Browsing by Title

Objective. Motives for childbearing are poorly understood, but it is well-renowned that fertility behavior runs in families. There is no agreement on mechanism of intergenerational fertility transmission. First in Finland, the aim of this study is to examine the relationship between the numbers of full and half-siblings (and maternal and paternal half-siblings) and fertility, and the association between half-siblings and timing of fertility. Since full and half-siblings differ in terms of relatedness and childhood backgrounds, it is possible to get better insights into mechanisms of fertility transmission, and better consider today’s heterogeneity in families. Methods. The current study utilized nationally representative registry data (FINNFAMILY). The sample (n = 35 063) consisted of women (49.1 %) and men in four birth cohorts (1955, 1960, 1965, 1970) which had completed fertility. Poisson regression analyses were used to examine relationships between the numbers of siblings (all siblings, full and half-siblings, maternal and paternal half-siblings) and children. Associations between half-siblings and fertility timing were examined by regressing the cumulative number of children over the participants’ reproductive age by the number of half-siblings. Results and discussion. The findings showed intergenerational fertility transmission in Finland. Half-siblings were differently associated with fertility between sexes. The number of half-siblings increased only women’s fertility, and women with half-siblings had higher completed fertility and earlier entry to parenthood. Maternal half-siblings were associated with women’s fertility, but not men’s. The findings support the idea of women as family kin keepers. Future research should further examine the role of sibling rivalry and mutual investments in fertility transmission.

Tutkimuksen tarkoitus: tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, sekä hammaslääkärin että potilaan kannaltaa, mikä vaikutus on potilaiden Internet-tiedonhaulla potilaan ja hammaslääkärin väliseen tiedonkulkuun ja suhteeseen. Materiaalit ja menetelmät: Hammaslääkärien kyselytutkimus toteutettiin lähettämälle 300 hammaslääkärille sähköpostitse sähköinen kyselylomake. Potilaiden kyselytutkimus toteutettiin viemällä 70 tulostettua kyselykaavakkeita kolmelle yksityiselle hammaslääkäriasemalle Suurhelsingin alueella. Vastausaikaa kummallekin kyselytutkimukselle annettiin noin 2 kuukautta. Kaikista osa-alueista saatava tieto käsiteltiin Excel-ohjelmistolla. Tulokset ja johtopäätökset: Potilasvastauksista tutkimuksessa käytettiin kaikki 65 kappaletta. Hammaslääkärien kyselytutkimuksessa vastausprosentti oli 29,7%. Johtopäätöksenä voidaan todeta että Internetin asema ja siihen suhtautuminen seuraa pitkälti tutkimustuloksia muissa länsimaissa. Vaikka potilaat hyödyntävät Internetiä tiedonlähteenä hammasongelmissaan, he kokevat toisaalta saavansa riittävästi luotettavaa tietoa hammaslääkäriltään. Internet ei siis ole korvaamassa hammaslääkärin asiantuntemusta, eikä siten ole uhkaamassa potilaan ja lääkärin välistä suhdetta. Ongelmaksi todettiin luotettavan tiedon löytäminen Internetistä. Hammaslääkärit, jotka kokivat potilaan Internet-tiedonhaut rasitteeksi, eivät luottaneet potilaan kykyyn löytää luotettavaa tietoa Internetistä. Toisaalta, hammaslääkärit ilmoittivat että he eivät tiedä mitä sivustoja heidän tulisi suositella potilailleen. Johtopäätöksenä voidaan siis todeta että hammaslääkäreiden valmiutta ohjata potilasta sopivien Internet-sivustojen äärelle tulisi parantaa.

Johdanto: Suun terveydenhuollon toimenpiteissä syntyy erilaisia bioaerosoleja. Aiempi tutkimus suun terveydenhuollon bioaerosolien leviämisestä tarkastelee aihetta enimmäkseen bakteerien näkökulmasta. Hammashoidon aerosolin on havaittu sisältävän paitsi potilaan suusta ja ylähengitysteistä tulleita bakteereita, myös vesijärjestelmän bakteereita. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää interventioiden merkitystä suun terveydenhuollon toimenpiteissä selvittäen tehoimun merkityksen mikrobikuorman vähentäjänä ja nykyisten interventiotoimien riittävyyttä. Menetelmät: Tutkimusmateriaalin keräys on toteutettu potilassimulaatiossa kahden viikon aikana hammastoimenpiteiden harjoitteluun tarkoitetulla fantom-harjoittelupäällä, joka oli aseteltu tuoliin kuten oikeakin potilas. Sylkenä toimi Phi-6-virusliuos ja syljeneritysnopeus vastasi normaalia leposyljeneritystä. Phi-6-virus on ihmiselle vaaraton palkokasvien bakteerien virus, joka on tieteessä käytetty virus mallintamaan ihmisille vaarallisia viruksia, ja rakenteellisesti hyvä myös mallintamaan SARS-CoV-2:ta. Lisäksi nukella oli hengitystä simuloiva virusaerosolia tuottava tekohengitys simuloimaan normaalin potilastilanteen ilmanvirtauksia toimenpidealueen lähellä. Ilmasta aerosolia kerättiin kahdella BioSampler- ja kahdella Andersen-keräimellä. Hiukkas- ja aerosolimäärää ilmasta mitattiin OPS- ja CPC-keräimellä. Lisäksi huoneeseen oli asetettu solumaljoja. Simuloidut hammastoimenpiteet olivat poraaminen, ultraäänipuhdistus, sekä kolmitoimiruiskun ilma- ja vesi+ilma -toiminnot. Lisäksi testasimme referenssiksi pelkkää nebulisaattoria. Tulokset: Tehoimun kanssa pystyttiin vähentämään aerosolikuormaa merkittävästi. Tehoimulla saatiin vähennettyä merkittävästi myös pelkällä nebulisaattorilla tuotettua virusaerosolia, mikä osoittaa tehoimun tärkeyttä. Eniten aerosolia hammastoimenpiteistä tuotti kolmitoimiruisku. Pohdinta: Tehoimun merkitys hammashoitohenkilöstön aerosolialtistuksen vähentämisessä on merkittävä. Tehoimua tulisikin käyttää oikeaoppisesti bioaerosolialtistuksen vähentämiseksi aerosolia tuottavissa toimenpiteissä.

Laadukas röntgenkuva helpottaa hammaslääkärin diagnoosin ja hoitosuunnitelman tekemistä. Laadukkaassa röntgenkuvassa halutut rakenteet ovat nähtävissä, kuvassa on mahdollisimman vähän vääristymää ja kuvan terävyys, tummuus sekä kontrasti ovat hyvät. Hammaslääkärin eniten käyttämä röntgentutkimusmenetelmä on intraoraaliröntgenkuvaus (io-röntgenkuvaus). Io-röntgenkuvia ovat periapikaali- (peap-), purusiiveke- (bw-) ja okklusaaliröntgenkuvat. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden ottamien peap- ja bw-röntgenkuvien kuvanlaatua. Lisäksi arvioitiin, kuinka usein röntgenkuvauksia uusittiin Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla (YO-klinikalla). Tutkimusaineisto koostui 109 peap-röntgenkuvasta ja 105 bw-röntgenkuvasta, jotka hammaslääketieteen opiskelijat olivat ottaneet YO-klinikalla kliinisessä hoitoharjoittelussa. Peap-röntgenkuvista 11 % ja bw-röntgenkuvista 10 % arvioitiin epädiagnostisiksi. Yleisimmät virheet peap-röntgenkuvissa olivat säteilykeilan väärä suuntaus ja hampaan tai sen periapikaalialueen jääminen kuvautuvan alueen ulkopuolelle. Bw-röntgenkuvissa eniten virheitä oli säteilykeilan suuntauksessa ja kuvautuvan alueen kattavuudessa. Peap-röntgenkuvista 10 % oli uusittu mutta bw-röntgenkuvista ei yksikään. Viidennen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat peap-röntgenkuvat olivat useammin diagnostisia kuin neljännen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat. Kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat bw-röntgenkuvat olivat useammin diagnostisia kuin neljännen tai viidennen vuosikurssin ottamat. Epädiagnostisiksi arvioitujen peap- ja bw-röntgenkuvien määrä ylitti kymmenkertaisesti STUKin asettaman ylärajan. Virheiden määrä sekä epädiagnostisten kuvien osuus röntgenkuvissa todennäköisesti vähenisi kuvareseptoripidikkeen ja säteilykeilansuuntausrenkaan oikealla käytöllä.

The prevalence of obesity is increasing worldwide, and it is associated with many diseases, such as type II diabetes and cardiovascular disease. Obesity and its co-morbidities are significant contributors to the global disease burden, and consequently, healthcare costs. Two interconnected disturbances in the white adipose tissue of a person with obesity that likely contribute significantly to the development of the metabolic complications are poorer mitochondrial function and chronic low-grade inflammation, whose connection to each other is poorly known. The aim of the project was to develop a cell model in which the expression of mitochondria-related genes has been reduced in human preadipocytes differentiated toward the mature white adipocyte lineage to mimic the effect of obesity. The model can be used in further studies in which the effects of reducing mitochondrial gene expression in cells, such as the inflammatory response, are investigated. RNA interference (RNAi) was used to reduce the expression of mitochondria-related genes. The method aimed at downregulating the expression of the mitochondrial genes by targeting to silence the protein that regulates the transcription of the genes encoding mitochondrial proteins in the nuclear genome (PPARGC1a). The performance of the RNAi method was evaluated by comparing RNAi cells and untreated controls from the same cell line. Based on the results, the RNAi cells had reduced expression of the targeted genes compared to the control cells, and the amounts of the proteins encoded by the silenced genes were reduced in the RNAi cells as well. Furthermore, by visually inspecting in microscopy, the RNAi treatment did not compromise the adipogenic differentiation, and both the RNAi and control cells differentiated equally well. In conclusion, the method can effectively decrease the expression of the targeted genes in differentiated human preadipocytes. The model is intended to be used in a continuation project to study the relationship between the reduced mitochondrial gene expression and inflammation. More detailed characteristics and functional parameters of the cell model still require further research.

Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä ja parantumaton tahdonalaisten liikehermojen rappeumasairaus. Sairaus johtaa vääjäämättä tahdonalaisten lihasten surkastumiseen sekä etenevään hengitysvajaukseen. Yleisin kuolinsyy sairaudessa onkin hengitysvajaus, jota liitännäisoireineen voidaan lievittää mekaanisella, kehon ulkopuolisella hengitystuella. Mekaanista hengitystukea voidaan tarjota joko kajoamattomasti esimerkiksi maskin kautta tai kajoavasti henkitorveen tehdyn avanteen kautta. Kajoavaan hengitystukeen liittyy kuitenkin eettisiä ongelmia, sillä se voi pidentää huomattavasti potilaan elinikää vaikuttamatta itse sairauden etenemiseen, mikä mahdollistaa sairauden pahenemisen jopa täydelliseen halvaustilaan. Kajoavan hengitystukihoidon yleisyys ALS-taudin hoitomuotona vaihtelee kansainvälisesti, ja tutkielman tarkoituksena on selvittää näihin valtioiden välisiin yleisyyseroihin johtavia syitä. Tutkielma suoritettiin kirjallisuuskatsauksena keräten aineistoa PubMed, Web of Science, Cochrane ja Duodecim -tietokannoista. Aineistoon sisällytettiin ALS-potilaiden hengitystukihoidon tehokkuutta käsitteleviä tutkimuksia, kliinisiä suosituksia, eettisiä ongelmia käsitteleviä kirjoituksia sekä kajoavan hengitystukihoidon alueellista yleisyyttä käsitteleviä kirjoituksia. Tuloksena kajoamattoman hengitystukihoidon vallitsevuus ALS-potilailla on Suomessa 5 %, Yhdysvalloissa 2,1–2,6 %, Italiassa 10–32 % sekä Japanissa 29,3–36,9 %. Vallitsevuuseroja selittäviä tutkimuksia löytyi niukasti. Yhdysvalloissa ja Japanissa toteutettujen kyselytutkimusten perusteella eroavaisuuksia on niin lääkäreiden ja potilaiden kuin omaistenkin suhtautumisessa kajoavaan hengitystukihoitoon. Japanissa kyselyyn vastanneet lääkärit ja omaiset suhtautuivat positiivisemmin kajoavaan hengitystukihoitoon kuin Yhdysvalloissa vastanneet. Lisäksi eettiset ongelmat, kulttuureiden erilaiset suhtautumiset näihin ongelmiin sekä erilaiset terveydenhuoltojärjestelmät voivat osaltaan selittää vallitsevuuseroja. Suomessa ei ole kansallista ALS-taudin hoitosuositusta, minkä lisäksi muuttuva lainsäädäntö tulee vaikuttamaan hoidon toteutukseen käytännössä. Päätöksenteon tueksi tarvitaan lisää tutkimuksia kajoavaa hengitystukea saavien ALS-potilaiden elämänlaadusta sekä hoidon tuomasta elinaikahyödystä kajoamattomaan hengitystukeen verrattuna.

Liver Kinase B1 (LKB1), also known as STK11, is a well-known tumor suppressor and a metabolic regulator, mutated in Peutz-Jeghers syndrome (PJS) and other sporadic cancers. LKB1 regulates several cellular functions: metabolism, polarity, cytoskeleton organization, differentiation, and proliferation by activating 14 AMPK-related downstream substrates. In a recent study, LKB1 was found to maintain intestinal homeostasis by repressing ATOH1 with the involvement of pyruvate dehydrogenase kinase 4 (PDK4). ATOH1 is a transcription factor and master regulator of secretory lineage in the intestine. It has been reported that ATOH1 is epigenetically regulated in inner hair cells and intestinal epithelium via Polycomb repressive complex 2 (PRC2). However, the repression mechanism of ATOH1 by LKB1 is currently unknown. This study aimed to determine the molecular mechanism of ATOH1 repression by LKB1. In this study, Ls174t, a human colorectal adenocarcinoma cell line, was used to investigate ATOH1 induction by LKB1 signaling from two angles: First, involvement of LKB1 downstream substrates was investigated using shRNA mediated knockdown screen. Interestingly, silencing of either MARK4 or SIK3 alone was found to induce ATOH1 and thus mimic silencing of LKB1 unlike other LKB1 substrates including AMPK kinases. A second angle explored possible epigenetic mechanism in ATOH1 repression pathway, using dichloroacetate (DCA, a PDK4 inhibitor) and GSK126 (a PRC2 inhibitor). DCA treatment resulted in no change on the global levels of histone modifications tested. In addition, GSK126 caused the downregulation of ATOH1 in both control and LKB1 depleted condition. Thus, this study concludes that LKB1 represses ATOH1 through MARK4 and SIK3 and that global changes in the histone modifications investigated are not involved in the mechanism.

Autophagy is an essential pathway that evolved to sustain cellular integrity by removing damaged and aged organelles. During this process, our cells sense, encapsulate and deliver defective cellular components to the lysosome for destruction. Over the past decade, many laboratories have demonstrated that damaged mitochondria can be selectively eliminated, during a process known as "mitophagy". Mitophagy senses, targets, and engulfs defective mitochondria for elimination via lysosomal hydrolysis. The identification of factors that promote or prevent mitophagy has high therapeutic relevance, particularly those that alter PINK1/Parkin-independent mitophagy. Recent research in the McWilliams lab uncovered a novel role for lipid metabolism in the regulation of PINK1/Parkin-independent mitophagy. Briefly, the team discovered that DGAT1-dependent lipid droplet (LD) biosynthesis occurred several hours upstream of mitochondrial clearance, with LDs accumulation upon iron chelation. LDs accumulate in a DGAT1-dependent fashion as mitochondria are eliminated. Pharmacological or genetic inhibition of DGAT1, restricts mitophagy levels in vitro and in vivo. However, the mechanism that linked defective lipid metabolism to reduced mitophagy remained mysterious. We hypothesized that defective lipid signalling may compromise lysosomal activity leading to reduced levels of mitophagy. Accordingly, my project examined the functional contribution of DGAT-dependent LD biogenesis to lysosomal homeostasis in the context of PINK1/Parkin-independent mitophagy. After first verifying the DGAT1-dependent nature of LD accumulation in human cells, I established assays to investigate lysosomal homeostasis in the context of iron chelation-induced mitophagy. Using a variety of labelling approaches, live cell imaging experiments revealed a significant displacement of endolysosomes upon DGAT1/2 inhibition, in addition to possible alterations in lysosomal dynamics. My data suggest that loss of DGAT1 activity impairs lysosomal homeostasis when iron levels are low. This likely explains the mitophagy impairments and might account for additional phenotypes of impaired cell viability upon DGAT1 inhibition. Changes in lysosomal acidity were inconclusive, indicating further timepoints may need to be analysed to detect transient impairments in hydrolysis. My results emphasize the importance of organelle crosstalk in mitophagy and the emerging role of LDs in cellular integrity. These data further highlight that targeting lipid metabolism may provide a means to sustain efficient mitochondrial turnover.

The objective of this project was to determine whether the new Ad3-hTERT-E1A based viruses armed with immunological genes are functional and have efficacy for further research aiming at clinical experiments. The hypothesis was that they would be oncolytically as potential as earlier studied Ad3-hTERT-E1A virus in vitro and in vivo. The encouraging results from previous studies had shown the potential of serotype 3 adenoviruses (Ad3). (1, 2) Unlike the more extensively researched Ad5 and Ad5/3 viruses, the Ad3 viruses open epithelial junctions while infecting cells and use other receptors to enter cells, which might enable them to spread more easily in tumours.(3) The new viruses were compared with the E1A first in vitro (progressive TCID50, MTS) and then in vivo in a SKOV3-luc intra peritoneal tumour animal experiment with SCID mice (immunodeficient). We found that the new viruses have the same oncolytic potential as the old E1A virus both in vitro and in vivo, which confirmed the basic hypothesis. This provides a starting point for further research on the immunologically armed Ad3 viruses.

Työ koostuu huolellisesti kerätyn tieteellisen aineiston pohjalta kirjoitetusta katsausartikkelista. Työn tarkoituksena on ollut kartoittaa tämänhetkisen syöpälääketestauksen menetelmiä ja niiden kehitysmahdollisuuksia sekä koota uusimpaan tieteelliseen tietoon perustuva katsausartikkeli, jonka sisältö on lukijalle informatiivistä ja loogisesti etenevää. Artikkelin pääpainona on ollut suun- ja kaulan alueen syöpien lääketestaus sekä humaaniperäinen syöpäsolujen kasvatusympäristö. Aluksi katsauksessa kartoitetaan tämän hetkisten syöpälääketutkimusten ongelmakohtia sekä tutkimusten kehittämisen tarvetta. Artikkelissa paneudutaan niihin mikrotason tekijöihin, jotka vaikuttavat in vivo -syöpäkudoksessa ja joiden puuttuminen vaikeuttaa uusien lääkeainekandidaattien tunnistamista syöpälääketutkimuksissa. Katsaus kuvaa menetelmiä, joilla in vitro -suun ja nielun alueen syöpien lääketutkimuksia voidaan kehittää paremmin mallintamaan eläviä kudoksia luotettavamman syöpäsolujen lääkehoitovasteen määrittämiseksi. Katsauksessa tutustutaan humaanikudosperäiseen syöpäsolujen kasvatusympäristöön, solun ulkoiseen matriksiin ja sitä vertaillaan nykyisin yleisesti käytössä oleviin matrikseihin ja muihin soluviljelutapoihin. Artikkelissa selvitetään humaaniperäisen matriksin onnistuneita käyttökohteita syöpälääketutkimuksissa sekä kuinka humaanikudosperäiset matriksit ovat osoittautuneet paremmin kuvaamaan syöpälääkkeiden todellista kliinisissä kokeissa todettua tehoa kuin tällä hetkellä käytössä olevat matriksit. Lopuksi on lyhyt pohdinta humaaniperäisten solunulkoisten matriksien tulevaisuudesta. Katsauksessa havaittiin humaanikudosperäisten solun ulkoisten matriksin toimivan luotettavimpana syöpäsolujen kasvatusympäristönä. Tulevaisuuden syöpälääketutkimuksessa olisi tärkeää löytää in vitro -olosuhteet, jotka parhaiten mallintaisivat myös syövän mikroympäristöä ja näin parantaisivat tulosten luotettavuutta. Katsaus voi tarjoita syöpätutkijalle keinoja syöpälääketutkimuksen kehittämiseksi.