Browsing by Title

Objectives. Prelinguistic development is a part of the continuum of linguistic development and refers to a period when speech is not yet the child's primary means of communication. Prelinguistic skills include several non-linguistic modes of interaction such as pronunciation, gestures, facial expressions, and the use of gaze. Although temperament and developmental dyslexia have been found to affect later linguistic development, it is still poorly understood how temperament and dyslexia together and separately influence prelinguistic development. The purpose of this study is to investigate whether early temperament is associated to prelinguistic development and whether the association is different in children with familial risk of dyslexia and in typically developing children. For the first research question, it was hypothesized that the temperament dimensions of surgency and regulation capacity are related to prelinguistic skills. For the second research question, no hypothesis was set, as the phenomenon has not been previously studied. Methods. The research data comes from the DyslexiaBaby project, which studies the linguistic development of children, especially in families with dyslexia. 148 children were selected for the sample of this study. Exclusion criteria included learning disabilities, ADHD and language disorders other than dyslexia in parents. Data from six- and 12-month follow-up points were used as data. At six months of age, parents assessed their children’s temperament using the IBQ-R-VSF questionnaire based on Rothbart’s temperament theory, and at 12 months of age, they assessed their children’s prelinguistic skills using the ESIKKO questionnaire. The association of temperament and familial risk of dyslexia with prelinguistic skills was examined by several linear regression analyzes. Results. Of the three temperament dimensions, regulation capacity was related to communication composite and surgency was related to prelinguistic skills as a whole. None of the temperament dimensions were related to expressive speech or symbolic composite. Mild, moderate or severe risk of dyslexia was found to be associated with communication composite but not with other aspects of prelinguistic development. Conclusions. For temperament the results were in line with the hypothesis, although the study controlled the effect of child sex, duration of maternal education and duration of pregnancy. Since temperament is formed by several traits, it would be good to consider the possible interactions of temperament dimensions in further research. Regarding the risk of dyslexia, the results are new and partly contrary to the underlying assumptions, so it would be important to examine whether the result can be replicated in other studies.

Tavoitteet. Neuvolajärjestelmällä on Suomessa vahva ja vakiintunut asema, ja terveydenhoitajaa pidetään neuvolan keskeisimpänä voimavarana. Neuvoloissa on panostettu 2000-luvun alkupuolella paljon varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen etenkin suotuisan mielenterveyden edistämisen näkökulmasta, ja aihetta on myös tutkittu paljon. Koska neuvolaterveydenhoitaja on ammattihenkilö, jonka luota lapset useimmiten ohjautuvat puheterapeutin tutkimuksiin, on tärkeää tietää, miten neuvolaterveydenhoitajat arvioivat, havainnoivat ja tukevat varhaista vuorovaikutusta myös lapsen esisanallisen kielenkehityksen näkökulmasta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia sisältöjä lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat antavat varhaiselle vuorovaikutukselle ja miten he havainnoivat, arvioivat ja tukevat yhtäältä lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta ja toisaalta lapsen esisanallisia vuorovaikutuskeinoja ja -taitoja. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto koostui puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka kerättiin haastattelemalla touko–marraskuussa 2018 viittä Vantaan kaupungin palveluksessa työskentelevää neuvolaterveydenhoitajaa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sekä analysoitiin induktiiviseen päättelyyn perustuvan sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Varhainen vuorovaikutus määriteltiin laajasti. Sen perustan nähtiin rakentuvan jo raskausaikana, ja sen merkitystä pidettiin tärkeänä koko elämän kannalta. Terveydenhoitajien keskeisimpiä varhaisen vuorovaikutuksen arviointikeinoja olivat havainnointi ja vanhemmille esitetyt kysymykset. Neuvolassa käytettiin myös varhaista vuorovaikutusta arvioivia lomakkeita, mutta ei lapsen esisanallisen kielenkehityksen arvioimisen ja seuraamisen yhteydessä. Niin varhaisen vuorovaikutuksen havainnointi kuin tukeminenkin vaikutti suuntautuvan etupäässä vanhemman toiminta- ja käyttäytymistapoihin, ja terveydenhoitajat havainnoivat niitä keskenään yhdenmukaisemmin kuin lapsen esisanallisia vuorovaikutuskeinoja. Varhaista vuorovaikutusta tuettiin vahvistamalla vanhemman toimijuutta, neuvomalla ja ohjaamalla vanhempaa, ohjaamalla tämä tarvittaessa erilaisten neuvolapalveluiden ja vertaistukiryhmien pariin sekä lähettämällä asiakas neuvolan erityistyöntekijöiden, erityisesti psykologin, arvioitavaksi. Varhaista vuorovaikutusta arvioidaan ja tuetaan neuvolassa etupäässä lapsen ja vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Lapsen esisanallisen kielenkehityksen arvioimisessa esiintyy yksilöllistä vaihtelua, eikä se välttämättä ole yhtä monipuolista ja yhdenmukaista kuin lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen arviointi. Puheterapeuttien ammatillista osaamista ei tämän tutkimuksen perusteella tunneta ja osata hyödyntää varhaisen vuorovaikutuksen arvioimisessa ja tukemisessa. Varhaiseen vuorovaikutukseen liittyvän ammatillisen yhteistyön lisääminen olisi tärkeää ja hyödyttäisi paitsi eri ammattiryhmien työtä myös asiakasta ja hänen perhettään.

Objectives. Selective mutism is a condition that develops during childhood. Selective mutism means a person’s inability to communicate in certain social situations, such as attending kindergarten. However, there are no extensive studies of people who deal with children with selective mutism on a daily basis. This thesis concentrated on early childhood educators’ experiences in interacting with children who have selective mutism. Furthermore, this thesis examined the participants’ perceptions on how selective mutism manifests in the early stages of a person’s development and in the environment of early childhood education. As well as their perceptions on diagnosing selective mutism and multi-professional cooperation. Methods. Eleven participants with a professional background in early childhood education participated in a semi-structured interview. The participants shared their own experiences and perceptions of the subject at hand guided by the frame of the interview. The recorded conversations where transcribed into academic material which was then processed with inductive analysis. Results and Conclusions. The participants experienced that the long-term nature of selective mutism, paucity of communication, and developing a relationship with the child caused challenges when working with selectively mute children. They felt that a broad professional and general knowledge of selective mutism helped them overcome these challenges. The interviewees agreed that selective mutism had a negative impact on the child’s opportunities to influence the matters that concerned them. Childhood educator professionals have a key role in identifying the symptoms of selective mutism in its early stages and intervening before it becomes a chronic issue for the child; therefore, childhood educators need systematic training and information about the disorder. The results of this thesis can be utilized when designing a more cohesive path to rehabilitation for children with selective mutism, planning education paths and implementing clinical cooperation with early childhood education professionals. Furthermore, the results indicate that the most effective way to prevent long term negative effects of selective mutism is to identify and deal with the problem early on in a child’s development. In addition, the results of this thesis indicate that rehabilitation measures during early childhood combined with a confidential relationship between the educator and the child are essential in overcoming selective mutism, so the child will be able to rehabilitate and communicate in kindergarten.

Goals: Eating disorder symptoms are relatively common in adolescence. Recognizing and early clinical intervention of partial and subthreshold symptoms is important, because they are associated with functional impairment and distress and may progress to fully fledged eating disorders. Body dissatisfaction is one of the main symptoms of and also a significant risk factor for eating disorders. Extensive research has been done to examine how body dissatisfaction predicts eating disorders in adults, but knowledge of these associations in childhood and adolescence is scarce. More advanced stage of puberty has been associated with higher risk for eating pathology, but little is known about how pubertal stage affects the association between body dissatisfaction and eating disorder symptoms. The goal of this study is to explore if body dissatisfaction early in adolescence predicts eating disorder symptoms (drive for thinness, body dissatisfaction, bulimic symptoms) later in adolescence and how pubertal stage moderates this association. Methods: The data this study used was from Finnish birth cohort Glycyrrhizin in Licorice Study (Glaku). Altogether 145 adolescents estimated their body dissatisfaction (Kids´ Eating disorders survey, KEDS) at the age of 12 and completed eating disorder symptoms related questionnaire (Eating Disorder Inventory 2, EDI-2) at the age of 17. Stage of puberty was assessed at 12 years of age using Tanner pictures. The associations between body dissatisfaction and eating disorder symptoms were analyzed with linear and logistic regression. Results and conclusions: High body dissatisfaction in early adolescence was associated with more drive for thinness and body dissatisfaction in late adolescence. Although gender did not moderate the association between body dissatisfaction and eating disorder symptoms, in accordance with the results of previous studies, associations were explicit only in girls. Furthermore, even moderate body dissatisfaction in early adolescence predicted clinically significant drive for thinness in late adolescence. More advanced stage of puberty strengthened the association between body dissatisfaction in early adolescence and bulimic symptoms in late adolescence. However, future research is needed to assess the effect of puberty on associations between body dissatisfaction and eating disorder symptoms in separate models for boys and girls. The results of this study indicated that, to prevent eating disorders, support should targeted to girls, to adolescents with even moderate body dissatisfaction and, as for bulimic symptoms, to those in advanced pubertal development.

Melatonin is a circadian regulatory hormone with neuroprotective properties. We have previously demonstrated the association of genetic variant rs12506228 near the melatonin receptor 1A gene (MTNR1A) with intolerance to shift work. Furthermore, this variant has been connected to Alzheimer’s disease. Because of the previously suggested role of melatonin signalling in foetal neurocognitive and sleep development, we studied here the association of rs12506228 with early development. The study sample comprised 8-month-old infants from the Finnish CHILD-SLEEP birth cohort (n=1301). Parental questionnaires assessed socioemotional, communication and motor development, as well as sleep length and night awakenings. The A allele of rs12506228 showed an association with slower socioemotional (P=0.025) and communication (P=0.0098) development but no direct association with sleep. However, the association of the Finnish seasons with infant sleep length interacted with rs12506228. Taken together, rs12506228 near MTNR1A, which has been previously linked to adult and elderly traits, is shown here to associate with slower early cognitive development. In addition, these results suggest that the darker seasons associate with longer infant sleep time, but only in the absence of the rs12506228 AA genotype. Since the risk allele has been connected to fewer brain MT1 melatonin receptors, these associations may reflect the influence of decreased melatonin signalling in early development.

Bakgrund. Information om hälsan sprids via ett flertal kanaler på internet och sociala medier, detta utnyttjas flitigt speciellt i den yngre delen av befolkningen. Informationsflödet varvas av både falsk och pålitlig information, vilket kan vara utmanande speciellt för unga. Målsättning. Målet med denna fördjupade studie var att kartlägga hälsoattityderna hos ungdomar samt utreda var de söker hälsoinformation och hur pålitliga de anser källorna vara. Material & metoder. Studien utfördes som en enkätstudie. Den elektroniska enkäten skickades till två yrkesskolor och fyra gymnasier och riktade sig till personer som inlett sina studier vid andra stadiet år 2021. Alla som svarat på enkäten inkluderades i studien. Frågorna i enkäten berörde bakgrundsuppgifter, hälsoattityder, informationssökning, subjektivt upplevd tillförlitlighet till källorna samt behovet av flera pålitliga kanaler. Resultat. 278 studerande deltog i studien. Respondenterna hade en medelålder på 16,9 år, könsfördelningen var jämn, 53,2 procent var yrkesstuderande och 46,2 procent gymnasiestuderande. I studien framkom att det finns signifikanta skillnader i både hälsoattityder och sökbeteende mellan yrkes- och gymnasiestuderande. Liknande skillnader i hälsoattityder kunde även ses mellan studerande med vårdnadshavare med en högre jämfört med en lägre kvalifikationsnivå. Ungdomarna ansåg över lag att de källor de använde var pålitliga, men majoriteten önskade att det skulle finnas fler pålitliga kanaler för hälsoinformation som är riktad till unga. Slutsats. Ungdomarna söker information om hälsan på internet och sökbeteendet är olika beroende på studieanstalt och vårdnadshavarens kvalifikationsnivå. Vidare studier krävs för att utreda eventuell kausalitet mellan faktorerna.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vartijasolmukkeen osuvuutta kohdunkaulan syövässä suomalaisessa aineistossa ja siten saada lisää näyttöä vartijasolmukemenetelmän tarkkuudesta ja vaikutuksista potilaan ennusteeseen ja jatkohoitoon. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka usein vartijasolmuke havaitaan ja mikä on menetelmän negatiivinen ja positiivinen ennustearvo. Tutkimusaineistona olivat HYKS:ssa vuodesta 2004 lähtien leikkauksella hoidettujen potilaiden potilaskertomukset. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: toisessa oli suoritettu vartijasolmuketutkimus ja toisessa imusolmukkeet oli poistettu perinteisellä tavalla. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella vartijasolmuketutkimus on tarkka menetelmä imusolmukemetastasoinnin arviointiin silloin, kun vartijasolmuke havaitaan molemmin puolisesti. Bilateraalinen havaitsemisaste oli aineistossamme 67,6 %. Negatiivinen ja positiivinen ennustearvo ja sensitiivisyys saavuttivat korkeita arvoja. Vartijasolmukeryhmässä poistettujen imusolmukkeiden lukumäärä oli suurempi. Tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Vartijasolmuketutkimuksella ei tässä tutkimuksessa ollut vaikutusta potilaiden komplikaatioiden määrään, jatkohoitoon, taudin uusiutumiseen tai elossaololukuun, koska ryhmien väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Tuloksemme vartijasolmukemenetelmän osuvuudesta kohdunkaulasyövässä ovat lupaavia, mutta tarvitaan lisää näyttöä. Kahden menetelmän yhdistäminen vaikuttaisi tarpeelliselta.

Syövän kasvu sekä leviäminen ovat yhteydessä potilaan huonoon ennusteeseen ja molemmat riippuvat osin riittävästä verenkierrosta. Vasculogenic mimicry (VM) on vuonna 1999 aggressiivisessa melanoomassa havaittu ilmiö, jossa syöpäsolut muodostavat verisuonia muistuttavia kanavia itsenäisesti, ilman endoteelisoluja. VM:n on osoitettu olevan yhteydessä huonoon ennusteeseen ja rintasyöpäsoluilla sen on huomattu edistävän metastasoitumista. VM:n kohdistuvan kasvavan kiinnostuksen vuoksi selvitimme systemaattisella kirjallisuuskatsauksella sen osuutta pään ja kaulan alueen sekä ruokatorven syöpien ennusteeseen. Systemaattinen haku suoritettiin neljässä tietokannassa: Cochrane Library, Ovid Medline, Pubmed ja Scopus. Tutkimusten laatu sekä mahdolliset harhat arvioitiin ja tuloksista toteutettiin meta-analyysi. Hakumme tuotti 117 julkaisua, joista seitsemän kliinistä tutkimusta oli soveliaita kirjallisuuskatsaukseen. Julkaisut kattoivat yhteensä 990 potilasta, joista 34.24% oli VM-positiivisia. VM-positiivisuus oli vahvasti yhteydessä potilaiden huonoon ennusteeseen (hazard ratio = 0.50; 95% confidence interval: 0.38-0.64). Tulos oli yhdenmukainen kaikissa tutkimuksissa. VM assosioitui myös imusolmukemetastaasien määrään ja kasvaimen levinneisyysasteeseen. Tulokset antavat lupaavaa näyttöä VM:n mahdollisuudesta toimia pään ja kaulan alueen sekä ruokatorven syövissä ennustetekijänä. Tutkimuksissa havaittu yhteys VM:n ja syövän erilaistumis- ja levinneisyysasteen välillä voi selittää sen oletettua roolia syövän kasvuun ja metastasointiin.

Bakgrund: Tillväxtstörning under fosterutvecklingen har visats vara associerad med uppkomsten av hjärt- och kärlsjukdomar senare i livet. Tidigare studier har påvisat ett samband mellan förtjockade artärväggar och förekomsten av kardiovaskulära riskfaktorer i familjen. Syftet med denna studie var att undersöka ifall avvikelser i artärväggen kan ses hos barn i förskoleåldern med avvikande kroppsstorlek vid födseln. Metoder: Detta är en uppföljningsstudie på 90 barn i 5-årsåldern som tidigare undersökts i nyföddhetsstadiet. I gruppen ingick barn med normal, låg och hög födelsevikt. Vi undersökte vaskulär morfologi och fysiologi i halspulsådern, överarmsartären, strålbensartären och lårbensartären med högresolutionsultraljud (25-55 MHz). Dessutom undersöktes barnens kroppsstorlek och blodtryck. Resultat: Alla artärers lumendiameter (LD) samt tjockleken på överarmsartärens och lårbensartärens kärlväggar korrelerade med fettfria massan. För de flesta vaskulära dimensioner försvann skillnaden mellan barn med normal, låg och hög födelsevikt efter justering för kön, ålder och fettfri massa, med undantag av strålbensartärens, överarmsartärens och lårbensartärens LD. Inget statistiskt signifikant samband konstaterades mellan de vaskulära dimensionerna och blodtryck. Konklusion: Resultaten indikerar att den största prediktorn för vaskulära dimensioner hos barn i 5-årsåldern är fettfri massa och att variationer i vaskulär morfologi främst är relaterad till kroppstillväxt. Inga tecken på avvikande kärlmorfologi hos barn med avvikande kroppsstorlek vid födseln kunde påvisas.

B-ryhmän Streptokokki eli GBS on suoliston normaaliflooraan kuuluva bakteeri, joka on tärkeimpiä vastasyntyneen invasiivisten infektioiden kuten sepsiksen, bakteremian, pneumonian ja meningiitin aiheuttajia. Äideistä 10-30% on oireettomia GBS-kantajia. GBS-kantajan vastasyntynyt altistuu synnytyksen yhteydessä tartunnalle. Vastasyntyneen GBS-tartuntaa voidaan tehokkaasti ehkäistä GBS-kantajaäidille annettavalla synnytyksenaikaisella antibioottiprofylaksilla. Antibioottiprofylaksi kohdennettiin HUS-alueella kantajaäideille 2006-2014 riskitekijäpohjaisen seulonnan perusteella. 2010 riskitekijäpohjaisia seulontakäytäntöjä yhtenäistettiin ja tarkennettiin. 2015 alkaen HUS-alueella siirryttiin kohdentamaan antibioottiprofylaksi kaikille synnyttäjille tehtävän PCR-pohjaisen GBS-pikatestin perusteella synnytyksen yhteydessä. Lisäksi antibioottiprofylaksi voidaan kohdentaa raskausviikoilla 35-37 tapahtuvan GBS-viljelyseulonnan perusteella. Aineisto sisälsi yhteensä 75 vastasyntynyttä ja heidän äitiään. 50 vastasyntynyttä sairasti veriviljelyvahvistetun GBS-sepsiksen, yksi vastasyntynyt kuoli ja 9 vastasyntynyttä vammautui. Lisäksi 13 lapsella epäiltiin kliinisesti infektiota tai sepsistä. Tässä tutkielmassa vertailtiin, miten GBS-sepsiksen ehkäisystrategian muutos 2010 alkaen vaikutti Kätilöopiston, Jorvin ja Naistenklinikan sairaaloissa ajanjaksoilla 2006-2009 ja 2010-2014 GBS-infektiolle altistuneiden vastasyntyneiden kuntoa kuvaaviin Apgar-pisteisiin, napaveren pH-arvoon, virvoittelun tarpeeseen syntymän yhteydessä. Lisäksi tarkasteltiin ehkäisystrategian muutoksen vaikutusta äiti-lapsiparin tulehdusarvoihin tarkastelujaksoilla 2006-2009 ja 2010-2014. Tarkastelussa havaittiin äidin positiivisen veriviljelynäytteen yhteydessä otetun leukosyyttiarvon ja lapsen korkeimman mitatun CRP-arvon tilastollisesti merkitsevä alentuminen jälkimmäisellä 2010-2014 tarkasteluajanjaksolla verrattuna tarkastelujaksoon 2006-2009. Muutosta mahdollisesti selittää 2010 käyttöönotetun systemaattisen riskitekijäpohjaisen seulonnan ansiosta kattavammin kohdistunut antibioottiprofylaksi verrattuna edeltävään 2006-2009 tarkastelujaksoon. Virvoittelun tarpeessa, Apgar-pisteissä ja napaveren pH-arvossa ei voitu havaita tilastollisesti merkittävää eroa tarkastelujaksojen välillä.