Lisäksi ruokavalioryhmän synnytykset kestivät pidempään ja avautumisvaihe oli pidempi kuin lääkeryhmässä ja ruokavalioryhmän synnyttäjien synnytys käynnistettiin keskimäärin viikkoa myöhemmin kuin lääkeryhmän synnyttäjien.

Objectives. This study examines income level in adults with childhood ADHD and subthreshold ADHD associated with perinatal risks. Childhood ADHD has previously been linked with lower income level in adulthood. However, it´s still unclear whether this association is solely explained by lower educational level. Methods. This study is part of longitudinal research project examining long-term effects of perinatal risk factors. The cohort has been followed since 1970s and during the current study participants are in their 40s. The sample involves individuals with childhood ADHD (n=75) and subthreshold ADHD symptoms (n=124) associated with perinatal risks, individuals with perinatal risks without ADHD symptomatology (n=344) and healthy control individuals (n=112). The study participants filled a questionnaire at 40 years and the information of their income was requested from the tax administration. Statistical models included sex, childhood socio-economic status and highest achieved education. Results and conclusions. Childhood ADHD affects adulthood income differently in women and in men. Women with subthreshold childhood ADHD earned less than healthy controls. In men, childhood ADHD or subthreshold ADHD had no effect on income. Studying the long-term effects of ADHD and its sex differences are important for detecting those in need for support and guiding them to seek it.

Ohutsuolisyöpä on harvinainen ruoansulatuskanavan syöpä, jonka ennuste on huono, sillä se yleensä havaitaan vasta pitkälle edenneenä lievien ja epäspesifien oireiden vuoksi. Adenokarsinooma on toiseksi yleisin syövän histologinen alatyyppi, joka esiintyy ohutsuolessa. Useissa eri syövissä elimistön immuunipuolustusreaktion voimakkuutta on käytetty syöpien ennustetta arvioidessa. T-lymfosyyttien (CD3+, CD8+) määrästä ja sijainnista muodostettavaa Immune Cell Score (ICS)-pisteytysjärjestelmää voidaan käyttää syövissä, kuten paksusuolisyövässä, perinteisen TNM-luokituksen ohella, ennusteellisena työkaluna. Sen sijaan immuunivastetta hiljentävästä PD-1/PD-L1- reitin aktivaatiosta syövän ennusteellisena tekijänä on ristiriitaista näyttöä. Ohutsuolen adenokarsinoomassa immunologisten parametrien ennusteellista arvoa ei ole juuri aiemmin arvioitu. Tavoitteenamme oli arvioida syövän ympäristössä esiintyvien tulehdussolujen piirteiden korrelaatiota taudin ennusteeseen. Analysoimme syöpäkasvaimien sytotoksisten T-lymfosyyttien (CD3+, CD8+) tiheydet syöpäsolukossa sekä terveen kudoksen ja syöpäkudoksen rajalla. Näiden perusteella luokittelimme syöpäkasvaimet Immune Cell Score-luokkiin Vertasimme Immune Cell Scoren vaikutusta taudin ennusteeseen. Lisäksi analysoimme PD-1 ja PD-L1 ilmentymistä syöpään tunkeutuvien tulehdussolujen ja syöpäsolujen pinnalla. PD-1/PD-L1 ilmentymisen vaikutusta vertasimme taudin tautispesifiin- ja kokonaiselossaoloon. Muodostimme edelleen näistä kolmesta immunologisesta parametrista (ICS, PD-1 ja PD-L1) syövälle Immunoprofiilin ja arvioimme Immunoprofiili-luokan vaikutusta taudin ennusteeseen. Yksittäisinä muuttujina PD-1:n voimakas ilmentyminen, PD-L1:n runsas ilmentyminen syövän sisään tunkeutuvissa tulehdussoluissa ja korkea Immune Cell Score vaikuttivat myönteisesti tautikohtaiseen- ja kokonaisennusteeseen. Pelkästään voimakas PD-L1:n ilmentyminen syöpäsolukkoon tunkeutuvien tulehdussolujen pinnalla osoitti itsenäistä ennusteellista arvoa monimuuttuja-analyysissä. Lisäksi korkea Immunoprofiili-luokka antoi merkityksellistä informaatiota taudin ennusteesta.

Akuutin lymfoblastisen leukemian (ALL) hoito aiheuttaa monenlaisia ongelmia suun alueella. Syöpähoitojen aiheuttama kivulias mukosiitti vaikeuttaa hampaiden harjaamista, ja huonovointisuus ja ruokahalun heikkeneminen muuttavat ruokavaliota kariogeenisempaan suuntaan. Lisäksi syljeneritys vähenee. Nämä yhdessä johtavat reikiintymisriskin kohoamiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa lasten suun terveydentilaa ennen hoitoja, hoitojen aikana ja niiden jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten hammashoito toteutui. Aineiston muodostivat vuosien 2005-2008 aikana alle 10-vuotiaana ALL:an sairastuneet lapset, joita hoidettiin HYKS Lastenklinikalla. Näitä potilaita oli yhteensä 50. Potilasasiakirjoista rekisteröitiin tarvittavat tiedot sairauskertomusten perusteella. Tutkimuksemme osoitti, että 77%:lla niistä potilaista, joilla ei ollut alkutarkastuksessa kariesta, ei ollut myöskään lopputarkastuksessa kariesta. Kariesriski näyttäisi olevan niillä lapsilla pienempi, joilla ei ennen syöpähoitojen alkamista esiinny kariesta. Aineiston potilaiden hammasterveydessä ei ollut suurta eroa yleisesti suomalaislasten hammasterveyteen. Hyvä lähtötilanne suun terveydessä suojaa myös hoitojen aiheuttamilta haasteilta. Huomion arvoista on myös se, että 20%:lla potilaista alkutarkastus jäi tekemättä. Tulos suuresta tarkastamattomien osuudesta johti siihen, että epäkohtaan on jo puututtu.

Pään ja kaulan levyepiteelisyöpä on kuudenneksi yleisin syöpätyyppi maailmassa. Yli 90 % pään ja kaulan syövistä on levyepiteelikarsinoomia, jotka käsittävät suuontelon, suunielun ja kurkunpään limakalvopintoja. Perinteisesti syöpäsolujen invaasiota ja syöpälääkkeiden tehoa on tutkittu kaksiulotteisissa (2D) soluviljelmissä. 2D-soluviljelmät eivät kuitenkaan pysty jäljittelemään alkuperäisten kasvainten mikroympäristöä, koska niissä solut kasvatetaan yksikerroksisena muovin päällä ilman luonnollista yhteyttä solunulkoiseen matriksiin. Onkologian alalla on kehitetty useita kolmiulotteisia (3D) malleja, kuten sferoideja, joilla voidaan tutkia syöpäsolujen migraatiota ja invaasiota. Hiiren Engelbreth–Holm–Swarmin sarkoomasta valmistettu kaupallinen tuote, Matrigeeli, on kolmiulotteisissa malleissa laajalti käytetty tyvikalvokomponentteja sisältävä matriksi. Matrigeelin ja useiden muiden kaupallisten matriksien, kuten rotan hännästä valmistetun tyypin I kollageenin, ongelmana on kuitenkin se, että ne eivät ole ihmiskasvainkudosperäisiä. Tämän vuoksi ne eivät pysty tarkasti mallintamaan ihmisen kasvaimen todellista mikroympäristöä. Ihmisen kohdunkaulan hyvänlaatuisista kasvaimista tutkimusryhmässämme valmistettu Myogeeli on tällä hetkellä ainoa ihmiskasvainperäinen matriksi, joka on osoittautunut erittäin toimivaksi ihmiskasvainperäisten syöpäsolujen invaasion tutkimuksessa. Esimerkiksi ihmisen suusyövästä eristetyt karsinoomasolulinjat invasoituvat huomattavasti tehokkaammin Myogeelissä kuin Matrigeelissä. Tutkielmani tavoitteena oli perehtyä suusyöpää ja karsinoomasolujen invaasiotutkimista käsittelevään kirjallisuuteen, seurata ja dokumentoida tohtoriopiskelija FK Katja Tuomaisen työskentelyä hänen valmistaessaan invaasiokokeita hammaslääketieteen laitoksen tutkimuslaboratoriossa. Tutkimusaineistonamme oli suusyöpäpotilaiden ien- ja kielinäytteet. Iennäytteestä onnistuimme eristämään syöpäsoluja ja kasvattamaan niitä Myogeeli-pohjaisessa sferoidimallissa. Kielinäyte oli huonompilaatuinen ja sen käsittely oli hankala. Tutkimuksessa testasimme myös syövän kemoterapiassa käytettyä epidermaaliseen kasvutekijä-reseptoriin sitoutuvaa vasta-ainetta, setuksimabia, näiden syöpäsolujen invaasiossa. Kokeissamme emme saaneet iennäytteestä kuin muutaman onnistuneen sferoidin johtuen todennäköisesti kudoksen käsittelyssä ilmenneistä ongelmista. Myöskään tutkimamme syöpälääke, setuksimabi, ei tässä kokeessa estänyt potilasnäytteestä eristettyjen syöpäsolulinjojen invaasiota. Kolmiulotteinen Myogeeli-pohjainen sferoidimallimme on myöhemmin ollut edelleen kehityksen kohteena ja siitä on vastikään julkaistu videoartikkeli.

Spironolaktoni on synteettisesti valmistettu steroidi, joka sitoutuu mineralokortikoidi-, androgeeni- ja progesteronireseptoreihin. Androgeenireseptoreihin sitoutuessaan spironolaktoni estää androgeenien, kuten testosteronin, synteesiä ja vähentää androgeenien määrää seerumissa. Näin spironolaktoni vähentää androgeenien aiheuttamaa talin liikatuotantoa, karvatuppien laajentumista ja tukkeutumista, jotka ovat merkittävässä roolissa aknen synnyssä. Spironolaktonia on käytetty off-label-lääkkeenä naisten aknen hoidossa 1980-luvulta lähtien, mutta virallisesti aknea ei ole hyväksytty spironolaktonin käyttöaiheeksi. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaista tutkimusnäyttöä spironolaktonin käytöstä, tehosta ja turvallisuudesta on naisten aknen hoidossa. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto kerättiin PubMed-tietokantahaun avulla. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin englanninkieliset artikkelit, jotka käsittelivät spironolaktonin käyttöä naisten aknen hoidossa. Satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia systeemisestä spironolaktonista löytyi 2 kappaletta. Molemmissa tutkimuksessa spironolaktonia käyttäneillä potilailla todettiin paremmat hoitotulokset kuin plaseboryhmässä. Näiden lisäksi kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 2 prospektiivista tapausseurantatutkimusta sekä 4 retrospektiivistä tapausseurantatutkimusta, joissa kaikissa systeemisestä spironolaktonista näytti olevan hyötyä aknen hoidossa. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että spironolaktoni on hyvin siedetty ja turvallinen lääke aknen hoidossa. Tutkimuksissa kuukautishäiriöt olivat yleisin haittavaikutus. Haittavaikutukset olivat usein lieviä ja vähäisiä, ja johtivat harvoin lääkkeen lopettamiseen tutkimuksen aikana. Lisäksi selvisi, että alle 45-vuotiailla perusterveillä naisilla hyperkalemian riski ei ole suurentunut spironolaktonihoidon aikana. Kirjallisuuskatsauksen perusteella spironolaktonia voi suositella tehokkaana ja turvallisena vaihtoehtona aknen hoitoon naispotilaalle, kun muut hoidot eivät ole tehonneet tai eivät haittavaikutustensa vuoksi ole mahdollisia, tai jos halutaan välttää antibioottien käyttöä.

Hammaslääkärin kliininen työskentely on fyysisesti varsin kuormittavaa. Pitkään jatkuva staattinen lihaskuormitus ilmenee usein tuki- ja liikuntaelinten kipuoireina. Tässä tutkielmassa on selvitetty systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla hammaslääkäreiden työperäisen kuormituksen aiheuttamia tuki- ja liikuntaelinten oireita, niiden jakautumista sekä yleisyyttä. Hakukysymys muotoiltiin Patient Intervention/Exposure Control/Comparison Outcome eli PICO- mallin avulla. Tiedonhaku suoritettiin MEDLINE-tietokannasta. 160 hakukohdetta käsiteltiin ja seulottiin Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses eli PRISMA- menetelmän mukaisesti. Tutkielman kvalitatiiviseen analyysiin hyväksyttiin 17 vertaisarvioitua julkaisua. Aineiston tutkimukset olivat pääasiassa kyselytutkimuksia ja kattoivat yhteensä 4397 hammaslääkärin raportoimat sairastavuustiedot. Tarkempaan analyysiin valittiin 10 keskenään vertailukelpoista tutkimusta, jolloin aineisto koostui 2766 hammaslääkäristä. Aineiston rajaamisella pyrittiin kuvaamaan tarkemmin kipuoireiden kohdistumista ja esiintyvyyden yleisyyttä anatomisilla alueilla. Aineiston taulukointi ja jatkokäsittely toteutettiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelman avulla. Aineiston rajaamistavasta riippuen ilmeni, että ainakin 59-65 % hammaslääkäreistä koki kärsivänsä epäergonomian aiheuttamista ongelmista. 63 % kaikista oireista kohdistui selkään, mutta merkittäviä oireluokkia olivat myös niska (38 %) ja hartiaseutu (23 %) sekä yläraajat (30 %). Suurin osa lähdetutkimuksista oli julkaistu 2000- luvulla, joten tilanne kuvaa hyvin hammaslääkäreiden nykytilannetta. Tuki- ja liikuntaelinten oireilu on yllättävän yleistä, vaikka nykyaikaisessa kliinisessä työskentelyssä käytetään monia työergonomiaa parantavia ratkaisuja. Havainto on siten merkittävä ja aihe vaatisi jatkotutkimusta. (188 sanaa)

Patients with a single ventricle physiology undergo staged palliative correction in childhood, typically culminating in total cavopulmonary connection (TCPC), where the pulmonary arteries are directly connected to the vena cavae. This results in a pulseless antegrade flow to the lungs. These patients often develop systemic-to- pulmonary collateral flow (SPCF), which may divert a significant portion of the aortic flow. The impact of SPCF on pulmonary antegrade flow remains a subject of debate. This retrospective study aimed to identify factors associated with SPCF using cardiac magnetic resonance (CMR) reports, and establish a cutoff value for the SPCF of the total pulmonary venous flow (SPCF%PV) indicating reduced antegrade pulmonary flow. Data from 158 CMR examinations of single ventricle patients, conducted between January 2017 and June 2021, were analyzed. 131 of the patients had undergone TCPC (post-TCPC) at the time of examination, while 27 patients were at the pre- TCPC stage. Results showed a significant decrease in SPCF%PV in the post-TCPC group compared to the pre-TCPC group, suggesting a spontaneous reduction in SPCF after TCPC. Factors associated with lower SPCF%PV included older age, higher antegrade pulmonary flow, and specific operative techniques during initial corrective surgery. For pre-TCPC patients, an SPCF%PV threshold of 42 %, and for post-TCPC patients 34 %, effectively identified reduced antegrade pulmonary flow. This study provides valuable insights into the relationship between SPCF and antegrade pulmonary flow in single ventricle patients, but further research is needed to influence clinical management and decision-making.

Kariekseen liittyvät toimenpiteet ovat yleisimpiä perushammaslääkärin tekemiä toimenpiteitä. Syvän karieksen hoito vaatii hammaslääkäriltä tarkempaa pohdintaa hampaan senhetkisestä tilasta ja mahdollisesta pitkäaikaisennusteesta. Tutkielman tarkoituksena oli perehtyä syvän karieksen hoitoa ja hoitovaihtoehtoja koskevaan kirjallisuuteen, jotta pystyttäisiin antamaan suositeltavat hoitolinjaukset syvän karieksen ja pulpaperforaatioiden hoitoon. Aineisto kerättiin PubMed ja Ovid Medline -tietokannoista, joiden lisäksi tietoa haettiin myös oppikirjoista ja Helsingin yliopiston Nelli-portaalin artikkelihausta. Kirjallisuuden perusteella syvää kariesta preparoidessa ei ole toivottavaa poistaa kaikkea kariesta yhdellä istunnolla, sillä hammasytimen (pulpan) paljastumisen riski on liian suuri. Vaiheittainen ekskavointi osoittautui hampaan ennusteen kannalta suotuisaksi preparointitekniikaksi. Pulpan välillisessä kattamisessa paikan saumojen tiiveys vaikutti enemmän kuin kaviteetin pohjalla käytetty materiaali. Kattamisaineen ominaisuudet korostuvat vasta pulpaperforaation yhteydessä, jolloin käytetty materiaali on suorassa kontaktissa pulpakudoksen kanssa. Suositeltava materiaali perforaation hoitoon on MTA (mineraalitrioksidiaggregaatti), joka antaa hoidolle paremman ennusteen kuin pitkään käytössä ollut kalsiumhydroksidi.

Syyhy on yksi maailman tavallisimmista taudeista ja 2017 WHO lisäsin syyhyn laiminlyötyjen trooppisten tautien-listalle. Syyhyä aiheuttaa Sarcoptes scabiei var hominis-punkki ja pääasiallisina oireina on voimakas ihon kutina. Syyhyn mahdollinen lääkeresistenssi on herättänyt huolta maailmalla ja meillä Suomessa. Useimmissa pienemmissä tutkimuksissa on raportoitu heikompaa vastetta nykyisille hoitosuosituksille. Joitain solutason mekanismeja on selvinnyt mahdollisen resistenssin taustalla mutta kuitenkin useimmiten heikko hoitovaste johtuu muista syistä kuin todellisesta lääkeresistenssistä permetriiniä tai ivermektiiniä kohtaan. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään resistenssin tilannetta maailmalla, sen mahdollista vaikutusta kliiniseen työhön meillä Suomessa sekä muita keinoja, joilla parantaa syyhyn hoitovastetta. Tutkimusmenetelmänä käytiin systemaattisesti läpi alan kirjallisuutta aiheesta. Kirjallisuuskatsauksessa ei ilmennyt selvää lääkeresistenssiä, vaikka muutamia vakuuttavia mekanismeja sen synnylle onkin kuvattu. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että heikko vaste hoidolle on melkein aina johtunut potilaan vajaasta hoidon toteutuksesta ja paremman vasteen takaamiseksi tulee parantaa annetun hoidon toteutusta. Tämä tutkielma koostaa hyvin suomen kielellä syyhyn nykyiset hoitokäytänteet sekä ottaa kantaa tulevaisuuteen. Resistenssi on mahdollisesti tulevaisuudessa ongelma myös meillä Suomessa. Vaikka vielä ei ole tarvetta muuttaa meidän hoitosuosituksiamme, on kuitenkin hoidon toteutuksessa parantamisen varaa. Lisäksi meidän tulee aktiivisesti seurata maailmalla tapahtuvaa lääkehoidon kehitystä syyhyä vastaan sekä olla mahdollisuuksien mukaan mukana uusien hoitokeinojen kehityksessä.