Browsing by Title

When considering addiction research over the last three decades the insula has been of particular interest. The insula is responsible for interoception, the process of integrating peripheral information with higher awareness. It has been suggested that addiction could be cured or remedied by manipulating the insular cortex. The aim of this study was to develop a protocol to examine connections of a specific brain area. Following this, the protocol was then applied to identify which specific brain areas the anterior insular cortex activates. Thus, providing a better understanding of the role the insula plays in addiction. The anterior insular cortex was initially activated ipsilaterally with DREADDs in AA-rats (Alko, Alcohol) and then labeled using free-floating brain section immunofluorescence labeling protocol. Activation was subsequently compared between ipsilateral and contralateral sides on fluorescence pictures where single neurons were identified. The study identified thirteen (13) statistically significant activated brain areas. On the basis of these findings, the data suggests that the protocol was successful and the insula has broad connections. However, more research is required in order to better understand the insula.

Kroonisten alaraajahaavojen erotusdiagnostiikka on haastavaa. Martorellin haava on epätyypillinen, krooninen alaraajahaava. Martorellin haava on vaikeasti diagnosoitava, nopeasti etenevä ja kokoonsa nähden hyvin kivulias. Sijainti on usein pohkeen ulkosivulla tai takana, tai akillesjänteen päällä. Lähes kaikilla potilailla on verenpainetauti, yli puolella diabetes, ja noin puolella valtimotauti. Verenpainetauti on tärkein riskitekijä, mutta Martorellin haava voi tulla myös ilman korkeaa verenpainetta. Martorellin haavan taustalla on paikallinen ihonalainen iskeeminen arterioloskleroosi. Aikainen oikea diagnoosi olisi Martorellin haavapotilailla tärkeää oikean hoitomuodon valinnan kannalta, sekä myös haavan poikkeavan voimakkaan kivuliaisuuden takia. Diagnoosi perustuu tyypilliseen anamneesiin, kliiniseen kuvaan ja ihokoepalaan haavasta. Kliinisessä työssä on huomattu, että Martorellin haavoissa on usein kapea punareunus, jota ei ole aiemmin tutkittu, eikä Martorellin haavan riskitekijöistä ole tutkimusta suomalaisilla potilailla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten potilaiden Martorellin haavan riskitekijöitä, punareunuksen esiintyvyyttä ja eri hoitomuotojen tuloksia. Aineistoi koostui 10 suomalaisesta Martorellin haavapotilaasta. Aineisto analysoitiin takautuvasti sairaskertomuksista ja haavavalokuvista. Yksittäisiä potilaita ei tunnistettu. Riskitekijät olivat hyvin samantyyppisiä kuin aiemmissa tutkimuksissa, paitsi ääreisvaltimotauti esiintyi harvemmin, sekä kipu oli lievempää. Punareunus löytyi haavoista 90% potilailta, mikä olikin tutkimuksen tärkein, uusi tutkimustulos. Punareunus voi parantaa Martorellin haavan diagnoosin osuvuutta, ja voidaan paremmin välttää erheelliset diagnoosit. Nopeammalla oikealla diagnoosilla saadaan oikea hoito aloitettua nopeammin. Tämä säästää terveydenhuollon resursseja, ja potilas pääsee kivuista nopeammin eroon.

Objectives This study examined depression risk by defining its latent distribution in the general population. Within the fields of behavioral genetics and epidemiology, such distributions of liability are presumed normally distributed. However, this assumption has never been confirmed for depression risk, and in recent research permitting non-normality has produced different results than assuming normality. Defining the shape of the latent distribution of liability for depression would add to our knowledge of depression as a construct, aid future researchers in choosing suitable research methods and pave the way for predictions on depression onset. Methods The data was the 2015–2018 National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES). Respondents’ liability for depression was measured with the 9-part Patient Health Questionnaire (PHQ-9). The respondents were 18-80+ years old, 5214 of them were women and 4985 were men. Davidian Curve Item Response Theory (DC-IRT) was fitted for the entire data (n = 10 199) and separately for the data collected between 2017–2018 (n = 5065). The DC-IRT allows for the estimation of the latent trait distribution simultaneously with the item parameters. The parameters were estimated using the response patterns from the questionnaire and Davidians semi-nonparametric distribution estimate. The methods ability to detect a latent normal distribution was also tested with simulated data. Results For the entire data, the estimated shape of the latent distribution of liability was bimodal, with the right peak more pronounced than the left. For the 2017–2018 data, the shape was unimodal, although left-skewed. With the simulated data the DC-IRT method failed to detect the latent normal distribution when the sample size was large (10 000) and the ordinal data was highly skewed. Conclusions The bimodality of the latent distribution of liability for depression would challenge the current consensus of depression as a continuous trait, but these results should be taken with a grain of salt. According to the simulation study the DC-IRT method is not fool proof when it comes to large sample sizes and highly skewed data. Nevertheless, there was no indication of normality for the latent distribution of liability for depression. In the light of this study the latent risk for depression cannot be assumed normally distributed, which ought to be accounted for in the methodology of future studies. In addition, the possible bias introduced by the DC-IRT under certain conditions is valuable information for future applications of the method.

Objective Depression and high blood pressure are becoming more common problems, but their relation remains unclear. This master's thesis studied the relation between depression and high blood pressure in the longitudinal Young Finns Study over a follow-up of four years. The aim was to examine whether 1) baseline depressive symptoms predict blood pressure over the follow-up, 2) the relation between depression and blood pressure differs among men and women, 3) health choices affect the relation, and 4) there is a relation between the duration of depression and blood pressure. Methods The participants (N=909) were about 42 years old, and 61 % of them were women. Their blood pressure and BDI-II depression scores were measured in 2007 ja 2011. Three-step regression analysis was used to predict the systolic and diastolic blood pressure based on the baseline depression score. The first model was controlled for age, gender and baseline blood pressure, the second model also for education and income, and the third model additionally for health choices. The average blood pressures of non-depressed, once depressed and twice depressed participants were compared in analysis of variance. The group comparisons were additionally controlled for age, gender and baseline blood pressure in analysis of covariance. Results and conclusions Baseline depressive symptoms did not predict blood pressure. Among women, a positive relation between depression and blood pressure was found in the first model, but not in the more controlled models. The relation between depression and blood pressure was partly explained by health choices; higher body mass index predicted higher blood pressure. Controlling for age, gender and baseline blood pressure, the duration of depression was connected to higher blood pressure; the diastolic blood pressure was higher, when the participant was depressed both in the beginning and end of the follow-up.

Osalla masennuspotilaista masennusjaksot osuvat pääosin aina samalle vuodenajalle. Tätä masennuksen alatyyppiä kutsutaan vuodenaikamasennukseksi. Myös syömishäiriöihin, kuten laihuus-, ahmimis- ja ahmintahäiriöön, liittyy toisinaan mielialan laskua ja oireiden voimistumista vuodenaikojen mukaan. Vuodenaikamasennukseen puolestaan liittyy oireena lisääntynyt ruokahalu ja lihominen useammin kuin tavalliseen masennukseen. Näiden yhtäläisyyksien vuoksi syömishäiriöiden ja vuodenaikamasennuksen yhteyttä toisiinsa on tutkittu paljon. Tässä tutkielmassa selvitettiin masennusjaksojen vuodenaikaisvaihtelua HUS:n syömishäiriöpoliklinikan potilaista (N=1588) ja kaltaistetuista verrokeista (N=6290) koostuvassa tutkimuspopulaatiossa analysoimalla tutkimushenkilöiden masennuslääkereseptien lunastamismääriä eri vuodenaikoina. Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisteristä saatiin tutkimushenkilöiden reseptitiedot tutkimusajalta vuosina 2000-2010. Masennuslääkkeiden lisäksi selvitettiin myös tulehduskipu- ja allergialääkkeiden käyttömääriä. Tuloksista selvisi, että syömishäiriöpotilaat käyttävät masennuslääkkeitä moninkertaisesti verrokkeja enemmän, eikä heillä masennuslääkitysten aloitusmäärissä näkynyt merkitseviä eroja eri vuodenaikojen suhteen. Sen sijaan verrokit aloittivat lääkityksiä talvella ja syksyllä merkitsevästi enemmän kuin kesällä ja keväällä. Verrokkipopulaatiossa masennuslääkitysten aloitusmäärissä tapahtui vuosien 2003 ja 2010 välillä kasvua noin 50%, kun taas syömishäiriöpotilailla aloitusmäärät laskivat.

Tavoitteet. Masennuksen ja sydän- ja verisuonisairauksien tiedetään olevan yhteydessä toisiinsa. Aiemmissa tutkimuksissa masennusoireiden on havaittu olevan yhteydessä sydämen vasemman kammion suurempaan massaan ja heikompaan diastoliseen toimintaan. Aiemmat tutkimukset ovat perustuneet poikkileikkausasetelmiin, joten yhteyden suuntaa tai sen taustalla vaikuttavia mekanismeja ei tunneta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella masennusoireiden prospektiivista yhteyttä vasemman kammion massaan ja diastoliseen toimintaan sekä selvittää systolisen verenpaineen ja painoindeksin merkitystä mahdollisina yhteyttä välittävinä tekijöinä. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto (N=1268) oli peräisin suomalaisesta väestöpohjaisesta Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -seurantatutkimuksesta. Masennusoireet mitattiin vuonna 2007 Beckin Depressiokyselyn muokatulla versiolla. Myös systolinen verenpaine ja painoindeksi mitattiin vuonna 2007. Vasemman kammion rakennetta ja toimintaa tutkittiin sydämen kaikukuvauksella vuonna 2011. Vasemman kammion massalle käytettiin indeksointia ’kammion massa (g) / pituus (m)^2.7’. Vasemman kammion diastolista toimintaa arvioitiin kammion täyttöpaineen perusteella, joka laskettiin kammion diastolisen sisäänvirtausnopeuden ja mitraaliläpän liikenopeuden suhteena (E/e’ suhde) doppler-tekniikan avulla. Pitkittäisasetelmaan perustuen masennusoireita tarkasteltiin kammion muutoksille altistavana tekijänä, ja systolisen verenpaineen ja painoindeksin merkitystä yhteyttä välittävinä tekijöinä selvitettiin kausaalisen mediaatioanalyysin avulla siten, että sukupuoli, ikä ja sosioekonominen asema otettiin huomioon. Tulokset ja johtopäätökset. Korkeampi pistemäärä masennusoirekyselyssä oli yhteydessä suurempaan vasemman kammion massaan mutta ei täyttöpaineeseen neljä vuotta myöhemmin. Masennusoireiden yhteyttä vasemman kammion massaan välittivät korkeampi systolinen verenpaine ja suurempi painoindeksi. Erityisesti painoindeksin merkitys oli huomattava. Tulosten perusteella painon nousun ehkäisy on keskeistä pyrittäessä pienentämään masennusoireiluun liittyvää sydän- ja verisuonisairausriskiä.

Suolistosyövän seulontaohjelma käynnistyi Suomessa vuonna 2004 ja osallistuvuus on ollut kohtalaisen hyvällä tasolla, noin 70 %:ssa. Tähän mennessä on tarkasteltu vain rajallisesti sitä, millaiset ihmiset seulontaan osallistuvat ja millaiset eivät. Tutkielman tavoitteena on selvittää eroja osallistuvuudessa eri sosioekonomisten ryhmien välillä. Lisäksi tarkastellaan sukupuolen, kielen ja asuinpaikan vaikutusta. Aineiston muodostivat 5185 henkilöä, joille lähetettiin kutsu suolistosyövän seulontaan ensimmäistä kertaa vuonna 2011. Osallistumista tarkasteltiin Poisson-regressiomallin avulla ja luottamusvälit saatiin ylihajonnan huomioivalla keskivirheellä. Korkeammassa sosioekonomisessa ryhmässä osallistuttiin seulontaan suhteellisesti noin viidenneksen enemmän kuin alemmassa. Sekä kouluttautuminen että korkeampi ammattiasema kasvattivat osallistuvuutta myös itsenäisesti. Muita osallistumista lisääviä tekijöitä olivat maaseudulla asuminen, kotimainen äidinkieli, Tampereen tai Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella eläminen ja ennen seulontaa lähetettyyn elintapakyselyyn vastaaminen. Tuloksia voidaan hyödyntää uudessa suolistosyövän seulontaohjelmassa ottamalla jo suunnitteluvaiheessa sosioekonomiset erot huomioon ja etsimällä keinoja erojen kaventamiseen ennen ohjelman käynnistämistä. Sosioekonomiset erot osallistuvuudessa lisäävät eriarvoisuutta ja heikentävät seulontaohjelman vaikuttavuutta.

Objective: The effects of adverse childhood experiences (ACEs) on physical and mental health have been widely recognized, but the research on the effects of ACEs on parenting is limited. Maternal ACEs can lead to vulnerability to subsequent stress. Transition to motherhood can be stressful, especially when becoming a parent is complicated by experiences of reproductive trauma (infertility and/or reproductive loss). It is important to examine these associations to prevent intergenerational effects of maternal trauma. The aim of this thesis is to examine the effects of ACEs and reproductive trauma on Emotional Availability (EA) and Parenting Self-Efficacy (PSE) during pregnancy and/or postpartum. This is the first study to also include analysis of possible moderating effects of maternal ACEs on the associations between reproductive trauma and parenting outcomes. Methods: The current investigation is a part of a larger study on the effectiveness of community-based parenting interventions for at risk families conducted by Tampere University, University of Helsinki, and University of Turku. The sample included 251 mothers, comprising 100 expecting mothers and 151 mothers with a 0–12-month-old infant. 67% of the sample participated in community-based interventions around the capital area of Finland, and they were asked to participate in the study at the start of the intervention. 33% of the sample were recruited during routine visits to the well-baby clinics in the capital area of Finland. The current investigation was conducted using baseline data collected at the beginning of the interventions. This self-reported questionnaire included measures for ACEs (Revised inventory of Adverse Childhood Experiences), self-reported parenting outcomes EA (Emotional Availability Self-Report) and PSE (Parenting Self-efficacy Scale), and experiences of reproductive trauma (infertility and/or reproductive loss). The effects of ACEs, reproductive trauma and moderating effects of ACEs on reproductive trauma on parenting outcomes were analyzed using linear regressions. Results and conclusions: Maternal ACEs were associated with lower prenatal EA and prenatal PSE in expecting mothers, but not in mothers with infants. Reproductive trauma or the interaction of ACEs and reproductive trauma were not associated with either parenting outcome in expecting mothers or mothers with infants. It is possible that parenting representations during pregnancy are more vulnerable to the effects of ACEs and that positive experiences of birth and interacting with the baby moderates these effects. Longitudinal studies are needed to further examine the effects of ACEs and parenting outcomes in the transition to parenthood. Reproductive trauma does not seem to present as a risk factor for problematic parenting, but further research is required to examine the effects of more complex cases of trauma and possible moderating factors in the context of reproductive trauma and parenting.

Matriksin metalloproteinaasi-8 on pääasiassa ihmisen yleisimpien valkosolujen eli neutrofiilien tuottama entsyymi. MMP-8 varastoidaan solunsisäisissä rakkuloissa ja se vaatii aktivaation toimiakseen. Sen tehtävänä on mahdollistaa neutrofiilien kulku tulehdusalueelle soluväliainetta muokkaamalla. Aktivoitu MMP-8 pilkkoo tyypin I kollageenia ja muita soluväliaineen rakenneosia. MMP-8 on mukana monissa fysiologisissa ja patologisissa prosesseissa, kuten haavan paranemisessa, sikiön kehityksessä, sekä monissa sairauksissa kuten parodontiitissa ja sydän- ja verisuonisairauksissa ja syövässä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää MMP-8:n molekyylibiologista taustaa, kuten rakennetta, toimintaa ja genetiikkaa sekä MMP-8:n hyödyntämistä diagnostiikassa. Tieteelliset artikkelit kirjallisuuskatsaukseen kerättiin PubMed – tietokannasta. MMP-8:n toiminnan ymmärtäminen on olennaista, sillä se on selkeä edistävä tekijä monissa vakavissa sairauksissa. Tieteellisiä tutkimuksia MMP-8:sta löytyy vuosikymmenien ajalta ja ne vahvistavat käsitystä MMP-8:n laaja-alaisesta toiminnasta. Molekyylin eritys ja aktivaatio on tarkasti säädeltyä ja rajoitettu lähinnä tulehdusalueille. MMP-8:n estäjänä voi toimia TIMP (tissue inhibitors of metalloproteinase) – proteiiniperheen lisäksi muun muassa tetrasykliini-ryhmään kuuluvat antibiootit, kuten doksisykliini. MMP-8:n genetiikan tutkimus on vasta aluillaan, mutta joitain yhteyksiä MMP-8:n geenin variaatioiden eli polymorfismien ja parodontiitin ja peri-implantiitin välillä on kyetty löytämään. Tutkijat ovatkin kiinnostuneet MMP-8:sta diagnostisena apuvälineenä, mutta lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. MMP-8:aan liittyvää lisätutkimusta tarvitaan erityisesti, jotta elimistön eri nesteistä mitattavaa MMP-8-konsentraatiota voidaan soveltaa laajamittaisesti kliiniseen käyttöön eri tautitiloissa.

Matriksin metalloproteinaasit (MMP:t) ovat soluvälitilassa ja solukalvolla toimivia entsyymejä, jotka hajottavat kudosten rakenneproteiineja. MMP:t ovat keskeisiä esimerkiksi kudoksen muovautumisessa ja kasvussa ja toimivat mm. parodontiitin merkkiaineena. MMP:n aktivoitumista suunesteissä on tutkittu aikaisemmin aikuisilla ja nuorilla Periosafe®-tuolinvierustestiä käyttäen. Suuhuuhdetestin käyttöä lapsilla ei ole aiemmin tutkittu. Tämä syventävien opintojen tutkielma kuvaa kandidaatin omaa kliinistä tutkimusta, jossa selvitetään Periosafe®-tuolinvierustestin suorittamisen onnistumista lapsilla. Tutkimus on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, jossa selvitettiin varhaislapsuudessa saadun D-vitamiinilisän yhteyttä kiilteen kehityshäiriöihin. Kandidaatti on tutkimusryhmän jäsenenä myös yksi laajemman tutkimuskokonaisuuden tuloksista raportoivan tieteellisen julkaisun kirjoittajista. Tutkimusryhmä koostui 125:stä 6-7 vuotiaista lapsista, joille tehtiin Periosafe®-testi kliinisen suppean suun tutkimuksen ohessa. Suuhuuhdetestin otto onnistui lähes jokaiselta testattavalta toivotulla tavalla. Havainnot puoltavat tuolinvierustestien käytettävyyttä lapsipotilailla.