Browsing by Title
Now showing items 1219-1238 of 2464
-
(2016)Glutamatergisen hermosolutoiminnan häiriöt vaikuttavat olevan yhteydessä mielenterveys- ja mielialahäiriöihin. Metabotrooppiset glutamaattireseptorit ovat yksi mahdollinen kohde kun etsitään nykyisiä lääkkeitä tehokkaampia vaihtoehtoja näiden sairauksien hoitoon. Hiirten marmorikuulien hautaamiskokeen ajatellaan mittaavan hiirten ahdistuneisuutta ja pakko-oireisuutta, ja metabotrooppisen glutamaatti-2/3-reseptorin antagonisti LY-341495:llä on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu hautaamiskäyttäytymistä lievittäviä vaikutuksia tässä testissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli havainnoida LY-341495:n jo tunnettuja vaikutuksia hiirten käyttäytymiseen marmorikuulien hautaamiskokeessa ja selvittää, ovatko vaikutukset riippuvaisia mGlu3-reseptoreista. Lisäksi tutkimme LY-341495:n vaikutusta hiirten liikeaktiivisuuteen ja sitä, onko vaikutus samanlainen mGlu3R-poistogeenisillä hiirillä kuin villityyppi-hiirillä. Emme havainneet LY-341495:llä olevan vaikutusta villityyppi-hiirten marmorikuulien hautaamiskäyttäytymiseen tai liikeaktiivisuuteen. LY-341495 ei vaikuttanut myöskään mGlu3R-poistogeenisten hiirten marmorikuulien hautaamiskäyttäytymiseen. Havaitsimme kuitenkin LY-341495:llä olevan tilastollisesti merkittävä mGlu3R-poistogeenisten hiirten liikeaktiivisuutta lisäävä vaikutus. mGlu2-reseptorin toiminnan estyminen mGlu3-reseptorin suhteen poistogeenisillä hiirillä näyttää johtavan yliaktiivisuuteen. Pystyynnousu-aktiivisuuden lisääntymisestä ei kuitenkaan voi päätellä LY-341495:n vaikutusta mielialaan. Tuloksemme eivät tukeneet sitä, että LY-341495:n vaikutus villityyppi- tai mGlu3R-poistogeenisiin hiiriin olisi pakko-oireisuutta lievittävä.
-
(2021)Pleomorfinen adenooma (PA) on yleisin sylkirauhasten hyvänlaatuinen kasvain. Hoitamattomana niihin kehittyy maligniteetti noin 5-10% tapauksista. Malignisoituneista kasvaimista yleisin on carcinoma ex pleomorphic adenoma (CxPA). Tämän lisäksi niillä on taipumus uusiutua, recurrent pleomorphic adenoma (RPA) riittämättömän kirurgisen hoidon yhteydessä, mutta uusiutumia tavataan kuitenkin myös adekvaatin kirurgisen hoidon jälkeen. Uusiutuvat kasvaimet aiheuttavat hoidollisia haasteita. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää ja tutkia mahdollisia histopatologisia muutoksia, sekä solusyklin säätelyyn liittyvän cyclin D1 proteiinin ja solujen proliferaatioon vaikuttavan Ki-67 proteiinin roolia liittyen pleomorfisen adenooman uusiutumiseen ja malignisoitumiseen. Cyclin D1 ja Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin. Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin tutkimuksessamme patologiassa yleisesti käytetyn MIB-1 vasta-aineen avulla. Aineistona tutkimuksessamme käytettiin retrospektiivisesti kerättyä potilasaineistoa (n=65) ja potilasaineiston perusteella laadittiin tutkittavat kasvainryhmät. Tutkittavat kasvainryhmät koostuivat tavallisista hyvänlaatuisista PA kasvaimista (n=26), uusiutuneista kasvaimista (n=20) sekä maligneista CxPA kasvaimista (n=19). Uusiutuneiden kasvainten ryhmä jaettiin lisäksi alaryhmiksi, jotka koostuivat uusiutuneiden PA kasvainten primääreistä kasvamista (PA-prim) sekä primäärejä kasvaimia seuranneista uusiutuneista kasvaimista (PA-rec). Vertailimme kasvainryhmien välisiä eroavaisuuksia kasvainten kliinisten tietojen, histopatologisten ominaisuuksien sekä cyclin D1 ja MIB-1 ilmentymisen osalta. Tutkimuksemme perusteella MIB-1 ilmentyminen oli kohonnut CxPA ja PA-rec kasvaimissa, mutta ei PA-prim kasvaimissa. Tämä viittaa mahdollisesti siihen, että MIB-1 ilmentymisen eroavaisuudet näissä kasvaimissa voivat kehittyä vasta primäärin kasvaimen jälkeen. Cyclin D1 ilmentymisessä sekä histopatologiassa ei havaittu merkitseviä eroavaisuuksia ryhmien välillä.
-
Microglia’s morphological responses to insufficient sleep and recovery sleep in ventral hippocampus (2019)Aims Sleep is needed to maintain brain homeostasis. Chronic insufficient sleep has been associated with elevated levels of inflammatory markers. Microglia are the resident immune cells of the brain. As microglial morphology correlates with their functional state, the current study aimed to characterize microglial morphology after insufficient sleep and recovery sleep. We hypothesised that microglia adopt an activated state after insufficient sleep, indicated by a deramification of the branches and an enlargement of cell bodies compared with the controls. Methods We caused insufficient sleep with acute sleep deprivation by 9 h of gentle handling, and conducted sleep fragmentation for 14 days in mice. The tissue was collected after perfusing the animals with PFA. The brain tissue from ventral hippocampus was immunostained for microglia and imaged with a confocal microscope. Ramification and soma size were quantified by tracing the branches and segmenting the somas. Results Neither the acute sleep deprivation nor the chronic fragmented sleep did result in any differences in morphology compared with their control groups. Surprisingly, the soma size was significantly smaller following the recovery sleep after fragmented sleep compared with the controls. Conclusions Microglial morphology and thus function may not be affected by acute sleep deprivation and chronic fragmented sleep in ventral hippocampus. Microglial soma size was significantly smaller after recovery sleep following chronic fragmented sleep compared with the control. This could have been due to larger soma sizes in this control group compared with other controls. Further studies are needed.
-
(2024)Breast cancer is the most common cancer among women and the second most leading cause of cancer related deaths in Finland, accounting for over 900 deaths annually. The majority of breast cancer related fatalities are caused by therapy resistance leading to metastasis. Several studies have established the role of soft matrix in promoting the undifferentiated and oestrogen receptor negative phenotype of breast cancer cells, which are also resistant to a variety of commonly used chemotherapeutics and hormonal therapies. On the contrary, traditionally tumor tissue is has been considered as extremely stiff, and the stiffness of the tumor microenvironment has been established to promote the growth and the metastasis of several cancer types. In this study we adressed how microenvironmental stiffness alters the phenotype of antitumor immune response by culturing primary breast tumor tissue in PDEC-model. We established, that the soft microenvironment promotes immune suppression in primary breast cancer by upregulating the production of immuno suppressive cytokines and polarizating macrophages towards more M2 or alternatively activated ones. Moreover, in the soft microenvironment, cytotoxic CD8+ T-cells are lost. These effects are created by tumor tissue derived paracrine signaling and by inhibiting these signals with small molecules we were able to reverse the observed immunosuppression. These results provide us a novel information how microenvironmental stiffness alters the phenotype of the antitumor immune response
-
(2014)Introduction: Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare neuroendocrine cancer of the skin that has a strong propensity to relapse and metastasize. Exposure to ultraviolet radiation and immunosuppression contribute to MCC. Merkel cell polyomavirus (MCV) is detected in 70% to 80% of MCC tumors, but the significance of MCV infection is not yet understood. MicroRNAs (miRNA) have been reported to associate with many types of cancer, and miRNA profiles of other cancers with a virus etiology have been defined. The aim of this study was to compare the expression of five miRNAs, miR-34a, miR-30a, miR-1539, miR-142-3p and miR-181d in formalin fixed paraffin embedded MCC tumor samples according to MCV status using quantitative reverse transcription polymerase chain reaction (qRT-PCR). Materials and methods: Sufficient RNA was extracted from 26 tumor samples and from control skin sample using the miRNeasy FFPE Kit (QIAGEN, Valencia, CA, USA). Reverse transcription of the RNA was done using the miScript II RT Kit (50) (QIAGEN). QRT-PCR was executed with miScript SYBR Green PCR Kit (QIAGEN).and LightCycler 480 instrument (Roche Diagnostics GmbH, Mannheim, Germany). Student's t-test and Mann-Whitney U-test were used to evaluate differences in miRNA expression. Results: We found a statistically significant underexpression of mir-34a in MCV-negative tumors compared to MCV-positives. The other four miRNAs studied did not show significant expression differences according to MCV-status. There was no statistically significant difference in miRNA expression according to tumor location or metastasizing. Conclusion: The difference in miRNA expression according to MCV-status suggests distinct pathogenesis of the tumors. The role of underexpressed miR-34a in MCV-negative tumor pathogenesis remains unclear but it might be consequential in the tumorigenesis of MCV-negative tumors.
-
(2018)Background: Malignant mesothelioma is a fatal cancer of the mesothelial cells characterized by previous exposure to asbestos, long latency period and shorter survival time thereafter. Lack of highly sensitive and specific biomarkers and no curative treatment at present has made the continuous study of mesothelioma important. One of the biomarker under study are the microRNAs (miRNAs) which are small non-coding RNAs of about 20-22 nucleotides long which regulate post-translational gene expression. MiRNAs control several essential biological pathways including the epithelial-mesenchymal transition (EMT) pathway. Their dysregulation can lead to disruption of these pathways and also to the development of cancer. Identifying and understanding the role played by these miRNAs in malignant mesothelioma will help in their development as an effective diagnostic, prognostic and therapeutic target for this cancer. Aims: The study aims to first identify miRNAs previously linked with malignant mesothelioma, invasion and the EMT pathway based on review of literature. The study then aims to characterize miRNAs expression in established mesothelial cell lines used widely in mesothelioma research. Material & methods: Literature review is conducted using peer reviewed articles and limiting the articles published within the last 5 years. For characterizing the miRNAs, 6 mesothelial cell lines are used of which one is non-tumorigenic and used to represent a healthy control. Small RNA sequencing is done of all 6 cell lines and results analyzed using the Chipster analysis software. Results: A comprehensive list of 100 miRNAs was created which were linked to malignant mesothelioma, invasion, metastasis and EMT pathway. Small RNA sequencing of the cell lines revealed 134 miRNAs which were expressed in at least one of the cell lines. 34 of these miRNAs had higher counts in the healthy control as compared to all the cancer cell lines. In addition, we found 19 miRNAs having low counts in the control cell line but showed downregulation to zero in all the cancer cell lines. 4 miRNAs, namely miR-10a-5p, miR- 21-5p, miR-23b-3p and miR-183-5p, were also found in this study which were not previously linked with malignant mesothelioma. Conclusion: Characterization of the available mesothelial cell lines is the first step in understanding the role played by miRNAs in the development of this cancer. Further studies are needed to confirm the entire list of mesothelioma associated miRNAs found here, especially the 4 miRNAs which were not previously linked to mesothelioma. Validation of the miRNAs through comparison with patient samples with higher number of biological replicates and greater depth of libraries along with miRNA pathway analysis will help the development of miRNAs as a diagnostic and prognostic marker for this cancer.
-
(2022)Mielenterveyden lääkkeet lievittävät psykiatristen sairauksien oireita muuttamalla hermosolujen välistä viestintää aivoissa. Seksuaalireaktioita säätelevät pitkälti samat molekyylit, joihin mielenterveyden lääkkeet vaikuttavat. Niinpä psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa muutoksia potilaan seksuaalisuudessa. Tämän tutkielman tavoitteena oli luoda mielenterveyden lääkkeiden seksuaalihaittoja käsittelevä kirjallisuuskatsaus, josta olisi mahdollisimman paljon apua kliinistä työtä tekeville lääkäreille. Mielialalääkkeiden ja psykoosilääkkeiden käyttöön liittyy usein halukkuuden laskua, orgasmin vaimenemista ja ejakulaatiohäiriöitä. Mielialalääkkeiden seksuaalihaitat voivat pahentaa masennuksen oireita, jolloin voidaan menettää hoidolla muutoin saavutetut hyödyt. Psykoosilääkkeiden seksuaalihaitat voivat niin ikään huonontaa sekä elämänlaatua että hoitoon sitoutumista ja sairauden ennustetta. Lääkekohtaiset erot voivat ilmeisesti olla suuria, vaikka näitä eroja vielä tunnetaankin osin puutteellisesti. Esimerkiksi mielialalääkkeistä bupropioni ja psykoosilääkkeistä aripipratsoli vaikuttavat suositeltavilta vaihtoehdoilta tilanteessa, jossa seksuaalinen aktiivisuus on potilaalle tärkeää. Mielialalääkkeisiin ja psykoosilääkkeisiin verrattuna muita mielenterveyden lääkkeitä on tutkittu seksuaalihaittojen näkökulmasta niukasti. Kuitenkin esimerkiksi opiaattikorvaushoidon lääkkeillä on raportoitu samankaltaisia seksuaalisia sivuvaikutuksia kuin mielialalääkkeillä ja psykoosilääkkeillä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkkeiden seksuaalihaittoja koskeva näyttö puolestaan on ristiriitaista. ADHD-lääkkeiden, bentsodiatsepiinien ja z-lääkkeiden sekä gabapentinoidien seksuaalivaikutuksista tiedetään vain vähän. Koska potilas usein kokee vaikeaksi ottaa seksuaaliongelmia esiin vastaanotolla, lääkärin tulee kysyä lääkkeiden seksuaalihaitoista potilaalta ja antaa oikeaa tietoa aiheesta. Mielenterveyden lääkkeiden seksuaalihaittoja voidaan lievittää esimerkiksi sopivilla lääkevalinnoilla tai lääkevaihdolla, oireenmukaisilla tukilääkkeillä ja lääkkeettömillä menetelmillä. Lisää laadukasta tutkimusnäyttöä lääkkeiden välisistä eroista ja haittoihin suunnattujen hoitojen vaikuttavuudesta tarvitaan.
-
(2016)Miesten rintasyöpä on hyvin harvinainen sairaus, ja sen syyt tunnetaan huonosti. Perinnöllisillä tekijöillä saattaa olla miesten rintasyövän synnyssä tärkeä rooli, ja perheen syöpähistoria on havaittu epidemiologisissa tutkimuksissa merkittäväksi riskitekijäksi. Perinnölliset mutaatiot BRCA1- ja etenkin BRCA2-geeneissä aiheuttavat myös miehille kohonneen riskin. Myös muita, pienemmän riskin aiheuttavia alleeleja on tunnistettu viime vuosina. Niiden kliininen merkitys eri populaatioissa vaihtelee suuresti. Tässä tutkimuksessa genotyypitettiin 72 miespuolisen rintasyöpäpotilaan sekä yhdeksän perheen, joissa esiintyy miesten rintasyöpää, perimä kiinnostuksen kohteina olleiden mutaatioiden suhteen CHEK2-, PALB2-, RAD51C-, RAD51D- ja FANCM-geeneissä.
-
(2022)Nukahtamisviive on merkittävä tekijä monen sairauden diagnosoinnissa. Tämän vuoksi on tärkeää tietää, vastaako potilaan subjektiivinen arvio nukahtamisviiveen kestosta objektiivisesti mitattua arvoa. Monet tutkimukset osoittavat, että potilaat yleensä yliarvioivat oman nukahtamisviiveensä. Tutkimuksemme tarkoitus oli selvittää, miten potilaiden liitännäissairaudet vaikuttavat heidän kykyynsä arvioida oman nukahtamisviiveensä kestoa. Tutkimuksen aineisto koostui 240 HYKS-alueen potilaasta, joille oli tehty unipolygrafia (PSG) vuosien 2017-2020 aikana. Unipolygrafiat tehtiin joko potilaan kotona tai sairaalan unilaboratoriossa. Tutkimus oli retrospektiivinen tutkimus. Tiedot liitännäissairauksista kerättiin sairaalan potilastietokannasta. Potilaista 165 (65%) oli miehiä. Keskimääräinen objektiivisesti mitattu nukahtamisviive (29.5min) oli merkittävästi matalampi kuin potilaiden subjektiivisesti arvioima nukahtamisviive (37.4min) (p<.001). Potilailla, jotka yliarvioivat nukahtamisviiveensä, oli keskimäärin suurempi apnea- ja hypopnea-indeksi (18.8h vs 13.4h) (p=.04) sekä keskimäärin suurempi nukkumistehokkuus (81.7% vs. 75.2%) (p=.004) kuin niillä potilailla, jotka aliarvioivat nukahtamisviiveensä. Ryhmässä, jossa potilaat yliarvioivat nukahtamisviiveensä, oli merkittävästi enemmän migreenipotilaita kuin ryhmässä, jossa potilaat aliarvioivat nukahtamisviiveensä (20/159 vs. 3/81) (p=.035). Tämä merkittävä ero ei ollut havaittavissa päänsärkypotilailla, joilla ei ollut migreeniä. Tutkimuksemme perusteella migreenillä on merkittävä yhteys nukahtamisviiveen yliarviointiin keskimääräiseen potilasdataan verrattuna. Tutkimuksemme vahvistaa myös aiempaa tutkimustulosta siitä, että potilaat yleensä yliarvioivat oman nukahtamisviiveensä. Lisää tutkimuksia tarvitaan kuitenkin migreenin ja nukahtamisviiveen virhearvioinnin välisen yhteyden tarkempaan selvitykseen.
-
(2015)Kalsitoniinigeeniin liittyvä peptidi (CGRP) on vasodilatoiva neuropeptidi, jonka α-muodolla uskotaan olevan keskeinen rooli migreenin patofysiologiassa. α-muotoa koodaa kromosomissa 11 sijaitseva calcitonin-related polypeptide alpha (CALCA) -geeni. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli erotella laajasta sukututkimusaineistosta pieni joukko potentiaalisia migreenisukuja molekyyligeneettisiin tutkimuksiin, joissa selvitetään liittyykö CALCA-geeni migreeniin näissä perheissä. Tutkimukseen valittiin 105 migreenisukua, joissa yhteensä 1421 henkilöä sairastaa migreeniä. Potilaiden täyttämien kyselylomakkeiden avulla kerättyä tietoa analysoitiin tilastollisesti. Sukuja eroteltiin toisistaan migreenidiagnoosien ja sairauden kliinisten piirteiden perusteella. Tällä tavalla pyrittiin löytämään migreenin erilaisia alatyyppejä edustavia sukuja, joista lupaavimmat valittiin CALCA-geeniin liittyviin jatkotutkimuksiin. Aikaisempien tutkimustulosten valossa CALCA-geenin geneettisiä variantteja päätettiin lähteä etsimään ensisijaisesti voimakkaasta päänsärystä kärsivistä suvuista. Jatkotutkimuksiin valittiin kymmenen sukua, joissa auratonta migreeniä sairastetaan eniten suhteessa auralliseen migreeniin. Lisäksi päänsäryn piirteiden ja aurattoman migreenin IHS-kriteerien perusteella laskettujen IHS-pisteiden avulla jatkotutkimuksiin valikoitui kuusi voimakkaasta päänsärystä kärsivää sukua. Aineistosta löydettiin myös viisi sukua, joissa sairastetaan voimakasta monioireista migreeniä. Näistä suvuista voidaan toissijaisesti lähteä etsimään migreenille altistavia geneettisiä variantteja.
-
(2015)Migreeniin on yhdistetty useita liitännäissairauksia, joista tässä tutkimuksessa keskityttiin erityisesti astmaan ja allergioihin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko allergiat ja astma yleisempiä migreenisukujen migreenipotilailla kuin heidän terveillä perheenjäsenillään ja miten ne vaikuttavat migreenin kliiniseen kuvaan. Tavoitteena oli myös löytää sukuja molekyyligeneettisiin jatkotutkimuksiin, joissa etsitään mahdollisia yhteisiä tekijöitä migreenin ja allergioiden tai astman välillä. Lisäksi haluttiin selvittää, voisiko joku aiemmin koko genomin kattavassa meta- analyysissä tunnistetuista 12 yhden nukleotidin polymorfismeista (SNP) assosioitua myös migreenipotilaiden allergiaan ja astmaan. Tutkimus on toteutettu kyselylomaketutkimuksena, johon on osallistunut 10061 suomalaista migreenipotilasta ja heidän perheenjäsentään. Migreenipotilailla esiintyy allergiaa merkittävästi enemmän kuin heidän terveillä perheenjäsenillään, 35,5% vs 24,4%, samoin kuin astmaa, 9,7% vs 7,3%. Migreenipotilaista allergikoilla ja astmaatikoilla päänsärkykohtauksia oli useammin ja ne kestivät kauemmin, kuin allergiattomilla ja astmattomilla. Allergikkojen päänsärky oli lisäksi keskimäärin voimakkaampaa. Jatkotutkimuksiin valittiin sukuja, joissa allergiat ja migreeni vaikuttavat periytyvän yhdessä jopa kolmessa sukupolvessa. Aiemmin tunnistetuista SNP:istä rs2274316 (MEF2D-geenissä) näyttäisi liittyvän migreenipotilaiden allergiaan (p=0,025).
-
(2014)Migreeni on aivoinfarktin riskitekijä nuorella iällä. Sairauksien yhteyteen liittyvien mekanismien selvittäminen on tärkeää riskipotilaiden paremman tunnistamisen kannalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää migreenin kliininen kuva aivoinfarktin sairastaneilla migreenipotilailla ja verrata sitä aivoinfarktia sairastamattomien potilaiden migreeniin. Tutkimus perustui kyselylomakkeiden välityksellä kerätyn datan tilastolliseen analysointiin. Migreenin kliinisiä piirteitä verrattiin alle 50-vuotiaana aivoinfarktin saaneiden migreenipotilaiden muodostaman tapausryhmän (n=45) ja aivoverenkiertohäiriöitä sairastamattomien migreenipotilaiden muodostaman verrokkiryhmän (n=4178) välillä. Kummastakin potilasryhmästä otettiin myös erikseen vertailuun aurallista migreeniä sairastavat potilaat (n=33 ja n=2083). Tapauksissa oli enemmän aurallista migreeniä sairastavia kuin verrokeissa (p=0,0064). Migreenikohtaustiheys oli keskimäärin pienempi tapausryhmäläisillä (p=0,0117). Tapauksilla yleisempää oli toispuoleinen päänsärky (p=0,0006), sykkivä päänsärky (p<0,0001) ja kohtauksenaikainen oksentelu (p=0,0013). Ruoanhimo migreenin esioireena oli harvinaisempaa tapauksilla kuin verrokeilla (p=0,012). Aurallisten potilasryhmien vertailussa visuaalisen migreeniauran sahalaita oli yleisempää tapauksilla kuin verrokeilla (p=0,0198). Muut aurallisen vertailun merkittävät tulokset olivat samoja kuin yleisessä vertailussa. Aivoinfarktin nuorena saaneiden potilaiden migreenin erityispiirteet saattavat liittyä kohonneeseen aivoinfarktiriskiin. Jatkotutkimuksille on aihetta.
-
(2022)Migreeni on vaikea neurologinen sairaus, jossa primaariset päänsärkykohtaukset ovat erittäin kivuliaita ja invalidisoivia. Migreeniä esiintyy noin 15%:lla väestöstä, ja se on kolme kertaa yleisempi naisilla. Migreeni voidaan jakaa kahteen lajiin: aurattomaan ja auralliseen, joissa molemmissa on useita alalajeja. Tässä katsauksessa käsitellään migreenin taustaa, yleisyyttä, mekanismeja ja lääkehoitoa. Historiallisesti ajateltiin pitkään, että migreeni aiheutuu verisuonien laajentumisesta aivokalvoilla. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että sairauden patofysiologiset mekanismit ovat paljon monimutkaisempia ja oireita aiheuttavat muutokset paikantuvat laajalle alueelle aivokuorella, aivorungolla, hypotalamuksessa ja trigeminus(kolmois)hermossa. Laajentunut käsitys migreenin patofysiologiasta on avannut mahdollisuuksia uusille lääkeaineille, joilla on saatu hyviä tuloksia. Katsauksen tarkoituksena on esittää ajankohtaista tietoa migreenistä, jotta sen ymmärtäminen, diagnosoiminen ja hoitaminen olisi helpompaa. Tämän lisäksi käsitellään migreenin aiheuttamaa vaikeaa taakkaa potilaalle, lääkärille ja yhteiskunnalle.
-
(2022)Objectives: Hobbies are thought to only reduce stress but this is not necessarily the case for every hobby. For example LARPing is meaningful for its participants and it gives new experiences, but it also has demands that can cause stress. The aim of this Master's Thesis is to study using recently developed questionnaire what elements cause stress in LARPing and are they connected to experienced stress in LARP. Based on the personal experiences and research, the authors of the questionnaire assumed that larp stress would be mostly explained by 12 different factors. The factors were either time-related or related to other features such as performance and living up to expectations, living up to social demands, feelings of being excluded, harassment and insecurity, emotional strain, poor practical arrangements or low hype before the LARP. Methods: The stress related to LARPing was studied with a new survey that mapped experienced stress, possible causes of stress, coping stretegies and background information. 62.3% of the respondents of this online survey were females, 22.5% males and 9.0% non-binary. Factor analysis was conducted to variables measuring causes of stress to see if the 12 hypothesised factors emerged. To test the validity of the questionnaire in measuring LARP-related stress, the relationship between the founded factors and experienced stress in LARP was examined by a one-way regression analysis. Results and conclusions: Causes of LARP stress were in part in agreement with the hypotheses. Stress about being part of the group, performance, practical arrangements and harassment were consistent with the hypothesis. However, also unexpected factors emerged, such as stress about memoryload, having a meaningless role, quality of the props, bleed, low hype, lack of fun and insecurity. One factor could not be interpreted adequately. These factors explaned 62.84% of the variance. Of the 12 factors only being part of the group (explained variance 34.59%), quality of props (explained variance 1.57%) and the unknown factor (explained variance 1.50%) were validated by being associated with experienced total LARP stress. Being part of the group seems to be relevant cause of stress in LARPing wich is understandable considering the communal nature of LARPing. This information could be taken into a consideration when organizing LARPs. Increased sense of community could support the well-being of players in LARPing.
-
(2017)Sairaalansisäisten ensihoitoryhmien (Medical Emergency Team, MET) vaikutuksia sairaalansisäisten sydänpysähdysten ilmaantuvuuteen ja ennusteeseen on tutkittu runsaasti. Tutkittua tietoa itse MET-ryhmien kohtaamien potilaiden ennusteesta on vähemmän ja tutkimusten raportointimenetelmät vaihtelevat. Tavoitteenamme oli tehdä systemaattinen katsaus MET-potilaiden hoidonrajauksista, siirroista teho-osastolle sekä lyhyt- ja pitkäaikaisesta ennusteesta. Sähköinen kirjallisuushaku (tammikuu 1990 – maaliskuu 2016) toteutettiin PubMed- ja Cochrane-tietokannoista. Noudatimme PRISMA-protokollaa. Kirjallisuushausta tutkimukseen sisällytettyjen artikkeleiden kirjallisuusviitteet tarkistettiin mahdollisen lisäkirjallisuuden löytämiseksi. Ennalta määrättyä MET-raportoinnin laatupisteytystä (asteikolla 0-17) käytettiin tutkimusten metodien arvioimiseen. Katsaukseen sisällytettiin 29 tutkimusta, jotka olivat dokumentoineet tietoa yhteensä 157 383 MET-hälytyksestä. Tutkimusten laatu arvioitiin vaatimattomaksi; laatupisteytyksen keskiluku oli 8 (vaihteluväli 2 – 11). Tulosten perusteella keskimäärin 8.1 % MET-hälytyksistä johtaa hoidonrajaukseen (vaihteluväli 2.1 – 25 %) ja 23 % (8.2 – 56 %) potilaan siirtämiseen teho-osastolle. Tehohoitoon siirretyistä potilaista keskimäärin 29 % (6.9 – 35 %) menehtyy tehohoitohoitojakson aikana. MET-ryhmien arvioimien potilaiden sairaalakuolleisuus tutkimusaineistossa oli keskimäärin 26 % (12 – 60 %). Vain kaksi tutkimusta raportoi MET-potilaiden puolen vuoden elossa olosta. MET-potilaiden toimintakyvystä sairaalasta kotiutumisen jälkeen ei löytynyt tietoa. Keskimäärin joka neljäs MET-hälytys johtaa siirtoon teho-osastolle; toisaalta melkein joka kymmenennellä hälytyksellä potilaalle asetetaan uusi hoidonrajaus. MET-potilaiden sairaalakuolleisuus on korkea, tietoa heidän pitkäaikaisennusteestaan on vähän ja toimintakyvystä tietoa ei ole ollenkaan. Tutkielma on mukailtu alkuperäisestä englanninkielisestä julkaisusta (53). Syventävän tutkielman tekijä toteutti kirjallisuushaun, tiedon keräämisen, taulukot ja osallistui artikkelin kirjoitusprosessiin. (207 sanaa)
-
(2015)Munuaiskomplikaatio on yksi yleisimmistä tyypin 1 diabetekseen liittyvistä komplikaatioista. Diabeettisen munuaiskomplikaation ensimmäisenä merkkinä havaitaan mikroalbuminuriaa, jolloin virtsaan erittyy normaalia enemmän albumiinia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mikroalbuminurian esiintyvyys HYKS Lastenklinikan tyypin 1 diabetespotilailla ja etsiä tekijöitä, jotka vaikuttavat mikroalbuminurian kehittymiseen. Tutkimuksen aineistona käytettiin vuoden 2013 lopussa Lastenklinikan potilaina olleiden tyypin 1 diabeetikoiden potilastietoja. Tutkimuksessa havaittiin, että potilailla, joilla oli korkea virtsan albumiinipitoisuus, oli korkeampi glykohemoglobiini (kolmen vuoden keskiarvo) kuin verrokkiryhmällä. Nämä potilaat olivat myös sairastuneet diabetekseen vanhempana ja sairastaneet pidempään puberteetin alkamisen jälkeen. Sen sijaan potilaiden iällä ja kokonaissairausajalla ei ollut vaikutusta virtsan albumiinipitoisuuteen. Lisäksi havaittiin, että potilailla, joilla virtsan albumiinipitoisuus oli korkea, oli diabeteksen diagnoosivaiheessa esiintynyt enemmän ketoosia ja ketoasidoosia. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että hyvän hoitotasapainon ylläpitäminen erityisesti puberteetin alkamisen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää pyrittäessä vähentämään diabetespotilaiden munuaiskomplikaatioiden riskiä.
-
(2017)Antibioottiresistenssi on merkittävimpiä maailmanlaajuisia terveysuhkia 2000-luvulla. Suomessa tilanne on vielä kohtalainen, mutta enemmän ja laajakirjoisempia antibiootteja käyttävässä Kreikassa resistenttien kantojen osuudet ovat paljon suuremmat. Kreikkaan matkustaa vuosittain yli 200 000 suomalaista. Tässä tutkielmassa 46 Kreikan-matkaajaa antoi ulostenäytteen ennen ja jälkeen matkan. Tutkittavista valtaosa oli lääketieteen opiskelijoita, ja kaikkien matka kesti viikon. ESBL-kantajuus löytyi ennen matkaa kahdelta ja matkan jälkeen kuudelta, eli uusia kantajuuksia viikon matkalla tuli yhteensä neljä (4/46, 8,7%). Ripulibakteereista uusia EPEC-tartuntoja oli yhteensä seitsemän, lisäksi oli yksi ETEC-tartunta. Tulosten valossa matkailu Kreikkaan on sekä antibioottiresistenssin että ripulitaudin suhteen varsin turvallista eikä tutkittavien matkanaikainen sairastaminen poikennut juurikaan kotioloista. Kuitenkin selvä riski uuteen ESBL-kolonisaatioon on olemassa, eli myös Kreikkaan matkaavia kannattaisi muistuttaa käsidesinfektioaineiden käytöstä ja oikeista ruoka- ja juomavalinnoista. Vaikka kolonisoitumisriski yksilötasolla jäi pieneksi, Kreikan-matkailijoiden suuren määrän vuoksi matkailijoiden tuomaa ESBL-kuormaa voitanee kuitenkin Suomen tasolla pitää merkittävänä.
-
(2018)Kasvaimen mikroympäristö (TME-tumor microenvironment) vaikuttaa oleellisesti syövän kehittymiseen ja syöpähoitojen tehoon. Esimerkiksi TME fibroblastit (CAF-carcinoma associated fibroblasts) yleensä edistävät syövän kasvua ja etäpesäkkeiden muodostumista. In vitro tutkimuksissakin on tärkeää huomioida TME komponenttien moninaiset vaikutukset syöpäsolujen käyttäytymiseen. Tutkimukseni tavoitteena oli analysoida kieli- (HSC-3) ja kolorektaalikarsinoomasolujen (Colo-741 ja HCT-116) migraatioon ja invaasioon vaikuttavia tekijöitä kiinteissä ja geelimäisissä matrikseissa in vitro. HSC-3 migraatiota ja invaasiota, yhdessä tai erikseen rasvan kantasolujen (ASC) ja normaalien ienfibroblastien (IGF) kanssa, oli testattu IncuCyte-laitteella myogeelissä, matrigeelissä tai myogeeli-kollageeni -kasvualustoilla. Analysoin tulokset SPSS-ohjelmalla käyttäen yksisuuntaista toistettujen mittausten varianssianalyysiä. Luotettavuutta arvioin Mauchlyn sfäärisyys sekä Levenen testeillä. Tulosten perusteella ASC ja IGF eivät oleellisesti vaikuttaneet kielisyövän migraatioon tai invaasioon eri matrikseissa, toisin kuin aiemmin tutkitut luuytimen mesenkymaaliset kantasolut, jotka nopeuttivat HSC-3 solujen liikettä. Colo-741 ja HCT-116 invaasiota tutkittiin yksin, sekä yhdessä sahalaitaiseen ja perinteiseen kolorektaaliseen syöpään liittyvien CAF-solujen sekä niiden erittämien solunulkoisten vesikkelien (EV-extracellular vesicles) kanssa kiinteissä myoomanapeissa. PanCyto-keratiinilla värjätyistä histologisista leikkeistä analysoin ImageJ-ohjelmalla CAF ja EV lisäyksien vaikutusta syöpäsolujen muodostamien ”kasvainsilmujen” kokoon ja lukumäärään (”aggressiivisuuteen”). Mittaustulokset analysoin SPSS-ohjelmalla Kruskall-Wallisin testiä käyttäen. Post hoc -analyysillä testasin eroavatko koeasetelmat ja näiden p-arvot toisistaan. Colo-741 soluilla kasvainsilmujen koko ja lukumäärä pienenivät sahalaitaiseen kolorektaaliseen syöpään liittyvien CAF-solujen sekä EV:ien vaikutuksesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että syövän käyttäytymiseen vaikuttaa syöpäsolujen lisäksi useat TME:stä peräisin olevat tekijät, minkä vuoksi in vitro syöpätutkimuksia varten tulisikin kehittää mahdollisimman autenttisia TME-koemalleja ja niiden luotettavia analyysimenetelmiä.
-
(2015)Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää ohitusleikkauksessa käytettyjen verisuonisiirteiden geneettisiä eroja. Käytettäessä valtimosiirteitä saadaan parempia pitkäaikaistuloksia ja joudutaan harvemmin uusintaleikkaukseen siirteen tukkeutumisen vuoksi, kuin käytettäessä laskimosiirteitä. Valtimosiirteistä sisempi rintavaltimo pysyy useammin auki kuin värttinävaltimo, ja halusimme selvittää mekanismeja tämän eroavaisuuden taustalla. Keräsimme Meilahden sairaalassa ohitusleikatuilta potilailta verisuoninäytteitä ja eristimme niistä RNA:ta mikrosiruanalyysiin. Mikrosiruanalyysista saaduille tuloksille suoritimme IPAanalyysin jonka avulla selvitimme muuttuneita signalointireittejä verisuonisiirteiden välillä. Tuloksemme osoittavat TNF-alfa ja HMGB1-välitteisen signaloinnin merkittävästi eroavan sisemmässä rintavaltimossa verrattuna värttinävaltimoon ja säärilaskimoon. Alustavien tulosten perusteella päättelemme että HMGB1 – ja TNF-alfa – välitteiset signalointireitit säätelevät verisuonen tulehdusvastetta ja kantasolujen erilaistumista suuntaan, joka suosii verisuonen sopeutumista siirteeksi. Tulokset auttavat kohdentamaan jatkotutkimuksia käytettävien ohitussiirteiden eroavaisuuksista, keskittyen niihin geeneihin joita tulevaisuudessa voidaan käyttää muokkaamaan geeni- ja soluteknologian avulla laskimosiirteistä paremmin valtimoverenkiertoon sopeutuvia ohitussiirteitä.
-
(2021)Vulvodyni är en mångfacetterad störning som kännetecknas av intensiv smärta i vulvan, oftast beskrivs den som en rå, brännande eller svidande känsla. Berörda kvinnor samt deras partners lider av nedsatt livskvalitet som till och med kan leda till infertilitet eftersom de kan behöva avstå från sexuellt samlag. Trots dess höga prevalens kvarstår klyftor i kunskap och tillgång till hälsovård för kvinnor drabbade av vulvodyni. Med tanke på dess varierande kliniska manifestation och inget allmänt accepterat behandlingsprotokoll har behandlingsalternativen för vulvodyni varit otillräckliga och smala i fokus. De har mest fokuserat på den fysiska smärtan som är förknippad med störningen. Som en mångfacetterad störning bör behandlingen ta hänsyn till psykosociala aspekter av läkning snarare än att endast fokusera på fysisk smärta. Patienten behandlas individuellt i ett multiprofessionellt samarbete med läkare, fysioterapeut, sexual terapeut samt psykolog. Aktuella publikationer om mindfulness och kognitiv beteendeterapi indikerar att dessa typer av behandlingar är effektiva mot kronisk smärta. Mindfulness och kognitiva beteendeterapier är icke-invasiva, effektiva på lång sikt och minskar sexrelaterad stress.
Now showing items 1219-1238 of 2464