Browsing by Title

Background: Cervical spondylotic myelopathy (CSM) is a severe degenerative disease of the spine and can lead to significant functional deterioration. Multilevel disease is generally approached with a posterior surgery by either decompressive laminectomy with or without fusion or laminoplasty. Published long-term follow up studies of laminectomy without fusion are scarse. Objective: To retrospectively analyse clinical data of three cohorts of patients who have undergone cervical laminectomy without fusion for CSM at the Department of Neurosurgery in Helsinki University Hospital between years 2000-2011 (n=340 patients) and evaluate the incidence of further cervical surgeries and risk for cervical misalignment as well as current functional status, neck symptoms and quality of life. Results: The subjective clinical outcome was reported good or excellent on the Likert scale by 72 % of the patients in short term clinical follow up. 41 (12.1%) patients had later underwent another cervical surgery. 10 (24 %) of these surgeries were wound revisions, 21 (51 %) early re-decompressions within a year from initial laminectomy and 10 (24 %) decompressions due to further stenosis later during the follow-up of mean 8.5 years (maximum follow-up 17.5 years). The most common indication for further surgery was residual stenosis on adjacent or other cervical levels (14 patients, 34 %). Only 5 (1 %) patients required a further surgery for correction of a sagittal balance problem, namely for olisthesis developing in the area of the laminectomy. In X-ray studies the mean change in sagittal alignment was 4.0 towards lordotic posture and a newly developed kyphosis was found in 3 of 40 (7.5 %) patients median 9.4 years after index laminectomy. The mean Neck Disability Index percentage was 28 % median 9.0 years after laminectomy indicating mild self-rated disability. The mean EQ-5D index score was 58.8 and the mean EQ-VAS 61.1 indicating reduced health related quality of life when compared to a control cohort from the general population selected by propensity matched scoring and also to population norms. Nurick score below 3 before laminectomy or at the follow-up visit (mean 83 days after laminectomy) were statistically significant factors for both, better EQ-5D index score and EQ-VAS. Conclusions: As CSM is a progressive condition, some degree of progression even after surgical treatment might occur and therefore need for further interventions may be necessary. However, the development of post-laminectomy kyphosis and need for correction of sagittal alignment problems is rare. Large randomized studies comparing different approaches would be needed to determine the optimal treatment for multilevel CSM. However, the very low incidence of kyphosis development after laminectomy and in particularly the low rate of corrective surgery needed for alignment issues per se well justifies the role of simple laminectomy in treatment of multilevel CSM.

Tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä kuolleisuus ja kuolinsyyt konvulsiivisen status epilepticuksen (CSE) sairastaneilta 10 vuoden kohdalla, sekä tekijät, jotka vaikuttivat lopputulemaan 10 vuoden seurannassa. Kyseessä on retrospektiivinen kohorttitutkimus. Kohortti on koottu vuosina 2002-2003 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan päivystyksessä diagnosoiduista ja hoidetuista vähintään 16-vuotiaista CSE-potilaista. Potilaita seurattiin 10 vuoden ajan tai kuolemaan saakka. Tutkimusta varten kerättiin tietoja potilaita, CSE:n piirteitä, komplikaatioita, hoitoa ja lyhyen aikavälin lopputulemia koskevista muuttujista. Tilastokeskukselta saatiin tiedot kuolleisuudesta ja kuolinsyistä. Eloonjäämisanalyysi toteutettiin hyödyntäen Coxin suhteellisten hasardien mallia. Sairaalakuolleisuus tutkimuksessa oli 8,1%. Kuolleisuus yhden vuoden kohdalla oli 25,8%, viiden vuoden kohdalla 51,6% ja 10 vuoden kohdalla 64,5%. Vakioitu kuolleisuussuhde oli 5,3. Seurannassa kuolleet potilaat menettivät keskimäärin 20.9 potentiaalista elinvuotta. Yleisimmät kuolinsyyt olivat aivojen tai verenkiertoelimistön häiriöt, epilepsiaan liittyvät tilat sekä kallon sisäiset kasvaimet. Yhden muuttujan eloonjäämisanalyysissä merkittäviksi kuolleisuutta ennustaviksi riskitekijöiksi nousivat vähintään 65 vuoden ikä, Charslon co-morbidity index (CCI), Status epilepticus severity score (STESS)>4 ja Epidemiology-based mortality score (EMSE-EAC)>15. Glasgow outcome scale (GOS)=5 kotiutushetkellä osoittautui kuolleisuudelta suojaavaksi tekijäksi. Usean muuttujan eloonjäämisanalyysissa STESS>4 ja CCI>0 ennustivat kuolleisuutta ja GOS>3 osoittautui kuolleisuudelta suojaavaksi tekijäksi. Tutkimuksessa oli suuri pitkäaikaiskuolleisuus ja potentiaalisia elinvuosia menetettiin paljon. Parhaiten tilannetta 10 vuoden kohdalla ennustivat potilaan CSE:n aikaista kokonaistilannetta kuvaavat tekijät, kuten oheissairastuvuus, toimintakyky CSE:n jälkeen sekä ikä.

Tutkimuksen tarkoitus. Lapsuudesta asti haavaista koliittia (UC) sairastaneista lapsista neljännes tarvitsee proktokolektomian elinaikanaan. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää proktokolektomian ja ileoanaalianastomoosin (IAA) pitkäaikaistuloksia lapsena leikatuilla UC-potilailla. Aineisto ja menetelmät. Tutkimukseen otettiin mukaan haavaista tai määrittämätöntä koliittia sairastavat potilaat, joille oltiin tehty proktokolektomia ja IAA HUS:n Lastenklinikalla vuosina 1985-2016. Tiedot sairaushistoriasta, diagnostiikasta, leikkauksista, kirurgisista komplikaatioista, postoperatiivisesta Crohnin taudista ja leikkauksen epäonnistumisesta eli pysyvästä ileostoomasta kerättiin retrospektiivisesti. Leikkauksen epäonnistumisen riskitekijät analysoitiin Coxin regressiomallilla. Tulokset. 87 potilaasta 85:llä (98%) preoperatiivinen diagnoosi oli UC ja kahdella (2%) määrittämätön koliitti. 57 (66%) leikattiin kaksivaiheisesti ja 30 (34%) kolmivaiheisesti. Keskimääräisen 7,8 (kvartiiliväli 4,1-14,5) vuoden seuranta-aikana yhdeksällä (10%) potilaalla diagnoosi tarkentui Crohnin taudiksi. Postoperatiivisista komplikaatioista saumalekaasit (n=8, 9%) ja striktuurat (n=10, 11%) olivat yhtä yleisiä Crohn- ja UC-potilailla, kun taas fisteleitä (78% vs. 9%, p<0,001) ja abskesseja (56% vs 14%, p=0,009) oli enemmän Crohnin tautia sairastavilla lapsilla. Kahdeksalla (9%) oli pysyvä ileostooma viimeisellä seurantakäynnillä. Muiden potilaiden keskimääräinen ulostamisfrekvessi oli 5 (4-7) päivisin ja 0,5 (0-1) öisin. Crohnin tauti (hasardisuhde, HR=23,3, p=0,005), postoperatiiviset fistelit (HR=20,9, p=0,007) ja abskessit (HR=16,3, p=0,013) sekä kolmivaiheinen leikkaus (p=0,018) lisäsivät pysyvän ileostooman riskiä. Johtopäätökset. Proktokolektomian jälkeisen IAA-leikkauksen funktionaaliset ja kirurgiset pitkäaikaistulokset ovat hyviä lapsuuden haavaisessa koliitissa. Postoperatiiviset fistelit ja abskessit sekä tarve kolmivaiheiselle leikkaukselle ovat yhteydessä Crohnin tautiin ja kohottavat riskiä päätyä pysyvälle ileostoomalle. Alkuperäinen artikkeli julkaistiin Journal of Crohn’s and Colitis -lehdessä 3.10.2018. (220 sanaa)

Hampaan kiinnityskudoksen eli parodontiumin sairauksia voidaan pitää merkittävänä kansanterveysongelmana Suomessa. Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehduksellinen sairaus on seurausta kroonisesta hoitamattomasta gingiviitista eli ientulehduksesta. Huono suuhygienia johtaa biofilmin kertymiseen hammaspinnoille. Biofilmin bakteerien vapauttamat tuotteet käynnistävät tulehdusreaktion, jolloin elimistön tuottamat tulehdukselliset välittäjäaineet ja proteolyyttiset entsyymit johtavat vähitellen alveoliluun resorptioon ja parodontaaliligamenttien hajotukseen muodostaen syventyneitä ientaskuja. Merkittävimpiä proteolyyttisiä entsyymejä parodontiitissa ovat matriksin metalloproteinaasit, joita tuottavat muun muassa neutrofiilit ja fibroblastit. Parodontiitin lääkehoidossa voidaan käyttää low dose -doksisykliiniä (LDD), eli tavanomaista pienempiä doksisykliiniannoksia, mikäli potilaan vaste anti-infektiiviseen hoitoon on huono. LDD-hoidon on todettu estävän parodontiumin kudostuhoa vähentämällä kudosta hajottavien matriksin metalloproteinaasien aktiivisuutta ilman antimikrobista vaikutusta. Doksisykliini on tetrasykliineihin kuuluva laajakirjoinen antibiootti, joka normaaliannoksina estää myös bakteerien proteiinisynteesiä. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella, lisääntyykö doksisykliiniresistenssi parodontiumin mikrobeissa tai muualla elimistössä LDD-hoidon takia. Antibioottiresistenssin lisääntyminen on tällä hetkellä yksi lääketieteen suurimmista haasteista, joten antimikrobisten lääkeaineiden oikea käyttö on resistenssin hillitsemiseksi ehdottoman tärkeää. Tutkielmassa käydään läpi myös parodontiitin patogeneesi ja hoitokäytännöt sekä doksisykliinin ominaisuudet antimikrobisena ja anti-inflammatorisena lääkeaineena. Tässä tutkielmassa esitettyjen tutkimustietojen perusteella LDD-hoito ei johda merkittävään ja pitkäkestoiseen doksisykliini- tai multiresistenssin lisääntymiseen parodontiumin bakteereissa. Yksittäisten tutkimusten perusteella LDD-hoito ei myöskään näyttäisi lisäävän doksisykliiniresistenttien bakteerien määrää suolistossa tai iholla. Doksisykliiniresistenttien bakteerien osuuksissa on havaittu muutoksia LDD-hoidon aikana, mutta resistenttien bakteerien osuudet ovat lopulta palanneet lähtötilanteen arvoihin. LDD-hoito parantaa selkeästi parodontiitin kliinisiä parametreja, joten doksisykliinin käyttö on hyödyllistä aggressiivisen parodontiitin hoidossa. Lisä- ja kontrollitutkimuksia doksisykliiniresistenssin kehittymisestä parodontiittipotilailla kuitenkin vaaditaan, sillä elimistön mikrobiomi on rakenteeltaan monimutkainen. Myös doksisykliiniresistenssin lisääntymistä muissa elinjärjestelmissä tulisi selvittää, sillä aiempi tutkimusnäyttö on vähäistä.

BACKGROUND: Complication rates following neck dissection (ND) have been assessed in many studies, but only few of those have incorporated a well-established grading system for severity. Our aim was to assess the incidence and the severity of ND complications using the Clavien-Dindo Classification of Surgical Complications (CSC) and to review possible risk factors. PATIENTS AND METHODS: Documents of the patients (n=194) who underwent ND at the Helsinki University Hospital in 2014 were retrospectively reviewed. Seventy-six patients were identified for further review as they were operated on by the same otorhinolaryngology surgery team without coinciding microvascular transfer. CSC was used to evaluate the severity of complications related to ND for the first 30 postoperative days. Statistical analyses were performed to assess possible risk factors. RESULTS: One quarter (27.6%) of the patients recovered from ND without any deviation from normal postoperative course (CSC Grade 0). More than half (57.9%) of the patients received CSC Grade I and II interventions postoperatively. Postoperative surgical intervention in the operation room (CSC Grade IIIb) was required for 14.5% of the patients. There were no life threatening complications or deaths. No statistically significant patient-related risk factors were identified. Dissection of fewer neck levels was associated with fewer complications. DISCUSSION: Complication rates were higher in this study than in other studies focusing on ND, partly due to careful registration and classification of all complications. However, infection rates were lower than in other studies and there were no life threatening complications, suggesting a good competence level of surgical management.

Hampaiden harjaaminen on isolla osalla suomalaisista nuorista suosituksia heikompaa, eikä merkittävää muutosta parempaan ole viime vuosina tutkimuksissa havaittu. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää suun omahoitoon vaikuttavia tekijöitä ja näiden yhteyttä hampaiden harjausaktiivisuuteen. Tavoitteena oli löytää syitä siihen, miksi hampaat jäävät harjaamatta. Tutkimuksen aineisto koostui sähköisellä kyselyllä kerätyistä vastauksista. Kysely jaettiin neljään helsinkiläiseen lukioon kaikille luokka-asteille syksyllä 2019 ja siihen vastasi 386 opiskelijaa. Kysymykset käsittelivät suun omahoitoa, puhdasta suuta sekä asenteita ja kokemuksia näihin liittyen. Saatuja vastauksia verrattiin itse ilmoitettuun hampaiden harjausaktiivisuuteen, joka jaettiin useammin kuin kerran päivässä harjaaviin sekä kerran päivässä tai harvemmin harjaaviin. Nuorilta kysyttiin myös avoimella kysymyksellä todennäköisintä syytä jättää hampaat harjaamatta. Tutkimusten tulosten perusteella nuorten miesten harjausaktiivisuus oli naisia heikompaa. Erot muissa omahoitoon liittyvissä tekijöissä jäivät pienemmiksi, mutta esimerkiksi hammasvälien puhdistamisessa ja ksylitolituotteiden käytössä havaittiin eroja. Positiiviset asenteet suunterveyttä ja sen hoitamista kohtaan olivat yhteydessä suositusten mukaiseen hampaiden harjaamiseen. Lisäksi puhtaan suun tärkeys sosiaalisissa tilanteissa oli useammin harjaavilla suurempi. Yleisimpiä nuorten itse ilmoittamia syitä jättää hampaat harjaamatta olivat väsymys, jaksamattomuus ja unohdus. Tulosten perusteella lukioikäisten nuorten suun omahoidossa on edelleen parannettavaa. Hampaiden harjauksen lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös muihin omahoitoon liittyviin tekijöihin, kuten hammasvälien puhdistamiseen. Isolla osalla nuorista vaikuttaa kuitenkin olevan kohtalainen ymmärrys omasta suun terveydentilastaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tätä tietoa olisi hyvä hyödyntää terveysneuvonnassa ja -kasvatuksessa jatkossakin.

Aims Trait narcissism is a complex construct, which consists of several dimensions of personality. Recently this multidimensional conceptualization of narcissism has gained increasing attention among researchers who have emphasized the importance of examining narcissism not only on global but also on facet level. Respectively, studies on narcissism measures have focused more on the nomological network of the different and distinct dimensions because interpretations of the total measure scores have turned out to be perplexing. Organizations need to be aware of trait narcissism especially during leadership recruitment since grandiose narcissists might have a significant advantage under circumstances of minimal acquaintance. They may seem to be ideal leaders; however strong narcissist traits might lead to a destructive leadership style characterized by the blatant priority of the narcissist’s needs over the needs of the organization. This paradox has been described in the literature as the bright versus dark side dichotomy of narcissistic leaders. Organizations may decrease the chance of hiring a malignant narcissist by utilizing narcissism measures which tap into these both sides in organizational contexts. This study examines the construct validity, criterion validity and dimensionality of a narcissism facet which is part of a personality inventory called Stress Reaction Style (SRS) developed by Psycon HR-Consulting Company. The aim is to distinguish at least two dimensions which represent the bright and the dark side respectively of trait grandiose narcissism. Methods The SRS personality inventory narcissism facet answers of 8095 candidates (63% male; mean age 38.0 years) in personnel assessment context were analyzed using Multidimensional Item Response Theory (MIRT) Graded Response Model to establish the dimensionality of the facet. Criterion validity was examined by exploring the relationships between facet dimensions and assessment assistant evaluation scores with multinomial logistic regression. Results and conclusions Analyses yielded a three-dimensional solution for the facet. The first dimension reflected self-perceived leadership potential and the desire to lead. Second dimension represented self-admiration and grandiosity, and third self-esteem and the tendency to worry. The first dimension successfully reflected the bright side of narcissism defined in the study. The second represented only limited aspects of the dark side. Third dimension was not central to narcissism. This study affirmed the notion of the multidimensional nature of trait narcissism and endorsed the recommendation to focus on the facet level of narcissism measures to further the understanding of trait narcissism. In addition, the study discussed the contextuality of the utility of narcissistic leaders along with non-linear relationships of narcissism and leadership.

Tavoitteet. Tehtävään liittymättömät äänet voivat häiritä työmuistisuoriutumista ja häiriövaikutus näyttää riippuvan äänen piirteistä ja työmuistitehtävän vaatimuksista. Tutkimusta häiriöäänistä ja niiden neuraalisesta prosessoinnista erityisesti luonnollisilla ärsykkeillä on kuitenkin vain vähän. Luonnollisilla häiriöärsykkeillä, joihin liittyy esimerkiksi sosiaalisia merkityksiä, kuten luonnollisessa puheessa, voidaan saada parempi käsitys neuraalisesta prosessoinnista arjen tilanteissa. Tässä tutkimuksessa selvitetään aivokuvantamisen avulla luonnollisen puheen vaikutusta aritmeettisten tehtävien neuraaliseen prosessoimiseen ja tehtäväsuoriutumiseen verrattuna puhetta muistuttaviin ärsykkeisiin, kun työmuistivaatimuksia säädellään. Menetelmät. Tutkimuksessa selvitettiin toiminnallisen magneettikuvantamisen avulla laskutehtävien aikaista aivoaktivaatiota, kun samanaikaisesti esitettiin häiriöääniä. Häiriöääninä oli jatkuva, merkityksellinen puhe, merkityksetön puhe sekä vokoodattu puhe. Kontrollitilanteena oli hiljaisuus. Koehenkilöt (n = 20, 11 naista) ratkaisivat helpommassa tehtävässä yksinkertaisia laskutehtäviä, vaikeammassa tehtävässä keksivät laskutehtäviä ja kontrollitehtävässä valitsivat näytettyjä numeroita. Tulokset ja johtopäätökset. Koko aivojen analyysissa havaittiin laajoja aktivaatioita eri puolilla aivoja. Keskimmäisen otsalohkopoimun aktivaatiota tarkasteltiin erikseen, koska se on yhdistetty työmuistiin ja tarkkaavuuteen. Alueen aktivaatio oli heikompaa puheessa verrattuna muihin, puhetta muistuttaviin häiriöääniin ja voimakkainta hiljaisuudessa, toisin kuin esimerkiksi stressaavia ääniä käyttäneessä tutkimuksessa. Aktivaatio oli heikointa kontrollitehtävässä ja helpommassa tehtävässä luonnollisen puheen yhteydessä. Havaittujen tulosten voi ajatella olevan yhteneväisiä joidenkin behavioraalisten tutkimusten kanssa, joiden mukaan häiriintyminen on herkempää helpommissa tehtävissä johtuen mahdollisesti siitä, että tehtävä vaatii vähemmän tarkkaavuutta.

Objectives: Several criminal cases proceed to a court hearing yearly in Finland. However, only small part of all the criminal cases that are reported to the polis end up to the court. In order for a case to proceed to the court hearing there needs to be enough evidence that a criminal offense has occurred. Hearing the parties is often a key part of the evidence on which the case is based on. The assessor’s beliefs of deception affect the evaluation of the hearing. Lying has traditionally been associated with nervous behaviour. The same behavioural cues have also been linked to post-traumatic symptoms. In light of the previous research it appears that traumatization may appear in a similar way of behaviour as deception. The objective of this thesis is to investigate authorities' beliefs about cues of trauma and deception and to solve if they overlap. Methods: This thesis has collected answers from the District Prosecutor’s Offices, District courts and Courts of appeals. A total of 86 judges and prosecutors answered to the questionnaire. The difference between the prosecutors and judges was assessed via logistic regression. In addition, after testing group differences, the distribution of responses among all respondents was examined. The consensus of the respondents was tested via paired t-test. Results and conclusions: It was found that prosecutors' and judges' perceptions on cues of deception and trauma differed only slightly. Based on the responses it could be concluded that authorities identified avoidance behaviour as well as overactivation to be associated with post-traumatic stress. In addition, authorities estimated that deception affects the content of person's narrative. On the other hand, authorities did not associate deception with signs of nervousness. Authorities also named only one overlapping cue for trauma and deception. This thesis brings new insights into beliefs of authorities assessing person’s credibility and what aspects authorities pay attention to when hearing a person.

Hammaslääkärin työ on staattista ja työasennot usein epäergonomisia aiheuttaen rasitusvammoja ja jopa ennenaikaista eläköitymistä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten luppien käyttö vaikuttaa hammaslääketieteen opiskelijoiden työskentelyergonomiaan, -nopeuteen ja -tarkkuuteen. Tutkimukseen osallistui kuusi hammaslääketieteenopiskelijaa, soveltuvuuskriteereinä kokemattomuus luppien käytössä kliinisessä työssä sekä hyvä näöntarkkuus ilman optista korjausta. Koehenkilöt poistivat täytteen kahdesta frasaco-hampaasta: toisesta käyttäen pelkkiä suojalaseja ja toisesta käyttäen myös luppeja. Suoritus kuvattiin videokameralla ja materiaali analysoitiin käyttäen tutkimusta varten kehitettyä arviointitaulukkoa, joka on sovellettu Brynson Posture Assessment Instrumentista (BPAI). Kaksi eri arvioitsijaa arvioi kaikkien koehenkilöiden työskentelyergonomiaa arviointitaulukon avulla. Tulosten tilastollisen merkitsevyyden arviointiin käytettiin parittaista kaksisuuntaista t-testiä. Luppityöstentelyssä työsuoritukset olivat tarkempia ja nopeampia, joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tulokset antavat olettaa, että suuremmalla otoksella havaitaan tilastollisesti merkitsevä ero työasennoissa. Tämä puoltaa luppien käyttöä hammaslääkärin kliinisessä työssä.