Browsing by Title
Now showing items 322-341 of 2545
-
(2021)Breast cancer is now globally the most frequent cancer and leading cause of women’s death. Two thirds of breast cancers express the luminal estrogen receptor-positive (ERα + ) phe- notype that is initially responsive to antihormonal therapies, but drug resistance emerges. A major barrier to the understanding of the ERα-pathway biology and therapeutic discoveries is the restricted repertoire of luminal ERα + breast cancer models. The ERα + phenotype is not stable in cultured cells for reasons not fully understood. We examine 400 patient-derived breast epithelial and breast cancer explant cultures (PDECs) grown in various three- dimensional matrix scaffolds, finding that ERα is primarily regulated by the matrix stiffness. Matrix stiffness upregulates the ERα signaling via stress-mediated p38 activation and H3K27me3-mediated epigenetic regulation. The finding that the matrix stiffness is a central cue to the ERα phenotype reveals a mechanobiological component in breast tissue hormonal signaling and enables the development of novel therapeutic interventions.
-
(2016)Novel experimental methods ChIP-exo and ChIP-Nexus allow studying transcription factor binding accurately in vivo. Only fraction of transcription factor binding mechanisms are yet fully understood and can be explained with simple positional weight matrix (PWM) models. Accurate knowledge of binding locations and patterns of transcription factors is key to understanding binding not explained by the current models. ChIP-exo and ChIP-Nexus experiments can also offer insights on the effects of single nucleotide polymorphism (SNP) at transcription factor binding sites on expression of the target genes. This is an important mechanism of action for disease-causing SNPs at non-coding genomic regions. In this thesis I describe a transcription factor binding site discovery software PeakXus specifically designed to leverage the increased resolution of ChIP-exo and ChIP-Nexus experiments. The key development principle of PeakXus is to make minimal number of assumptions of the data to allow discovery of novel binding patterns and mechanisms. PeakXus is tested with ChIP-Nexus and ChIP-exo experiments performed both in Homo sapiens and Drosophila melanogaster cell lines. PeakXus is shown to consistently find more peaks overlapping with a transcription factor-specific recognition sequence than published methods. As an application example I demonstrate how PeakXus can be coupled with Unique Molecular Identifiers (UMI) to measure the effect of a SNP overlapping with a transcription factor binding site on the in vivo transcription factor binding. The allele specific binding pipeline presented in this thesis takes better into account the read duplication bias and the varying coverage of the sequencing experiments than previous methods.
-
(2022)The aim of the study. Working memory (WM) is a cognitive function that relies on the neurotransmitter dopamine. WM has multiple subfunctions: maintaining relevant information, ignoring distractors, and updating the information when needed. Information maintenance and ignoring irrelevant stimuli are associated with brain activity in the prefrontal cortex and updating information with the striatum. A connection between polymorphisms within the dopaminergic genes COMT (COMT Val158Met polymorphism) and DRD2/ANKK1 (Taq1A polymorphism), and WM performance has been established in previous studies, and these genes seem to impact dopamine signaling in the prefrontal cortex and striatum, respectively. The present study investigates associations between dopaminergic gene polymorphisms and WM performance. The main research questions include the main effects and interactions that the genes have to WM on performance overall and WM stability and flexibility in particular. The study investigates also whether obesity, diet, and age affect WM performance, as there are indications for these from previous studies. Methods. Data from three separate cross-sectional studies with a total of 244 participants was used. A computer-based visual working memory task was used to assess the WM performance measures accuracy and reaction time. Other measurements included blood measures, Body Mass Index (BMI), and the Dietary Fat and free Sugar Questionnaire (DFS). Results and conclusion. In WM accuracy analyses, there was a significant main effect for the task condition as well as interactions between the COMT*task condition and COMT*Taq1A*task condition. In the three-way interaction analysis for WM accuracy, the most beneficial combination was Met/Met & A1- in the task condition measuring the stability, and Val/Met & A1+ in the task condition measuring the flexibility. This result gives support for established knowledge about how Met/Met combined with A1- is beneficial especially for WM stability and maintenance. Also, the inverted-U shape theory and previous studies' results of A1+ being beneficial in executive functions updating tasks, give support to the result regarding WM flexibility. In the three-way interaction reaction time analysis, the combination of Val/Met & A1+ was the fastest in every task condition. However, the significant differences were mainly between A1- and A1+ genotypes when combined with Val/Met and between Met/Met and Val/Met genotypes when combined with A1-. The two-way interaction between COMT Val158Met and task condition did not remain significant in pairwise comparisons. In reaction time analyses, COMT Val158Met and Taq1A had a significant main effect where reaction times followed the order: Met/Met < Val/Val < Val/Met, with Val/Met being significantly slower than the others and in Taq1A A1+ < A1-, with a significant difference. Adding age, BMI, and DFS to the analyses did not affect the significant/non- significant main effects or interactions in the analyses. The results of this thesis converge with the previous knowledge about these genotypes having an interacting effect on working memory stability and flexibility. However, these effects are complex to interpret as the results and their directions differed between the task conditions and outcome measurements. In the main outcome variable (accuracy), the result regarding the WM stability is well in line with previous literature about the Met/Met & A1- combination being beneficial to WM performance, and the result about Val/Met & A1+ being beneficial for WM flexibility gets preliminary support from executive function studies, but also opens new research avenues regarding the WM flexibility subfunction.
-
(2018)Johdanto: Gamma-aminovoihappo (GABA) on aivojen yleinen inhibitorinen välittäjäaine. A-tyypin GABA-reseptorit (GABAAR) ovat inotrooppisia ja koostuvat useista eri alayksiköistä. Hermoliitoksien ulkopuolella olevat GABAA-reseptorit sisältävät yleensä δ-alayksikön, joka on kohde muun muassa neuroaktiivisille steroideille. Näitä hermoliitoksen ulkopuolisia GABAA-reseptoreita on havaittu muiden alueiden ohella muun muassa ventraalisessa tegmentumissa (VTA), jossa ne säätelevät välillisesti alueella olevia mesokortikolimbisiä dopamiiniratoja. Näiden ratojen projektiot accumbens-tumakkeeseen ovat tärkeässä asemassa palkkiokäyttäytymisessä ja riippuvuuksien synnyssä. VTA:n hermoliitosten ulkopuolisten GABAA-reseptorien aktivaatio esimerkiksi neuroaktiivisella steroidilla, ganaksolonilla, ja GABA-kohdan aktivaattorilla, gaboksadolilla, aiheuttaa koe-eläinmalleissa välttämiskäyttäytymistä. Vastaavaa välttämiskäyttäytymistä ei synny, mikäli δ-alayksikön sisältävät GABAAR on geneettisesti poistettu. Muiden lääke- ja huumausaineiden kohdalla ei tällä hetkellä tiedetä, miten vähentynyt hermoliitoksen ulkopuolinen inhibitio vaikuttaa alueiden toimintaan. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusasetelmassa käytimme koe-eläinmallia, josta δ-alayksikkö oli poistettu (δ-KO). Käytimme ehdollistettua paikka -testiä määrittääksemme morfiinin, metamfetamiinin ja mefedronin palkitsevuutta. Lisäksi tutkimme morfiinin vaikutusta kivuntuntemukseen käyttäen hännänkohotuskoetta ja kuuma levy -koetta. Tulokset: Huomasimme, että δ-KO hiirillä ei synny morfiinin aiheuttamaa ehdollistumista paikkaan, mutta toisaalta nämä hiiret ovat herkempiä morfiinin aiheuttamalle kivunlievitykselle hännänkohotustestissä. Stimulanttien kohdalla emme havainneet, että δ-alayksikön puute aiheuttaisi erilaista ehdollistumisvastetta. Diskussio: Lisätutkimukset ovat tarpeellisia, jotta voidaan tutkia, voisiko δ-GABAA-reseptoriantagonisteilla olla suotuisia vaikutuksia morfiinin palkitsevuuden vähentämisessä ja samalla kivunlievityksen tehostamisessa.
-
(2014)Congenital chylothorax is a rare disorder which may end up in stillbirth or neonatal death. Due to its rarity, no clear standards for optimal treatment have been established. Reports of long-term outcomes are scarce. This is a retrospective study of all cases of congenital chylothorax treated in Helsinki University Central Hospital 1999-9/2013. Information on the pregnancies and antenatal management, neonatal management an long term outcomes has been retreived from the patient records of Helsinki University Central Hospital. There were altogether 17 cases, no in-utero deaths and seven deaths in the neonatal period. 71 per cent of the patients underwent intrauterine thoracocentesis and there was one attempt of placing a thoraco-amnionic shunt. Factors such as fetal hydrops, early onset of congenital chylothorax, chromosomal and structural anomalies and prematurity seemed connected to higher mortality, as they have in earlier studies. In follow-up, three of seven patients have been diagnosed with asthma.
-
(2017)Major extracardiac malformations are more common than previously 67 reported and found in 2/3 of cases with CDH and heart defect. Prenatal detection rates 68 for CDH and heart defects are low (49% and 41% respectively). The total prevalence of 69 UVH is 64 times higher and live birth prevalence 192 times higher than in general 70 population in Finland. The prognosis of CDH with major heart defects remains poor.
-
Continuous Grading of Early Fibrosis in NAFLD Using Label-Free Imaging : A Proof-of- Concept Study (2016)Maksan rasvoittumisen ajatellaan joskus olevan vain metabolisen oireyhtymän hyvälaatuinen maksamanifestaatio, vaikka se johtaa, erityisesti maksan fibrotisoituessa, kasvaneeseen kardiovaskulaarikuolleisuuteen ja pahimmillaan maksasyöpään. Tästä kansanterveydellisesti merkittävästä roolista huolimatta rasvamaksa on alidiagnosoitu ja sen patogeneettiset mekanismit ovat huonosti ymmärrettyjä, molemmat osin hyvien diagnostisten työkalujen puutteesta johtuen. Päätimme selvittää uusien non-lineaaristen kuvantamismodaliteettien soveltuvuutta rasvamaksan varhaisessa diagnostiikassa. Selvitimme 32 lihavuusleikkauspotilaan maksakudoskoepalojen kudosarkkitehtuurin perinteisin kudosvärjäysmenetelmin ja vertasimme tuloksia samojen potilaiden non-lineaarisesti kuvannettuihin näytteisiin. Kuvansimme minimaalisesti käsitellyistä jääleikkeistä coherent anti-Stokes Raman scattering (CARS) ja second harmonic generation (SHG) signaalit, joita hyödyntäen arvioimme näytteiden rasva- ja kollageenipitoisuuden. Kehitimme myös kuva-analytiikka-algoritmin, joka mahdollistaa kollageenisignaalin automatisoidun ja objektiivisen arvioimisen. Näytteistä mittaamamme SHG- ja CARS-signaalit korreloivat hyvin patologien arvioihin näytteiden fibrotisoitumis- ja rasvoittumisasteista, minkä lisäksi automatisoitu algoritmimme erotteli luotettavasti jopa varhaisen fibroosin normaalista kudoksesta. Myös terveiksi luokiteltujen näytteiden maksakudoksen keskellä esiintyi hienoa fibrillaarista SHG-signaalia. Tunnistamamme SHG-signaali oli spesifiä kolokalisoituen hyvin kollageeni-I- ja III-vasta-ainevärjäyksien kanssa. Tuloksemme osoittavat, että multimodaalisten kuvantamismenetelmien avulla voidaan tunnistaa maksan fibrillaarista kollageenia perinteisiä kudostutkimusmenetelmiä herkemmin. Kehittämämme kuva-analyysi-algoritmi puolestaan arvioi varhaisen fibroosin määrän nopeasti, objektiivisesti ja jatkuvalla skaalalla. Yhdessä nämä löydökset luovat edellytykset tutkia esimerkiksi maksan vähäisen fibroosin kliinistä merkitystä ja paranemistaipumusta isommissa potilasaineistoissa.
-
(2021)Objectives: LARPing is an example of a hobby that requires a lot of time and dedication. Despite LARPing bringing energy and new experiences, it is also stressful. Different coping strategies are used to manage stress and its symptoms. The use of maladaptive, that is long-term harmful, coping strategies has been associated with more significant stress symptoms compared to adaptive, that is beneficial for functioning, coping strategies. Thus, studying the association between different coping strategies and stress symptoms can help to improve the well-being of LARPers. The purpose of this Master's Thesis is to study which coping strategies are associated with stress symptoms among LARPers and whether there is a difference in the strengths of the connections when comparing the associations of adaptive and maladaptive coping strategies with stress symptoms. Methods: The stress related to LARPing was studied online with a new survey. The survey included for example questions about the perceived stress in LARPing, possible causes of the stress, stress symptoms, coping strategies, and background information. 67.6% of the respondents identified as women, 22.5% as men and 9.9% as non-binary. Exploratory factor analyses were performed on the variables measuring coping strategies and the variables measuring stress symptoms. Sum variables of coping strategies and stress symptoms were formed based on the factor analyses. A relationship between the coping variables and stress symptom variables was examined by linear multi-explanatory regression analyses. Age, gender, and relationship status were controlled in all regression analyzes. Results and conclusions: Maladaptive coping strategies were associated with stress symptoms. LARPers who used more self-blame as a coping strategy reported more symptoms of anxiety and depression. In addition, substance use was associated with anxiety symptoms, avoidance with depressive symptoms, and increased use of social support with symptoms of brain overload, which included difficulties in concentration, memory, and sleeping. However, not all coping strategies that were perceived as maladaptive were associated with stress symptoms. Coping strategies that were perceived as adaptive were not associated with stress symptoms. Since maladaptive coping strategies are associated with symptoms of stress, the well-being of LARPers could be improved, for example, through psychoeducation. The psychoeducation could be given, for example, in the pre- or post-brief of a LARPing session and it should focus on diminishing the maladaptive coping strategies.
-
(2014)Current SNP genotyping arrays for genome wide association studies (GWA) are used to study both SNPs and CNVs. We conducted a GWA study for multiple sclerosis (MS) using 68 distantly related MS cases from Finnish subisolate with high risk for MS in Southern Ostrobotnia and the Illumina HumanHap300 chip. We identified 106 CNV regions in the MS cases with QuantiSNP v1.0 software, and confirmed the data by visual inspection of the BeadStudio intensity data. Common pathways were searched for genes mapping to or near the identified CNV regions. We found one pathway involving five genes, ERBB4, NRG3, DLG2, UTRN and LARGE, regulating oligodendrocyte development and survival. An in house-built genotyping method was used to genotype three of the deletions in the pathway in a large nation-wide sample set of both cases and controls. Evidence for association was not found.
-
(2019)Ennenaikainen syntymä on merkittävä riskitekijä lapsen poikkeavalle neurologiselle kehitykselle. Ennenaikaisesti syntyneiden lasten somatosensorisia hermoratoja tutkitaan perinteisesti mittaamalla mediaanushermon sähköisen ärsykkeen herättämiä vasteita aivokuorella (ns. herätevasteita). Tämä vakiintunut menetelmä kuitenkin jättää huomioimatta monia keskoslasten herätevasteille tyypillisiä ominaisuuksia. Tämän työn tavoitteena oli kuvata systemaattisesti kosketuksen tuottamien herätevasteiden piirteitä ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla. Lisäksi työssä arvioitiin aivokammioverenvuodon aiheuttamia mahdollisia muutoksia herätevasteissa. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 45 aivosähkökäyrää 29 keskosena syntyneeltä lapselta. Lasten keski-ikä mittaushetkellä oli 30.7 gestaatioviikkoa. Kosketusärsyke kohdistui lasten käsiin sekä jalkapohjiin. Vasteet analysoitiin yksittäin suodattamatta signaalia, jolloin myös hitaimmat osat vasteesta saatiin mukaan. Tutkimuksessa todettiin visuaalisesti havaittavat herätevasteet 95%:ssa käsi- ja 83%:ssa jalkaärsykkeen jälkeen. Lisäksi todettiin selvä kehityksellinen muutos sekä vasteen hitaassa että nopeassa komponentissa. Aivokammioverenvuoto ei aiheuttanut merkittävää eroa herätevasteissa ennen gestaatioviikkoa 30. Gestaatioviikon 30 jälkeen havaittiin kuitenkin vasteissa alentuntunut bilateraalisuus niillä lapsilla, joilla oli todettu molemmin puolinen aivokammioverenvuoto. Työ osoittaa, että kosketusärsyke on yksinkertainen tapa tuottaa selkeitä aivokuorelta mitattavia herätevasteita, joissa erottuvat keskosajalle tyypilliset piirteet. Näiden vasteiden tarkempi tutkimus voi jatkossa tarjota työkaluja keskoslasten kliiniseen neurofysiologiseen arvioon.
-
(2023)Tutkimuksen tarkoitus oli vertailla HUS Korva-, nenä-, kurkkutautien klinikan tonsillittipotilaiden hoitopolkuja ja niiden kustannuksia. Tonsilliittipotilaat ovat korva-, nenä- ja kurkkutautien suurimpia potilasryhmiä ja tonsillektomiat yleisimpiä toimenpiteitä. Vuonna 2019 Suomessa tehtiin 7183 tonsillektomiaa. Etälääketieteellisillä prosesseilla olisi mahdollista tehostaa näiden potilaiden hoitoa ja saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Potilasdatamme alkaa syyskuusta 2020 ja päättyy elokuuhun 2022. Datan ovat keränneet klinikan lääkärit. Tänä aikana tonsilliittipotilaat ohjattiin kolmelle eri hoitopolulle: poliklinikkakäynti, puhelimitse hoidettu etävastaanotto ja verkkopohjainen digihoitopolku. Digihoitopolulle ohjatut potilaat kävivät läpi digihoitopolun materiaalit läpi mobiililaitteella omalla ajallaan. Digihoitopolku sisältää oireisiin liittyvien kysymyksien lisäksi materiaalia mahdollisesta leikkauksesta ja siitä toipumisesta. Digihoitopolun vastausten perusteella lääkäri pystyy tekemään leikkauspäätöksen tapaamatta potilasta. Kustannuksia analysoimme neljällä tasolla: laskutettavat kustannukset kunnalle, realisoituneet kulut klinikalle, potilasmaksut sekä lääkärin potilaan hoitopolkuun käyttämä aika. Vähintään kolmasosa tonsilliittipotilaista soveltui etälääketieteeseen. Digihoitopolku oli merkittävästi edullisempi kaikissa neljässä mitatussa kategoriassa kuin puhelimitse hoidetut etävastaanotot. Digihoitopolku oli todennäköisesti edullisempi kuin poliklinikkamalli kolmessa mitatuista kategorioista. Lisäksi digihoitopolku vapauttaa klinikan resursseja tehokkaampaan käyttöön, mikä lisää kustannusvaikuttavuutta. Myös potilaan hoitoon käyttämä aika ja kustannukset vähenevät, kun klinikalle matkustaminen ei ole välttämätöntä. Tutkimus osoittaa, että merkittävä osa tonsilliittipotilaista soveltuu etälääketieteeseen. Merkittäviä kustannussäästöjä potilaan ja hoitavan organisaation kannalta voidaan saavuttaa oikein kohdennetuilla digihoitopoluilla. Tonsilliittipotilaat soveltuvat pre-operatiiviselle digihoitopolulle, jonka avulla leikkauspäätöksen tekeminen on mahdollista.
-
(2024)BACKGROUND: Migrants and ethnic minority populations appear to have experienced a disproportionate burden of the coronavirus disease 2019 (COVID-19) pandemic. In Finland, a foreign first language is often considered an indicator of foreign ethnicity. We investigated whether hospitalized patients with a foreign first language presented with a more severe COVID-19 upon admission to specialized health care, and if they had a similar in-hospital course of disease compared with those with a domestic first language. METHODS: We conducted a retrospective observational population-based register study, including all patients with confirmed COVID-19 infection admitted to specialized health care and intensive care units (ICUs) in the capital province of Finland between 27 February and 3 August 2020. We examined first values, peak values, and changes in laboratory parameter elevation during hospitalization among different language groups. Studied biomarkers included creatinine, alanine aminotransferase (ALAT), fibrin D-dimer, leukocyte count, thrombocytes, C-reactive protein (CRP), and lactate dehydrogenase (LD). RESULTS: Those with a foreign first language were younger, exhibited smaller changes in CRP, lower first creatinine, and lower peak creatinine values. After adjustment for age and sex, none of the differences remained significant. A foreign first language did not impact the risk of ICU admission. Peak leukocyte count, change in leukocyte count, and all CRP variables were the most significant predictors for ICU admission and behaved similarly across language groups. CONCLUSIONS: Although those with a foreign first language were overrepresented in COVID-19 related hospitalizations, we found no significant differences in laboratory findings based on first language, implying that disease severity among hospitalized patients did not differ between language minorities and the rest of the population.
-
(2021)Joulukuussa 2019 ilmoitettiin Kiinasta löytyneen uusi koronaviruksen muoto, joka sai nimen SARS-CoV-2, eli toiselta nimeltään COVID-19. WHO julisti COVID-19-taudin pandemiaksi 11.3.2020. COVID-19 tartunnan saaneilla esiintyy monenlaisia hengitystieinfektio-oireita, ja infektion yhteydessä on raportoitu oireita myös suun alueella. Tällaisia ovat kemosensoriset häiriöt ja suun limakalvovauriot. Työn tavoitteena oli raportoida COVID-19-infektion yhteydessä makuhäiriöiden ja suun limakalvomuutosten yleisyyttä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, kuinka suuri osa limakalvovaurioista voisi olla spesifisti COVID-19-infektion aiheuttamia. Syventävänä työnä tehty tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena englanninkielisistä vertaisarvioiduista kansainvälisistä lääketieteellisistä julkaisuista. Makuhäiriöitä oli COVID-19-positiivisilla potilailla keskimäärin 48,5 %:lla tutkituista. Verrokkiryhmässä makuhäiriötä oli keskimäärin 21,5 %:lla. Makuhäiriöitä esiintyi yhdessä hajuhäiriöiden kanssa keskimäärin 42,1 %:ssa tapauksista. Pysyviä makuhäiriöitä raportoitiin 19 %:lla potilaista. Limakalvovaurioita löydettiin COVID-19-infektion yhteydessä keskimäärin 34 %:lla raportoiduista potilaista. Vaurioita olivat muun muassa rakkulat, haavat/aftat, verenpurkaumat ja verirakkulat. Lisäksi potilailla raportoitiin herpes- ja hiivasieni-infektioita. Limakalvovaurioita raportoitiin kielessä, huulissa, kovassa suulaessa ja kiinnittyneessä ikenessä sekä nielun puolella nielurisoissa. Suun limakalvomuutokset paranivat kaikilla potilailla. Verrattuna aikaisempiin koronavirusepidemioihin on erityisesti COVID-19-pandemiassa kemosensorisia häiriöitä. COVID-19-virus kuitenkin mutatoituu nopeasti, ja uusien varianttien makuhäiriöiden osuudet siten muuttuvat. Tulokset ovat COVID-19-viruksen alkuvaiheista, jolloin kyseessä oli pandemian alkuvaiheen tyypin virukset. Limakalvovauriot olivat melko yleisiä ja niiden esiintyminen vaihteli suuresti. Tämänhetkisten tutkimusten perusteella ei ole mahdollista arvioida, mitkä limakalvomuutokset olisivat tai eivät varmasti ole COVID-19-viruksen aiheuttamia. Syventävä työ nostaa myös esille etäkonsultaatioiden merkityksen kehittymistä. Niiden osuus on kasvanut COVID-19-pandemian aikana. Etäkonsultaatiot vähentävät taudin leviämistä ja itse tautiin sairastumisen riskiä. Etäkonsultaatioita voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa tautien diagnostiikassa.
-
COVID-19 pandemian vaikutukset HUS hoitohenkilökunnan terveyteen ensimmäisen pandemia-aallon aikana (2022)COVID-19 on SARS-CoV-2 (severe acute respiratory syndrome coronavirus 2) viruksen aiheuttama infektiosairaus, joka julistettiin maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 11. päivä maaliskuuta 2020 (1). Myös Suomessa niin kuin muualla pandemia alkoi levitä nopeasti, johtaen kuolemiin ja tuhansien ihmisten sairastumiseen. Pandemian vaikutukset tulivat nopeasti näkyviin myös terveydenhuollossa. Henkilökuntaa siirrettiin COVID-19 kohortteihin sekä suojavarusteet tulivat osaksi päivittäistä työasua. Hoitohenkilökuntakaan ei säästynyt COVID-19 tartunnoilta. Terveydenhuollossa työskentelevillä on todettu olevan suurempi riski COVID-19 tartuntaan kuin muulla väestöllä. Esimerkiksi HUS alueella muun väestön sairastavuus oli heinäkuussa 2020 0.3 % (53), ja HUS hoitohenkilökunnan sairastavuuden arvioidaan olevan 0.9 % (50). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan COVID-19 pandemian vaikutuksia hoitohenkilökunnan terveyteen ensimmäisen pandemia-aallon ajalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla suurempi riski saada vakavampi COVID-19 taudinkuva sekä oliko hoitohenkilökunnan suojavarusteiden käytöllä vaikutusta koronataudin oireiden määrään. Tutkimuksen aineisto koostuu kyselytutkimuksista, joihin vastasi yhteensä 866 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa HUS-alueelta. Tutkimusaineisto sisälsi yhden pohjakyselyn sekä kahden seurantakyselyn vastaukset. Seurantakyselyt koostuivat muuten samoista kysymyksistä kuin pohjakysely, mutta niissä ei kysytty enää osallistujien taustatietoja kuten perussairauksia. Ne sisältävät 150 kysymystä yleisterveydestä, suojavarusteiden käytöstä sekä työoloista. Tutkimuksen ajalta kaikilta, joilla oli koronatautiin viittaavia oireita, otettiin SARS-CoV-2 PCR-testi (polymerase chain reaction). Nämä tulokset, sekä vastaajilta otettujen vasta-ainetestien tulokset saatiin kyselytutkimusten ajalta tutkimusaineistoon. Pohjakysely lähetettiin osallistujille kesäkuussa 2020 ja vastauksia kerättiin 15.7.2020 saakka, nämä vastaukset koskevat ajanjaksoa 3/2020–6/2020. Kahden seurantakyselyn vastaukset osallistujilta on saatu ajanjaksolta 12.7.2020-28.2.2021. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla on suurempi riski saada vaikeampi taudinkuva kuin ei riskiryhmään kuuluvilla. Suojavarusteiden käytöllä tai käyttämättömyydellä todennäköisimmällä tartuntahetkellä ei todettu tässä tutkimusotannassa olevan yhteyttä oireiden määrään. Tulosten myötä voidaan pohtia pitäisikö riskiryhmään kuuluvaa hoitohenkilökuntaa suojata erityisillä keinoilla, esimerkiksi ohjata työtehtäviin, jossa sairastumisriski on pienempi. (268 sanaa)
-
(2022)Objective: Anxiety has been studied in COVID-19 patients, but there are few studies comparing the level of anxiousness in patient groups requiring different levels of treatment. The aim of this study was to investigate anxiety symptoms in COVID-19 patients six months after the acute phase of the disease. The study also compared the amount of anxiety symptoms between patients in intensive care unit, those treated in a hospital ward, those who stayed at home during the illness, and a healthy control group. Moreover, the study aimed at investigating the associations of need for support (physical, mental, practical life and obtaining disease-related information) during the recovery phase of the disease with anxiety symptoms at six months. Methods: This study was a part of the RECOVID-20 research project, which is a collaborative project between the University of Helsinki and the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS). The project investigates the physical and mental symptoms of COVID-19 patients three and six months after hospitalization. In the present study, 135 COVID-19 patients (58 in the intensive care unit, 41 in the regular hospital care, and 36 patients who stayed at home during the illness) and 50 healthy controls were included. The data were collected during the first and second wave of the pandemic in years 2020 and 2021, three and six months after the acute phase of the illness. At three months, participants were interviewed by phone. The interview included questions about their need for support, as well as questions of physical and psychological well-being. At six months, a questionnaire was sent to them including a questionnaire (GAD-7, The Generalized Anxiety Disorder Assessment) on symptoms of anxiety. The differences in anxiety between different groups and the associations between need for support and later anxiety symptoms were analyzed using general linear models (GLM). Results and conclusions: COVID-19 patients had more symptoms of anxiety six months after the acute phase when compared to the healthy control group, but the patient groups did not differ. In addition, 25 % of the COVID-19 patients and 12 % of the healthy control group had at least mild anxiety symptoms. While recovering from the COVID-19 infection, most support was needed for information about the COVID-19 disease, and the least support for practical life. Furthermore, the need for mental support associated with greater post-disease anxiety symptoms. The study provides new evidence that COVID-19 patients need more support, especially for their mental symptoms which might be associated with anxiety. Further research should focus on the need for support and its association with mental health in COVID-19 patients.
-
(2023)Pandemiaksi levinnyt SARS-CoV-2 (Severe acute respiratory syndrome coronavirus 2) aiheuttaa taudinkuvaltaan ja vaikeusasteeltaan vaihtelevan COVID-19 (Coronavirus disease 2019) taudin. Tutkielman tavoitteena on kuvata Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella keväällä 2020 positiivisen SARS-CoV-2-testituloksen saaneiden henkilöiden oirekuvaa, taudinkulkua sekä kartoittaa riskitekijöitä, jotka ennustavat vakavalle tautimuodolle sairastumista. Tutkielma on deskriptiivinen retrospektiivinen yksikeskuksinen rekisteritutkimus, joka on toteutettu osana ClinCOVID-19-tutkimusta, joka on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sekä Helsingin yliopiston yhteishanke. Aineistoon kerättiin tietoa positiivisen SARS-CoV-2-testituloksen saaneista tutkittavista potilastietojärjestelmiä (Uranus, Apotti) käyttäen. Tämän tutkielman kannalta erityisen kiinnostuksen kohteena olivat tutkittavien oirekuva ja taudinkulku, sekä riskitekijät vakavalle sairastumiselle. Sairaalahoitoa vaatineista sekä tehohoidon piiriin ajautuneista tutkittavista kerättiin tietoa hoidon kulusta sekä ilmaantuneista komplikaatioista. Aineistoa analysoitiin Excelin sekä R-ohjelmiston avulla. Tutkielman aineisto koostui 103 HUS-alueella asuvasta tutkittavasta, jotka saivat positiivisen SARS-CoV-2-testituloksen helmi-toukokuussa 2020. Tutkittavien keski-ikä oli 45,3 vuotta. Sairaalahoitoon joutui 24,3 % (n=25, keski-ikä 59.7 vuotta) kohortista. Pitkäaikaissairauksia oli kaikista tutkittavista 28.2%:lla, sairaalassa hoidetuista 80,0%:lla. Tehohoitoon joutui kaikkiaan 7,77 % (n=8), sairaalassa hoidetuista 32,0 %. Tehohoidettujen keski-ikä oli 54,7 vuotta. Potilailla, joilla oli krooninen pitkäaikaissairaus, sairaalahoidon joutumisen riski oli 3,2-kertainen (P = 0.00065). Jokainen yksittäinen pitkäaikaissairauden diagnoosi lisäsi tehohoitoon joutumisen riskiä 1,2-kertaiseksi (P = 0.00024). Yleisimmät oireet sekä sairaalahoitoisilla että kotihoitoisilla tutkittavilla olivat kuume ja yskä. Tutkielman tulokset olivat yhteneviä tutkimuskirjallisuudessa esiteltyjen COVID-19 taudin analyysien kanssa.
-
(2021)Objective: The coronavirus disease COVID-19 causes neuropsychological problems to a proportion of patients having contracted the illness in the months following the illness and on a more long-term basis. Currently there is little knowledge about how the required level of care in the acute phase affects the presence of symptoms and their change over time. The objective of this study was to investigate the neuropsychological effects of COVID-19 from a patient self-reported symptoms and cognitive screening perspective. The study examines the effects of the required level of care in the acute phase and time since contracting the illness on self-reported symptoms and cognitive screening results three and six months after the acute phase. Furthermore, the aim was to illustrate the relationship between these two assessments. Methods: The data was collected within the RECOVID-20 project (Helsinki and Uusimaa Hospital District and University of Helsinki). Subjects (N = 164, of which 96 women, mean age 54.1 years) contracted COVID-19 in the spring of 2020. The data was collected from three different levels of care as required by the acute phase: intensive care unit patients, regular inpatient wards and patients who were ill at home. Self-reported symptoms were assessed with the A-B Neuropsychological Assessment Schedule and cognitive performance was measured by the Montreal Cognitive Assessment-Blind screening tool three and six months after the acute phase. Group differences and change over time was analysed using multivariate variance analyses and linear mixed models. Results and conclusions: About a third of all patients reported neuropsychological symptoms regardless of the level of care required in the acute phase both three and six months after the acute phase. Symptoms consisted mainly of fatigue, slowing and concentration problems. In the cognitive screening patients having received ICU and inpatient ward care performed worse compared to patients having been ill at home, but a statistically significant result was not detected when controlling for age. A statistically significant relationship between self-reported symptoms and cognitive performance was observed only in ICU patients at three months. Although the majority of COVID-19 patients do not have significant symptoms after the acute phase, there are patients that show preliminary signs of more chronic symptoms based on both self-reported symptoms and cognitive screening. More research is needed to investigate the causes of these symptoms.
-
(2022)Objective: Preliminary evidence has shown that COVID-19-disease can be associated with memory problems, but previous research is still limited and contains many methodological issues. The aim of this research was to investigate whether COVID-19-disease associates with memory functions. Moreover, this study compared possible differences in memory functioning six months after the acute illness between COVID-19-patiences who had required intensive care (ICU), were treated in regular inpatient ward, or recovered at home. Methods: This study is part of RECOVID-20-project. It includes 164 COVID-19-patients and 48 healthy controls who participated in a comprehensive neuropsychological assessment six months after the acute illness. Assessment variables contains neuropsychological subtests which measure different aspects of memory (logical memory I & 2, word list 1 & 2, digit span and Rey-Osterrieth Complex Figure). COVID19-patiens were divided into three groups according to the required level of hospital care in acute phase of illness. The three groups were: ICU (n=71), ward (n=49) and home group (N=44). Associations between COVID-19-disease and memory functions were analyzed using covariance analysis and multivariate covariance analysis. Group differences in memory functions were assessed with MANCOVA and further with Discriminatory Analysis. Results and conclusions: No significant differences were found in any memory aspects between COVID-19- patients and healthy controls. Results are partly in conflict with previous studies which have shown that COVID-19-disease can be associated with memory problems especially in aspects of working memory, short- and long-term auditory memory and long-term visual memory. However, this study indicated that ICU and ward group with severe or critical COVID-19-disease had significantly worse overall memory performance than patients who had recovered at home. Age affected different ways of memory functioning in different groups.
-
(2022)Objective: Long-term associations of the COVID-19-disease with patients’ wellbeing are not currently well known, but so far evidence of prolonging somatic and mental symptoms after the acute phase have been reported. Patients that have been treated in the ICU or normal wards have been suggested to be in elevated risk for experiencing these symptoms. How prolonging symptoms affect patient’s quality of life has not yet been thoroughly studied. The aim of this study was to investigate how the symptoms reported in three-months follow-up were associated with the quality of life at six-months follow-up of patients treated in the ICU or normal wards and those who were sick at home in six-months follow-up. COVID-19 patients were also compared with healthy controls. Associations between the length of hospital stay and quality of life in ICU and ward patients were also investigated. Methods: The data of this study were collected during the first and second waves of COVID-19 in 2020. This study is a part of the RECOVID-20 project, which is a collaboration project of Helsinki and Uusimaa Hospital District and University of Helsinki. Altogether 241 subjects (54 % women, mean age 54.5) participated in this study (54 % women, mean age 54.5), and the subjects were recruited from four groups: ICU and ward group, patients who were sick at home and healthy controls. Somatic and mental symptoms at three-months of the acute phase were assessed with a telephone survey and a questionnaire was sent to the patients’ home. In the six-months follow-up the patients’ quality of life was assessed with RAND-36 survey that was sent home. The associations of prolonging COVID-19 symptoms with quality of life were analyzed using multivariate covariance analysis (MANCOVA) and further with discriminant analysis. The relationship between the length of hospital stay and quality of life was assessed with MANCOVA. Results and conclusions: The symptoms reported in the three-months follow-up were associated with lowered quality of life in the six-months follow-up. There were no significant differences in quality of life between the patient groups. The length of hospital stay was not associated with quality of life in ICU and ward groups. These results support previous studies that have found prolonging symptoms of COVID-19 to be associated with quality of life. According to this study, all patient groups can experience clinically significant prolonging symptoms of COVID-19 alike with later association with quality of life.
-
(2023)Since the beginning of the Coronavirus Disease 2019 (COVID-19) pandemic, there has been a need for developing an efficient vaccine against the SARS-CoV-2 virus and its emerging variants. In this thesis, humoral immune responses induced by either two doses of mRNA Pfizer-BioNTech (Pfizer) vaccine or one dose of adenoviral vector-based Oxford-AstraZeneca followed by a second dose of Pfizer were studied. Levels of anti-spike protein (anti-S1) IgG, IgA and IgM antibodies were measured with enzyme-linked immunosorbent assay. In addition, neutralizing antibody titers against the original Wuhan-Hu-1 strain, the Beta variant and the Delta variant were studied with a pseudovirus neutralization assay. The study used 180 serum samples from a cohort of vaccinated Finnish healthcare workers. Sera were collected from vaccinees before their first vaccination, after which vaccinees provided sequential samples at timepoints of three weeks, six weeks, three months, and six months. The results showed that both vaccination regimes produce high levels of anti-S1 IgG antibodies in vaccinees, and the antibodies persist in blood at least for six months. Anti-S1 IgA levels were lower compared to IgG levels, but were long-lasting, as 95% of vaccinees were IgA seropositive six months after the first vaccine dose in both study groups. Anti-S1 IgM levels resembled the levels of IgA, but the IgM seropositivity after six months was only 50% in the Pfizer-only group and 70% in the “mix-and-match” vaccination group. Neutralization assays demonstrated that the heterologous vaccination induces higher neutralizing antibody titers compared to the homologous vaccination. After six months, the neutralization in the homologous vaccination group was 6-fold reduced against Wuhan-Hu-1, 4-fold reduced against the Beta variant and 5-fold reduced against the Delta variant compared to the heterologous regime. The results are in line with previous findings that have proven the “mix-and-match” vaccination to be more immunogenic than the homologous prime-boost vaccination. By combining different booster COVID-19 vaccines to the primer vaccine dose, it would aid in cases of vaccine shortages and provide options to individuals that respond poorly to a specific type of vaccine.
Now showing items 322-341 of 2545