Browsing by Title
Now showing items 1430-1449 of 2464
-
(2018)Avhandlingen är en litteraturöversikt om insjuknandet i och preventionen av Ventilator-associerad pneumoni (VAP). Avhandlingen redovisar mekanismerna för insjuknandet och vilka metoder som är effektiva för prevention av VAP. Fokusen är på den orala mikrobflorans betydelse för insjuknande i VAP. Avhandlingens material är valt från relevanta artiklar och läroböcker. Prevalensen för VAP är hög (10%) och VAP är den vanligaste av de infektioner som uppkommer på sjukhus. VAP är en mycket allvarlig komplikation som märkbart ökar längden på vården, dödligheten och kostnaderna. Kolonisering av orala biofilmer av patogener är centrala för insjuknandet i VAP. Avlossad biofilm kan aspireras till lungorna och orsaka infektion. Biofilmen skyddar patogenerna mot immunförsvaret och antibiotikavården, vilket gör infektionen mycket svårskött. Orsaken till att de orala biofilmerna lätt koloniseras av patogener under intensivvården är försämrad oralhygien. Normala försvarsmekanismer i munnen och lungorna är också försämrade på grund av endotrachala tuben. Preventionen fokuserar på att hindra kolonisering av patogener och förflyttande av patogener ner till lungorna. För att minska koloniseringen används det antiseptiska ämnet klorhexidin och mekaniskt renande av munhålan. För att minska aspirering används bland annat förhöjning av sängens huvudända och subglottiskt sug. De preventiva åtgärderna räcker inte till för att förhindra alla infektioner, men ökad skolning och implementering av protokoll har visat sig vara effektiva sätt att sänka prevalensen betydligt. Nya preventiva metoder, som t.ex. silvertäckta endotracheala tuber, har gett lovande resultat i minskandet av mängden VAP- fall.
-
(2021)Inflammatoriska tarmsjukdomar (IBD) är en paraplyterm för Crohns sjukdom (CD) och ulcerös kolit (UC). Sjukdomarna har en stark koppling till munhålan och dess infektioner. IBD patienter uppvisar flertalet orala symptom i munnen, så som mukobuckal hyperplasi, gingival svullnad, ulcerationer, aftor, candida, lichen planus, leukoplack, orofacial granulomatos, pyostomatitis vegetans och recidiverande aftös stomatit. Orala infektioner är ett utbrett folkhälsoproblem och även inflammatoriska tarmsjukdomar kan redan klassas som en folksjukdom tack vare sin stora incidens. Gemensamma etiologiska faktorer och interaktioner mellan olika orala infektioner och inflammatoriska tarmsjukdomar är en viktig del i pusslet för att förstå sjukdomarnas patofysiologi. I denna litteraturöversikt tas orala symptom, karies, gingivit, parodontit och oral candidos samt deras anknytningar till kroniska inflammatoriska tarmsjukdomar upp.
-
Oral appliance in sleep apnea treatment : respiratory and clinical effects and long-term adherence (2016)PURPOSE: There is an increasing tendency to use oral appliance (OA) as an alternative treatment for sleep apnea. Here we report the long-term adherence and clinical effects of OA therapy. METHODS: All sleep apnea patients treated at the Department of Dentistry between the years 2006 and 2013 (n=1208) were reviewed. A questionnaire about OA adherence, asthma symptoms (Asthma Control Test™, ACT), and general health was sent to all patients who continued OA therapy after the 1-month follow-up visit (n=811). OA was adjusted to obtain at least 70 % of the maximal protrusion of the mandible. RESULTS: The response rate was 37.4 % (99 women, 204 men). The mean±SD age and BMI were 58.7±10.3 years and 27.3±4.0 kg/m(2), respectively. During the mean follow-up period of 3.3 years, there was no significant variation in BMI. Forty-one patients abandoned OA therapy yielding an adherence rate of 86 %. Ninety-seven percent of patients used OA ≥4 h/day, and the mean daily use was 7.2±1.1 h. The ACT score improved with OA use from 16.0±5.9 to 20.1±3.8 (p=0.004), indicating better asthma control. The apnea and hypopnea index decreased significantly from 27±19 at baseline to 10±10 with OA therapy (p=0.001). CONCLUSIONS: After a 1-month trial period, the long-term adherence to oral appliance was good. OA therapy decreased apneas and hypopneas significantly, and its long-term use was associated with an improvement in respiratory and asthma symptoms.
-
Oral Contraceptive Use, Risk of Breast Cancer, and Overall Mortality – The Finnish Twin Cohort Study (2022)Background: Oral contraceptive (OC) use may increase the risk of specific cancers and mortality. The aims of this study were to investigate the association between OC use and its duration with the risk of breast cancer, to examine the overall mortality associated with OC use and its duration, and finally to identify sociodemographic characteristics of OC use. Methods: Data are derived from the Older Finnish Twin cohort consisted of monozygotic and same-sexed dizygotic twin pairs born before 1958. We included N = 9,607 Finnish twin women aged 18 – 49 years old with information on OC use and other covariates. The information on OC use, reproductive, and lifestyle factors was collected using a mailed questionnaire. The information on breast cancer incidence was obtained from the Finnish Cancer Registry and the data on mortality was collected from the national Population Information System and Statistics Finland. We used Cox proportional hazards regression to estimate the association between OC use and its duration with risk of breast cancer and overall mortality while controlling for potential confounders. Also, we used logistic regression to identify sociodemographic characteristics of OC use. All tests of statistical significance were two-sided. Results: A total of 758 women developed breast cancer during median follow-up of 42.6 years. Women who ever used OC had 20% greater risk of developing breast cancer than women who never used (HR =1.20, 95% CI = 1.02 to 1.40, P = 0.02). Women who used OC for more than 5 years had greater risk of developing the disease than those who used OC for less than 2 years (HR = 1.11, 95% CI = 0.85 to 1.46), however, the results did not reach the statistical significance. Mortality did not significantly different between women who had ever used OC with those who had not used OC while controlling for potential confounders. Current smokers and women who consumed alcohol more than 10 gram/day had the highest odds of ever using OC. Conclusion: Our results suggest that OC use slightly increases the risk of breast cancer, however, no evidence from this study indicates that OC use adversely affect long-term risk for mortality.
-
(2017)Background: Some oral health factors have been associated with a higher risk for head and neck cancers (HNCs) and most clearly the existing evidence refers to an association between periodontitis and HNC. Aims: To examine oral health in a subset of HNC patients, namely patients with oropharyngeal cancer (OPC) or oral cavity cancer (OCC), and to compare these two tumor sites in this regard. Subjects and Methods: A retrospective study consisting of a series of OPC and OCC patients diagnosed between 2005-2008 at the Helsinki University Hospital, Helsinki, Finland. Study subjects were randomly selected from hospital registries. Oral health at diagnosis was assessed by reviewing the corresponding panoramic radiographs. We used modified Total Dental Index (Mattila et al. 1989) to assess oral health as a whole. Results: In univariate analysis the difference in modified Total Dental Index (mean 3,49 ±0,20 for OPC vs. 2,85 ±0,22 for OCC) was statistically significant, but after adjusting for age, gender, smoking, and heavy alcohol consumption statistical significance was lost. When individual dental variables were considered, the only statistically significant difference in univariate analysis was found concerning residual roots (mean 0,60 ±0,21 for OPC vs. 0,19 ±0,15 for OCC). Conclusions: The present findings demonstrate a fairly poor oral health status among oral and oropharyngeal cancer patients. The observed prevalence of caries and periodontitis seems to be even more common than among the Finnish general population. Whether or not there are differences in oral health risk factors between OPC and OCC patients cannot be reliably established in this study. Further studies with larger sample sizes are needed to confirm our findings either way.
-
(2011)Bad breath or oral malodour can be related to gingival diseases, trimethylaminuria, various inflammation diseases of upper respiratory tract, foreign bodies in nasal cavity etc. Bad breath is usually, in 85 % to 95 % of cases, inflicted by gram negative anaerobic bacteria in tongue coating. These bacteria have a tendency of producing foul-smelling sulphur containing gases called volatile sulphur compounds or VSC. Main cause of bad breath is parodontitis or postnasal drip into posterior part of the tongue. Detecting bad breath is most efficiently done by organoleptic method. By skilled analyser the reason for oral malodour can be determined with great accuracy. For scientific study the most effective method is gas chromatography (GC) with flame photometric detector (FPD). With it almost every component of exhaled air can be detected both quantitative and qualitative. Effective chairside methods include portable sulphur monitors and saliva tests.
-
(2017)Objective. Oral pulse granuloma (OPG) is an oral inflammatory lesion characterized by the presence of hyaline rings with numerous multinucleated giant cells. The etiopathogenesis of this lesion is thus far unclear, as is the composition of the hyaline rings. Our aim was to investigate whether the hyaline rings contain cellulose. Study Design. Using a newly developed staining method for cellulose, we studied 18 histologic samples diagnosed as OPG, in addition to 3 samples originally diagnosed as "normal" foreign body reactions. In our study, visualization of cellulose is based on its specific binding to the carbohydrate binding module of β-1,4-glycanase. Results. All samples diagnosed as OPG were positive for cellulose staining localized in hyaline rings. In addition, 1 lesion (of 3), first diagnosed as a foreign body reaction without the presence of hyaline rings, was positive for cellulose By horseradish peroxidase staining. Conclusions. We show for the first time that cellulose is present in OPG lesions, indicating that cellulose might be the initial cause of formation of these lesions. (Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol 2017;123:464-467)
-
(2023)Orbitan eksenteraatio on harvinainen ja mutiloiva toimenpide, jossa silmäkuopan sisältö pehmytkudoksineen poistetaan. Aiheesta on vain rajallisesti tutkimustietoa toimenpiteen harvinaisuuden takia. Lisäksi siihen johtavien tautien, pääsääntöisesti pahanlaatuisten kasvainten, monimuotoisuus hankaloittaa tutkimusta. Leikkauksessa silmäkuopan kasvain pyritään yleensä poistamaan radikaalisti. Toimenpiteen vaikuttavuus eliniänennusteeseen on ajoittain kyseenalaistettu, sillä ei ole varmuutta, onko sairaus jo ehtinyt lähettämään mikroetäpesäkkeitä ennen leikkausta ja olisiko näissä tapauksissa ollut järkevämpää tehdä silmän säästävä leikkaus. Suomessa suurin osa eksenteraatioista tehdään HUS:ssa ja yksittäisiä leikkauksia muissa sairaanhoitopiireissä. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella HUS:ssa 2005–2022 tehtyjen orbitan eksenteraatioiden määrää ja kartoittaa missä, millä indikaatiolla ja minkä erikoisalan toimesta leikkaukset on tehty. Lisäksi tavoitteena oli kerätä tärkeimmät potilasta, tautia ja hoitoa koskevat muuttujat ja verrata tietoja muiden julkaisujen tuloksiin. HUS Tietohallinnon toimittamasta 1618:sta silmäkuoppatoimenpiteen aineistosta identifioitiin 67 orbitan eksenteraatiota, jotka kaikki sisällytettiin tutkimukseen. Tarvittavat tiedot kerättiin potilastietojärjestelmistä ja analysoitiin taulukkolaskentaohjelmalla. Leikkauksissa osallisina oli plastiikkakirurgeja, silmäkirurgeja, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäreitä, neurokirurgeja ja suu- ja leukakirurgeja vaihtelevissa määrin ja leikkauksia tehtiin kaikkien näiden alojen yksiköissä. Indikaatioita leikkaukselle olivat eri syöpätaudit ja yhdessä tapauksessa hyvänlaatuinen kasvain. Komplikaatioita esiintyi 40,3 % potilaista, mutta näistä suurin osa oli lieviä. Kaksi potilasta kuitenkin menehtyi leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Yleisin komplikaatio oli rekonstruktiossa käytetyn mikrovaskulaarisen kudossiirteen perfuusion ongelma. Osa potilaista säilyi leikkauksen jälkeen tautivapaina, osalla tauti uusiutui ja osa ei missään vaiheessa saavuttanut tautivapaata tilaa. Keskimääräinen aika taudin uusiutumiseen oli 22 kuukautta. Tutkimus on tiettävästi Pohjoismaissa ensimmäinen laatuaan ja maailmanlaajuisestikin suurempia tutkimuksia aiheesta on vain rajallisesti [1]. Tutkimuksessa kerättyä ja analysoitua tietoa voidaan jatkossa käyttää eksenteraatiotoimenpiteiden kehittämiseen ja perustana lisätutkimuksille.
-
(2023)Colorectal cancer (CRC) is the second deadliest cancer in the world. Given the heterogeneity of the disease, a substantial percentage of patients do not benefit from the standard-of-care. The ability to identify patients that most or least likely to respond to the generic therapy prior to its implementation would improve the safety and efficacy of the anti-cancer regimen in CRC.The goal of this study was to assess the suitability of patient-derived organoids (PDOs) as in vitro models to evaluate the efficacy of chemotherapy in CRC. PDOs were generated from surgical tumor specimens of rectal cancer patients. Next, PDOs were treated with standard of care chemotherapeutics for rectal cancer, with or without neoadjuvant radiotherapy, and a commercial cell viability assay was used to assess drug response. PDOs were classified according to the consensus molecular subtype (CMS) system, based on the whole transcriptome sequencing of PDO-derived RNA before treatment. Clinical information was retrieved from the patient records. In vitro drug responses of PDOs revealed heterogeneous drug sensitivity profiles and highlighted patients who would benefit from standard of care. With respect to the consensus molecular subtype (CMS) classification, CMS2 organoids showed highest response to standard of care, while CMS1 PDOs exhibited a less responsive phenotype. For the majority of the PDOs, neoadjuvant radiotherapy prior to drug treatment had no effect on drug response. On the other hand, in certain cases, neoadjuvant therapy sensitized or desensitized PDOs to standard of care chemotherapeutics. This study adds to the literature demonstrating the feasibility of PDOs as platforms for modelling cancer treatment and highlighting their potential to facilitate progress in personalized medicine. More studies involving complex, co-culture PDO models and designed to better reflect the relevant interplay between tumor microenvironment and the anti-cancer regimen are needed to confirm the predictive qualities of the PDOs and inform clinical decisions in CRC.
-
(2017)Original antigenic sin (OAS) is an immunological phenomenon in which an initial antigen dominates the immune response toward subsequently encountered closely related antigens. As a result, the immune response against the primary antigen is boosted and a specific immune response toward the infecting antigen is attenuated in heterologous secondary infections. This may have various consequences, including aggravation of heterologous secondary infections, complication of vaccine development, and disturbance of serological diagnostics. This thesis is a literature review describing OAS in selected human viral infections and its clinical impact. A publication I worked on, demonstrating OAS in human bocavirus infections for the first time, is included. This thesis discusses what is known to date, limitations of past studies and gives recommendations for future research. Understanding OAS is necessary for the development of safe and effective vaccines and therapies, and accurate diagnostics for some of the most devastating infections of our time.
-
(2011)Tausta: Tässä tutkimuksessa selvitetään orkesterimuusikoiden purentaelinvaivojen (TMD, temporomandibular disorders) esiintymistä. Tavallisimpia purentaelinvaivojen oireita ovat leukaniveläänet, leukanivelten tai puremalihasten kipu, suun rajoittunut avautuminen ja ala-leuan liikehäiriöt. Orkesterityöhön liittyvän stressin ja pään alueelle kohdistuvien fyysisten tekijöiden vaikutusta purentaelinvaivoihin ei ole aiemmin tutkittu. Aineisto ja menetelmät: Sinfonia Lahden ja Radion sinfoniaorkesterin muusikoiden (n=73) purentaelinvaivoja tutkittiin RDC/TMD-kyselykaavakkeen avulla. Aineisto analysoitiin yleistettyjen lineaaristen sekamallien ja Khii-neliötestin avulla R- ja SPSS-tilasto-ohjelmistoilla. Tulokset: Oireiden esiintymistodennäköisyys ja lukumäärä eivät vaihdelleet jousi-, puhallin- ja muiden soitinten soittajien välillä. Puhallinsoittajilla unihäiriöt ja yönarskuttelu lisäsivät tilastollisesti oireiden todennäköisyyttä 4-5 kertaa enemmän kuin jousisoittajilla. Iän lisääntyminen vähensi oireita erityisesti jousisoittajilla. Johtopäätökset: Orkesterimuusikoilla näyttää olevan useammin TMD-oireita kuin suomalaisilla aikuisilla keskimäärin. Esimerkiksi kasvokipua on muusikoista 30%:lla kun suomalaisilla keskimäärin 5-10%:lla. Puhallinsoittajat saavat herkemmin oireita kuin jousisoittajat. Näyttää siltä, että purentaelinvaivat liittyvät orkesterityön kuormittavuuteen (stressiin), jota ilmeisesti pystytään hallitsemaan paremmin, kun työvuosia on kertynyt enemmän. Erityisesti puhallinsoittajien purentaelinvaivoihin kannattaisi jatkossa kiinnittää huomiota.
-
(2021)Respirometry is a polarographic method that provides insights into mitochondrial respiratory capacity – specifically to electron transport chain (ETC) complexes I to V –, mitochondrial integrity and energy metabolism. The limitation of the respiratory measurements has been that it requires freshly isolated mitochondria or tissue sample. Long-term preservation of mitochondrial function in frozen samples has been a considerable challenge, since the membrane integrity of the mitochondria is lost during the freezing process. Thus, samples do not display coupled respiration. However, previous studies have found that despite coupled respiration is impaired the individual ETC complexes and the ability of ETC supercomplexes to consume oxygen are not destroyed due to freezing and thawing. On the basis of this knowledge, recently published article presented a novel protocol that overcomes the damages caused by freeze-thaw cycles. The protocol also enables respiration measurement of ETC complexes I-IV by using Seahorse XF96 Extracellular flux analyzer. In this MSc thesis I modified and optimized the aforementioned protocol for Oroboros O2k high- resolution respirometry using frozen skeletal muscle samples. In addition, this study provides an optimized sample preparation protocol for frozen muscle samples and respiration measurement. The new method broadens the possibilities within mitochondrial respiration studies since Oroboros O2k high-resolution respirometry records results with high sensitivity without limiting the number of substrates used. The possibility to use frozen samples reduces research costs, simplifies logistics and enables retrospective studies with previously stored frozen tissue samples. I also utilized the optimized respiration measurement protocol to study metabolic effects of combined gene therapy in skeletal muscle. This gene therapy mimics the positive effects of exercise by inducing skeletal muscle growth and angiogenesis. The mimicking effect was induced by systemic delivery of adeno-associated viral vectors encoding pro-myostatin and VEGF-B. In previous studies inhibition of myostatin has been connected to compromised oxidative capacity and vascular rarefaction. In contrast, VEGF-B has demonstrated to induce angiogenesis in several tissues. Thus, my hypothesis was that combination gene therapy would result in better mitochondrial function than pro-myostatin alone. Results from this study indicate that moderate inhibition of myostatin signaling by pro-myostatin using rAAV vectors could provide enhancements in ETC function when it is induced independently or combined with rAAV-VEGF-B. This result lays a solid foundation for future research and could provide a new therapeutic option against muscle loss and related metabolic diseases.
-
(2012)Idiopatisk GHD innebär brist på tillväxthormon utan något fynd som förklarar vad bristen beror på. I denna studie betraktas om puberteten förtidigas av tillväxthormonbehandling hos idiopatiska GHD-patienter. I undersökningen betraktas även hur patienternas benålder har utvecklats i förhållande till deras kalenderålder, samt hur mycket längden har utvecklats under vårdperioden. Undersökningen gjordes för att ta reda på tillväxthormonbehandlingens betydelse för tidpunkten på pubertetens början. Den retrospektiva undersökningen gjordes på basis av insamlade patientuppgifter på 19 personer, vilka var patienter vid Barnklinikens endokrinologiska avdelning i HNS. Resultaten anger, att puberteten inte förtidigas av tillväxthormonbehandling. Då man betraktar personernas kalenderålder tycks puberteten vara i samma tid som hos friska unga, men då man beaktar personernas benålder, är puberteten försenad hos bägge könen. Personernas benålder utvecklas snabbare än kalenderåldern och personerna tar ifatt sina kamrater i fråga om benåldern till början av puberteten. Patienternas längd ökar med över 2 SD enheter under vården.
-
(2011)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ortodonttien tilannetta Suomessa: ikä- ja sukupuolijakaumaa, pää- ja sivutyöpaikkojen alueellista jakautumista kunta- ja sairaanhoitopiiritasolla, ortodonttien työssäkäyntialueita sekä sitä, oliko syntymä- ja koulutuspaikkakunnalla merkitystä myöhemmän työskentelypaikkakunnan valinnassa. Tutkimuksessa tarvittavat tiedot kerättiin aineiston pohjana olevaan listaan Suomen työikäisistä oikomishoidon erikoishammaslääkäreistä. Tutkimusaineistoa analysoitiin ja käsiteltiin tilastollisin keinoin. Tulokset havainnollistettiin teemakarttojen, diagrammien sekä taulukoiden avulla. Vuonna 2010 Suomessa toimi 159 ortodonttia, joista 75 prosenttia oli yli 45-vuotiaita. Eniten ortodontteja oli sijoittunut hammaslääketieteen koulutusta antavien yliopistokaupunkien, Helsingin, Turun ja Oulun, läheisyyteen. Vähiten ortodontteja työskenteli Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa. Jokaisessa sairaanhoitopiirissä ortodonttien määrä suhteessa väestöön oli liian pieni. 40 prosentilla ortodonteista sivutyöpaikka sijaitsi yli 50 kilometrin päässä päätyön paikkakunnasta ja 19 prosentilla yli 100 kilometrin päässä päätyön paikkakunnasta. Syntymä- ja ylioppilaaksitulon paikkakunnalla oli vaikutusta siihen, minne hakeuduttiin perustutkintoa opiskelemaan. Perustutkinnon suorittaneista keskimäärin 40 prosenttia jäi töihin samaan sairaanhoitopiiriin, jossa koulutusta antanut yliopisto sijaitsi. Yli puolet ortodonteista teki erikoistumisopinnot samassa yliopistossa kuin perusopinnot ja suurin osa jäi myös saman sairaanhoitopiirin alueelle töihin erikoistuttuaan.
-
(2018)Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS), suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), tehdään vuosittain 70-80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja siihen liittyvä vertikaalinen, transversaalinen ja/tai antero-posteriorinen leukojen epäsuhta. Purentavirheet ja leukojen virheasennot pyritään normaalisti hoitamaan kasvuikäisillä nuorilla kasvua hyväksikäyttäen. Toisinaan purentavirheet palautuvat, purentavirhettä ei ole hoidettu kasvuiässä tai hoito voidaan toteuttaa vasta kasvun päätyttyä. Näissä tapauksissa on hyvin usein turvauduttava perinteisen oikomishoidon lisäksi myös kirurgiaan, jotta purennalliset epäsuhdat saadaan korjattua. Ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu on monialaista yhteistyötä, johon tarvitaan oikomishoidon erikoisahammaslääkärin sekä suu- ja leukakirurgin lisäksi mahdollisesti myös parodontologi sekä proteetikko. Hoito jaetaan pääsääntöisesti kolmeen vaiheeseen: preoperatiiviseen oikomishoitoon, leikkaukseen ja postoperatiiviseen oikomishoitoon. Kokonaisuudessaan hoitojaksot ovat hyvin pitkäkestoisia ja raskaita, ja vaativat potilaalta sitoutumista hoitoon. Pelkästään oikomishoitojaksot kiinteillä kojeilla kestävät noin 2-3 vuotta. Tämän kaksiosaisen tutkielman ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus, joka kirjoitettiin alaan liittyvän kirjallisuuden pohjalta, ja se tarjoaa tietoa ortognaattis-kirurgisen potilaan hoidosta. Toisessa osassa tutustutaan yksittäiseen potilastapaukseen ja potilaan mielipiteisiin saamastaan hoidosta. Potilastyytyväisyyttä kartoitettiin haastattelun avulla. Hoidon pitkäkestoisuudesta ja kuormittavuudesta huolimatta potilas oli tyytyväinen saamaansa hoitoon ja kävisi hoidon läpi uudestaan, mikäli se olisi tarpeen. Potilas kiitti erityisesti hyvästä informoinnista läpi hoitojakson. Potilastyytyväisyyden kannalta on erityisen tärkeää käydä huolella läpi hoitosuunnitelma potilaan kanssa. On tärkeä informoida hoidon pitkästä kestosta, hoidon eri vaiheista ja mahdollisista komplikaatioista.
-
(2021)Ortognaattinen kirurgia on hoitomuoto, jota käytetään vaikeiden luustollisten tai hammasperäisten purentavirheiden hoidossa. Hoitoon kuuluu pre- ja postoperatiivinen oikomishoito ja yhden tai molempien leukojen leikkaus. Hoidon toteuttaa erikoissairaanhoidon moniammatillinen tiimi. Ortognaattis-kirurgisen hoidon indikaatiot ovat useimmiten toiminnallisia. Purentavirheet voivat aiheuttaa mm. syömisvaikeuksia, kiputiloja sekä uniapneaa. Tutkimusten mukaan potilaat toivovat leikkauksen vaikuttavan edullisesti myös itsetuntoon ja kasvojen profiiliin. Vakavat komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, mutta moni potilas kärsii välittömästi leikkauksen jälkeen leuan alueen tuntopuutoksesta. Useimmiten tuntopuutokset ovat palautuvia. Hoitotyytyväisyys on kirjallisuuden mukaan hyvin korkeaa. Ortognaattis-kirurgisen hoidon ortodontia tehdään yleensä kiinteillä oikomiskojeilla. Viime aikoina oikomishoitoa on alettu tekemään myös irrotettavilla kalvoilla. Kalvoilla hampaiden asentoa voidaan muuttaa jonkin verran mutta menetelmän hoitotuloksista on vasta vähän laadukasta tutkimusnäyttöä. Kalvo-oikomista ei ole juurikaan käytetty ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidossa eikä vertailevia tutkimustuloksia löydy. Tutkielmassa on esitetty kaksi kirjallisuudesta löytynyttä potilastapausta, joissa kalvoja on käytetty osana ortognaattis-kirurgista hoitoa. Syventävään opinnäytetyöhön kuuluvan potilastapauksen avulla selvitin yhden potilaan kokemuksia ortognaattis-kirurgisesta hoidosta. Potilasta haastateltiin kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta. Haastattelun avulla selvisi, että potilas oli erittäin tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka hoito jatkuikin vielä. Hänen pääasiallinen hoitomotivaationsa oli terveydellinen, mutta hoidon vaikutukset kasvojen estetiikkaan olivat mieluisia. (183 sanaa)
-
(2017)Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielmassa pyritään perehtymään ortognaattis-kirurgisiin hoitoihin keskittyen hoidon suunnitteluun ja pre- ja post-kirurgiseen oikomishoidon kulkuun. Potilaan kannalta tavoitteena on hoidossa käytettyjen tapojen ja menetelmien kehittäminen. Pohditaan, mitä voisi muuttaa saavuttaakseen paremman potilastyytyväisyyden ja hoitomotivaation, sekä arvioidaan saavutettua hoidon tulosta. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä seurataan yhden potilaan hoitoa tapaamalla potilas pre- ja post-kirurgisesti sekä seuraamalla leikkausta. Lisäksi perehdytään alaan kirjallisuutta (1) käyttäen ja osallistumalla seminaareihin. Tulokset: Leikkaustulos suunnitelman mukainen. Johtopäätökset: Ortognaattis-kirurginen hoito on hyvä hoitovaihtoehto isojen purentavirheiden hoitoon aikuisiällä, joita ei pelkällä oikomishoidolla saada esteettisesti tai funktionaalisesti toimiviksi. Hoito on potilaalle vaativa ja pitkä, minkä takia hyvä yhteistyö kirurgin ja oikojan sekä muun sairaalahenkilökunnan välillä on ehdottoman tärkeää. Ortognaattis-kirurgisella hoidolla on saattaa olla suuri vaikutus potilaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteisössä toimimiseen. Hoito on usein onnistunut ja komplikaatiot ovat vähäisiä. Hyvä potilasvalinta on tärkeää julkisesti tuotetussa hoidossa, jotta hoidolla saadaan hyvä vaikuttavuus ja onnistuminen.
-
(2017)Tämän tutkielman tarkoituksena on selventää ortognaattis-kirurgisen prosessin läpikäyneen potilaan hoitopolkua, mitä erityistä se sisältää ja millainen hoitopolku käytännössä on. Ortognaattis-kirurgisia leukaleikkauksia tehdään HUS:n Suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK) ja Pää- ja kaulakeskuksessa vuosittain noin 70–80. Hoitoprosessiin kuuluu ennen leikkausta suoritettava prekirurginen sekä leikkauksen jälkeinen postkirurginen oikomishoito. Tutkimus tehtiin perehtymällä kirjallisuuteen sekä seuraamalla yhden potilaan ortognaattis-kirurgista hoitoprosessia sekä haastattelemalla häntä.
-
(2020)Tiivistelmä Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen lisensiaatti Opintosuunta: Hammaslääketieteen lisensiaatti Tekijä: Arif Al-Sharefi Työn nimi: Ortognaattis-kirurgisen potilaan hoito Työn laji: Syventävä opinnäytetyö, pro gradu Kuukausi ja vuosi: 12/2020 Sivumäärä: 22 Avainsanat: Ortognaattis-kirurgia, syvä purenta. Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Ortognaattisella kirurgialla hoidetaan vaikeita luustollisia- tai hammasperäisiä purentavirheitä, joita ei voida hoitaa konservatiivisella oikomishoidolla. Kirurginen toimenpide suunnitellaan ja toteutetaan moniammatillisen tiimin toimesta. Ortognaattis –kirurgisen potilaan oikomishoito toteutetaan ennen operatiivista toimenpidettä ja sen jälkeen. Ortognaattiseen –kirurgiaan ohjautuvan potilaan hoidon kriteerit ovat koostuvat toiminallisista tekijöistä, mutta ulkonäölliset seikat voivat myös vaikuttaa hoitopäätökseen. Digitaalinen 3D teknologia on entistä enemmän läsnä kirurgisen toimenpiteen suunnittelussa ja toimenpiteen toteutuksessa. Bimaxillaari osteatomioiden kipsimalli- ja artikulaattorisuunnitelusta on siirrytty kohti 3D teknologiaa. Leikkauksen digitaalisen- ja 3D -mallien suunnittelun avulla toimenpide voidaan toteuttaa nopeammin ja tarkemmin. Ortognaattis –kirurginen hoitomuoto on useita vuosia kestävä ja potilaalle vaativa fyysisesti, sekä henkisesti. Toimenpiteestä aiheutuvat pysyvät vauriot ja komplikaatiot ovat harvinaisia. Mahdollisiin komplikaatioihin kuuluu merkittävä mm. verenvuoto, infektio, hengitysteiden obstruktio ja hermovaurion aiheuttamat pysyvät tuntopuutokset. Potilashaastattelun tavoitteena oli selvittää potilaan kokemus hoidosta ja hoidon vaikutukset. Potilasta haastateltiin kahden kuukauden kuluttua hänen viimeisestä kirurgisesta leikkauksestaan. Potilan leukojen alueella oli tunnottomuutta ensimmäisten viikkojen aikana. Potilas kokee, että ulkonäkönsä on kohentunut. Potilaan mukaan henkisesti vaikeimmat vaiheet hoidosta olivat leikkauksista toipuminen. Potilas koki olevansa tyytyväinen hoidon tulokseen, vaikka oikomishoito vielä jatkui.
-
(2021)Ortognaattis-kirurgista leikkausta tehdään HUS Suu- ja leukasairauksien klinikassa, Pää- ja kaulakeskuksessa, vuosittain 70-80 aikuiselle, joilla on vaikea skeletaalinen purentavirhe ja siihen liittyvä leukojen epäsuhta. Hoito on monivuotinen ja siihen osallistuu eri erikoisalojen ammattilaisia. Hoito koostuu preoikomishoidosta, leikkauksesta, postoikomishoidosta sekä retentiovaiheesta. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä ortognaattis-kirurgisen hoitoon sekä selvittää potilaan tyytyväisyys saamaansa hoitoon. Tämän lisäksi tutkimuksella halutaan edistää ymmärrystä ortognaattis-kirurgisen hoidon hyödyistä ja haitoista Suomessa. Tutkielmassa perehdytään ortognaattis-kirurgiseen hoitoon kirjallisuuden kautta ja seuraamalla Kirurgisessa sairaalassa pre- ja postkirurgista oikomishoitoa ja osallistumalla leikkaukseen. Tämän lisäksi syvennytään potilaan kokemukseen ortognaattis-kirurgisesta hoidosta potilashaastattelun avulla. Tutkielmassa selvisi, että ortognaattis-kirurginen hoito on hyvä hoitovaihtoehto aikuisille, jotka kärsivät vaikeasta skeletaalisesta purentaviasta. Potilashaastattelun myötä ilmeni, että hoito on potilaille henkisesti kuormittava, joten jatkuva ja hyvä kommunikaatio on erityisen tärkeää. Hoito voi parantaa potilaiden elämänlaatua paremman purentafunktion sekä ulkonäön muuttumisen myötä.
Now showing items 1430-1449 of 2464