Browsing by Title

Suomessa alle 18-vuotiaiden hammashoito on maksutonta sisältäen oikomishoidon. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut kiireettömän hoidon perusteet, jotka kattavat myös oikomishoidon. Tällä pyritään varmistamaan, että lapsilla, joilla on samankaltainen purentavirhe, on myös yhdenvertainen hoitoonpääsy. Helsingin kaupungin suun terveydenhuollossa alle kouluikäisten hampaat tarkastaa hammashoitaja lasten ollessa 1-, 3- ja 5-vuotiaita. Suuhygienisti tekee suun määräaikaistarkastukset 1- ja 5- luokkalaisille sekä 17-vuotiaille. Hammaslääkäri tekee tutkimuksen lapsen ollessa 3- ja 8-luokalla. Perushoidossa potilaat esiseulotaan oikomishoidon seulontaan, jossa oikoja määrittää hoidontarpeen. Kunnalliseen oikomishoitoon seulotaan vaikeat purentavirheet, joista aiheutuisi merkittävää haittaa. Purentavirheen vakavuus ja hoidon vaativuus vaikuttavat oikomishoidon kestoon. Peruuttamattomat poisjäännit vastaanottoajoilta vaikuttavat oikomishoidon kestoon sekä hoitotuloksen saavuttamiseen. Useiden sosioekonomisten tekijöiden on osoitettu vaikuttavan peruuttamattomien poisjääntien määrään. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia hoitopolkuja Helsingin kaupungin järjestämässä oikomishoidossa syntyy tarkastelemalla oikomishoitojen kestoa sekä käytettyjä oikomiskojeita. Lisäksi selvitettiin myös peruuttamattomien poisjääntien määrää sekä niiden vaikutusta oikomishoidon kulkuun. Tutkimusaineistona oli 100 satunnaisesti valittua vuonna 2002 syntynyttä Helsingin kaupungin oikomishoidossa ollutta potilasta. Aineisto kerättiin Lifecare-tietojärjestelmästä. Aineiston keruuaikana huhtikuussa 2019 oli 79 potilaan hoito saatu valmiiksi. Näiden potilaiden keskimääräinen oikomishoidon kesto oli 169,0 viikkoa, hoidon kestossa oli suurta vaihtelua. Peruuttamattomia poisjääntejä oli 46 %:lla tutkituista. Peruuttamattomien poisjääntien määrällä oli yhteys hoitodon pituuteen. Peruuttamattomien poisjääntien määrä ennen hoidon aloitusta korreloi hoidon aikaisten peruuttamattomien poisjääntien määrän kanssa.

Purpose Childhood maltreatment is a significant risk factor for the development of mental disorders. Previous studies have shown that maltreatment is associated to generalized anxiety disorder (GAD), which impairs work capacity and social functioning, thus causing costs for the individual and society. However, the research concerning the effects of different kind of maltreatment experiences on and the pathways to GAD is scarce. Among the factors that predispose individual to anxiety disorders is a low sense of control, which also has been associated to childhood maltreatment. To date, sense of control has not been examined as a possible mediator or moderator of the relationship between maltreatment and GAD. This study aimed to examine the relationships of childhood physical and emotional maltreatment, the frequency, amount and perpetrator of maltreatment, and sense of control with GAD in adulthood. Additionally, the aim was to test sense of control as a possible mediator or moderator. Methods The data was derived from a large (n=5856) Midlife Development in the United States (MIDUS) -study. Childhood physical and emotional maltreatment was measured with Conflict Tactics Scales, the symptoms of GAD was measured with the World Health Organization’s (WHO) Composite International Diagnostic Interview Short-Form (CIDI-SF), and sense of control was measured with a questionnaire composing of two scales, personal mastery and perceived constrains. Questionnaires and telephone interviews were used for data collection. Data analyses were conducted by logistic and linear regression analysis and analysis of covariance. Mediation effects were tested by using bootstrapping method. Results and conclusions The amount, type and frequency of child maltreatment were associated with the symptoms of GAD in adulthood. The risk formed by different kind of experiences of child maltreatment was associated with the sex of the respondent and whether the perpetrator was a sibling or a parent. Further, sense of control mediated the effect from child maltreatment to GAD. The results highlight the importance of early detection and intervention of maltreatment and enhancing sense of control in order to prevent GAD.

Objectives. Depression is one of the most significant public health problems worldwide. In many ways depression affects not only the well-being and capacity of an individual, but also the environment and interpersonal relationships of the depressed individual, as well as the society as a whole at population level. This study examined whether childhood problem behaviours (internalizing and externalizing symptoms) are associated with later depressive symptoms, and whether an emotionally warm and supportive family environment or socio-economic status of the family at childhood explains the association between problem behaviour and depressive symptoms. As depression and depressive symptoms differ between women and men, current study also examined gender differences in the associations. Methods. The study data was from the longitudinal Cardiovascular Risk in Young Finns Study (YFS), which began in 1980 when the participants were 3–18 years of age. The sample size included in this study was 1331 men and women. Childhood problem behaviours (internalizing and externalizing symptoms) and child-rearing attitudes (parents' experience of emotional significance of their child and tolerance towards their child) were assessed from self-evaluation forms completed by parents in 1983. Depressive symptoms were assessed with a modified Beck's Depression Inventory (mBDI) conducted in 1992 and 1997. Associations between childhood problem behaviour and parents' child-rearing attitudes, and later depressive symptoms, were examined using linear and multinomial logistic regression analyses. The age and childhood socio-economic status of the participants were controlled in the analyses. Results and conclusions. Results showed that childhood internalizing and externalizing symptoms were associated with depressive symptoms in both men and women nine years later, and in women fourteen years later. In addition, mother's experience of the emotional significance of their child was associated with depressive symptoms in men nine years later. Furthermore, the mother's experience of tolerance towards their child was associated with changes in depressive symptoms in women. The socio-economic status of the childhood family was not found to have any direct impact on subsequent depressive symptoms. The study confirmed earlier research findings on the connection between childhood problem behaviour and subsequent mental health. As childhood problem behaviour has long-lasting effects on the individual's life, interventions aimed at families with children should be developed in the direction of early identification of problems, and providing families with more help in dealing with the behavioural and emotional problems of children.

Objectives Previous research on the association between childhood family environment and paranormal thinking have focused on single factors such as parenting style or traumatic experiences. The topic has been investigated only in retrospective crosssectional studies with comparatively small or biased samples, while longitudinal studies with a follow-up from childhood to adulthood have been lacking. This study aimed to investigate whether prospectively assessed normative (ordinary-life) differences in emotional family atmosphere or stressful life events in childhood predict the development of paranormal thinking in adulthood. Methods The participants (n = 1295-2586) came from the Young Finns Study that is a Finnish population-based prospective follow-up study. Emotional family atmosphere and stressful life events in childhood were assessed with parent-filled questionnaires in 1980 (when the participants were 3-18-years old). The assessment of emotional family atmosphere included parents’ child-rearing attitudes, mental disorders, life satisfaction, and alcohol intoxication. Stressful life events, in turn, included house moves, school changes, parental separation, parental death or hospitalization, hospitalization of the child, and child’s absence from school. Paranormal thinking in adulthood was assessed with The Spiritual Acceptance questionnaire in 1997, 2001 and 2012 (when the participants were 20-50 years old). The associations of emotional family atmosphere and stressful life events with paranormal thinking in adulthood were examined using linear regression analyses adjusted for age, sex, and socioeconomic factors (parents’ annual income and educational level in childhood, and participants’ annual income and educational level in adulthood). Results and conclusions The main finding was that emotional family atmosphere or stressful life events in childhood were not crucial factors predicting the development of paranormal thinking in adulthood. Emotional family atmosphere in childhood had a statistically significant association with paranormal thinking in some analyses, but the effect size was very small (emotional atmosphere explained at most 0.3 % of variation in paranormal thinking) and the association did not sustain in all analyses. In conclusion, the results from this population-based longitudinal study suggest that the association of family environment in childhood with paranormal thinking may not be as strong as implied by previous retrospective cross-sectional studies. The current results do not support the idea that individuals grown up in emotionally adverse or stressful family environments would have a strongly elevated likelihood of developing paranormal thinking.

Objectives: Socioeconomic status (SES) in childhood has been found to be in association with later mental disorders however, there has been less study into effects of durance and especially timing of socioeconomic status. Identifying risks related to timing of and cumulative SES can help target resources in preventative manner to those who need it the most. The objective of this study is to examine the relationship between timing and cumulative SES in childhood and later mental health problems. Methods: Data of this study is part of Millenium Cohort Study collected in United Kingdom. Sample in this study was N=7226. Parents income when the cohort members were 9 months, 3, 5, and 7 years old was used as an indicator of socioeconomic position and later problems with mental health were assessed with Kesslers K6 and Strengths and Difficulties Questionnaire when the participants were 17 years old. Association between childhood socioeconomic position and later mental health problems was examined with logistic regression analysis. Results: Socioeconomic status during childhood in general was associated with mental health problems at the age of 17. The odds ratios had a downward trend; as the income level rose in both analysis of incomes separately at different ages as well as when looking at the cumulative income. In the former, especially in the lowest and second lowest income quantile there was a higher risk for later mental health problems compared to the highest income quantile. There was no difference in risks associated with income quantiles between different age stages, however some trends were observed. Cumulative socioeconomic status was mainly more strongly associated with risk of later mental health problems compared to risks when examining income at single stage. Conclusions. In this longitudinal study SES during childhood did not explain the magnitude of risk for mental health problems at the age of 17, but rather being a part of the lowest income quantiles was relevant despite the timing. In comparison the durance of SES was a better predictor of problems with mental health compared to SES at separate age stages. The risks associated with income levels were mostly bigger in earlier ages, but the confidence intervals for the odds ratios were large and the inter-rater reliability between the outcome measures was poor. In future studies these observations should be noted in the design of the study.

Tämän syventävän tutkimuksen tavoitteena on selvittää lapsuuden suunterveyden vaikutuksia aikuisiän tulehdukseen. Tutkielma on osa pitkäaikaista LASERI-tutkimusta, joka käynnistettiin alun perin vuonna 1980 päätavoitteena selvittää lapsuuden elintapojen ja perimän vaikutusta sydän- ja verisuonitautien syntyyn. Kyseessä on seurantatutkimus, eli vuonna 1980 tutkittujen henkilöiden lapsuuden suunterveyttä on verrattu samojen henkilöiden aikuisiän tulehdukseen vuonna 2007 (N=493), jolloin tutkittavien elimistön tulehdusarvoja on arvioitu inflammaatioon liittyvien markkereiden avulla. Aineiston analysoimiseen käytetään tilastollisia menetelmiä. Käytettyjä menetelmiä ovat varianssianalyysi (t-testi), korrelaatioanalyysi, faktorianalyysi ja monimuuttuja-analyysi (logistinen regressiomalli). Tulosten perusteella ei yhteyksiä lapsuuden hammasmuuttujien ja aikuisiän inflammaatiomarkkereiden välillä juurikaan löytynyt, kun aineistoa analysoitiin monimuuttujamenetelmällä (logistinen regressioanalyysi), jossa otettiin hammasmuuttujien lisäksi huomioon iän ja sukupuolen vaikutus tulehdusarvoihin. Vastaavaa tutkimusta lapsuuden suunterveyden ja aikuisiän tulehduksesta ei ole aikaisemmin toteutettu. Tulokset ovat merkityksellisiä, sillä niiden perusteella lapsuuden suunterveys ei määrittäisi aikuisiän tulehdusta ja terveydentilaa.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö (Developmental Language Disorder, DLD) on yleisin kehityksellinen häiriö esikouluikäisten lasten keskuudessa. Se on laaja-alaisesti henkilön toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen vaikuttava ongelma, joka useiden seurantatutkimusten mukaan aiheuttaa ongelmia koulutuksessa, työllistymisessä sekä mielenterveydessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä. Suomessa ei ole käytettävissä kattavaa tietoa siitä, miten lapsuudessa DLD-diagnoosin saaneet henkilöt pärjäävät aikuisuudessa. Tämä tutkimus kuvaa Suomessa kielihäiriödiagnoosin saaneiden lasten kielellistä oirekuvaa ja häiriöön liittyviä rinnakkaisoireita sekä niiden yhteyttä koettuun elämänlaatuun ja koulutuspolkuun varhaisaikuisuudessa. Tutkimus on osa laajempaa pitkittäistutkimusta, jossa tarkastellaan kehityksellisen kielihäiriön oirekuvaa lapsuudessa ja diagnoosin sekä oirekuvan pitkittäisvaikutuksia varhaisnuoruudessa. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin monimenetelmäisenä tutkimuksena. Tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä kvalitatiivista ja kvantitatiivista, empiiristä korrelatiivista ja retrospektiivistä tutkimusotetta. Tutkimusaineisto koostui aiemmin kerätystä arkistoaineistosta sekä tutkittavien vastauksista 15D- ja SLI-kyselyihin vuonna 2015. Tutkimukseen valikoitui poissulkukriteerien tai puuttuneiden potilas-/diagnoositietojen jälkeen 209 tutkittavaa. Tutkittavat olivat saaneet kohdevuosina 1998 tai 1999 (5-vuotiaana) SLI-diagnoosin F80.1 ja/tai F80.2 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastensairaalassa, Lastenlinnassa, joko polikliinisesti ja/tai osastolla. Tutkimusaineistosta tarkasteltiin tunnuslukujen avulla tutkittavien oireprofiileja, niiden keskinäisiä yhteyksiä ja yhteyksiä koettuun elämänlaatuun ja toteutuneeseen koulutuspolkuun. Tulokset ja johtopäätökset. Yleisimmät kielellis-kognitiiviset oireet olivat kielellisen prosessoinnin sekä puhemotoriikan oireet. Tarkkaavuuden ja ylivilkkauden pulmat sekä emotionaaliset oireet olivat rinnakkaisoireista yleisimmät, motoriikan kehityshäiriön (F82) ollessa yleisin rinnakkaisdiagnoosi. Kaikista tutkittavista enemmistöllä oli ainakin yksi rinnakkaisoire. Kielellis-kognitiivisia oireita oli yleisimmin kahdesta tai kolmesta oireluokasta ja rinnakkaisoireita yhdestä tai kahdesta oireluokasta. Kielellis-kognitiivisista oireista puhemotoriikan oireita oli enemmän diagnoosiryhmässä F80.1, mutta muita kielellis-kognitiivisia oireita oli enemmän diagnoosiryhmässä F80.2. Oireluokittain kaikkia rinnakkaisoireita esiintyi enemmän diagnoosiryhmässä F80.2 kuin diagnoosiryhmässä F80.1. Tytöillä oli oireluokkatasolla enemmän kielellis-kognitiivisia oireita puhemotoriikan oireita lukuun ottamatta ja pojilla enemmän rinnakkaisoireita emotionaalisia oireita lukuunottamatta. Tutkittavat jaoteltiin Leppäsen (2011) pro gradu – tutkielman mukaisesti kahteen ja neljään ryhmään, joista tässä tutkimuksessa tutkittavia päädyttiin tarkastelemaan neljän ryhmän jaottelun mukaisesti, koska kahden ryhmän jaottelu muistutti jo olemassa olevaa diagnoosijaottelua. Neljän ryhmän jaottelussa oireprofiilien 15D-elämänlaatumittarin vastausten keskiarvojen väliltä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja ainoastaan kolmessa ulottuvuudessa. SLI-kyselyn koulupolkua koskevissa kysymyksissä laaja-alaisempi oirekuva näkyi peruskoulussa suositelluissa kouluratkaisuissa ja toteutuneissa tukimuodoissa. Kolmannen asteen opiskelijoiden määrä oli suurin oirekuvaltaan lievimmässä oireprofiilissa A, mutta laaja-alaisempi oirekuva oireprofiilissa D ei näkynyt alhaisemmassa opiskelijoiden määrässä ja toisaalta oirekuvaltaan lievemmässä oireprofiilissa B opiskelijoita oli kaikista oireprofiileista vähiten. SLI-kyselyn terveyttä ja hyvinvointia koskevissa kysymyksissä lievempi oirekuva ei näyttäytynyt parempana terveyden kokemuksena. Tämä tutkimus vahvisti edellisten tutkimusten tuloksia ja näkemystä siitä, että kehityksellinen kielihäiriö ei ole oirekuvaltaan vain kieleen rajoittuva. Kielihäiriöön liittyy rinnakkaisoireita, jotka osaltaan voivat vaikuttaa häiriön ennusteeseen. Näyttää kuitenkin siltä, että kielelliset oireet ovat merkittävimmät ennusteeseen vaikuttavat oireet ja ovat yhteydessä heikompaan koulutusasteeseen. Oirekuvan laaja-alaisuus diagnoosihetkellä ei näyttäisi olevan yhteydessä heikompaan ennusteeseen, vaan rinnakkaisoireet vaikuttaisivat olevan ajan myötä helpottavia ja väistyviä

Objectives. Substance use disorders (SUD) cause significant personal and social harm worldwide. They have been found to be fairly hereditable but different personal and environmental factors influence the development of SUD. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder has been recognized as a risk for SUD in previous studies. ADHD is one of the most common childhood developmental disorders and it causes significant problems of attention and activity. ADHD is most common in childhood but for some the symptoms continue to cause harm in adolescence and adulthood. Childhood ADHD is known to increase the risk of developing SUD particularly in adolescence and it especially increases the risk of abusing illegal drugs. Adult ADHD has also been found to increase the risk of simultaneous SUD. In many longitudinal studies ADHD symptoms have been assessed in school aged children and the studies have failed to follow the participants past adolescence. This study used ADHD symptoms assessed before school age to predict SUD in about 25-year-old participants and ADHD symptoms assessed in adulthood to predict simultaneous SUD. In addition, gender and the specific role of inattention and hyperactivity symptoms in risk of developing SUD were considered. Method. Participants of the current study were part of Arvo Ylppö Longitudinal Study (AYLS) which collected data from prenatal and early childhood development to assess the influence of different factors in health in adulthood. Two samples were used in this study, the sample used to assess childhood ADHD symptoms in development of SUD consisted of 433 participants and the sample used to assess adult ADHD symptoms in predicting SUD consisted of 706 participants. Childhood ADHD symptoms were measured at the age of 56 months by parent-assessment, data of adult ADHD symptoms was collected by self-assessment and SUD was assessed by structured interview. ADHD symptoms were considered as a continuous variable that represented the number of symptoms. The relationship of ADHD symptoms and SUD was assessed using logistic regression. Results and conclusions. Childhood or adulthood ADHD symptoms did not predict SUD. Inattention and hyperactivity symptoms assessed separately did not increase the risk of SUD. It is possible that ADHD is a significant risk factor in development of SUD mainly for individuals who experience considerable harm due to their symptoms, while the number of symptoms does not increase the risk by itself.

Tavoitteet: Kuvata lapsuusiän kiinteästä syöpäkasvaimesta selvinneiden potilaiden saama hoito ja hoidon jälkeen ilmenneet haitat. Testata aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettujen hoitojen ja haittojen välisten yhteyksien toimivuutta uudempia syöpähoito-ohjelmia läpikäyneillä potilailla. Menetelmät: Retrospektiivisesti kerättiin potilaskertomuksista tiedot annetuista syöpähoidoista ja hoidon jälkeen ilmenneistä haitoista vuosina 1995-2005 syntyneiltä potilailta, jotka olivat saaneet HYKS Lastenklinikalla solusalpaajia tai sädehoitoa kiinteään syöpäkasvaimeen. Tulokset: Aineistoon kertyi potilaita 110 ja heidän keskimääräinen seuranta-aika oli noin 8 vuotta. Osalla potilaista ei ilmennyt haittoja pitkässäkään seurannassa, mutta toisilla haittoja ilmeni runsaasti jo varhain hoitojen jälkeen. Sisplatiinin käyttö altisti kuulohaitoille. Alkyloivien aineiden suuri kumulatiivinen annos altisti hedelmällisyyshaitoille. Sädehoitoa saaneilla potilailla ilmeni enemmän vakavia haittoja. Päätelmät: Hoitojen ja haittojen väliset yhteydet, jotka on osoitettu vanhempia syöpähoito-ohjelmia läpikäyneillä potilailla, toteutuvat ainakin osittain tuoreempia syöpähoito-ohjelmia läpikäyneillä potilailla alle 10 vuoden seurannassa.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää lapsuusiässä alkavan eli juveniilin spondylartriitin (JSpA) ominaisuuksia 16–20 vuotiailla potilailla. Tutkimustieto muodostettiin HYKS:n reumatologian siirtymävaiheen poliklinikalla 1.1.2015–31.3.2016 hoidossa olleiden lasten selkärankareuma (JAS) -diagnoosin saaneiden seitsemäntoista potilaan (n=17) sairaskertomusmerkinnöistä retrospektiivisesti. Potilaista 70,6 % oli miespuolisia. HLA- B27 genotyyppi todettiin 94,5 %:lla. Ensioireet alkoivat keskimäärin 11,6-vuotiaana. JSpA-diagnoosi asetettiin keskimäärin 13,8-vuotiaana. 88,2 %:lla selkää magneettikuvattiin, ja heistä kaikilla todettiin selkärangan tulehdusmuutoksia. Selkärangan ulkopuoliset niveloireet (70,6 %:lla) ja jänteiden tulehdukset (35,3%:lla) esiintyivät pääosin alaraajoissa. 23,5 %:lla tautikuva tulkittiin infektion laukaisemaksi reaktiiviseksi artriitiksi (ReA), jolloin oireet poikkesivat muista tapauksista käsittäen myös yläraajan niveltulehduksia (r=1,000, p=0,000) ja tulehdusoireilua useammassa nivelessä (p=0,001.) Tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) todettiin 5,9 %:lla, mutta nivelpsoriasista (PsA) ei kenelläkään. Antireumaattista lääkitystö (DMARD) oli käytetty 94,1 %:lla. Biologisella DMARD-hoidolla (aloitettiin 52,9 %:lla) todettiin yhteys alhaisempaan kliiniseen taudin aktiivisuuteen. Vakavia lääkehaittavaikutuksia ei todettu. Tutkimuksen päätepisteessä potilaiden kokonaislääkehoitoa vähennettiin rauhallisen taudinkuvan vuoksi. 58,8 %:lla taudin voitiin katsoa olevan remissiossa. Reumakirurgiaa ei tehty kenellekään.