Browsing by Title

Folkhälsovetenskap undervisas som en del av grundutbildningen vid alla medicinska utbildningsprogram i Finland. Den allmänna uppfattningen är att undervisning av folkhälsovetenskap inom medicinsk utbildning ofta ses som mindre attraktiv bland studerande, jämfört med andra ämnen som undervisas inom de medicinska utbildningsprogrammen. I Finland har det tidigare publicerats väldigt få artiklar som behandlar detta ämne. I denna kvalitativa studie intervjuades en erfaren studerande från varje medicinska utbildningsprogram kring deras uppfattning om undervisningen av folkhälsovetenskap. Sammanlagt hölls 5 intervjuer, intervjuerna var halvstrukturerade och räckte 30-60min. En av intervjuerna transkriberades. Dessutom analyserades studiehandböckerna för de respektive medicinska utbildningsprogrammen för att kartlägga undervisningen inom folkhälsovetenskap på ett nationellt plan. I studien stärks uppfattningen om den problematiska inställningen gentemot undervisning av folkhälsovetenskap bland medicine studerande. Folkhälsovetenskap ansågs av de intervjuade vara ett mycket viktigt område inom den medicinska grundutbildningen, dock så nämndes märkvärda brister i studiemotivationen bland studerande. Detta uppskattades av de intervjuade till stor del bero på brister i utbildningsmetoder, men även på de studerandes egna preferenser inom studierna. Nämnvärda kontradiktioner mellan intervjuerna uppfattades inte, utan riktningarna var i stora drag samma.

Sikiön sykekäyrä eli kardiotokografia (KTG) on yleisimmin käytetty sikiön tarkkailumenetelmä synnytyksen aikana. Sykekäyrän tulkinta on kuitenkin usein haasteellista, ja sykekäyrän spesifisyys sikiön asfyksian havaitsemisessa on todettu huonoksi, vaikka menetelmä onkin hyvin sensitiivinen. Tämä saattaa johtaa tarpeettomiin synnytystoimenpiteisiin kuten mikroverinäytteenottoihin, synnytyksen nopeuttamiseen imukupilla tai keisarileikkaukseen. Sikiön sykekäyrän saltatorinen muutos eli sykevaihtelun lisääntyminen on edelleen huonosti tunnettu. Tutkielma on osa laajempaa tutkimusta, jossa selvitetään vuonna 2011 Kätilöopiston sairaalassa synnyttäneiden (n=5015) avulla saltatorisen muutoksen merkitystä asfyksian diagnostiikassa. Tämän tutkielman aineistona oli 431 synnyttäjän otos, jota verrattiin kansallisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen synnytystilastoihin. Tutkimuksen perusteella otoksen Kätilöopiston synnyttäjät ovat useammin ensisynnyttäjiä ja imukuppiulosauttoon päädyttiin useammin. Epiduraalipuudutus oli otoksessani muuta maata yleisempi kivunlievitystapa, kun taas spinaalipuudutusta käytettiin harvemmin.

Hampaiden reikiintyminen eli karies on yleisin suun sairaus ja yksi merkittävimmistä kansanterveysongelmista Suomessa. Karies on hampaiden kovakudoksia vaurioittava infektiosairaus, jonka ilmaantuvuus ja laajuus riippuvat suun mikrobistosta, ravinnosta, hammaskudoksen ominaisuuksista, syljen määrästä sekä ajasta, jonka hampaan pinta on pitkäikäisen biofilmin peittämänä. Yleisimmin karieksen syntyyn yhdistetään happoja sietävät mutans- ja sobrinus-streptokokit yhdessä laktobasillien kanssa. Apikaaliparodontiitti on tulehdusreaktio hampaan juurenkärjen eli apexin ympärillä alveoliluun alueella. Terveessä tilanteessa hampaan pulpa sekä apikaalinen parodontium ovat steriilejä, mutta pulpan infektoituessa pitkälle edenneen karieksen, hammastrauman tai parodontiitin vuoksi syntyy puolustusreaktio, jolla pyritään rajaamaan hammasytimeen edennyt mikrobi-infektio juurikanavasysteemiin ja estämään sen leviäminen muualle elimistöön. Apikaalinen parodontiitti on käytännössä aina juurikanavaan päässeiden bakteereiden aiheuttama. Bakteerit ovat lähes poikkeuksetta peräisin suuontelosta. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tavoitteena on selvittää jo tehtyjen tutkimusten avulla karieksen ja apikaaliparodontiitin geneettisiä taustoja, ja mikä on perimän osuus kyseisten sairauksien riskitekijänä. Tutkielmassa käydään myös läpi myös karieksen ja apikaaliparodontiitn patogeneesi ja yleisimmät hoitokäytännöt. Tässä tutkielmassa esitettyjen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että perimällä on selvä osuus karieksen ja apikaaliparodontiitin riskitekijänä . Karieksen periytyvyyttä käsittelevissä tutkimuksissa perimän osuudeksi karieksen synnyssä on saatu jopa 30%, mutta yksittäistenkin tutkimusten perusteella voidaan siis sanoa, että geeneillä on vaikutusta sekä karieksen että apikaaliparodontiitin ilmaantuvuuteen. Lisätutkimuksia kuitenkin vaaditaan, sillä karieksen ja apikaaliparodontiitin etiologiset tekijät ovat monimuotoiset.

Arvion mukaan vuonna 2008 jopa joka kahdeksas kaikista Helsingin kaupungin suunterveydenhuollon vastaanottokäynneistä oli päivystysluonteisia. Tästä huolimatta päivystystilanteiden toimintamalleihin ei kuitenkaan ole omaa Käypä hoito -suositusta. Päivystystaitojen hallinta on hammaslääkärille erityisen tärkeätä, sillä päivystystilanteet ovat yleensä ennalta arvaamattomia ja vaativat kliinikolta nopeaa päätöksentekokykyä. Katsauksessa arvioin ja analysoin aiemman kirjallisuuden perusteella päivystyksellisissä tilanteissa yleisten kariologisten vammojen diagnostiikkaa ja hoitoa. Lähdeaineiston olen hakenut Pubmedista ja Google Scholarista hakusanoilla "dental emergency" ja "pain", lisäksi olen käyttänyt aineistona myös kariologian ja endodonttian oppikirjoja, luentoja ja tieteellisiä aikakausilehtiä. Katsauksen avainsanat ovat hammassärky ja karies. Katsaus tarkastelee karieksen esiintyvyyttä Suomessa ja hammassärkypäivystykseen hakeutumisen syitä sekä päivystyspotilaan tutkimista. Käsittelen myös karieksen etiologiaa, diagnostiikkaa ja syvän karieksen hoitoa vitaaleissa hampaissa. Jätän tässä työssä huomioitta muut tärkeät päivystyksellisesti tärkeät vaivat, kuten pulpiitin ja lohkeamien etiologian, diagnostiikan ja hoidon, ja keskityn erityisesti syvän karieksen hoitoon, joka on myöskin hyvin tärkeä päivystyksellinen vaiva. Pyrin antamaan yhteenvedon kariologisten ensiaputoimenpiteiden tuoreista hoitokäytännöistä ja niiden merkityksestä vitaaleissa hampaissa. Pohdinnassa arvioin löytämäni kirjallisuuden merkitystä ja analysoin sen vaikutusta kariologisten ensiaputoimenpiteiden parantamiseen. Yhteenvetona tämä katsaus tarjoaa kertausta ja mahdollisuuden syventää omaa osaamista vitaalien hampaiden kariologisten ongelmien diagnostiikkaan ja hoidon ymmärtämiseen ja kehittämiseen.

Sairastuvuus syöpätauteihin lisääntyy maailmassa jatkuvasti. Kolorektaalisyöpä eli paksu- ja peräsuolen syöpä on maailman kolmanneksi yleisin syöpä ja sen yksi voimakkaasti yleistymässä olevista syövistä. Sen esiintyvyys on vahvasti kytköksissä moderneihin länsimaisiin elintapoihin. Kolorektaalisyöpiä ja syöpiä ylipäätään on tavattu luokitella syövän levinneisyyden ja syöpäkasvaimen ominaisuuksien mukaisesti. Huomiota on kiinnitetty kasvaimen mutaatioprofiiliin ja histologisiin ominaisuuksiin. Viime aikoina on alettu enenevissä määrin kiinnittää huomiota myös kasvaimen mikroympäristön ja erityisesti sen immuunikontekstuurin merkitykseen. On kehitetty uusia ja lupaavia immuno-onkologisia syöpälääkkeitä, jotka valjastavat elimistön omat puolustussolut toimimaan syöpäsoluja vastaan. Immunoscore-luokittelu on menetelmä, jolla pisteytetään luokkiin 0-4 immuunipuolustuksen T- solujen tiheyttä syöpäkasvaimen alueella sen mukaan, kuinka paljon kasvaimesta löytyy CD3+- T-soluja ja sytotoksisia CD8+-T-soluja. Korkeampi Immunoscore-luokka merkitsee suurempaa T- solutiheyttä syöpäkasvaimen alueella. Tutkielmassani olen kartoittanut 236 suomalaiselta kolorektaalisyöpäpotilaalta kerätyistä näytteistä, miten Immunoscore-luokka assosioituu potilaan syövän kliiniseen ja molekyyligeneettiseen kuvaan. Korkeamman Immunoscore-luokan nähtiin olevan yhteydessä potilaan parempaan tautispesifiseen selviytymiseen, mutta toisaalta kun otettiin huomioon myös muut potilaan ennusteeseen vaikuttavat muuttujat, jäi yksin Immunoscore-luokan ennustevaikutus heikoksi. Immunoscore-luokka 4 ennusti tällöin lähes tilastollisesti merkitsevästi parempaa tautispesifistä selviytymistä. MSS-tyyppisten näytteiden yhteydessä nähtiin korkeamman Immunoscore-luokan olevan yhteydessä suurempaan mutaatiomäärään. Tulokset aikaisempien tutkimusten viitekehyksessä viittaavat siihen, että Immunoscore-luokitellulla voisi olla kliinistä annettavaa tuomaan tietoa kasvaimen immunologisista piirteistä, ainakin korkeimpien ja matalimpien Immunoscore-arvojen osalta. Lisää tutkimuksia kaivataan kartoittamaan, kuinka kasvainten immuunikontekstuuria voidaan luokitella niin, että pystyttäisiin seulomaan immuno-onkologisista lääkkeistä eniten hyötyviä potilaita.

Abstract Objectives of the study. Humans are adapted to recognize faces. Turning faces upside down causes an inversion effect that makes it much harder to recognize them. According to previous research, conflicting results have been obtained regarding which facial features are used the most in face recognition and short-term memory, and how turning the face upside down affects the use of features. It has also been unclear how turning the face upside down affects the use of these features. The aim of this thesis was to investigate, using a perceptual psychology experiment and a visual working memory task, whether different facial features are used to different extents in recognition and remembering and whether the facial features used differ in terms of whether the face is presented upright or upside down. Methods. The thesis used a new type of change detection test based on morphing. The material of the thesis consisted of ten students at the University of Helsinki. 40 neutral-looking faces from the Chicago Face Database served as face stimuli. Female and male face pairs were formed from the faces, whose facial features were morphed independently and randomly from 0–20% or 0–80% from the first identity to the second identity. The subject's task was to answer whether faces separated during the memory period, presented upright or upside down, were of the same or different identity. By comparing the number of morphs and the test subjects' answers with each other using a generalized linear model, weighting coefficients were obtained for each facial feature, which told how much the test subjects had used each feature in the test task. The weighting coefficients were normalized, after which they were subjected to a two-way analysis of variance of repeated measures, which was used to examine whether the use of features differed between the upright and upside down situations. In addition, possible differences in face recognition accuracy between upright and upside down situations were investigated using the discriminability index d'. Results and conclusions. According to the results, facial features differed in terms of how much they were used in the working memory task. However, the relative importance of different facial features was similar regardless of whether the face was presented upright or upside down. In line with previous findings, this study also found that the eyes are particularly significant in terms of face recognition and short-term memory. However, in the case of faces presented upside down, the identity recognition accuracy was weaker, which was reflected in a higher number of errors in the test task. In conclusion, turning faces upside down does not affect which facial features are stored in working memory. However, turning faces upside down weakens face recognition and short-term memory.

Hyaluronihapolla tehdyt kasvojen täyteainehoidot ovat yleistyneet maailmalla viime vuosina runsaasti ja niiden suosio on nähtävissä myös Pohjoismaissa. Toisin kuin naapurimaissamme, Suomen lainsäädäntö ei vaadi täyteainehoitojen tekijältä sairaanhoitajan tai hammaslääkärin/lääkärin koulutusta. Täyteaineet luokitellaan Euroopassa luokan III lääkinnällisiksi laitteiksi. Lainsäädäntö ei vaadi tämän luokan tuotteilta laadunvalvontaa eikä laki velvoita valmistajia toimittamaan tietoja laitteen turvallisuudesta tai tehokkuudesta. Kirjallisuudessa täyteainehoitojen vakavat komplikaatiot luokitellaan harvinaisiksi. Näissä tutkimuksissa täyteainehoitojen tekijöinä ovat olleet esteettisen lääketieteen asiantuntijalääkärit, joilla on ollut mahdollisuus ja tietotaito hoitaa ensiapua vaativia potilaita heti, jolloin myös viivästyneen hoidon seurauksena tapahtuvat komplikaatiot vähentyvät. Vakavia komplikaatioita ovat kudosnekroosi, sokeutuminen ja aivoinfarkti. Merkittäviä komplikaatioita ovat myös biofilmin indusoimat infektiot, jotka johtuvat tyypillisesti tekijöiden puuttuvasta terveydenhuoltoalankoulutuksesta sekä esteettisen lääketieteen osaamattomuudesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri komplikaatiotyyppejä, joita esiintyy suomalaisessa aineistossa ja pohtia komplikaatioiden hoitoa. Erilaisiin komplikaatiotyyppeihin tutustuttiin kirjallisuuden avulla ja sen pohjalta suunniteltiin tutkimuksen kyselylomake. Tutkimuskutsua jaettiin sosiaalisen median ryhmissä, jotka olivat suunnattu esteettisistä toimenpiteistä kiinnostuneille henkilöille. Tutkimuskutsu lähetettiin myös täyteainehoitoja tarjoavan yrityksen asiakasrekisterille, jossa oli 1102 vastaanottajaa. Aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella keväällä 2023. Vastauksia tuli yhteensä 100. Kyselyn perusteella ilmeni, että eniten täyteainehoitoja tekevillä henkilöillä ei ole terveydenhuoltoalankoulutusta. Tutkimukseen vastanneiden hoidossa eniten käytetty täyteainemerkki oli yksi suosituimmista Suomessa käytettävistä hyaluronihappopohjaisista valmisteista. Tuotteesta ei ole julkaistu lainkaan tieteellisiä julkaisuja eikä sen käyttöä ole hyväksytty esimerkiksi Yhdysvalloissa. Yleisin komplikaatiotyyppi oli injektioalueella alueella esiintyvät patit, joita esiintyi 60 %:lla vastaajista. Kyselyyn vastanneilla esiintyi myös vakavia komplikaatioita, kuten täyteaineen päätyminen verenkiertoon. Kasvojen täyteainehoitoja voidaan pitää korkean riskin toimenpiteenä. Täyteaineen päätyminen verenkiertoon voi johtaa pahimmillaan potilaan kuolemaan, mikäli ensiapua ei aloiteta riittävän ajoissa. Mahdollista on, että täyteainehoitojen lisääntyessä komplikaatiot tulevat lisääntymään, etenkin jos Suomen lainsäädäntöä ei tiukenneta.

Johdanto: Pahoinpitelyn aiheuttamat kasvomurtumat ovat yleistyneet länsimaissa. Alkoholi ja muut päihteet lisäävät näiden vammojen esiintyvyyttä. Tyypillisesti pahoinpitelyn uhrina on nuori mies, iältään 15-34-vuotias. Vamman aiheuttajana on useimmiten lyöminen nyrkillä ja iskun kohteena on tavallisimmin alaleuka. Humalajuomisella sekä päihteiden käytöllä on selvä yhteys vammautumiseen. Ajankohtana merkittävimpiä ovat kesäkuukaudet sekä viikonloput näiden vammojen esiintymiselle. Kasvomurtuman yhteydessä syntynyt oheisvamma, esimerkiksi aivovamma, voi olla hengenvaarallinen. Menetelmät: Aihetta lähestyttiin kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen metodina käytettiin tässä tutkielmassa kuvailevaa narratiivista yleiskatsauksen tyyliä. Tulokset: Alkoholi ja muut päihteet ovat riskitekijöitä kasvomurtumille erityisesti pahoinpitelytapauksissa, mutta päihteet altistavat myös muiden vammamekanismien seurauksena syntyville kasvomurtumille. Jopa 74 % pahoinpidellyistä kasvomurtumapotilaista on ollut alkoholin ja 38 % muiden päihteiden vaikutuksen alaisina. Ennaltaehkäisyn merkitys tulee esiin useissa tutkimuksissa ja tutkijat näkevät kasvovammojen olevan tietyiltä osin ehkäistävissä. Valistamisella voitaisiin vaikuttaa tähän merkittävästi yhteiskunnan taloutta kuormittavaan erikoissairaanhoitoon. Kiireisellä poliklinikalla voidaan lyhyellä kyselyllä kartoittaa potilaan alkoholin ja päihteiden käyttöä. Pohdinta ja johtopäätökset: Kasvojen murtuminen aiheuttaa usein merkittävää haittaa yksilölle ja päihteiden käyttö altistaa vammautumiselle. Päihteiden käyttöön voitaisiin tarvittaessa tehokkaasti puuttua vammautumisen yhteydessä. Ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunta on avainasemassa tunnistamassa päihteiden väärinkäyttöä ja käytön haitat tulisi ottaa esiin lyhyen haastattelun (mini-intervention) avulla kaikkien päihteitä yli riskirajojen käyttävien kasvomurtumapotilaiden kohdalla. Tarvittaisiin lisää seurantatutkimusten tuloksia päihteiden vaikutuksista kasvomurtumapotilaihin väkivaltatapauksissa.

Kaularangan radikulopatia -oireyhtymälle (CRS) tyypilliseen oirekuvaan kuuluu niskakipu sekä yläraajan dermatomeilla esiintyvät säteilyoireet kuten parestesia, säteilykipu, voimaheikkous ja refleksipuutokset. ACDF (Anterior Cervical Discectomy and Fusion) on CRS:n operatiivisista hoitomenetelmistä käytetyin. FACADE-tutkimus (Finnish trial on Practices of Anterior Cervical Decompression and Fusion) pyrkii selvittämään, onko leikkauspäivänä kotiutuvien ja osastolle toipumaan jäävien potilaiden välillä eroa toipumisnopeudessa. Tämän tutkielman ensimmäisenä osatavoitteena oli laatia FACADE-tutkimuksen valintarekisteri. Toisena osatavoitteena oli selvittää voimaheikkousoireen yleisyyttä ja laatua ACDF-leikkaukseen menevillä CRS-potilailla sekä leikkauksen vaikutusta voimaheikkousoireen ennusteeseen. Tutkimusotos koostui FACADE-tutkimuksen aikana HUS:n neurokirurgialla ACDF-menetelmällä leikatusta 710 potilaasta. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti potilastietojärjestelmästä. Leikkaushoidon vaikuttavuutta kuvaavat laatuparametrit Neck Disability Index (NDI) sekä niskan alueen ja yläraajan kivun osalta Visual Analogical Scale (VAS) kerättiin BCB-selkä-laatu-rekisteristä. Rinnakkaisryhmään kuuluvista potilaista 84,2%:lle löytyi syy FACADE-tutkimuksesta ulosjäämiseen. NDI-luku pieneni rinnakkaisryhmässä leikkauksen myötä 39,3%, VAS-niska pieneni 42,2% ja VAS-yläraaja 43,0%. Voimaheikkousoireen esiintyvyys aineistossamme oli 40,3%. Voimaheikkoudessa tapahtui paranemista keskimäärin 40,5%: lla potilaista. Voima parani keskimäärin 0,95 astetta manuaalisella lihastestauksella mitattuna. Voimaheikkouspotilaiden laatuparametreissä tapahtui leikkauksen myötä keskimäärin enemmän paranemista verrattuna FACADE:n rinnakkaisryhmän potilaisiin. Tietojen saatavuus potilastietojärjestelmästä ja BCB-selkä-laaturekisteristä osoittautui huonoksi. Vain neljäsosalla potilaista oli saatavilla pre- ja postoperatiivinen NDI, ja viidesosalla molemmat VAS-luvut. Voimaheikkouden pre- ja postoperatiivinen aste oli kirjattu potilastietojärjestelmään numeerisesti vain 5,8%:ssa tapauksista. Huono tietojen saatavuus ja tutkimuksen retrospektiivinen luonne huomioon ottaen tämän tutkielman tulokset ovat suuntaa antavia ja aihetta tulisi jatkossa tutkia prospektiivisin menetelmin luotettavampien tulosten saamiseksi. (222 sanaa)