Browsing by Title

Now showing items 2281-2300 of 2545

Transcriptomic and cellular phenotype changes indicate endothelial cell dysfunction in a hiPS-model of MELAS

Andersson, Jacob; Ampuja, Minna; Chanda, Adrita; Pink, Anne; Saharinen, Pipsa; Suomalainen, Anu; Helle, Emmi; Kivelä, Riikka (2024)

Mitochondrial encephalomyopathy, lactic acidosis, and stroke-like episodes (MELAS) syndrome is one of the most common mitochondrial diseases. The manifestations are tissue-specific and correlate with the mutation load of mitochondrial DNA (mtDNA), known as heteroplasmy. While cerebrovascular events constitute one of the manifestations of the disease, the role of endothelial cells (ECs) in disease pathogenesis is not yet fully understood. In this study, we utilized human induced pluripotent stem cell (hiPSC) derived ECs carrying the 3243A>G mutation as a model for investigating endothelial dysfunction in MELAS. Here, we report a distinct cell morphology among hiPS-ECs carrying a high mutational load in comparison to isogenic controls. In addition, gene expression analysis revealed a heteroplasmy-associated upregulation of genes related to angiogenesis and the insulin-like growth factor (IGF) pathway in MELAS hiPS-ECs. Our data suggests that heteroplasmy-trigged transcriptomic and phenotypic changes in ECs might serve as a mechanism behind the endothelial dysfunction seen in MELAS patients.
Transition of a clinical practice to use of subdural drains after burr-hole evacuation of chronic subdural hematoma : The Helsinki experience

Tommiska, Pihla; Lönnrot, Kimmo; Raj, Rahul; Luostarinen, Teemu; Kivisaari, Riku (2019)

Background A number of randomized controlled trials have shown the benefit of drain placement in the operative treatment of chronic subdural hematoma (CSDH); however, few reports have described real-life results after adoption of drain placement into clinical practice. We report the results following a change in practice at Helsinki University Hospital from no drain to subdural drain (SD) placement after burr hole craniostomy for CSDH. Methods We conducted a retrospective observational study of consecutive patients undergoing burr hole craniostomy for CSDH. We compared outcomes between a 6- month period when SD placement was arbitrary (July-December 2015) and a period when SD placement for 48 hours was routine (July-December 2017). Our primary outcome of interest was recurrence of CSDH necessitating reoperation within 6 months. Patient outcomes, infections, and other complications were assessed as well. Results A total of 161 patients were included, comprising 71 (44%) in the drain group and 90 (56%) in the non-drain group. There were no significant differences in age, comorbidities, history of trauma, or use of antithrombotic agents between the 2 groups (P>0.05 for all). Recurrence within 6 months occurred in 18% of patients in the non-drain group, compared with 6% in the drain group (odds ratio, 0.28; 95% confidence interval, 0.09-0.87; P=0.028). There were no differences in neurologic outcomes (P=0.72), mortality (P=0.55), infection rate (P=0.96), or other complications (P=0.20). Conclusions The change in practice from no drain to use of an SD after burr hole craniostomy for CSDH effectively reduced the 6-month recurrence rate with no effect on patient outcomes, infections, or other complications.
Translation and Validation of a Finnish version of the Facial Clinimetric Evaluation (FaCE) scale Library

Mentula, Arttu (2023)

Tausta Facial Clinimetric Evaluation (FaCE) on terveydentilaa mittaava lomake, jota potilaan täyttämänä käytetään arvioimaan kasvohermohalvauksen vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kääntää ja validoida FaCE-lomake suomenkieliseen käyttöön. Menetelmät Käännösprosessissa noudatettiin kansainvälisiä ohjeistuksia. 60 kasvohermohalvausta sairastavaa potilasta täyttivät poliklinikkakäyntinnin aikana suomen kielelle käännetyn FaCE-lomakkeen sekä 15D-lomakkeen, jota käytetään määrittämään yleistä terveyteen liittyvää elämänlaatua. Kasvohermohalvausten objektiivinen gradeeraus suoritettiin käyttäen Sunnybrook- ja House- Brackmann-lomakkeita. 2 viikon kuluttua potilaat täyttivät FaCE- ja 15D-lomakkeet uudelleen. FaCE-lomakkeen kokonaispisteytykset sekä eri osioiden pisteytykset laskettiin, ja näistä määritettiin lattia- ja kattoarvot sekä selittävän muuttujan faktorianalyysi. Pisteytysten sisäinen johdonmukaisuus, luotettavuus ja toistettavuus selvitettiin. FaCE-lomakkeen ja 15D-lomakkeen, Sunnybrook-lomakkeen sekä House-Brackmann-lomakkeen välisiä yhdenmukaisuuksia vertailtiin. Tulokset Sisäinen johdonmukaisuus osoitettiin kokonaisuudessaan korkeaksi (Cronbach alfa-arvon ollessa 0.83). Eri osioiden pisteytysten keskiarvojen välillä ei löytynyt statistisesti merkittävää eroa mittaus-uudelleenmittausanalyysissä (p > 0.05). Luokkien sisäiset korrelaatioarvot (ICC) olivat korkeat, esiintyen välillä 0.78-0.92 ja korrelaatioiden osoitettiin olevan statistisesti merkittäviä (p < 0.001). FaCE-lomakkeen ja 15D-lomakkeen, Sunnybrook-lomakkeen sekä House-Brackmann- lomakkeen pisteytysten välillä havaittiin statistisesti merkittäviä korrelaatioita. Pohdinta FaCE-lomake on onnistuneesti ja luotettavasti käännetty ja validoitu suomen kielelle. Onnistuimme myös osoittamaan statistisesti merkittäviä korrelaatioita FaCE-lomakkeen ja 15D- lomakkeen, Sunnybrook-lomakkeen sekä House-Brackmann-lomakkeen välillä. FaCE-lomake on nyt luotettavasti osoitettu olevan valmis kliiniseen käyttöön suomenkielisten kasvohermohalvauspotilaiden hoidossa ja seurannassa. Avainsanat facial paralysis, FaCE scale, facial clinimetric evaluation scale, health-related quality of life, validation, translation
Transnuoren psyykkinen hyvinvointi psykologin arviossa sukupuoli-identiteetin tutkimusjaksolla

Lehtinen, Aino (2022)

Objective: Individuals whose gender identity differs from their sex assigned at birth are referred to as transgender or trans. During growth from childhood to adolescence, young trans people may experience a disconnect between their gender identity and societal norms, which may contribute to the development of mental health problems or being bullied. Many trans-identifying adolescents aim to access gender-reaffirming treatment, however this requires access to, and thorough assessments performed in, a specialist healthcare setting. An imperative element of gender identity services is an assessment performed by a psychologist, who is required to provide a statement commenting on the readiness of the young person to proceed with gender-affirming treatments. This study explores mental health symptomology and exacerbating life experiences described by young people seeking gender-affirming treatment from gender identity services. A secondary aim is to understand the characteristics of the symptomology that contribute to the psychologist’s statement and conclusions regarding the patient’s readiness to proceed with physiological treatments. The final objective of this study relates to the guidance provided by the Council for Choices in Healthcare (COHERE) in the summer of 2020, which outlines criteria to be considered when referring underage patients to gender health services in Finland. This study explores whether adolescents’ symptom presentation, as assessed using various clinical outcome assessment (COA) instruments, has changed following the introduction of the COHERE guidelines. Methods: Study data (n = 102) was collected during spring 2022, consisting of records of psychologists’ assessments completed at the HUS gender identity services clinic between 2017 and 2022. Several categorical variables were extracted from the psychologist’s reports concerning the youths’ background information, psychological wellbeing, social strains and resources, as well as information on patients’ gender identity formation and expression. Additionally, patient scores across six COA instruments (SCL-90, PQ-92, YSQ, A-DES, TAQ and Minäkuvataulukko) were extracted. Categorical and numerical data were both described using sample statistics. Additionally, relationships between patient scores on instruments and psychologist’s statements, as well as any changes in patient scores following the introduction of the COHERE guidelines, were analysed using the χ2-test. Results and conclusions: A substantial amount of psychiatric symptomology, suicidality and social issues, such as bullying victimization, were recorded as part of the adolescent’s personal histories. However, the same adolescents often reported very few or no psychiatric symptoms as part of COA instruments administered, and on some domains no symptoms were reported by the majority of participants. It appeared that reporting very few or no symptoms on some of the domains was linked to a psychologist’s statement in favour of proceeding with gender affirming treatment. With respect to a change in reporting of symptoms following the introduction of the COHERE guidelines, more, less and the same number of symptoms were reported. However, it is important to note that reporting general psychological distress on the SCL-90 was significantly reduced after the implementation of the COHERE guidelines.
Transnuorten hyvinvointi sukupuolenkorjausprosessissa

Krabbe, Kaisa (2023)

Objectives. The gender identity of a transgender person does not align with the sex assigned to them at birth. Transgender adolescents experience, on average, more mental health issues compared to their cisgender peers, at least partly because of the discrepancy between their gender identity and the sex assigned to them at birth. Hence, many trans adolescents want to access gender-affirming treatment. To gain access, one must go through a gender identity assessment period. The psychologist's evaluation as part of the assessment aims to address whether the adolescent’s developmental stage and psychological resources are sufficient for progressing in the gender-affirming process, but the weight of the psychologist's assessment in decision-making has not been examined. Successful gender-affirming treatments, such as hormone replacement therapy, can reduce mental health issues in transgender adolescents and improve their quality of life, but there is limited research evidence on the impact of hormone replacement therapy on general well-being. The primary objective of this study is to investigate whether the psychologist's recommendation influences the decisions made by the multidisciplinary team regarding the progression of transgender adolescents in the gender-affirming process. The second objective is to examine how the psychological well-being of adolescents evolves during the first two years of hormone therapy. Methods. The study sample (n = 128) consists of all the individuals whose psychologist's evaluation, as part of the HUS adolescent psychiatry gender identity assessment period, was completed between 2017 and 2022. A portion of the data was collected in spring 2022 as part of a previous master's thesis, and it was expanded for this study during the summer and fall of 2022. The impact of the psychologist's recommendation on team decisions was examined using logistic regression analysis, and the statistical differences were assessed using the chi-square test. Demographic variables and well-being during the assessment period were examined using descriptive statistics. The influence of comorbidities and psychiatric history on well-being progression was examined using ordinal regression. Results and conclusions. The psychologist's evaluation is strongly associated with the team's decision, although there was not complete unanimity between the team and the psychologist. Differences mostly occurred in situations where the psychologist identified obstacles to progression, but the team decided to recommend hormone therapy. Most of the transgender adolescents showed positive change in well-being, either improving or maintaining neutral or good well-being. Adolescents with more severe symptoms, a history of self-harm, and/or various psychiatric issues appeared to benefit the most from hormone therapy. Going forward, psychological well-being during hormone therapy should be closely monitored, and practices related to it should be standardized in collaboration with adolescent psychiatry, adolescent gynaecology, and transgender services for adults.
Transsukupuolisten naisesta-mieheksi-potilaiden hoito HYKS:n Naistenklinikassa 1993-2012

Duncker, Helene (2015)

Tutkimuksessa analysoitiin vuosina 1993-2012 HYKS:n Naistenklinikalla hoitoa saaneiden transsukupuolisten naisestamieheksipotilaiden paperisia hoitokertomuksia retrospektiivisesti. Tutkimus käynnistettiin, koska kyseisen potilasryhmän hoitotuloksia Naistenklinikalla ei oltu aiemmin tutkittu. Ensikäyntimäärä kasvoi vuodesta 2007 lähtien, tätä ennen ei nähty selvää trendiä. Yhteyttä transsukupuolisuuden tai sen hoitojen ja sukuelinten neoplasioiden välillä ei pystytty osoittamaan, eikä yhteyttä myöskään ole aiemmassa tutkimuksessa osoitettu. Säännölliset gynekologiset tutkimukset lienevät kuitenkin perustellut hormonihoidon aikana. Sus-tanon ® oli ylivoimaisesti suosituin hormonivalmiste, sitä käytti jossain vaiheessa peräti 94,17 %. Kirjallisuuteen verrattuna tutkimuksen leikkauksissa oli enemmän komplikaatioita, mutta lyhyemmät leikkausajat ja nopeammat kotiutumiset. Pitää huomioida, että oman tutki-muksen potilasmateriaali oli pienempi kuin viitatussa väitöskirjassa. Polykystinen munasarja-oireyhtymän suhteen ongelmana oli suoran kannanoton puuttuminen PAD-lausunnoissa.
Traumaperäisen stressihäiriön oireilu COVID-19-taudin akuuttivaiheen jälkeen

Riihilahti, Iita (2021)

Objective: Posttraumatic stress disorder symptoms have been reported among patients with COVID-19 during and after the acute phase of the disease. However, the knowledge of COVID-19 patients’ posttraumatic stress disorder symptoms on a long-term follow-up is limited. It is also unclear, whether the required level of treatment in the acute phase of the COVID-19 disease affects the symptoms of a posttraumatic stress disorder in COVID-19 patients. The aim of this study was to find out whether the COVID-19 treatment either in the intensive care unit (ICU), on a regular ward, or at home is associated with the symptoms of a posttraumatic stress disorder. Also, the associations between the posttraumatic stress disorder symptoms and the subjects’ gender and age were examined. In addition, the aim was to examine the change in the posttraumatic stress disorder symptoms between three and six months after the acute phase of the COVID-19 disease. Methods: The data for this study was from the RECOVID-20 collaboration research project between University of Helsinki and the Hospital District of Helsinki and Uusimaa. The data included 155 participants, of which 92 were women (59%). Part of subjects had received treatment for the COVID-19 disease in the hospital, either in the ICU or on a regular ward, and part of the subjects managed the COVID-19 disease at home. In addition, there was group of healthy control subjects. The symptoms of a posttraumatic stress disorder were evaluated at three and six months after the acute phase of the COVID-19 infection using the Impact of Event Scale-6 (IES-6). A linear regression was used to analyze the associations between the required level of treatment in the acute phase of the COVID-19 disease, age, gender, and the posttraumatic stress disorder symptoms. The change in the posttraumatic stress disorder symptoms were examined with linear mixed models. Results and Conclusions: The COVID-19 disease was associated with posttraumatic stress disorder symptoms in a way that patients who had received treatment in the ICU or on a regular ward had significantly more posttraumatic stress disorder symptoms than the healthy controls, both three and six months after the acute phase of the COVID-19 disease. Women had more posttraumatic stress disorder symptoms compared to men three months after the acute phase of the COVID-19, but there was no difference in the posttraumatic stress disorder symptoms between genders in the six-month follow-up. COVID-19 patients’ posttraumatic stress disorder symptoms reduced between the three and six months at follow-up. The results are in line with the previous studies. This study provided new information about the change in the posttraumatic stress disorder symptoms in patients with the COVID-19 disease. The COVID-19 patients’ posttraumatic stress disorder symptoms reduced between the three and six months after the acute phase of the COVID-19 disease. Further research should focus on clarifying risk factors for posttraumatic stress disorder symptoms experienced after the acute phase of the COVID-19 disease.
Traumaperäisen stressihäiriön pitkäaikaiset vaikutukset siitä parantuneiden hyvinvointiin väestötasolla

Tähkä, Jaakko (2017)

Tavoitteet: Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD on traumaattisesta tapahtumasta johtuva vakava mielenterveyden häiriö, joka aiheuttaa yksilöissä huomattavaa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn laskua. Ainoastaan PTSD-diagnoosiin keskittymällä ei kuitenkaan saavuteta tietoa häiriön osittaisista muodoista, joiden on myös todettu heikentävän niistä kärsivien henkilöiden hyvinvointia. Traumaperäisten oireiden vaikutuksista on tärkeä saada kokonaisvaltaisempi kuva, jotta ilmiön kliinistä merkitystä voidaan arvioida. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan lisätietoa PTSD:n diagnoosin voimassaoloajan ylittävistä vaikutuksista hyvinvointiin. Tutkimuskysymyksenä oli, poikkeavatko PTSD:stä parantuneet hyvinvoinniltaan väestötasolla vielä pitkänkin ajan jälkeen terveistä ja PTSD:n diagnostiset kriteerit täyttävistä henkilöistä. Hypoteesina oli, että PTSD:stä parantuneet muodostavat oman ryhmänsä, jotka voivat paremmin kuin PTSD-diagnoosin täyttävät, mutta huonommin kuin terveet henkilöt. Menetelmät: Aineistona käytettiin yhdysvaltalaisen, julkisesti saatavilla olevan National Comorbidity -kyselyn vastauksia. Kyselyn ensimmäinen osa toteutettiin vuosina 1990 – 1992 ja seuranta vuosina 2001 – 2002. Aineistosta eroteltiin kaikki, joilla oli ensimmäisessä vaiheessa todettu PTSD, mutta joilla diagnostiset kriteerit eivät olleet täyttyneet seurannassa enää vuoteen. Tähän ryhmään kuului 87.5 % niistä, jotka olivat täyttäneet PTSD-diagnoosin ensimmäisessä osassa. Verrokkiryhmiksi muodostettiin yksi ryhmä, jonka jäsenillä ei ollut tutkimuksessa koskaan todettu PTSD:tä ja toinen ryhmä, jonka olivat kärsineet PTSD:stä enintään vuosi ennen terapiaa. Ryhmien hyvinvointia verrattiin toisiinsa käyttäen apuna seurantatutkimuksen itseraportoitua psyykkisen oireilun määrää. Tutkimuksessa kontrolloitiin hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä myös masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, alkoholin väärinkäyttö ja nikotiiniriippuvuus. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset olivat hypoteesien mukaisia, eli seurannassa PTSD:stä parantuneet voivat edelleen huonommin kuin ne, joilla ei oltu koskaan todettu PTSD:tä. PTSD:stä parantuneet voivat kuitenkin paremmin kuin seurannassa PTSD:stä kärsineet. Tulokset ovat edeltävän tutkimuksen tuloksien mukaisia ja tukevat oletusta, että PTSD:llä on pitkäaikaisia, hyvinvointia laskevia vaikutuksia, jotka ylettyvät pidemmälle kuin diagnoosin voimassaolo. Tulokset korostavat myös tarvetta vakiinnuttaa osittainen PTSD ja pidempään jatkuvat, toimintakykyä laskevat traumaperäiset oireet osaksi traumatutkimusta ja traumojen hoitoprosesseja.
Traumaperäisten aivovammapotilaiden selviytymistä ennustavien kolmen tekoälymallin validointi kansainvälisellä potilasaineistolla

Wennervirta, Jenni (2021)

Tapaturmaiset aivovammapotilaat ovat yleensä intuboituja ja sedatoituja neurokirurgisilla teho-osastoilla, joten potilaan tilan kehittymistä joudutaan arvioimaan lähes yksinomaan tehohoitolaitteista saadun datan perusteella. Hoidon kulmakivenä pidetään intrakraniaalipaineen (ICP, intracranial pressure), keskivaltimopaineen (MAP, mean arterial pressure) ja edellisistä johdetun, aivojen perfuusiopaineen (CPP, cerebral perfusion pressure) optimointia niin lääkkeellisin kuin neurokirurgisin keinoin. Nykyaikaiset tehohoitolaitteistot tallentavat suuria potilaskohtaisia määriä mm. ICP- ja MAP-dataa, mutta tästä datasta on hyvin vaikeaa tehdä objektiivisia päätelmiä potilaan tilan kehittymisestä ilman ohjelmistoteknisiä apuvälineitä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin retrospektiivisesti kolmen tekoälyalgoritmin suorituskykyä tehohoidettavien tapaturmaisten aivovammapotilaiden kolmenkymmenen päivän selviytymisen dynaamisessa ennustamisessa. Algoritmit validoitiin kolmen potilaskohortin avulla, joissa oli yhteensä 791 potilasta: 470 Ruotsista, 214 Yhdysvalloista ja 107 Suomesta. Tehohoitodataa potilaille oli kertynyt yhteensä noin 72 000 tunnin verran. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää skaalautuvatko validoinnin kohteena olevat tekoälyalgoritmit kansainväliseen potilasdataan vai ovatko ne yliopetettuja eli toimivat hyvin vain algoritmin opetuksessa käytetyn kaltaisella datalla. Tutkimustuloksista selvisi, että algoritmeista ensimmäinen, vuonna 2019 HUSin ja yritysyhteistyökumppani Qvikin yhdessä kehittämä logistinen regressiomalli, skaalautui kolmesta algoritmista parhaiten. Mallin luoman ennusteen tarkkuus oli 120 tunnin kohdalla potilaan tehohoidon aloituksesta ruotsalaisessa aineistossa 89 %, yhdysvaltalaisessa aineistossa 76 %, ja suomalaisessa aineistossa 83 %. Tutkimustulosten valossa kyseinen logistinen regressiomalli skaalautuu hyvin etenkin pohjoismaiseen potilasmateriaaliin ja mallin jatkokehitystä sekä kliinistä testausta kannattaa harkita.
Traumatic axonal injury in mild traumatic brain injury is not associated with delayed return to work or persisting post-concussion symptoms

Huovinen, Antti (2020)

Tausta: Traumaattisen aksonaalisen vaurion (TAI) merkitystä prognostisena tekijänä lievässä traumaattisessa aivovammassa ei ole tutkittu tarpeeksi. Yksittäisiä tutkimuksia löytyy TAI:n merkityksestä oireisuuteen ja kokonaisvaltaiseen toipumiseen lievän aivovamman jälkeen, mutta kirjallisuudessa ei löydy viitteitä, jotka suoraan tutkisivat lievillä aivovammapotilailla TAI-leesioiden vaikutusta työhönpaluuseen Tavoitteet: Tavoitteena on tutkia, mikä on traumaattisen aksonaalisen vaurion prognostinen merkitys työhönpaluuseen, posttraumaattisiin persistoiviin oireisiin sekä kokonaisvaltaiseen toipumiseen lievän traumaattisen aivovamman jälkeen. Metodit: Tutkimus sisälsi 113 prospektiivisesti kerättyä lievän aivovamman saanutta työikäistä ja työssäkäyvää potilasta. Akuuttivaiheen jälkeen potilaat lähetettiin HUS Aivovammapoliklinikalle neurologin arvioon noin kuukauden kuluessa tapaturmasta. Tätä edeltävästi potilaat kävivät 3T MRI-tutkimuksessa 3-17 vuorokauden sisällä vammasta. HUS Aivovammapoliklinikalla arvioitiin myös oireisuus Rivermead Post-Concussion Symptom Questionnaire -kyselyllä (RPQ) ja kokonaisvaltainen toipuminen Glasgow Outcome Scale Extended -mittarin (GOS-E) avulla. Työhönpaluu arvioitiin retrospektiivisesti jatkuvana muuttujana ja onnistunut työhönpaluu varmistettiin strukturoidulla puhelinhaastattelulla. Tulokset: 98,2% aivovammapotilaista oli palannut työelämään vuoden kohdalla. Työhönpaluuajan mediaani oli 9 vuorokautta. TAI-potilaat (n=22) eivät tilastollisesti eronneet muista lievän aivovamman saaneista potilaista oireisuuden suhteen, ja heidän kokonaisvaltainen toipuminen oli yhtä hyvää. Työhönpaluuajoissa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä. Pohdinta ja johtopäätökset: Tutkimuksessa TAI-potilaat toipuivat yhtä hyvin kuin muut lievän aivovamman saaneet potilaat. Traumaattinen aksonaalinen vaurio ei välttämättä ole prognostinen tekijä työhönpaluulle lievässä aivovammassa. Sen sijaan, että tavoittelisimme yhä tarkempia kuvantamismenetelmiä, jatkossa syytä olisi keskittyä muihin riskitekijöihin sekä suojaaviin tekijöihin, jotka vaikuttavat lievästä aivovammasta toipumiseen.
Traumatic childhood experience as a risk factor for sleep problems in adolescence

Räty, Sini (2022)

Aims of the study. Previous studies have found that traumatic childhood experiences increase the risk of sleep problems in adulthood, but research in adolescence is scarce. Sleep problems negatively affect adolescents’ well-being, cognitive abilities and academic performance. The aim of this study was to examine how traumatic childhood experiences are associated with sleep in adolescence. Methods. This study was a part of SleepHelsinki! cohort study in the University of Helsinki. 305 adolescents aged 15-18 completed The Traumatic Experience Checklist (TEC) and sleep measurements including The Pittsburgh Sleep Quality Index (PSQI) and actigraphy measurements. Traumatic childhood experiences were categorized into emotional traumas, bodily traumas and sexual traumas. Connections between sleep variables and traumatic childhood experiences were examined and ordinal logistic regression was used for the statistical analyses that included the impact of the experience and the age of onset. Results and conclusions. Traumatic childhood experiences had a statistically significant association with sleep problems, but the connection was not discovered regarding objectively measured sleep timing and duration. Similar associations were discovered for boys and girls. Sleep problems were worse the more traumatic experiences adolescent had experienced. This study did not find this association to be affected by age of onset or impact of the traumatic event. Results of this study indicate that traumatic childhood experiences are a risk factor for sleep problems in adolescence.
Traumatic Life Events and Associations to General Psychopathology Factor P

Hannukkala, Markus Samuel (2018)

Objective Traumatic life events are common and causes psychopathology. Simultaneously, numerous psychiatric diagnoses are overlapping which has led to a situation where patients with same symptoms could be diagnosed with different diagnoses. There has been discussion around the structure of psychopathology. Lately, a general psychopathology factor P has been proposed. General psychopathology factor P represents psychical performance and has been recognised in numerous research. The objective of this study was to research associations between traumatic life experiences and the general psychopathology factor P. Methods For the study five structural equation models were built in total. The sample was taken from wide British morbidity survey. In total, 6734 participants were used from the sample. Results and discussion Structural equation model where traumatic life experiences were connected to general psychopathology factor P was identified with good modification indices. A model without traumatic life experiences but with the general psychopathology factor P was identified as good. Models where traumatic life experiences were let to connect over general psychopathology factor P were not identified as good. This study adds to the studies in favour for general psychopathology factor P but calls for further study and theoretic discussion around the existence of the factor itself.
Traumatisoitumisen ilmeneminen oikeuden kuulemistilanteessa : oikeusviranomaisten ja traumapsykoterapeuttien näkemykset

Häkli, Eveliina (2019)

Tavoitteet. Vaikka oikeusviranomaiset kohtaavat työssään monia mahdollisesti traumatisoituneita henkilöitä, tällä hetkellä ei tiettävästi ole tutkimustietoa siitä, millaisia näkemyksiä oikeusviranomaisilla on traumatisoitumisen vaikutuksista oikeuden kuulemistilanteessa käyttäytymiseen ja siellä annetun kertomuksen sisältöön traumaattisista tapahtumista kerrottaessa. Traumapsykologista tutkimustietoa koskevan tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen uhrien kanssa toimivien oikeusviranomaisten keskuudessa voi edistää rikosprosessien sujumista ja asianosaisten oikeusturvaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin oikeusviranomaisten näkemyksiä siitä, millä tavalla traumatisoituminen ilmenee oikeudessa kuultavan käyttäytymisessä ja kertomuksen sisällössä kerrottaessa traumaattisista kokemuksista. Näkemyksiä tarkasteltiin suhteessa traumapsykoterapeuttien näkemyksiin, traumapsykologiseen tutkimustietoon sekä korkeimman oikeuden asettamiin kertomuksen arvioinnin luotettavuuskriteereihin. Menetelmät. Oikeusviranomaiset (n=83) ja traumapsykoterapeutit (n=34) vastasivat verkossa jaettuun E-lomake –kyselyyn. Kyselylomakkeessa oli mukana 72 käyttäytymisen ja kerronnan piirrettä. Kunkin piirteen kohdalla vastaajan tehtävänä oli arvioida, miten traumatisoituminen on siihen yhteydessä tuomioistuimen kuulemistilanteessa, jossa henkilöä kuullaan siitä kokemuksesta, jonka vaikutuksesta hän mahdollisesti on traumatisoitunut. Aineistolle tehtiin klusterianalyysi sen selvittämiseksi, millaisia näkemyksiä traumatisoituneita kohtaavilla henkilöillä on traumatisoitumisen ilmenemisestä käyttäytymisessä ja kerronnassa. Tulokset ja johtopäätökset. Oikeusviranomaisten ja traumapsykoterapeuttien keskuudesta nousi esiin neljä traumanäkemystä: varovaisesti kantaaottava (36.1 % oikeusviranomaisista ja 17.6 % terapeuteista), konservatiivinen (28.9 % oikeusviranomaisista ja 2.9 % terapeuteista), ei-kantaaottava (19.3 % oikeusviranomaisista ja 8.8 % terapeuteista), ja kantaaottava (15.7 % oikeusviranomaisista ja 70.6 % terapeuteista) näkemys. Vaikka osa tutkimukseen osallistuneista oikeusviranomaisista oli varsin yhdenmukaisia traumatutkimuskirjallisuuden ja traumapsykoterapeuttien kanssa, kokonaisuudessaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että vielä suurempi osa oikeusviranomaisista joko yhdistää traumatisoitumisen vain ulkoisesti havaittaviin, psyykkiseen kuormittumiseen viittaaviin käyttäytymispiirteisiin, tai on hyvin epävarmoja traumatisoitumisen vaikutusten arvioinnin suhteen.
Treatment and diagnosis of congenital pulmonary airway malformations (CPAM) in Helsinki Children’s Hospital 2005-2016

Kalmi, Henriikka (2021)

This is a retrospective study about the treatment and diagnosis of congenital lung malformations (CLM) in Finland, with a focus on congenital pulmonary airway malformations (CPAM). CPAMs are the most common of CLM’s and the estimated occurrence based on the data gathered in this study is around 10 cases per year. The historical treatment has been almost exclusively surgical, but with modern imaging allowing us to diagnose cases that otherwise would have been missed, a debate regarding the treatment of asymptomatic cases has been raised. The question is whether asymptomatic cases should undergo operative treatment or if a follow and see approach is more appropriate. With this study we wanted to shed light on this question and compare the Finnish treatment of CLMs to the current research. The topic still has no consensus, neither treatment approach can be recommended over the other. However, using our collected data, the current reseach and clinical experience a standardized treatment pathway was created so that in the future this question can be answered. We also looked into the diagnostic accuracy of radiologic imaging. A definitive diagnosis of CLMs still require a histologic examination of the lesion. If the conservative treatment option is to become more common it is important to know how accurate the diagnosis is. Our finding is that other CLMs can be separated from CPAMs but classifications of CPAMs based on radiology alone is not possible.
Treatment of aortic valve stenosis with a new-generation TAVI-valve

Sandström, Roberta (2018)

Background: Transcatheter aortic valve implantation (TAVI) has become an established treatment option for selected patients with severe symptomatic aortic valve stenosis. Aims of the current study: To evaluate the performance of the new-generation, repositionable Lotus Valve in patients who were treated with the device at Helsinki University Hospital between December 2013 and November 2015 Methods and results: Data of 68 consequent patients was retrospectively collected and analyzed. The mean age was 80 years, 51.5% were female and 94.1% had symptoms of NYHA functional class III-IV at baseline. Lotus implantation was successful in 100% of cases and valve repositioning was successfully performed in 17 cases. The operative and 3-month mortality rate was 2.9%. Eighteen patients (29.0%) received a new permanent pacemaker within 30 days of the procedure. At 3 months, 88.3% were of NYHA class I-II, the average peak gradient decreased from 74 ± 20 mmHg to 18 ± 7 mmHg and the average mean gradient from 46 ± 12 mmHg to 11 ± 4 mmHg, compared to baseline. No moderate or severe paravalvular leak (PVL) occurred at 3 months. The 1-year mortality rate was 8.8% and 85.4% had symptoms of NYHA class I-II. The average peak and mean aortic gradients remained at the same level as at 3 months. No moderate or severe PVL occurred at 1 year. Conclusions: This study demonstrates a high device success rate and good outcomes for patients treated with the Lotus valve. The early performance of the valve was favorable and the valve function remained good during the 1 year follow-up. The main problem after Lotus implantation in this study was the high rate of pacemaker implantations.
Treatment of low-risk oral mucous membrane pemphigoid : a systematic review

Tattari, Saara (2021)

Limakalvopemfigoidi on harvinainen suun limakalvon rakkulatauti, jonka hoito riippuu taudin vaikeusasteesta. Lievä tautimuoto esiintyy suun limakalvoilla ja välillä myös iholla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä lääkkeet ovat tehokkaimmat lievän tautimuodon hoidossa. Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus tehtiin PRISMA (Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses) protokollan mukaisesti. Suoritimme kirjallisuushaun käyttäen kolmea elektronista tietokantaa. Rajasimme haun ajalle 1.1.2000–31.12.2020. Valituissa artikkeleissa tutkittuja potilaita täytyi olla vähintään viisi ja heidän diagnoosinsa tuli olla varmistettu sekä kliinisesti että immunofluoresenssitutkimuksella. Tähän systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin seitsemän tutkimusta, jotka sisälsivät 110 potilasta. Eniten käytetty hoitomuoto lievässä tautimuodossa oli paikallinen erityisen vahva kortikosteroidi tai takrolimuusi yhdistettynä sienilääkkeeseen ja klooriheksidiinigeeliin tai -suuveteen. Lusikassa annosteltuna lääke saatiin kohdennettua hyvin etenkin ienleesioihin. Jos limakalvopemfigoidi oli etenevä, hoitoon lisättiin systeeminen lääkitys, joka yleisimmin oli glukokortikoidi yhdistettynä muuhun immunosuppressiiviseen lääkitykseen. Pitkään jatkuva immunosuppressiivinen lääkehoito voi kuitenkin aiheuttaa monia vakavia haittavaikutuksia, mikä rajoittaa näiden lääkkeiden käyttöä. Suonensisäinen immunoglobuliinihoito (IVIg) oli tehokas ja hyvin siedetty hoitovaihtoehto nopeasti etenevän tai hoitoon vastaamattoman limakalvopemfigoidin hoidossa. Hyvä suuhygienia yhdistettynä lusikassa annosteltuun paikalliseen immunosuppressiiviseen lääkitykseen oli eniten käytetty hoitomuoto lievän tautimuodon hoidossa. Paikallishoitoon vastaamattoman limakalvopemfigoidin hoidossa tarvitaan lisäksi systeemistä lääkitystä. Uusia satunnaistettuja, kaksoissokkoutettuja ja lumekontrolloituja tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan luotettavasti selvittää tehokkaimmat lääkkeet lieväasteisen suun limakalvopemfigoidin hoitoon.
Treatment of substance abuse in serious juvenile offenders : moderating effects of psychopathic traits

Rovamo, Eeva (2019)

Objectives. Psychopaths have frequently been regarded as untreatable or even made worse by treatment. Psychopathy has also been linked to substance use disorders; however, little research has been conducted regarding how psychopathic traits impact the treatment of substance use problems. The purpose of the current study was to determine whether psychopathic traits in severe juvenile offenders interact with substance use treatment effectiveness. Specifically, this study examined whether psychopathic traits, including grandiose-manipulative, callous-unemotional and impulsive-irresponsible traits moderate treatment gains measured as a decrease in problematic substance use. It was hypothesised that grandiose-manipulative and callous-unemotional traits would interact with treatment effect. Method. The study sample consisted of 472 participants from a larger, criminogenic longitudinal study of juveniles convicted of severe offences (The Pathways to Desistance –study). This subsample included participants who received treatment for substance abuse during one or more follow-up periods. Participants were between the ages 14 and 17 and were recruited between 2000-2003. Each participant was followed for 6.5 years as they moved from adolescence to young adulthood. General linear mixed models were used to examine whether treatment, psychopathic traits, time and their interaction would predict reported substance use problems. Results and conclusions. Treatment was effective in reducing problematic substance use among juvenile offenders. Contrary to set hypotheses, none of the psychopathic traits moderated treatment effect. Unexpectedly, all psychopathic traits were negatively associated with problematic substance use. The findings suggest that treatment was successful in reducing substance use problems regardless of psychopathic traits and that these traits could to some extent act as protective factors against substance abuse. Though these preliminary findings are encouraging, future research employing a more rigorous study-design is needed before stronger conclusion can be made.
Treatment-related sequelae and prognosis of head and neck chondrosarcoma in patients treated at the Helsinki University Hospital between 2000 and 2020

Valente, Astrid (2021)

Kondrosarkoomat ovat hyaliinirustosta lähtöisin olevia harvinaisia, pahanlaatuisia kasvaimia, jotka kehittyvät useimmiten aikuisväestölle. Pään ja kaulan alueella kasvaimen aiheuttama ensioire riippuu sijainnista; kurkunpäässä oireina ovat äänen käheys ja hengenahdistus, kun taas kallonsisäiset kasvaimet aiheuttavat aivohermo- oireita, kuten nielemisvaikeutta, kielen deviaatiota ja kaksoiskuvia. Standardihoito on kirurgia. Viiden vuoden tautispesifinen selviytyminen on 90 %, ja kymmenen vuoden 80 %. Tässä tutkielmassa selvitimme retrospektiivisesti potilasasiakirjoista vuosina 2000– 2020 Helsingin yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen pään ja kaulan alueen kondrosarkoomapotilaiden hoitoon liittyviä pitkäaikaishaittoja. Tätä ei olla aikaisemmin kuvattu Suomessa. Lisäksi vertasimme potilasaineistoamme kansainvälisiin tutkimuksiin, ja saadut tulokset mukailevat aikaisempia löydöksiä. Potilasaineistoomme valikoitui yhteensä 37 kondrosarkoomapotilasta, jotka jaoimme kasvaimen sijainnin perusteella kolmeen alaryhmään: 1) kurkunpään, 2) kallon, ja 3) nenän ja sivuonteloiden sekä silmäkuopan alueisiin. Potilaiden ikä vaihteli 16–78 vuoden välillä (mediaani 56 vuotta) ja potilaista 11 oli naisia ja 26 miehiä. Potilaista 34:llä (92 %) oli tilastoitu kondrosarkooman hoitoon liittyviä pitkäaikaishaittoja. Haitat vaihtelivat äänen käheydestä pysyvään henkitorviavanteeseen ja nenänpoistoon. Vain kolmella (8 %) potilaalla ei ollut minkäänlaisia pitkäaikaishaittoja. Osalle potilaista oli pystytty tarjoamaan elämänlaatua parantavia toimenpiteitä, kuten äänihuulten täyttö ja kurkunpään rekonstruktio kylkirustosiirteellä. Tutkimus lisäsi tietoa pään ja kaulan alueen kondrosarkoomien hoidon pitkäaikaishaitoista ja seurauksista.
Treponema denticola chymotrypsin-like protease as associated with HPV-negative oropharyngeal squamous cell carcinoma

Kylmä, Anna Kaisa; Jouhi, Lauri; Listyarifah, Dyah; Mohamed, Hesham; Mäkitie, Antti; Remes, Satu Maria; Haglund, Caj; Atula, Timo; Nieminen, Mikko; Sorsa, Timo; Hagström, Jaana (2018)

Background: An opportunistic oral pathogen, Treponema denticola (Td), has been linked to orodigestive carcinogenesis, but its role in oropharyngeal squamous cell carcinoma (OPSCC) has remained open. We evaluated the presence of Td chymotrypsin-like protease (Td-CTLP) in a series of 201 unselected consecutive OPSCC patients, and the relation of the Td-CTLP to human papillomavirus (HPV) status, to expression of toll-like receptors (TLR) 5, 7, and 9, and to clinical parameters and patient outcome. Methods: Clinicopathological data came from hospital registries. The expression of cell-surface-bound Td-CTLP was evaluated by immunohistochemistry. Immunoexpression of TLRs 5, 7, and 9, and HPV status we studied earlier in this patient series. Results: We detected Td-CTLP in 81% of the OPSCC, and especially in HPV-negative tumors (48% of all OPSCCs). Among the HPV-positive tumors (52% of all OPSCCs), low Td-CTLP expression associated with low TLR 5 and high TLR 7 expression. Among those HPV-negative, higher TLR 5 and lower TLR 7 expression associated with high Td-CTLP expression. Strong Td-CTLP expression associated with poor disease-specific survival, but no similar association among HPV-positive and HPV-negative subgroups emerged. Conclusion: Td-CTLP was highly expressed in OPSCC and was associated with the HPV status of tumor tissue.
Trigeminusneuralgian neurokirurgisen hoidon tulokset HUS:ssa 2004-2014

Huhtamäki, Iida (2018)

Trigeminusneuralgia (TGN) eli kolmoishermosärky on kasvojen alueen kiputila, jolle on tunnusomaista sähköiskumaiset kipukohtaukset yleensä kahden alimmaisen trigeminushermohaaran alueella. Töölön sairaalassa trigeminusneuralgian neurokirurgisia hoitovaihtoehtoja ovat mikrovaskulaarinen dekompressio (MVD) ja termokoagulaatio (TKG). Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Töölön sairaalassa vuosina 2004-2014 tehtyjen neurokirurgisten toimenpiteiden hoitotuloksia, potilaiden nykyistä kiputilannetta ja kivunhoitoa sekä neurokirurgisen hoidon jälkioireita. Tutkimuksessa haluttiin selvittää myös potilaiden tyytyväisyyttä neurokirurgiseen hoitoon sekä tämänhetkistä elämänlaatua. Vuosien 2004-2014 välisenä aikana leikkaushoidossa olleet potilaat tunnistettiin toimenpidekoodien perusteella ja heille (N=210) lähetettiin postikysely, joka sisälsi elämänlaatua kartoittavan 15D-kyselyn. Postikyselyn vastausprosentti oli 79% ja elämänlaatua mittaavan lomakkeen vastausprosentti oli 100%. Sairauskertomuksista kerättiin tiedot koskien TGN:a, neurokirurgisia toimenpiteitä ja jälkiseurantaa. Tuloksia tarkasteltiin viimeksi tehdyn toimenpiteen osalta. Lähes kahdella kolmasosalla kyselyyn vastanneista potilaista saatiin pitkäkestoinen kivunlievitys neurokirurgisella hoidolla. Potilailla, joilla kipuja esiintyi leikkauksen jälkeen, saatiin lääkehoidolla kohtalainen tai hyvä vaste. Toimenpiteen jälkeinen kivuton aika oli MVD-ryhmän potilailla hieman pidempi kuin TKG-ryhmän potilailla. Yleisin toimenpiteestä aiheutunut haitta oli tunnottomuus, jota esiintyi 43%:lla potilaista, mutta heistä 73% kertoi ettei tunnottomuudesta ole heille haittaa. Lähes 90% potilaista oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä saamaansa neurokirurgiseen hoitoon. Elämänlaatu TGN-potilailla oli heikompi kuin verrokkiväestöllä, lukuun ottamatta henkistä toimintaa ja hengitystä.

Now showing items 2281-2300 of 2545

Browsing by Title

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO