Browsing by Title

Lung transplantation (LTx) is a generally accepted therapy for end-stage lung patients meeting the international criterias. Chronic dysfunction of the allograft, called Brochiolitis Obliterans Syndrome (BOS), is the most important complication limiting the long term survival of these patients. Known risk factors for developing BOS are episodes of acute rejection, CMV-pneumonitis and HLA-immunization. Other risk factors have also been suggested, as one of them gastroesophageal reflux disease (GERD) and the possible microaspiration caused by it. In this study we followed during one year 15 patients who underwent a bilateral LTx in Helsinki University Central Hospital. Our aim was to find out if it is possible to determine bile acids from lung allograft recipients' bronchoalveolar lavage fluid (BALF) by using a commercially available kit and thus possibly find a useful method to verify the microaspiration in these patients. Our study demonstrates that most patients do have bile acids in their BALF samples during the first year after LTx and that this does not correlate with the reflux symptoms experienced by the patients. We were unable to show correlation between the bile acids in BALF and BOS developed by some patients, but our results indicate that BOS is preceded by repeated episodes of BALF neutrophilia.

In recent years, there has been a surge of interest in the application of machine learning (ML) within the medical field. This development has been made possible by the emergence of high-performance modern computers. Deep learning (DL), a subfield of ML, uses advanced computer algorithms to solve complex tasks that would normally require the cognitive capabilities of the human brain. Meningiomas are the most common intracranial tumor excluding metastases. They are usually diagnosed on head magnetic resonance imaging (MRI). Meningiomas can also be visible on computed tomography (CT) although detecting them on non-contrast enhanced head CT is challenging. Notably, CT is more readily available than MRI and head CTs far outnumber head MRIs. This means many meningiomas are not detected on head CT. DL has shown capability in tasks that are difficult for humans, and we hypothesized that a DL algorithm could detect meningiomas from non-contrast-enhanced head CTs. In this thesis, we developed a deep learning algorithm for the detection of clinically relevant meningiomas in non-contrast-enhanced head CT scans and assessed its performance on previously unseen data. All images were from patients who required neurosurgical intervention for the treatment of their meningiomas. They were sourced from the Helsinki University Hospital (HUH) Picture Archiving and Communication System (PACS), a database of over 21 million imaging studies. We found that our algorithm has a good positive predictive value in detecting meningiomas. In other words, the algorithm rarely predicts abnormal findings in normal head CT scans. On the other hand, a positive prediction is likely to be correct. Such an algorithm, in theory, could aid radiologists and clinicians in image interpretation especially during busy on-call hours as it gives few false alerts.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tutkittavat jakautuvat peroraalisen sokerirasituksen perusteella käyttämällä k-means-algoritmia ja selvittää, jakautuvatko tutkittavat eri ryppäisiin jo vakiintuneen glukoosinsiedon luokitteluperusteen mukaisesti, vai muodostuuko myös uudenlaisia ryhmiä. Lisäksi tarkasteltiin mihin GCK-kantajat sijoittuivat ryppäissä. Aineisto perustuu Botnia-tutkimukseen ja sen myöhempiin osatutkimuksiin. Tutkittavat olivat diabeetikkoja ja terveitä kontrolleja (N=4319). GCK-kantajia oli 113. Tutkittavat ryhmiteltiin sokerirasituksen kymmenen muuttujan (glukoosi 0 min, 30 min, 60 min ja 120 min; insuliini 0 min, 30 min, 60 min ja 120 min sekä C-peptidi 0 min ja 120 min). Ryhmittelyssä käytettiin K-means algoritmia ja R-ohjelmaa. Syntyneiden ryhmien erojen havaitsemiseen käytettiin Anovaa, ja kahdenväliset erot laskettiin Tukeyn testillä. T-testiä käytettiin vertaamaan ryppään GCK-MODY-kantajien piirteitä vastaavan ryhmän keskiarvoihin. K-means ryhmitteyssä erottui kolme ryhmää glukoosirasituksen perusteella. Ryppäät erosivat toisistaan odotetusti ryhmittelyyn käytettyjen muuttujien suhteen, mutta lisäksi eroavaisuuksia todettiin myös lipiditasoissa ja BMI:ssä, vaikka näitä muuttujia ei ollut ryhmittelyssä käytettykään. GCK-kantajien glukoosirasituskäyrien muoto mukaili koko aineiston vastaavaa, ja he olivat joka ryhmässä keskiarvoa nuorempia ja hoikempia. GCK-kantajat erottuivat kaikista selvimmin vastaavan ryhmän ei-kantajista ryppäässä 1. Ryppäässä 3 GCK-kantajilla oli hieman korkeampi HDL-kolesteroli ja matalampi BMI kuin muilla saman ryppään tutkittavilla, ja ryppääseen 3 päätyivätkin ne GCK-kantajat, joiden glukoosiaineenvaihdunta oli keskimäärin eniten häiriintynyt.

Diabetes on yleinen krooninen sairaus, jota sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista. Diabeettinen neuropatia eli diabeteksen aiheuttama hermoston vaurio on yleinen diabeteksen lisätauti. Elämänsä aikana noin puolet diabetesta sairastavista potilaista sairastuu diabeettiseen neuropatiaan, lisäksi noin viidennes kehittää kivuliaan diabeettisen neuropatian. Diabeettisen neuropatian oireet ovat moninaisia. Keskeisessä roolissa ovat yleensä ensimmäisenä ilmenevät erilaiset tuntohäiriöt, joiden arvioiminen on hankalaa ilman potilaiden omakohtaista palautetta. Diagnoosin asettamisen ja oirekuvaston arvioimisen helpottamiseksi on tämän vuoksi kehitetty lukuisia tutkittavien itsensä täytettäviä kyselylomakkeita. Kirjallisuushaun ja -katsauksen avulla selvitettiin, mitä diabeettisen perifeerisen neuropatian aineistossa validoituja, tutkittavien itse täyttämiä kyselylomakkeita on käytössä. Tuloksista valikoitiin mukaan ainoastaan kokonaan diabetespotilasaineistossa validoitujen kyselylomakkeiden alkuperäistutkimukset, sekä tässä aineistossa myöhemmin validoidut kyselylomakkeet. Lääkärin kliinistä tutkimusta sisältävät kyselylomakkeet sekä elämänlaadun arvioon keskittyvät kyselylomakkeet jätettiin katsauksen ulkopuolelle. Neljä perifeerisessä diabeettisessa neuropatiassa ja neljä kivuliaassa perifeerisessä diabeettisessa neuropatiassa käytössä olevaa kyselylomaketta täytti määritellyt vaatimukset. Kyselylomakkeiden validointitutkimuksista pyrittiin selvittämään, miten hyvin kehityksessä on otettu huomioon lomakkeen luotettavuuden, pätevyyden ja muutosherkkyyden varmistaminen; minkälainen diabetespotilasaineisto on kyseessä, ja mitä lomakkeen herkkyydeksi ja tarkkuudeksi ilmoitetaan. Tutkimuksessa ilmenneitä kyselylomakkeiden vahvuuksia ovat yksinkertaisuus, helppokäyttöisyys eri terveydenhuoltoammattilaisten vastaanotoilla, sekä käyttö epidemiologisissa tutkimuksissa. Heikkouksina lomakkeissa esiintyy erilaisia vääristymiä, eivätkä ne tunnista 10–20 % tautitapauksista. Kyselylomakkeet kuitenkin auttavat tunnistamaan lisätutkimusten tarpeessa olevat potilaat.

Tyypin 1 diabetes on Suomessa merkittävä kansantauti, johon ei tunneta parantavaa hoitoa. Se on yhteiskunnalle kallis ja laskee merkittävästi siitä kärsivien potilaiden elämänlaatua. Riittävä taudin hoito edellyttää useamman kerran päivässä tapahtuvaa lääkeaineen pistämistä itsenäisesti tai sen annostelua insuliinipumpulla itsenäisesti. Riittämätön hoito lisää merkittävästi potilaiden todennäköisyyttä kehittää elinvaurioita, joka laskee heidän elämänlaatuansa entisestään ja aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä lisäkustannuksia. Erityisessä riskissä hoidon toteutumisen osalta ovat teini-ikäiset, joiden hoitotasapaino heikkenee systemaattisesti lapsuudesta tultaessa. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida uuden tyyppisen tehostetun hoidon seurannan vaikutusta teini-ikäisten tyypin 1 diabeteksen hoitotasapainoon. Tehostettu hoidon seuranta toteutetaan etäyhteyden välityksellä tapahtuvalla potilaiden kudossokeriseurannalla, potilaille soitetuilla hoidonseurantapuheluilla sekä potilaille lähetetyillä tekstiviesteillä. Lisäksi potilaan vanhemmille tehdään yksi kartoituspuhelu intervention aluksi. Nämä liitetään osaksi tavanomaista hoitoa ja tavanomaiseen hoitoon itsessään ei tehdä tutkimuksen ajaksi muutoksia. Tutkimus on prospektiivinen satunnaistettu interventiotutkimus, jossa kontrolliryhmä saa ainoastaan tavanomaista hoitoa ja interventioryhmälle toteutetaan tehostettu hoidon seuranta tavanomaisen hoidon lisäksi. Tutkimuksen on suunnitellut ja intervention toteuttanut LK Kasperi Soininen. Hänen ohjaajinaan ovat toimineet dosentti, lastenendokrinologi Matti Hero sekä dosentti, lastenendokrinologi, ylilääkäri Päivi Miettinen. Tutkimuksessa on laajasti osallistettu HUS:n lasten endokrinologian yksikön henkilökuntaa potilaiden rekrytoimisen, intervention jalostamisen ja sen menetelmien mahdollisen tulevan jalkauttamisen suhteen. Tämä syventävä työ on varsinaisen tutkimuksen pilotti. Pilotin otannaksi tuli kuusi potilasta, heistä neljä satunnaistui interventio ja kaksi kontrolliryhmään. Varsinainen tutkimus olisi tarkoitus toteuttaa noin kuudenkymmenen potilaan otannalla. Syventävä työ käsittää näiden potilaiden data-analyysin, kuvailun siitä, miten interventio on käytännössä toteutunut sekä pohdintaa siitä, miten interventiota tulisi kehittää laajempaa tutkimusta ajatellen. Intervention tehoa tutkittiin vertailemalla interventio- ja kontrolliryhmän Hba1c-arvon kehittymistä ennen ja jälkeen intervention. Tässä tutkimuksessa sekä interventio että kontrolliryhmän Hba1c pysyi yhden yksilön tarkkuudella muuttumattomana. Interventioryhmän HbA1c oli tutkimusta edeltävästi 79.75 mmol/mol ja tutkimuksen jälkeen 79 mmol/mol. Kontrolliryhmän HbA1c oli edeltävästi 84 mmol/mol ja jälkeen 84 mmol/mol. Lisäksi regressioanalyysillä analysoitiin interventiopotilaiden osalta sitä, vaikuttiko interventio heidän itse mittaaman kudossokerin muutostrendiin ajan funktiona. Tämän osalta jokaisen interventiopotilaan osalta aiemmin nousussa ollut trendi muuttui laskevaksi. Interventiota edeltävästi interventiopotilaiden kudossokerin keskimääräinen kulmakerroin oli 0.084 (mmol/l)/kk keskihajonnalla 0.117 (mmol/l)/kk, intervention jälkeen kulmakerroin oli -0.608 (mmol/l)/kk keskihajonnalla 0.390 (mmol/l)/kk. Ristiriita HbA1c- ja viikkokudossokerikeskiarvotuloksien välillä saattaa selittyä sillä, että HbA1c reagoi useamman viikon viiveellä kudossokerissa tapahtuviin muutoksiin. Vaikka interventiopotilaiden HbA1c-tasossa ei havaittu muutosta, niin huomattavasti nopeammin verensokerin muutokseen reagoiva itsemitatun kudossokerin muutostrendi kääntyi jokaisen potilaan osalta laskuun ja jokainen interventioon osallistunut potilas sekä tämän hoitoon osallistunut vanhempi oli valmennukseen erittäin tyytyväinen. Lisäksi tehtiin useita havaintoja valmennuksen jatkokehittämiseksi, tärkeimpinä vanhemman strukturoitu osallistaminen potilaan hoitoon ja kvantitatiivisen TIR-välitavoitteen asettaminen itsehoidon käytännön tavoitteiden saavuttamisen tehostamiseksi. Tutkimuksessa tehdyn karkean kustannustehokkuuslaskeman perusteella arvioin, että vain 3 mmol/mol HbA1c-tason parannus potilaan loppueliniäksi tekisi yhdestä interventiovuodesta kannattavan. Edellä kuvattujen seikkojen perusteella on nähdäkseni perusteltua toteuttaa pilottitutkimusta isomman otantakoon ja enemmän taustamuuttujia huomioon ottava tutkimus, joka arvioi diabetesvalmennuksen tehoa heikossa hoitotasapainossa olevilla nuorilla.

Objectives. How is dialectical behavioral therapy in intensive outpatient care connected to changes in psychiatric symptoms? The focus is on psychological inflexibility, anxiety, general functioning, chronic worry and suicidal ideation. In addition, the need for treatment within 90 days of the end of the treatment period is examined. Methods. The study focused on patients (n=98) in intensive outpatient care. The mean age at the beginning of the treatment period was 34.0 years and the standard deviation was 12.4 years. Psychological inflexibility (AAQ-2), anxiety (BAI), general functioning (GAF), chronic worry (PSWQ) and suicidal ideation (SSI) were measured at the beginning and at the end of the treatment period. The total scores from the measurements were combined with the psychiatric information of the health system. The change in scores were examined with linear mixed models and linear logistic mixed models. The need for later psychiatric treatment was examined with logistic regression analysis. Results and conclusions. Dialectical behavioral therapy was found to be associated with psychiatric symptoms in intensive outpatient care. Anxiety and chronic worry decreased while general functioning increased during the treatment period. At the end of the treatment period, a smaller number of patients had suicidal thoughts. The frequency and duration of the treatment period were not associated with psychiatric symptoms. Younger patients were more likely to re-enter psychiatric treatment than older patients after three months of dialectical behavior therapy. When it comes to re-entering psychiatric treatment, it is possible that the risk decreasing with age sufficiently reflects internalised skills and achieved individual goals. Another possibility is that after the treatment period, younger patients need psychiatric care faster than older patients. This study provides encouraging evidence for the effectiveness of dialectical behavioral therapy in intensive outpatient care in a heterogeneous patient sample.

Objectives: To determine if and in what ways serious patient safety incidents differ from non-serious patient safety incidents. Methods: Statistical analysis was performed on patient safety incident reports that were reported in 2015 in Finland’s largest hospital district (Helsinki and Uusimaa, HUS). Reports were divided into two groups: non-serious incidents and serious incidents. Differences between groups were studied from several types of categorically divided information. Results: Of the total amount of reports (15 863) 1 % were serious incidents (175). Serious and non-serious incidents differed significantly from each other. Serious incidents concerning laboratory, imaging or medical equipment were more common. On the other hand incidents concerning medication, infusion, blood transfusion, were less frequent. In serious incidents the proportion of doctors reporting was greater and contributing factors were better recognized, the most common of them being working of procedures. Conclusions: In the future, special attention should be given to the particular aspects of serious patient safety incidents, such as safe use of medical equipment, training and handling of procedures. Root cause analysis is an effective way to handle serious incidents and enables the prevention of their reoccurrence. However, a systematic follow of the root cause analysis should be developed.

Pilon fractures of the distal tibia are challenging to treat. The fracture is generally highly comminuted, intra-articular and combined with major soft tissue injury. Treatment is often initiated by placing a temporary external fixator to stabilize the ankle joint. However, there is little research concerning the mechanical properties of external fixators in the treatment of pilon fractures. The aim of this study was to compare four different proximal pin group assemblies and six whole frames of the Hoffmann® II External Fixation System to find the best ones. Each was measured for stiffness, force needed to reach 30 mm displacement and the amount of residual displacement. The results showed major differences between the setups and some of the best configurations could be found. Also, some general guidelines concerning frame structure could be presented.

Kipsimallit ovat olleet hammaslääketieteessä perinteisesti tärkeässä roolissa hoidon suunnittelussa. Lähivuosina kipsimallien rinnalle on noussut digitaaliset hammasmallit, joiden etuja verrattuna perinteisiin kipsimalleihin ovat esimerkiksi vähentynyt mallien varastointitilan tarve, mahdollisuus jakaa ne reaaliajassa kollegoille sekä niiden luominen ja muokkaus suoraan vastaanotolla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia digitaalisista hammasmalleista tehtyjen ortodonttisten mittausten tarkkuutta verrattuna kipsimalleista tehtyihin mittauksiin. Aihepiiristä on aikaisempia tutkimuksia, joissa on saatu tuloksia digitaalisten mallien hyvästä tarkkuudesta. Tutkimukseen valittiin 42 Helsingin yliopiston nk. Display-kipsimallia. Kipsimalleista mitattiin työntötulkilla alahammaskaarelta 10 hampaan V5-O5 mesiodistaali leveys, HYP, VYP sekä alakaaren pituus joustavalla mitalla. Kipsimalleista otettiin ylös tunnistetiedot ja kipsimallit digitalisoitiin 3Shape E1 laboratorioskannerilla. Digitaalisista malleista tehtiin vastaavat mittaukset 3Shape 3D Viewer ohjelmistolla. Erotuksen suuruutta tutkittiin Wilcoxon Signed Ranks testin avulla. V4 premolaarin kohdalla tulos ei eroa (p>0.05) silloin, kun mittaukset tehdään manuaalisesti tai digitaalisesti. Muiden hampaiden kohdalla digitaalisella mittaustavalla saatiin suurempi tulos kuin manuaalisella (p<0.05). Menetelmien välisen hammaskohtaisen erotuksen keskiarvo vaihteli -0.05 mm ja -0.14 mm välillä, jonka perusteella mittausmenetelmien välisen eron suuruusluokkaa voidaan pitää kliinisesti merkityksettömänä. Digitaalisesti mitatut HYP-arvot (difhyp MEAN -0.53, SD 0.88) olivat suurempia kuin manuaalisesti mitatut (p<0.05). Digitaalisesti mitatut VYP-arvot (difvyp MEAN 0.22, SD 0.54) olivat pienempiä kuin manuaaliset (p<0.05). Esille tulleen eron suuruusluokan ja aiepiirin aiempiin tutkimuksiin perustuen digitaalista mittausta voidaan pitää yleisesti luotettavana menetelmänä mitattaessa hampaiden leveyksiä, mutta varsinkin HYP ja VYP mittauksista olisi hyvä tehdä lisätutkimusta.