Browsing by Title

Etälääketiede on lääkärin työtä, jota tehdään erilaisten sähköisten kanavien kautta. Etävastaanotolla lääkäri hoitaa potilasta tietokoneen välityksellä teksti-, ääni- tai videoyhteydellä. Etäkonsultaatiossa kaksi tai useampi ammattilainen vaihtaa tietoja ja näkemyksiä potilaan hoidosta edellä mainituilla kanavilla. Näitä näkökulmia tarkasteltiin erikseen Suomessa ja maailmalla kirjallisuuskatsauksena, ja lisäksi Suomen toiminnasta haastateltiin kahta toimijaa sekä valvovaa viranomaista. Etävastaanotolla potilas on aktiivisemmassa roolissa kuin perinteisellä vastaanotolla. Anamneesin kerääminen etävastaanotolla ei poikkea paljoakaan perinteisestä, mutta kliinistä tutkimusta ei voi tehdä. Kännykän kameralla otetut kuvat ja videot, sekä erilaiset diagnostiset laitteet kuten teleotoskoopit ja teledermatoskoopit voivat kuitenkin välittää monia visuaalisia löydöksiä lääkärin tarkasteltavaksi. Useimmiten etävastaanotoilla hoidettavat asiat ovat yksinkertaisempia, kuten akuutteja infektioita, iho-oireita ja jälkitarkastuksia, mutta etänä hoidettavissa asioissa tulee noudattaa tarkempaa varovaisuutta erityisesti lapsien ja monisairaiden kohdalla, jolloin kliinisen tutkimuksen merkitys korostuu. Etävastaanottoja pitävätkin useimmiten lääkärit, joilla on vahva kliininen kokemus ja hyvät tietotekniset taidot. Etäkonsultaatioista useimmiten käytettyjä ovat sähköinen konsultaatiolähete, jolla lähettävälle taholle voidaan lähettää hoito-ohjeita kirjallisesti, ja epikriisin eli hoitopalautteen lähettäminen, jolla lähettävä taho saa tietoa lähetteen oikeellisuudesta, tehdyistä hoidoista ja toimenpiteistä ja mahdollisesta jatkoseurannasta. Telestroke on esimerkki videoyhteyteen perustuvasta konsultaatiosta, jossa päivystävä neurologi ohjaa veritulpan liuotushoitoa etänä. Tietosuojakysymykset, puutteelliset verkkoyhteydet ja puutteelliset tietotekniset taidot ovat merkittävimpiä haasteita etäpalvelujen käytössä. Toisaalta etäpalveluina voidaan tuottaa joitain palveluja maantieteellisesti huomattavasti laajemmalle alueelle, sillä etävastaanotolla ammattilainen ja potilas voivat olla kaukana toisistaan.

COVID-19-pandemian vauhdittamana etävastaanotoista on tullut pysyvä osa lasten ja nuorten sairauksien polikliinistä hoitoa. Tässä rekisteritutkimuksessa tarkasteltiin HUSin lasten ja nuorten suurimpien yksiköiden etävastaanottojen hyödyntämistä. Aineisto koostui ensimmäisen viiden kuukauden laskutettavista lääkäreiden poliklinikkakontakteista vuosilta 2021 ja 2022. Myös hoitajalakon vaikutusta etävastaanottojen toteutumiseen tutkittiin. Tutkimusajanjaksolla lääkäreiden lähi- ja etävastaanottoja oli yhteensä 16 666 (2021) ja 16 340 (2022), joista etävastaanottoja (videovastaanotot ja etäseurannat) oli 5,6 % (2021) ja 6,7 % (2022). Yhteensä joka kolmas lasten ja nuorten polikliininen lääkärikontakti HUSissa tapahtuu etänä. Etävastaanottojen määrä lisääntyi vuodessa 18,4 % samalla kun etäkontaktien määrä väheni vuodessa 17,8%. Etävastaanottoja käytettiin eniten lastenkardiologialla ja - endokrinologialla, joilla etävastaanottojen osuus kaikista käynneistä (vastaanotot ja etäkontaktit) vuonna 2022 oli 14,8 % ja 10,4 %. Hoitajalakon aikana vastaanottojen kokonaismäärä väheni, kun taas etävastaanottojen määrä lisääntyi. Etävastaanottoja hyödynnetään eniten sairauksissa, joiden hoidossa käytetään teknologiaa, esimerkiksi tahdistimia ja insuliinipumppuja. Etäkontaktien ja -vastaanottojen soveltaminen on onnistunut parhaiten pitkäaikaista tai pysyvää seurantaa vaativien potilaiden hoidossa. Tulevaisuudessa potentiaalia etävastaanottojen lisäämiseen on erityisesti käynneissä, joissa potilaan fyysisellä tutkimisella ei saavuteta lisähyötyä kuten kastelun tai neurologian tiettyjen osa-alueiden tapauksessa. Lisää tutkimusta etävastaanotoista kuitenkin tarvitaan.

Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää keskiraskauden rakenneseulan tarkkuutta löytää eteiskammioväliseinäpuutos sikiöllä ja mikä oli raskauden päätetapahtuma sydänvikadiagnoosin jälkeen. Lisäksi halusimme selvittää, kuinka monella Suomessa leikkauksella hoidetulla potilaalla oli tehty sydänvikadiagnoosi ennen syntymää. Lisäksi kartoitimme suomalaisessa aineistossa eteiskammioväliseinäpuutokseen liittyvien liitännäisepämuodostumien esiintyvyyttä ennen syntymää epäiltynä ja syntymän jälkeen todettuna. Aineistona oli käytössä HUS:in Lastenklinikan sydänvastaanotolla käyneistä äideistä ja sikiöistä koottu rekisteri vuosilta 2004 - 2013, johon oli kirjattu tiedot sydänvikaepäilystä, liitännäisvikaepäilystä raskauden päätetapahtumasta, sekä jatkohoidosta syntymän jälkeen ja siitä vastasiko ennen syntymää epäilty diagnoosi syntymän jälkeistä sydäntilannetta. Eteiskammioväliseinä puutoksen hoito on keskitetty Lastenklinikalle. Käytettävissä oli HUS:in Lastenklinkalla leikkauksella hoidetuista eteiskammioväliseinäpuutospotilaista koottu rekisteri, johon oli koottu tiedot leikkauskertomuksesta ja leikkauksen tuloksesta, sekä merkittävimmistä liitännäisvioista. Ennen syntymää kootusta rekisteristä potilaat jaettiin kahteen ryhmään eteiskammioläpän avautumisen perusteella, käytetyssä luokitustavassa viat jaetaan balansoituihin (B) ja balansoimattomiin (NB) vikoihin. Balansoidussa viassa eteiskammiotason liitoksen vasen ja oikea puoli ovat vastaavanlaiset ja kammiot saman suuruiset. Virheelliset diagnoosit selvitettiin. Rekisterien tietoja verrattiin keskenään ja selvitettiin, kuinka monella leikkauksella hoidetulla potilaalla sydänvikadiagnoosi oli ennen syntymää. Leikkauksella hoidetuista potilaista ennen syntymää diagnoosi oli tehty 15,6%:lla (B) ja 64,3%:lla (NB) potilaista. Ennen syntymää tehtyjen diagnoosien määrä parantui balansoitua vikaa sairastavilla 24% ja balansoimattoman vian diagnoosimäärät olivat pysyneet samana. Suomessa balansoimattomat viat löytyvät hyvin. Balansoitua vikaa sairastavat löytyvät harvemmin. Liitännäisvikoja todettiin neljässäkymmenessäyhdessä raskaudessa ennen syntymää, merkittävimmät liitännäisviat ennen ja jälkeen syntymän, olivat sydänlöydöksiä, joista yksikammioviat olivat yleisimpiä.

Lähtökohdat Eteisvärinä on merkittävä aivoinfarktin riskitekijä, ja eteisvärinäpotilaan aivoinfarktiriskiin vaikuttavat muun muassa potilaan ikä, sukupuoli ja liitännäissairaudet. Aivoinfarktin riski arvioidaan CHA2DS2-VASc-pisteytyksen avulla, ja ≥ 2 pistettä saaneella potilaalla riski on suuri. Liitännäissairauksien asianmukainen kirjaaminen potilastietojärjestelmiin sekä terveydenhuollon rekistereihin on tärkeää. Menetelmät Eteisvärinän aivoinfarktiriskiin vaikuttavien liitännäissairauksien esiintyvyydet kerättiin valtakunnallisista terveydenhuollon rekistereistä vuosina 2012–2018 uuden eteisvärinädiagnoosin saaneista potilaista (n = 168 356). Tulokset Verenpainetaudin, hyperkolesterolemian ja diabeteksen suurimmat esiintyvyydet löytyivät lääkeostorekisterin perusteella. Sydämen vajaatoiminta-, valtimosairaus- sekä iskeeminen aivohalvaus-ja ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA)-diagnooseja tunnistettiin selvästi eniten erikoissairaanhoidon hoitoilmoitusrekisteritiedoista. CHA2DS2-VASc-arvo ≥ 2 oli miehistä 74,8 %:lla ja naisista 87,1 %:lla. Päätelmät Kattava analyysi eteisvärinäpotilaiden liitännäissairauksista edellyttää tietojen laajamittaista yhdistämistä useista rekisterilähteistä.

Tavoitteet: Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa HIV-1-infektioiden ilmaantuvuus on noussut 57 % vuosina 2000−2015. Epidemiologista dataa on edelleenkin vähän. Lisäksi se on pääosin venäjänkielistä, eikä ole saatavilla kansainvälisten tietokantojen kautta. Suunnitelma: Keräsimme näytteitä ja epidemiologista dataa 328 HIV-tartunnan saaneelta, joista 91 % asui Venäjän Eteläisen federaatiopiirin alueella ja 9 % Pohjois-Kaukasian federaatiopiirin alueella. Menetelmät: Proteaasi-käänteiskopioijaentsyymi- (PRRT) ja integraasisekvessejä (IN) käytettiin viruksen alatyypin selvittämiseen sekä resistenssimutaatioiden ja lääkeherkkyyksien analysointiin. Fylogeneettisiä analyysejä käytettiin HIV:n ala-alatyyppien A6 ja A1 erottamiseen toisistaan. Tulokset: 303 (92 %) potilaan näytteet pystyttiin analysoimaan, näistä 32 %:lla infektio oli saatu huumeiden pistoskäytön kautta, 27 %:lla heteroseksissä ja 24 % infektioista oli nosokomiaalisia eli hoidon seurauksena tulleita. Miehillä huumeiden pistoskäyttö oli yleisin syy infektioille, naisilla heteroseksi. Tutkimuksessa todettiin eniten A6-viruksia (69 %), joita esiintyi erityisesti huumeita pistämällä käyttävillä sekä heteroseksin kautta saaduissa tartunnoissa. Tätä ja tulevia tutkimuksia varten luotiin A6-pol-referenssisekvenssi. Alatyypin B infektioita esiintyi erityisesti miehillä, joilla oli ollut miesten välistä seksiä. Alatyypin G infektiot olivat yhteydessä nosokomiaaliseen infektioon. Lääkeresistenssimutaatioita havaittiin PI-, NRTI-, NNRTI- ja INI-lääkeaineryhmiä kohtaan. Spesifisten mutaatioiden esiintyvyys korreloi tiettyjen HIV:n alatyyppien kanssa. Esimerkiksi ala-alatyyppi A6 yhteydessä esiintyi merkittävästi enemmän mutaatioita NRTI A62V sekä NNRTI G190S, kun taas alatyyppiin G korreloivat NRTI-lääkeaineryhmään liittyvät mutaatiot D67N ja M41L. Näytteissä havaittiin lääkeherkkyyden alentuma: 14,5 % PI-, 29,6 % NNRTI-, 27,1 % NNRTI- ja 8,2 % INI-ryhmän lääkkeitä kohtaan. Yhteenveto: Tutkimuksessa havaittu HIV-1 alatyyppijakauma Venäjällä on merkittävästi erilainen kuin Saksassa. A6 oli yleisin tutkimuksen näytteissä havaittu alatyyppi samoin kuin muissakin Venäjälle sijoittuvissa tutkimuksissa on kuvattu. Alatyyppiä G esiintyi poikkeuksellisen paljon tämän tutkimuksen näytteissä verrattuna muihin Venäjältä julkaistuihin tutkimuksiin, mikä viittaa paikalliseen epidemiaan. HIV-1:n resistenssitestauksen yleistyminen parantaisi HIV-lääkehoidon tehokkuutta sekä toisi lisätietoa Venäjän HIV-epidemiasta. (271 sanaa)

Objective. Recent studies have reported an increasing incidence of acute pancreatitis (AP) in children. The etiology of AP in children is more diverse compared to adults. All patients treated for acute pancreatitis (AP) or acute recurrent pancreatitis (ARP) in Helsinki University Children’s hospital during 1999-2018 were reviewed. Methods. ARP was considered as two or more episodes of AP over a lifetime. Demographics, clinical findings, laboratory test results, genetic assessment, imaging findings, endoscopic and surgical treatment, duration of hospital stay, number of pancreatitis episodes, and outcome were analyzed. Results. Of a total of 34 identified patients [n=22 (64%) AP; n=12 (35%) ARP; n=17 (50%) females] none died. The most frequent etiologies were pancreaticobiliary (26%), drug-induced (21%), hereditary (18%), autoimmune (9%) and idiopathic (21%) pancreatitis. An underlying SPINK1 (n=4) and PRSS1 mutation was found in five (15%) patients. Median age at diagnosis was 9.8 (8.2-11) years. Patients with pancreaticobiliary pancreatitis were younger at presentation [4.3 (2.5-9.8) vs. 10 (8.5-12) years, p=0.025] and underwent ERCP (n=7/9 vs. 8/25, p=0.025), and surgical or endoscopic interventions (n= 8/9 vs. 8/25 p=0.006) more frequently compared to the rest of the cohort. The most common long-term complications affecting 29% of patients were chronic upper abdominal pain and diarrhea, occurring each in three patients (8.8%), respectively. Four patients received pancreatic enzyme substitution, while none developed diabetes. Conclusions. Our study highlights the diverse etiology of pediatric pancreatitis necessitating comprehensive diagnostic work-up and management options with relatively low long-term morbidity.

Intracerebral blödning under graviditet eller puerperium (pICH) är en av de främsta orsakerna till mödradödlighet. Trots det är den tillgängliga epidemiologiska informationen gällande etiologin och utfall för pICH bristfällig. Därmed utförde vi en retrospektiv, riksomfattande studie och en kapslad fall-kontrollstudie med etiologin i fokus. Vi identifierade patienter som drabbats av pICH under tidsperioden 1987–2016 i Finland från Registret över födda barn och Registret över sjukhusutskrivningar. Klinisk information samlades från patientjournaler. För varje fall valdes tre matchade kontroller med en graviditet utan stroke. Vi använde SMASH-U klassifikationssystemet för att klassificera fallen enligt etiologi. Totalt identifierades 49 fall av pICH, varav hälften drabbades under graviditet och hälften under peripartum eller puerperium. Majoriteten av patienterna (35,4%) hade en systemisk sjukdom som etiologi. Preeklampsi, eklampsi och HELLP-syndrom var de mest förekommande systemiska sjukdomarna. En kärlmissbildning var etiologin för 31,3% och för 31,3% förblev etiologin oklar. En patient hade kronisk hypertension som etiologi. Viktigaste riskfaktorn var hypertensiva tillstånd under graviditet, som diagnostiserades hos 31%. Patienterna med systemisk sjukdom hade sämst prognos. Mödradödligheten var 12,5%. Enligt vår kännedom är vår studie den första riksomfattande studien gällande etiologin för pICH i Europa. pICH kopplas till hög dödlighet och har allvarliga konsekvenser även för patienter i Finland. Därmed är tidig identifiering och vård av hypertensiva tillstånd under graviditet viktigt för att förebygga denna allvarliga graviditetskomplikation.

Raskausdiabeteksen esiintyvyys on nousussa sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Vuonna 2016 raskausdiabetes todettiin Suomessa noin 18 %:lla kaikista synnyttäjistä. Raskausdiabetes vaikuttaa hoitamattomana sekä sikiön, lapsen että äidin terveyteen, esimerkiksi sikiön kasvun häiriintyminen ja sekä lapsen että äidin suurempi riskiä sairastua myöhemmin metabolisiin sairauksiin. Yleisesti on havaittu, että aasialaisilla, latino-amerikkalaisilla ja afrikkalaisilla on suurempi raskausdiabeteksen esiintyvyys kuin muilla väestöryhmillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää etnisen taustan yhteyttä raskausdiabeteksen esiintyvyyteen Suomessa. Tutkimuksessa arvioidaan myös iän, painoindeksin ja pituuden vaikutusta raskausdiabeteksen esiintyvyyteen eri etnisillä ryhmillä. Tutkimusaineisto koostuu kaikista vantaalaisista naisista, jotka ovat synnyttäneet ensimmäisen lapsensa 1.1.2009 – 31.12.2015 ja joilla ei ole aiemmin todettu diabetesta ja joiden etnisyys on tiedossa (N=7745). Synnyttäneiden perustiedot pyydettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syntymärekisteristä, Tilastokeskuksesta sekä Vantaan väestörekisteristä. Tutkittavat jaettiin etnisiin ryhmiin maanosittain synnyinmaansa mukaan. Suomalaiset pidettiin kuitenkin omana ryhmänään. Aasialaisilla ensisynnyttäjillä oli odotetusti suurin riski sairastua raskausdiabetekseen. Heidän suhteellinen raskausdiabeteksen riski oli lähes kolminkertainen verrattuna suomalaisiin. Äidin korkea ensisynnytysikä ja suuri painoindeksi lisäsivät raskausdiabeteksen esiintyvyyttä, kun taas pidemmillä äideillä raskausdiabetesta oli vähemmän. Tutkimuksen perusteella aasialaisilla ensisynnyttäjillä on suuri riski sairastua raskausdiabetekseen. Kansalaisia tulisi rohkaista ja kannustaa perheen perustamiseen varhaisemmalla iällä kuin nykyisin. Nuorten naisten ylipainon ehkäisyyn ja hoitoon tulisi panostaa.

Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on ikääntyvillä miehillä hyvin yleinen sairaus ja Suomessa väestön ikääntymisen myötä sen esiintyvyys kasvaa koko ajan. Ensilinjan hoito on usein lääkkeellinen, mutta osalla potilaista ei lääkkeellisellä hoidolla päästä riittävään hoitotulokseen, tällöin vaihtoehtona on operatiivinen hoito.. Operatiiviseen hoitoon on kehitetty monia eri vaihtoehtoja, joista eturauhasen höyläysleikkaus on ollut pitkään ns. kultainen standardi. Yksi suhteellisen uusista vähän kajoavista operatiivisista hoitomuodoista on eturauhasen leikkaus viherlaserin avulla. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa viherlaserilla hoidetut potilaat kotiutuvat nopeammin ja komplikaatioriskit ovat pienemmät samalla kun hoitoteho on yhtä hyvä verrattuna eturauhasen höyläysleikkaukseen. Viherlaser on kuitenkin vielä suhteellisen uusi hoitomuoto ja pitkäaikaistutkimuksia on rajallisesti. Suomessa ei vielä ole tehty yhtään pitkäaikaistutkimusta, jossa vertaillaan perinteistä höyläysleikkausta viherlaseriin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun syntymekanismeja, epidemiologiaa ja hoitovaihtoehtoja. Lisäksi tutkielmassa analysoitiin Suomessa kerätty 196 potilaan tutkimusaineisto, jossa 102 potilasta satunnaistettiin LASER-hoitoon ja 94 potilas TURP-hoitoon. Potilaita seurattiin vuoden ajan ja analysoitavaa aineistoa kerättiin viidellä käyntikerralla (preoperatiivinen, operaatiivinen, 3kk, 6kk, 12kk). Seuranta-ajan lopussa laserilla ja höyläysleikkauksella saavutettiin sama teho virtsaamisfunktion mittareissa ja oirekyselyissä, mutta laserilla hoidetut potilaat kotiutuivat keskimäärin 1,03 päivää nopeammin ja heiltä saatiin poistettua katetri keskimäärin 0,92 päivää aikaisemmin. Tuloksien perusteella LASER-hoito sopii hyvin eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun operatiiviseen hoitoon ja lyhyemmän sairaalahoidon vuoksi LASER-hoito saattaa olla kustannustehokkaampaa hoitoa verrattuna TURP-hoitoon.

Suurin osa sydämen läppävioista on aorttaläpän vikoja. Vaikean aorttaläppäahtauman hoitona on uuden aorttaläpän asennus, joka voidaan suorittaa joko avoleikkauksessa tai verisuoniteitse. Aorttaläppäahtaumasta kärsivät potilaat ovat usein vanhoja ja monisairaita, jolloin aorttaläpän toimenpiteisiin sisältyy merkittävä riski vakaville komplikaatioille. Leikkauspäätöstä tehdessä tulee toimenpiteen mahdolliset hyödyt ja riskit punnita tarkkaan. Sydänkirurgisten toimenpiteiden riskin arvioimiseksi on kehitetty useita työkaluja, kuten esimerkiksi EuroSCORE II -riskipisteytys. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää EuroSCORE II -riskipisteytyksen sekä muiden tekijöiden yhteyttä isoloidun biologisen aorttaproteesin asennusleikkauksen jälkeiseen kuolleisuuteen erityisesti pitkällä aikavälillä. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisena analyysinä käyttäen neljässä suomalaisessa yliopistosairaalassa potilaskertomuksista CAREAVR-projektissa kerättyä aineistoa. Aineisto käsittää 721 potilasta, joista 6,7 vuoden (mediaani) seuranta-aikana menehtyi 293 (40,6 %). Elinaika-analyysiä varten potilaiden EuroSCORE II -pisteet jaettiin neljään ryhmään. Pitkän aikavälin kuolleisuuden kanssa todettiin korreloivan EuroSCORE II -pisteytys, ikä, liikuntakyky, preoperatiivinen munuaisfunktio ja leikkausta edeltävästi todettu krooninen keuhkosairaus sekä diabetes. Lyhyen aikavälin leikkauskuolleisuutta EuroSCORE II -pisteytys ennusti huonosti tutkitussa populaatiossa. EuroSCORE II -pisteytyksen käyttö lyhyen aikavälin leikkausriskin arviointiin ei tutkimuksen perusteella ole perusteltua. Potilaan pitkän aikavälin ennusteen arvioimisessa EuroSCORE II -pisteytys voi olla hyödyllinen työkalu, mutta leikkauspäätöksen tulee jatkossakin perustua potilaan terveydentilan kokonaisvaltaiseen kliiniseen arvioon.