Browsing by discipline "Kvinnosjukdomar och förlossningar"

Anemia koskettaa maailmanlaajuisesti jopa neljäsosaa väestöstä. Raskaana olevat naiset ovat erityisessä riskiryhmässä. Raudanpuutteen on arveltu liittyvän jopa 90 % raskausajan anemioista. Raudanpuuteanemialla on todettu yhteys äitien ja lasten kuolleisuuteen, vastasyntyneen matalampaan syntymäpainoon, ennenaikaiseen synnytykseen sekä suurentuneeseen riskiin leikkaukselliselle synnytykselle, lisäksi raskaudenaikainen anemia saattaa lisätä riskiä lapsen anemialle vuoden ikään saakka. Raskaudenaikaista raudanpuuteanemiaa on jo pitkään hoidettu suun kautta otettavalla rautalisällä. Suun kautta otettava valmiste aiheuttaa osalle käyttäjistä merkittäviä sivuvaikutuksia eivätkä kaikki myöskään saa suun kautta otettavalla raudalla riittävää hoitovastetta. Uudet suonensisäiset rautavalmisteet on todettu turvallisiksi ja tehokkaiksi ja niihin liittyy vähemmän sivuvaikutuksia kuin suun kautta annosteltavaan rautaan. Aineistomme käsitti 146 HYKS Naistenklinikan synnyttäjää, jotka olivat vuosina 2012 - 2017 saaneet suonensisäistä rautahoitoa ferrikarboksimaltoosilla (Ferinject®). Tarkoituksena oli kuvata aineiston synnyttäjät, raskaudet ja vastasyntyneet sekä selvittää Ferinjectin® mahdollisia sivuvaikutuksia ja vaikutusta laboratorioarvoihin. Totesimme, että Ferinject® oli turvallinen valmiste eikä siihen liittynyt aineistossamme merkittäviä sivuvaikutuksia. Ferinject®-lääkkeen tehoa laboratorioarvoihin, kuten hemoglobiiniin, oli tässä aineistossa haastava arvioida, sillä kontrolliarvot oli otettu laajalla aikavälillä ja osalta tutkittavista ne puuttuivat kokonaan. Aineistossamme oli enemmän anemian riskitekijöitä kuin väestössä keskimäärin. Riskitekijöitä olivat esimerkiksi, että äiti oli uudelleensynnyttäjä tai että kyseessä oli monisikiöraskaus. Lisäksi keisarileikkauksia, ennenaikaisuutta ja istukan kiinnittymishäiriöitä tavattiin väestön keskimääräistä tasoa enemmän. Lasten myöhempää vointia ei tutkimuksemme puitteissa tulla seuraamaan.

Kardiotokografia on tavallisin menetelmä synnytyksen aikaisessa sikiön voinnin tarkkailussa. Se on herkkä mutta epätarkka tutkimusmenetelmä, joka antaa paljon vääriä positiivisia tuloksia, jolloin synnyttäjän ja sikiön riski altistua turhille toimenpiteille ja niiden komplikaatioille kasvaa. Laajemman tutkimuksen, jonka osa oma tutkimukseni on, tarkoituksena on selvittää KTG- rekisteröinnissä havaittavan saltatorisen eli korostuneen vaihtelun merkitystä. Tutkimuksesta saatavien tietojen perusteella voitaisiin paremmin kohdistaa toimenpiteitä oikeille synnyttäjille. Tutkimuspotilaat ovat vuosien 2011-2012 aikana Kätilöopiston sairaalassa synnyttäneitä, joiden tiedot on kerätty retrospektiivisesti sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Omassa tutkimuksessani vertailin keräämäni 860 synnyttäjän aineiston tietoja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koko Suomen synnyttäjiä koskevaan tilastoon. Lisäksi vertasin, kuinka hyvin aineistoni synnyttäjät edustavat keskimääräistä Kätilöopiston sairaalan synnyttäjää ja kuinka aineistoni ensisynnyttäjät eroavat uudelleensynnyttäjistä. Tutkimukseni perusteella Kätilöopiston sairaalassa on enemmän ensisynnyttäjiä ja kivunlievityksenä käytetään muuta maata enemmän epiduraalipuudutusta. Uudelleen synnyttäneisyys vähentää kivunlievityksen tarvetta ja lyhentää synnytyksen kestoa. Lisäksi se vähentää synnytyksen käynnistämisen tarvetta ja toimenpidesynnytyksen vaaraa.

Munasarjojen normaaliin toimintaan liittyy tulehduksellinen reaktio. Koeputkihedelmöitykseen liittyvässä hormonistimulaatiossa munasarjat voivat joskus reagoida liiankin voimakkaasti, jolloin hoitoa komplisoi munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä (ovarian hyperstimulation syndrome, OHSS). Siinä tulehduksellinen reaktio on voimakas ja laajenee myös munasarjojen ulkopuolelle. OHSS on yleisin koeputkihedelmöityshoitoon liittyvistä vakavista komplikaatioista. Työn tavoitteena on tutkia tulehdusmerkkiaineita, erityisesti C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja pentraksiini-3:a (PTX-3) komplisoitumattoman koeputkihedelmöityshoidon aikana. Toisena tavoitteena on selvittää, voisiko PTX-3:n avulla ennakoida OHSS:aa. Prospektiivisen seurantatutkimuksen potilasaineiston sisälsi kaksi kohorttia: 1) OHSS-riskissä olevat potilaat, joiden koeputkihedelmöityshoito oli komplisoitumaton (n=27) ja 2) varhaiseen munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymään sairastuneet potilaat (n=30). Pentraksiini-3-, CRP- ja valkosolukonsentraatiot nousivat komplisoitumattoman hoidon aikana merkittävästi verrattuna lähtötasoon (P<0.05). OHSS-potilailla nämä tulehdusmerkkiaineet olivat merkittävästi korkeammalla tasolla kaksi päivää munasolujen keräämisen jälkeen kuin komplisoitumattomassa hoidossa. Seerumin tai follikkelinesteen Pentraksiin-3-konsentraatiota voi mahdollisesti hyödyntää OHSS-riskin arvioinnissa.