Browsing by master's degree program "Degree Programme in Medicine"

Lung cancer caused the most cancer related deaths world-wide in 2018 and despite extensive research the prognosis of a lung cancer patient remains generally poor. Lung cancer is divided into different histological subtypes the two main types being non-small cell lung cancer (NSCLC) and small cell lung cancer (SCLC). Currently lung cancer is diagnosed with radiological imaging and tissue biopsies. Generally, curative treatment can be achieved only by surgical treatment of early-stage NSCLC. Only 20–25% of NSCLC are eligible for curative intent surgery. Furthermore, 30–55% of these patients have a fatal recurrence of lung cancer. Cell-free DNA (cfDNA) has gained interest in the field of oncology. Generally, cfDNA refers to all the DNA in the body that is free from cellular confinement. Circulating tumor DNA (ctDNA) is cfDNA that originates from cancer cells. It has potential to be a minimally invasive method used in various parts of cancer management including early detection, diagnosis, treatment, monitoring the response for treatment and identification of drug resistance. While the use of cfDNA still lacks clinical trials to be widely used in a clinical setting, it is highly possible that cfDNA analysis establishes a central role in the future in the oncological field.

Det har föreslagits att fortsätta screening för livmoderhalscancer hos kvinnor som tidigare haft avvikande testresultat eller som tidigare deltagit oregelbundet i screeningen. Vi har undersökt täckningen och faktorer som möjligen påverkar det opportunistiska testandet för livmoderhalscancer hos äldre kvinnor, som inte mera är inom åldern för det organiserade screeningprogrammet i Finland. Det nationella screeningprogrammet bjuder in alla kvinnor vart femte år, minst upp till 60 års ålder. Därefter är endast opportunistiskt testande tillgängligt. Data om testandet för livmoderhalscancer samlades från Massundersökningsregistret och från erbjudare av opportunistisk Pap/HPV-testning och kopplades ihop med information gällande socioekonomiska variabler. Studien omfattade 373 353 kvinnor som hade fått minst en inbjudan till det nationella screeningprogrammet mellan 50-60 års ålder, och som var 65-74 år gamla under uppföljningsperioden åren 2006-2016. Multivariabla binomialregressionsmodeller genomfördes för att undesöka möjliga samband. Sammanlagt 33% av forskningspopulationen hade blivit åtminstone en gång testade under åldern 65-74 år. Tidigare deltagande i screening och tidigare avvikande testreslutat var klart associerade med högre testningsaktivitet vid högre ålder. Andra faktorer som hade samband till högre testningsaktivitet var urban bostadsmiljö, inhemskt modersmål, hög utbildning och hög socioekonomisk status.

Pre-eklampsia on globaali ongelma, mikä komplisoi 2–8 % raskauksista. Pre-eklampsiassa normaalisti sikiötä äidin immuunipuolustukselta suojaavien tekijöiden säätely on häiriintynyt. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pre-eklampsian riskiä ja luonnetta luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa. Koska luovutetut sukusolut eroavat immunologisesti normaalia enemmän kantajastaan, hypoteesiksi asetettiin, että näissä raskauksissa pre-eklampsiaa esiintyy enemmän. Myös kirjallisuuden mukaan näissä raskauksissa vaikuttaisi olevan pre-eklampsiaa enemmän (38–20 %). Aineistona oli Finnish Genetics of Preeclampsia Consortium (FINNPEC) kohortti (n=2778). Tässä pre-eklampsia määriteltiin seuraavasti: 1. yli 140 mmHg:n systolinen verenpaine sekä 2. proteinuria (virtsan proteiini ≥0·3 g/24 h tai 0·3 g/L tai kaksi ≥1+ tulosta liuskatestissä) ja 3. näiden ilmeneminen H20 jälkeen. Näillä kriteereillä verrattiin luovutetuilla sukusoluilla saavutettuja raskauksia (n=21) muihin raskauksiin (n=2757). Väestötason esiintyvyys pre-eklampsian suhteen saatiin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syntyneiden lasten rekisteristä. Tutkimuksen tuloksena todettiin pre-eklampsiaa esiintyvän enemmän luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa. Muita riskitekijöitä olivat muun muassa äidin korkeampi ikä ja sikiön miessukupuoli. Pre-eklampsiaraskauksia vertailtaessa luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa esiintyi enemmän ennenaikaisia synnytyksiä, ja pre-eklampsia diagnosoitiin aiemmin kuin muissa raskauksissa. Luovutettujen sukusolujen raskauksista ei löydetty tilastollisesti merkittäviä eroja raskauksien luonteissa luovutettujen siittiöiden ja munasolujen välillä, mutta näyttäisi siltä, että riskit ovat isommat luovutetuilla munasoluilla alkaneissa raskauksissa. Tulokset tukevat aikaisempia tutkimustuloksia, vaikka otanta olikin pieni. Tilastollisten merkitsevien erojen puuttumisesta huolimatta tutkimus mahdollisti lisätiedon saamisen sikiön sukupuolen ja vieraiden antigeenien merkityksestä.

Objective: The choice of patient outcomes in clinical quality registries is crucial for comparable and relevant data collection. Ideally, a uniform outcome framework would guide the assessment of outcomes. We set out to find a suitable published framework and validate it in clinical quality registries. Study design and Setting: A literature review was conducted to find an outcome framework that is patient-centric, easy-to-use, shared with clinical research, and allows registry evaluation. Chosen outcome framework was validated by extracting and classifying outcomes from 63 clinical quality registries at HUS Helsinki University Hospital, Finland. Results: COMET taxonomy was chosen from 23 published frameworks. HUS Clinical quality registries showed great variation in outcome domains and in number of measures. Physiological outcomes were present in 98%, resource use in all, and functioning domains in 62% of the registries. Patient-reported outcome measures were found in 48% of the registries. Conclusions: The COMET taxonomy was suitable for evaluating the choice of outcomes in clinical quality registries while some improvements are suggested. HUS Helsinki University Hospital clinical quality registries exist at different maturity levels showing room for improvement in life impact outcomes and in outcome prioritization. This article offers a comparison point for other registry evaluators.

Johdanto Ennen teho-osastolle saapumista aloitettu viilennyshoito kylmillä suonensisäisillä nesteillä ei vaikuta parantavan sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneiden potilaiden funktionaalista ennustetta. Hypoteesinamme oli, että tämä johtuu tehottomasta viilennyksestä ja hoidon sivuvaikutuksista. Aineisto ja menetelmät Post hoc-analyysi alijoukosta potilaita (n = 352), jotka olivat mukana TTH48-tutkimuksessa (NCT01689077) ja joko saivat kylmiä suonensisäisiä nesteitä ennen teholle saapumista, tai eivät saaneet. Tietoja kerättiin potilaiden lähtötilanteesta, sydänpysähdykseen liittyvistä tekijöistä, viilennysmenetelmistä, sivuvaikutuksista ja kehon lämpötilasta eri hoidon vaiheissa. Ensisijainen päätepiste oli kesto spontaanin verenkierron palautumisesta tavoitelämpötilaan (<34°C) ja toissiajiset päätepisteet olivat verenkiertoon liittyvät sivuvaikutukset, elektrolyyttihäiriöt ja hypoksia ensimmäisten 24 tunnin aikana tehohoidossa. Vähintään yhden tunnin ero ajassa tavoitelämpötilaan määriteltiin ennalta merkittäväksi. Tulokset Tutkimukseen mukaan otetuista 352 potilaasta 110 saivat kylmiä suonensisäisiä nesteitä ennen teho-osastolle saapumista. Mediaani aika spontaanin verenkierron palautumisen ja tavoitelämpötilan saavuttamisen välillä oli pidempi ryhmässä, joka sai kylmiä nesteitä verrattuna ryhmään, joka ei saanut (318 vs. 281 min, p < 0.01). Kylmien nesteiden käyttö ennen tehoosastolle saapumista ei assosioitunut tavoitelämpötilan saavuttamisen kestoon lineaariregressiomallissa sisältäen hoitokeskuksen, painoindeksin, sydämen vajaatoiminnan, diabeteksen ja sydänpysähdyksen keston (standardoitu beta vaikutuskerroin: 0.06, 95% luottamusvälit B:lle -49 ja 16, p = 0.32). Ryhmien välillä ei ollut eroa hypoksian yleisyydessä tehoosastolle saapuessa (1.8% ja 3.3%, p = 0.43) tai elektrolyyttitasapainon häiriöissä (hyponatremia: 1.8% ja 2.9% p = 0.54; hypokalaemia: 1.8% ja 4.5%, p = 0.20). Sairaalakuolleisuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä. Johtopäätökset Tavoitteellisen lämpötilan hallinnan aloittaminen kylmillä suonensisäisillä nesteillä ennen tehoosastolle saapumista ei lyhentänyt kestoa spontaanin verenkierron palautumisesta tavoitelämpötilaan pääsemiseen. Emme löytäneet tilastollisesti merkitsevää eroa kuolleisuudessa tai sivuvaikutusten yleisyydessä ennen teho-osastolle saapumista kylmien nesteiden antamisen perustella jaotelluissa ryhmissä.

Tausta: Komorbiditeettien eli muiden itsenäisten sairauksien vaikutusta myasthenia graviksen (MG) ennusteeseen ei tunneta. Muut autoimmuuni sairaudet on liitetty MG:een mutta niidrn rooli MG:n taudin kuvaan on kiistanalainen. Menetelmät: Tässä retrospektiivisessä yhden keskuksen kohorttitutkimuksessa seurasimme 154 suomalaista yleistynyttä MG:sta sairastavaa potilasta, joille oli tehty tymektomia eli kateenkorvan poisto. Keskimääräinen seuranta-aika oli 8,6 (±5.0 ) vuotta tymektomian jälkeen. Potilaiden komorbiditeetit oli diagnosoitu miltä tahansa ajanhetkeltä ja tiedot oli peräisin potilasasiakirjoista. Tautitaakka pisteytettiin käyttämällä Charlson comorbidity indexiä (CCI). Potilaat jaettiin alaryhmiin komorbiditeettien mukaan; MG ainoastaan (n=45) ja MG sekä mikä tahansa komorbiditeetti (n=109). Jälkimmäinen ryhmä jaettiin vielä; MG sekä muu autoimmuunitauti (n=33) ja MG sekä ei-autoimmuuni komorbiditeetti -ryhmään(n=76). Tutkimuksen päätetapahtumina oli täydellinen remissio (CSR), minimaalisen lääkityksen tarve (pyridostigmiini max 100mg/vrk) ja sairaalahoidon tarve. Tulokset: Potilaat joilla ainoastaan MG saavutti CSR useammin kuin MG sekä mikä tahansa komorbiditeetti –ryhmä (26.7% vs 8.3%, p = 0.004). Minimaalisen lääkityksen tarpeen saavutettiin useammin MG ainoastaan -ryhmässä kuin MG sekä ei-autoimmuuni komorbiditeetti –ryhmässä (p = 0.047 ). Sairaalahoidon tarve oli alhaisempaa potilailla joilla vain MG kuin potilailla oli MG sekä mikä tahansa komorbiditeetti (p = 0.046). Logistisen regressioanalyysin mukaan matala CCI kasvattaa todennäköisyyttä saavuttaa CSR (p = 0.033). Matala CCI oli yleisempää potilailla, joilla oli minimaalinen lääkitys tarve ja eivätkä tarvinnut sairaalahoitoa (p < 0.001) Johtopäätökset: Lähes 9 vuoden tymektomian jälkeisen seurannan aikana potilailla, joilla on yleistynyt MG ja komorbiditeettejä on huonompi ennuste kuin potilailla jotka sairastavat vain MG:tä. Autoimmuunisairaudet eivät huonontanut MG:n ennustetta enempään kuin muut komorbiditeetit.

Statins are 3-hydroxy-3-methylglutaryl coenzyme A reductase (HMG-CoA reductase) inhibitors, and they are used in the treatment of hypercholesterolemia. Statins compete with 3-hydroxy-3-methylglutaryl coenzyme A (HMG-CoA) for binding to HMG-CoA reductase and this way inhibit the cholesterol synthesis in the liver. Statins appear in lactone or hydroxy acid forms, and they are active in the acid form. Statins are usually administered with their hydroxy acid form except simvastatin and in this experiment only acid forms of statins were tested. The aim of this study was to compare the pharmacodynamic effects of statin acids and to determine their half maximal inhibitory concentration (IC50 value) towards their target, HMG-CoA reductase. These experiments were performed with atorvastatin, 2-hydroxyatorvastatin, 4-hydroxyatorvastatin, 3R,5S-fluvastatin, 3S,5R-fluvastatin, pitavastatin, pravastatin, rosuvastatin and simvastatin acid. To discover the optimal reaction conditions, first some preliminary experiments including time linearity and enzyme kinetics experiments were performed. In the inhibitory experiments different concentrations of the statins were incubated with HMG-CoA (20 µM), HMG-CoA reductase (0.9 µg/ml) and nicotinamide adenine dinucleotide phosphate (NADPH) in phosphate buffer (0.1 M). All samples were analyzed by liquid chromatography-tandem mass spectrometry (LC-MS/MS analysis). Results from the preliminary experiments and statin IC50 values were determined using nonlinear regression. Most of the statins inhibited HMG-CoA reductase with 50% inhibitory concentrations of 3-20 nM. These inhibition experiments also offered some new information about the metabolites of atorvastatin indicating that 2-hydroxyatorvastatin has similar inhibitory effects as atorvastatin while 4-hydroxyatorvastin seemed to be considerably less active. In the present experiment the IC50 value for 3R,5S-fluvastatin was much smaller than the IC50 value for 3S,5R-fluvastatin indicating that 3S,5R-fluvastatin is inactive. In conclusion, the results from these inhibitory experiments were mostly in line with the results from the previous measurements described in the literature.

Tutkimuksen tarkoitus oli vertailla HUS Korva-, nenä-, kurkkutautien klinikan tonsillittipotilaiden hoitopolkuja ja niiden kustannuksia. Tonsilliittipotilaat ovat korva-, nenä- ja kurkkutautien suurimpia potilasryhmiä ja tonsillektomiat yleisimpiä toimenpiteitä. Vuonna 2019 Suomessa tehtiin 7183 tonsillektomiaa. Etälääketieteellisillä prosesseilla olisi mahdollista tehostaa näiden potilaiden hoitoa ja saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Potilasdatamme alkaa syyskuusta 2020 ja päättyy elokuuhun 2022. Datan ovat keränneet klinikan lääkärit. Tänä aikana tonsilliittipotilaat ohjattiin kolmelle eri hoitopolulle: poliklinikkakäynti, puhelimitse hoidettu etävastaanotto ja verkkopohjainen digihoitopolku. Digihoitopolulle ohjatut potilaat kävivät läpi digihoitopolun materiaalit läpi mobiililaitteella omalla ajallaan. Digihoitopolku sisältää oireisiin liittyvien kysymyksien lisäksi materiaalia mahdollisesta leikkauksesta ja siitä toipumisesta. Digihoitopolun vastausten perusteella lääkäri pystyy tekemään leikkauspäätöksen tapaamatta potilasta. Kustannuksia analysoimme neljällä tasolla: laskutettavat kustannukset kunnalle, realisoituneet kulut klinikalle, potilasmaksut sekä lääkärin potilaan hoitopolkuun käyttämä aika. Vähintään kolmasosa tonsilliittipotilaista soveltui etälääketieteeseen. Digihoitopolku oli merkittävästi edullisempi kaikissa neljässä mitatussa kategoriassa kuin puhelimitse hoidetut etävastaanotot. Digihoitopolku oli todennäköisesti edullisempi kuin poliklinikkamalli kolmessa mitatuista kategorioista. Lisäksi digihoitopolku vapauttaa klinikan resursseja tehokkaampaan käyttöön, mikä lisää kustannusvaikuttavuutta. Myös potilaan hoitoon käyttämä aika ja kustannukset vähenevät, kun klinikalle matkustaminen ei ole välttämätöntä. Tutkimus osoittaa, että merkittävä osa tonsilliittipotilaista soveltuu etälääketieteeseen. Merkittäviä kustannussäästöjä potilaan ja hoitavan organisaation kannalta voidaan saavuttaa oikein kohdennetuilla digihoitopoluilla. Tonsilliittipotilaat soveltuvat pre-operatiiviselle digihoitopolulle, jonka avulla leikkauspäätöksen tekeminen on mahdollista.

COVID-19 on SARS-CoV-2 (severe acute respiratory syndrome coronavirus 2) viruksen aiheuttama infektiosairaus, joka julistettiin maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 11. päivä maaliskuuta 2020 (1). Myös Suomessa niin kuin muualla pandemia alkoi levitä nopeasti, johtaen kuolemiin ja tuhansien ihmisten sairastumiseen. Pandemian vaikutukset tulivat nopeasti näkyviin myös terveydenhuollossa. Henkilökuntaa siirrettiin COVID-19 kohortteihin sekä suojavarusteet tulivat osaksi päivittäistä työasua. Hoitohenkilökuntakaan ei säästynyt COVID-19 tartunnoilta. Terveydenhuollossa työskentelevillä on todettu olevan suurempi riski COVID-19 tartuntaan kuin muulla väestöllä. Esimerkiksi HUS alueella muun väestön sairastavuus oli heinäkuussa 2020 0.3 % (53), ja HUS hoitohenkilökunnan sairastavuuden arvioidaan olevan 0.9 % (50). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan COVID-19 pandemian vaikutuksia hoitohenkilökunnan terveyteen ensimmäisen pandemia-aallon ajalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla suurempi riski saada vakavampi COVID-19 taudinkuva sekä oliko hoitohenkilökunnan suojavarusteiden käytöllä vaikutusta koronataudin oireiden määrään. Tutkimuksen aineisto koostuu kyselytutkimuksista, joihin vastasi yhteensä 866 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa HUS-alueelta. Tutkimusaineisto sisälsi yhden pohjakyselyn sekä kahden seurantakyselyn vastaukset. Seurantakyselyt koostuivat muuten samoista kysymyksistä kuin pohjakysely, mutta niissä ei kysytty enää osallistujien taustatietoja kuten perussairauksia. Ne sisältävät 150 kysymystä yleisterveydestä, suojavarusteiden käytöstä sekä työoloista. Tutkimuksen ajalta kaikilta, joilla oli koronatautiin viittaavia oireita, otettiin SARS-CoV-2 PCR-testi (polymerase chain reaction). Nämä tulokset, sekä vastaajilta otettujen vasta-ainetestien tulokset saatiin kyselytutkimusten ajalta tutkimusaineistoon. Pohjakysely lähetettiin osallistujille kesäkuussa 2020 ja vastauksia kerättiin 15.7.2020 saakka, nämä vastaukset koskevat ajanjaksoa 3/2020–6/2020. Kahden seurantakyselyn vastaukset osallistujilta on saatu ajanjaksolta 12.7.2020-28.2.2021. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla on suurempi riski saada vaikeampi taudinkuva kuin ei riskiryhmään kuuluvilla. Suojavarusteiden käytöllä tai käyttämättömyydellä todennäköisimmällä tartuntahetkellä ei todettu tässä tutkimusotannassa olevan yhteyttä oireiden määrään. Tulosten myötä voidaan pohtia pitäisikö riskiryhmään kuuluvaa hoitohenkilökuntaa suojata erityisillä keinoilla, esimerkiksi ohjata työtehtäviin, jossa sairastumisriski on pienempi. (268 sanaa)

Tausta: CP-vamma on sikiön tai pikkulapsen kehittyviin aivoihin tapahtuneen aivovaurion aiheuttama liikuntavamma. CP-vamma jaotellaan spastiseen, dyskineettiseen ja ataktiseen alatyyppiin. Anatomisen sijainnin perusteella CP-vamma jaotellaan edelleen kvadriplegiseen, diplegiseen ja hemiplegiseen muotoon. Lisäksi käytössä ovat määrittämätön ja muu CP-vamma. CP-vamma on yleensä diagnosoitu noin 1–2 vuoden iässä, mutta on mahdollista jo ennen 6 kuukauden ikää. Tanskassa mediaani-ikä diagnoosin asettamiselle on 11 kuukautta. Suomessa vastaava ikä on 1,5 vuotta, mutta eri alatyypeille tätä ikää ei ole selvitetty. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää HYKS:n lastenneurologialla diagnosoitujen CP-vammaisten lasten diagnoosi-iän mediaani. Tämä määritetään koko tutkimuspopulaatiolle sekä eri alatyypeille huomioiden myös sukupuolien väliset mahdolliset erot. Menetelmät: Aineistona käytettiin HYKS:n lastenneurologialla ajalla 1/2009–6/2018 alle 9-vuotiaana diagnosoituja potilaita. Tiedot diagnoosista ja sen ajankohdasta haettiin potilastietojärjestelmästä. Lopullinen tutkittavien määrä oli 213, joista poikia oli 122 ja tyttöjä 91. Spastisia kvadriplegisiä potilaita oli 7, spastisia diplegisiä 37, spastisia hemiplegisiä 139, dyskineettisiä 29 ja ataktisia 1. Tulokset: Mediaani-ikä diagnoosivaiheessa oli kaikille 17 kuukautta, pojille 16,5 kk ja tytöille 17 kk. Mediaani-iät alatyypeissä olivat kvadriplegialle 17, diplegialle 22, hemiplegialle 14, dyskineettiselle 19 ja ataktiselle 42 kuukautta. Alatyypillä yleisesti tarkasteltuna oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus diagnoosi-ikään, mutta sukupuolella ei. Pohdinta: Koko tutkimuspopulaation diagnoosi-iän mediaani oli hyvin yhtenäinen aiemmin tutkitun, koko Suomen kattavan diagnoosi-iän kanssa. Näiden perusteella diagnostiikka ei kuitenkaan ole Suomessa yhtä aikaista kuin Tanskassa. Aikainen diagnoosi on etu hoitointerventioiden aloituksen suhteen, mutta Suomen ja Tanskan eroja hoitointerventioissa ei kuitenkaan tämän perusteella voi arvioida. Tärkeää diagnostiikassa on myös diagnoosin pysyvyys myöhemmällä iällä.