Browsing by Title

Purentaelimistön kivulla ja toimintahäiriöillä (temporomandibular disorders, TMD) tarkoitetaan purentaelimistön osien eli leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin liittyvien kudosten kiputiloja ja toimintahäiriöitä. Botuliinitoksiini A (BoNT-A) mainitaan lyhyesti mahdollisena hoitovaihtoehtona TMD:n Käypä Hoito -suosituksessa, mutta tutkimusnäyttö sen käytön vaikuttavuudesta on toistaiseksi vähäistä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää botuliinitoksiini A:n vaikutus purentalihasten sähköiseen toimintaan ja TMD-oireisiin, ja muodostaa yhtenäinen hoitosuositus sen käytöstä TMD-vaivoihin Suomessa. Tutkimustulosten mukaan BoNT-A vähentää m. masseterin sähköistä aktiviteettia ja suurella osalla tutkittavista maksimaalisia purentavoimia. Kivun, sen haitta-asteen, masennuksen ja ahdistuksen havaittiin myös vähenevän osalla potilaista. Lisäksi saatiin tietoa siitä, kuinka kauan BoNT-A:n fysiologiset ja subjektiiviset vaikutukset kestävät.

Objective: To contribute to the theory-building on hypnosis by studying the possible changes that hypnosis causes in the electroencephalographic (EEG) spectral power in highly hypnotisable individuals. In accordance with previous literature, hypnosis was hypothesised to cause an increase in theta (4–8 Hz) power and a change in gamma (25–45 Hz) power. Methods: Nine highly hypnotisable individuals (8 females) participated. Continuous EEG was recorded at ten electrodes during four conditions: prehypnosis, neutral hypnosis, hypnotic suggestion, and posthypnosis. During all conditions, the participants watched a monotonous video while sinusoidal tones following an oddball paradigm played silently in the background. The participants were instructed not to pay any attention to the tones, and in the suggestion-condition a suggestion to hear all tones as similar in pitch was given. Nine repeated-measures analyses of variance, one for each frequency range, were performed. For research questions 2 and 3, the participants were divided into two groups depending on their responsiveness to a hallucinatory suggestion in the screening phase, and the analyses were then run again. Results: No differences between conditions were found in the theta range, but a decrease was found in the gamma range during hypnosis compared with wakefulness (posthypnosis). Spectral power differences depending on responsiveness to the hallucinatory suggestion were also found. Conclusions: The findings support the hypothesis of changed gamma-frequency power during hypnosis, but not the theory of increased theta frequencies as a marker of hypnosis. A tentative theoretical connection between reduced peripheral awareness and reduced gamma power in hypnosis is presented.

Faculty: Faculty of Medicine Degree programme: Master of Science in Psychology Subject: Psychology Author: Kati Kajander Title: Breaking the chains of compulsion - A preclinical study of the effects of LSD, Psilocybin and 25CN-NBOH on compulsive-like behavior in mice Level: Master’s thesis Month and year: April 2023 Number of pages: 22 Key words: 25CN-NBOH, compulsion, compulsive behavior, hallucinogens, LSD, pharmacology, preclinical, psilocybin, psychedelics, psychology Supervisors: Teemu Aitta-aho and Markus Jokela Where deposited: Library of University of Helsinki Additional information: This study has been done as an interdisciplinary project involving the departments of pharmacology and psychology Abstract Goals: The present study examined how the administration of psychedelic substances to mice affected their compulsive behavior. The main study questions were: A) how do psychedelics impact the compulsive behavior in mice, B) is there a lasting effect of psychedelics shown in repeated trials over 12 days, and C) are the associations different for psychedelics that influence different 5-HT2 receptors? I hypothesized that I) administration of psychedelics decreases compulsive behavior, II) the effects of psychedelics will produce long-term effects observable across several days, and III) 5-HT2A agonism is a necessary but not sufficient process in inducing the effects of psychedelics. Methods: The compulsive behavior of the mice was operationalized with the marble burying test by examining the number of marbles buried in an experimental setting. There were 20 marbles to be buried in each trial and the duration of each trial was 15 minutes. A total of 32 mice were divided into 4 groups (8 mice per group) who received either saline (control), LSD, 25CN-NBOH, or psilocybin on the treatment day. All the mice were male and from the mouse strain C57BL/6. Experiments were carried out on five days over a 12-day period: on day 1 all mice received saline, on day 2 the mice were divided into the four groups and received their treatment substance, and on the 3rd, 5th, and 12th day all the mice received a saline solution. Results and conclusion: The mice who had been administered psychedelics buried fewer marbles on the treatment day, suggesting that psychedelics decrease compulsive behavior in mice. However, the effects of psychedelics did not last over time after the first post−injection day, when only the LSD group showed statistically significant difference compared to baseline (day 1). On the injection day the psychedelics that targeted wider receptor profile than only 5-HT2A (that is, LSD and psilocybin) had an effect of similar magnitude on the marble burying behavior than 25CN-NBOH, which targets only 5-HT2A as an agonist.

Purpose: To assess the long-term outcome of breast reconstructions with special focus on chronic postsurgical pain (CPSP) in a larger cohort of breast cancer survivors. Materials and methods: A cross-sectional study on 121 women with mastectomy and breast reconstruction after mean 2 years 4 months follow up. The mean time from breast reconstruction to the follow-up visit was 4 years 2 months. We studied surveys on pain (Brief Pain Inventory, BPI and Douleur Neuropathique 4, DN4), quality of life (RAND-36), sleep (insomnia severity questionnaire, ISI), mood (Beck’s Depression Index, BDI; Hospital Anxiety and Depression Scale, HADS), and a detailed clinical sensory status. Patients were divided into three groups: abdominal flap (DIEP, fTRAM, and pTRAM), dorsal flap (LD and TDAP), and other (TMG, implant). Clinically meaningful pain was defined ≥ 4/10 on a numeric rating scale (NRS). We used patients’ pain drawings to localize the pain. We assessed preoperative pain NRS from previous data. Results: 106 (87.6%) of the patients did not have clinically meaningful persistent pain. We found no statistically significant difference between different reconstruction types with regards to persistent pain (p = 0.40), mood (BDI-II, p = 0.41 and HADS A, p = 0.54) or sleep (p = 0.14), respectively. Preoperative pain prior to breast reconstruction surgery correlated strongly with moderate or severe CPSP. Conclusion: Moderate to severe CPSP intensity was present in 14% of patients. We found no significant difference in the prevalence of pain across different reconstruction types. Preoperative pain associated significantly with postoperative persistent pain.

Bruksismi on hereillä tai unessa tapahtuvaa tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Bruksismin etiologia on monitekijäinen. Aiemmin pääsyinä pidettiin perifeerisiä morfologisia tekijöitä, mutta nykyään on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että keskushermostolla on keskeinen rooli bruksismin säätelyssä. Mm. EEG:ssä havaittavien mikrohavahtumisten, keskushermoston eri välittäjäaineiden ja psykologisten tekijöiden yhteyttä bruksismiin on tutkittu. Valveilla tapahtuvalla bruksismilla ei tiedetä olevan mitään fysiologista merkitystä. Unibruksismi sen sijaan saattaa olla elimistön suojamekanismi riskitekijöitä, kuten uniapneaa, refluksitautia tai suun, nielun ja ruokatorven kudosten liiallista kuivumista, vastaan. Toisaalta bruksismin tiedetään aiheuttavan mm. hampaiston kulumista ja kiputiloja kasvojen alueelle. Mikäli bruksismilla tiedettäisiin olevan elimistöä suojaava merkitys, tulisi se hoitoon esim. stabilisaatiokoiskolla suhtautua kriittisesti. Lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta saataisiin selville onko bruksismi normaalin käytöksen variaatio vai patologista käytöstä. Tutkielman tavoitteena on systemaattisia PubMedkirjallisuushakuja käyttäen sekä tieteellisiä julkaisuja tutkien kerätä yhteen tietoa bruksismin fysiologisista ja patofysiologisista yhteyksistä keskushermostoon.

HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto Lääketieteellinen tiedekunta Laitos Suu- ja leukasairauksien osasto Tekijä Emma Miettinen Työn nimi Bulk fill- ja perinteisten yhdistelmämuovien kovettuminen sekä muovikerroksen vaikutus valokovetustehon heikkenemiseen Oppiaine Kariologia ja Endodontia Työn laji Syventävä tutkielma Aika 7.12.2018 Sivumäärä 18 + 1 Tiivistelmä Syviin kaviteetteihin tarkoitettujen bulk fill -muovien luvataan säästävän aikaa ja vaivaa verrattuna pienerätekniikalla, 2 mm erissä, kerrostettaviin yhdistelmämuoveihin. Tutkimuksellamme selvitimme, kovettuuko X-tra base Universal bulk -muovi valmistajan lupaamaan 4mm kerrospaksuuteen asti vertaamalla sen kovettumista perinteiseen nanohybridiyhdistelmämuoviin GrandioSO A3 ja juoksevaan GrandioSO Heavy Flow -muoviin. Valmistimme muotin avulla materiaaleistamme 2 mm ja bulk -muovista lisäksi 4 mm paksuisia näytteitä valmistajan ohjeiden mukaisesti valokovettaen. Mittasimme näytteiden pinta- ja pohjakovuudet Vickersin micro hardness -mittauslaitteella. Yleisesti muovikerroksen pohjan riittäväksi kovuudeksi hyväksytään 80 % pinnan kovuudesta. Ainoastaan X-tra base bulk -muovi 4mm kerrospaksuudella ei saavuttanut tätä raja-arvoa, vaan sen pinnan ja pohjan välinen kovuusero oli selvästi muita ryhmiä suurempi. Samoilla näytekappaleilla selvitimme lisäksi materiaalin ja etäisyyden vaikutuksia valokovetustehoon Marc-potilassimulaattorin avulla. Tutkimallamme bulk -muovilla on parempi valonläpäisevyys kuin GrandioSO:lla ja GrandioSO Heavy Flow:lla, mutta etäisyydellä näyttää olevan merkittävä vaikutus valokovetustehon heikkenemiseen. Myös riittävä valokovetusaika tulee ottaa huomioon. Ei siis voida taata tutkimamme X-tra base bulk -muovin riittävää kovettumista 4 mm kerrospaksuuteen asti valmistajan ohjeiden mukaisella valokovetuksella. Avainsanat Bulk fill, Resin composites, Microhardness, Depth of cure, Light-curing time

Mitochondrion is an essential organelle capable to produce high amounts of energy from oxidative phosphorylation (OXPHOS). The organelle counts on its own set of mitoribosomes and quality control (QC) factors to efficiently translate the OXPHOS components encoded by the mitochondrial DNA. Organelle dysfunction leads to development of mitochondrial diseases, which show a wide variety of symptoms and poor prognosis. ybeY is a highly conserved gene amongst prokaryotes that acts as factor for maturation and QC of bacterial ribosome. The ybeY-homolog C21orf57 is found remarkably conserved in eukaryotes, but its role in mammalian cells is completely unknown. In this study we characterised the mouse gene C21orf57 (mYBEY) in mammalian cells. mYBEY is transcribed at low levels in mouse tissues, where nervous tissue, skeletal and cardiac muscle show relatively higher amounts of mYBEY transcript. Endogenous mYbey protein could not be detected immunoblot due to its low expression level and/or rapid protein turnover. In parallel, mYBEY was cloned and successfully expressed in mammalian cells using transient and stable expression methodologies. We discovered that mYbey is imported into mitochondria and not covalently associated with mitoribosomes. Interestingly, protein translation stress and mitoribosome decay promoted by actinonin treatment is accompanied by a decrease in mYbey protein. In addition, depletion of mYbey using iRNA promotes the accumulation of mitoribosome proteins. We hypothesise a model in which mYbey is part of a QC mechanism for mitoribosome, and possibly involved with mitoribosome turnover. Although we successfully deleted mYBEY gene in mouse embryonic fibroblasts using the CRISPR/Cas9 approach, the isolation of viable mYBEY knock-out cells was not possible due to the possible deleterious and/or suppressive effects. In conclusion, we verified for the first time that mYbey is located within mammalian mitochondria and may be involved in a possible QC mechanism as a factor recruited for mitoribosome turnover. Further studies are necessary to fully elucidate the role of mYbey in the mitochondrial context.

Candida-hiivat ovat yleisiä ihmisen suun normaalifloorassa esiintyviä hiivoja. Muiden muassa henkilön immuniteetissa tapahtuvien muutosten vuoksi ne voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia, kuten kandidoosiksi kutsuttua liikakasvua. Tässä tutkimuksessa tutkittiin Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan Kirurgisen Sairaalan potilaita, jotka olivat lähetetty sairaalaan suusyöpäleikkausta varten. Potilailta kerättiin preoperatiivisesti sylkinäyte, josta viljeltiin Chromagar®-maljalla syljessä mahdollisesti kasvavat Candida-hiivat. Lisäksi potilaiden sähköisistä potilaskertomuksista kerättiin tutkimusta varten tietoa mm. potilaiden terveyskäyttäytymisestä (kuten tupakoinnista ja alkoholinkäytöstä) sekä syövän sijainnista, laadusta ja levinneisyydestä. Tulokset osoittivat, että potilailta löytyi runsaasti sekä Candida albicans- että non-albicans Candida-hiivoja (NAC). Lisäksi todettiin, että tupakoivilla ja alkoholia käyttävillä potilailla oli todettavissa syljestä selkeästi enemmän NAC-lajeja kuin tupakoimattomilla ja alkoholia ei-käyttävillä potilailla.

Cardiac transthyretin amyloidosis (ATTR) is a possible incidental finding on bone scintigraphy imaged due to prostate cancer. We investigated its significance in 1426 elderly prostate cancer patients (>70 years) who underwent bone scintigraphy in three nuclear medicine departments in Finland. Patients with Perugini grade two or three uptakes were considered positive for cardiac uptake. Heart failure diagnoses and pacemaker implantations were collected from the hospital's records. Mortality data were gathered from the Finnish national statistical service (Statistics Finland). The Median follow‐up time was 4 years (interquartile range: 2−5 years). Cardiac uptake was detected in 37 individuals (2.6%), and it was associated with an elevated risk of both overall and cardiovascular death in univariable analysis. However, cardiac uptake did not predict overall mortality in the multivariable analysis when adjusted to age, bone metastases or the diagnosis of heart failure (p>0.05). The risk of heart failure was higher in patients with cardiac uptake (47% vs. 15%, p<0.001), while the risk of pacemaker implantations was not elevated (5% vs. 5%, p=0.89). In conclusion, cardiac uptake on bone scintigraphy imaged due to prostate cancer is associated with an elevated risk of heart failure and both overall and cardiovascular death. However, cardiac uptake was not independently associated with overall mortality when adjusted to age, bone metastasis or heart failure. Therefore, they are essential to consider when incidental cardiac uptake is detected on bone scintigraphy. The need for pacemaker implantation was not elevated in patients with cardiac uptake.

B-solulymfoomien nykyisistä tehokkaista hoidoista huolimatta osalla potilaista lymfooma uusiutuu toistuvasti tai hidaskasvuinen lymfooma muuntuu aggressiivisemmaksi, jolloin ennuste on huono. Yksi uusimmista hoitokeinoista on CAR T-soluterapia. Tämän rekisteritutkimuksen tavoitteena oli selvittää CAR T-soluterapian hoitotuloksia sekä haittavaikutuksia HUS syöpäkeskuksessa hoidetuilla aikuispotilailla. Aineisto koostui 17 potilaasta, jotka sairastivat diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa, primaarista välikarsinan B-solulymfoomaa, transformoitunutta follikulaarista lymfoomaa tai gradus 3B follikulaarista lymfoomaa. CAR T-soluhoitoa annettiin ensimmäisen tai toisen systeemihoitoa sisältäneen hoitolinjan jälkeen uusiutuneeseen tai hoitoon reagoimattomaan tautiin. CAR T-soluterapian sai 14 potilasta. Mediaani seuranta-aika oli 9 kuukautta. Kokonaisvasteiden osuus oli 86 %. Täydellisen vasteen sai 64 % ja osittaisen vasteen sai 21 %. Pysyviä hoitovasteita havaittiin jopa yli 3,5 vuotta hoidon jälkeen. Taudittoman ajan mediaania ei saavutettu ja 9 kuukauden kohdalla remissiossa olevien osuus oli 51 %. Tapahtumavapaan elinajan osuus oli 47 % yhdeksän kuukauden kohdalla. Potilaiden mediaani elinaika oli 9,8 kuukautta ja 9 kuukauden kohdalla elossa oli 53 % potilaista. Seuranta-aikana kuoli kahdeksan potilasta. Heistä kuusi menehtyi taudin etenemisen vuoksi. Sytokiinien vapautumisoireyhtymä todettiin haittavaikutuksena kaikilla, 13 potilaalla (93 %) lievänä ja yhdellä (7 %) henkeä uhkaavana (gradus 4). Neurologinen haittavaikutus esiintyi 12 potilaalla (86 %), suurimmalla osalla lievänä ja neljällä (29 %) merkittävänä (gradus 3-4). Näiden haittavaikutusten hoitoon kymmenen (71 %) potilasta sai tosilitsumabia ja yhdeksän (64 %) deksametasonia. Gradus 3-4 neutropeniaa esiintyi 14 (100 %), trombosytopeniaa 7 (50 %) sekä anemiaa 7 (50 %) potilaalla. Pitkittyneitä, yli 28 vuorokautta kestäviä, sytopenioita esiintyi 10-11 potilaalla (71-79 %). Tämän tutkimuksen perusteella CAR T-soluterapia soveltuu B-solulymfoomien hoitoon toisessa tai kolmannessa linjassa. Tutkimuksen heikkous oli aineiston pieni koko sekä lyhyt seuranta-aika, minkä vuoksi tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimuksia aiheesta.