Browsing by Title

Tyypin 1 diabetes on Suomessa merkittävä kansantauti, johon ei tunneta parantavaa hoitoa. Se on yhteiskunnalle kallis ja laskee merkittävästi siitä kärsivien potilaiden elämänlaatua. Riittävä taudin hoito edellyttää useamman kerran päivässä tapahtuvaa lääkeaineen pistämistä itsenäisesti tai sen annostelua insuliinipumpulla itsenäisesti. Riittämätön hoito lisää merkittävästi potilaiden todennäköisyyttä kehittää elinvaurioita, joka laskee heidän elämänlaatuansa entisestään ja aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä lisäkustannuksia. Erityisessä riskissä hoidon toteutumisen osalta ovat teini-ikäiset, joiden hoitotasapaino heikkenee systemaattisesti lapsuudesta tultaessa. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida uuden tyyppisen tehostetun hoidon seurannan vaikutusta teini-ikäisten tyypin 1 diabeteksen hoitotasapainoon. Tehostettu hoidon seuranta toteutetaan etäyhteyden välityksellä tapahtuvalla potilaiden kudossokeriseurannalla, potilaille soitetuilla hoidonseurantapuheluilla sekä potilaille lähetetyillä tekstiviesteillä. Lisäksi potilaan vanhemmille tehdään yksi kartoituspuhelu intervention aluksi. Nämä liitetään osaksi tavanomaista hoitoa ja tavanomaiseen hoitoon itsessään ei tehdä tutkimuksen ajaksi muutoksia. Tutkimus on prospektiivinen satunnaistettu interventiotutkimus, jossa kontrolliryhmä saa ainoastaan tavanomaista hoitoa ja interventioryhmälle toteutetaan tehostettu hoidon seuranta tavanomaisen hoidon lisäksi. Tutkimuksen on suunnitellut ja intervention toteuttanut LK Kasperi Soininen. Hänen ohjaajinaan ovat toimineet dosentti, lastenendokrinologi Matti Hero sekä dosentti, lastenendokrinologi, ylilääkäri Päivi Miettinen. Tutkimuksessa on laajasti osallistettu HUS:n lasten endokrinologian yksikön henkilökuntaa potilaiden rekrytoimisen, intervention jalostamisen ja sen menetelmien mahdollisen tulevan jalkauttamisen suhteen. Tämä syventävä työ on varsinaisen tutkimuksen pilotti. Pilotin otannaksi tuli kuusi potilasta, heistä neljä satunnaistui interventio ja kaksi kontrolliryhmään. Varsinainen tutkimus olisi tarkoitus toteuttaa noin kuudenkymmenen potilaan otannalla. Syventävä työ käsittää näiden potilaiden data-analyysin, kuvailun siitä, miten interventio on käytännössä toteutunut sekä pohdintaa siitä, miten interventiota tulisi kehittää laajempaa tutkimusta ajatellen. Intervention tehoa tutkittiin vertailemalla interventio- ja kontrolliryhmän Hba1c-arvon kehittymistä ennen ja jälkeen intervention. Tässä tutkimuksessa sekä interventio että kontrolliryhmän Hba1c pysyi yhden yksilön tarkkuudella muuttumattomana. Interventioryhmän HbA1c oli tutkimusta edeltävästi 79.75 mmol/mol ja tutkimuksen jälkeen 79 mmol/mol. Kontrolliryhmän HbA1c oli edeltävästi 84 mmol/mol ja jälkeen 84 mmol/mol. Lisäksi regressioanalyysillä analysoitiin interventiopotilaiden osalta sitä, vaikuttiko interventio heidän itse mittaaman kudossokerin muutostrendiin ajan funktiona. Tämän osalta jokaisen interventiopotilaan osalta aiemmin nousussa ollut trendi muuttui laskevaksi. Interventiota edeltävästi interventiopotilaiden kudossokerin keskimääräinen kulmakerroin oli 0.084 (mmol/l)/kk keskihajonnalla 0.117 (mmol/l)/kk, intervention jälkeen kulmakerroin oli -0.608 (mmol/l)/kk keskihajonnalla 0.390 (mmol/l)/kk. Ristiriita HbA1c- ja viikkokudossokerikeskiarvotuloksien välillä saattaa selittyä sillä, että HbA1c reagoi useamman viikon viiveellä kudossokerissa tapahtuviin muutoksiin. Vaikka interventiopotilaiden HbA1c-tasossa ei havaittu muutosta, niin huomattavasti nopeammin verensokerin muutokseen reagoiva itsemitatun kudossokerin muutostrendi kääntyi jokaisen potilaan osalta laskuun ja jokainen interventioon osallistunut potilas sekä tämän hoitoon osallistunut vanhempi oli valmennukseen erittäin tyytyväinen. Lisäksi tehtiin useita havaintoja valmennuksen jatkokehittämiseksi, tärkeimpinä vanhemman strukturoitu osallistaminen potilaan hoitoon ja kvantitatiivisen TIR-välitavoitteen asettaminen itsehoidon käytännön tavoitteiden saavuttamisen tehostamiseksi. Tutkimuksessa tehdyn karkean kustannustehokkuuslaskeman perusteella arvioin, että vain 3 mmol/mol HbA1c-tason parannus potilaan loppueliniäksi tekisi yhdestä interventiovuodesta kannattavan. Edellä kuvattujen seikkojen perusteella on nähdäkseni perusteltua toteuttaa pilottitutkimusta isomman otantakoon ja enemmän taustamuuttujia huomioon ottava tutkimus, joka arvioi diabetesvalmennuksen tehoa heikossa hoitotasapainossa olevilla nuorilla.

Objectives. How is dialectical behavioral therapy in intensive outpatient care connected to changes in psychiatric symptoms? The focus is on psychological inflexibility, anxiety, general functioning, chronic worry and suicidal ideation. In addition, the need for treatment within 90 days of the end of the treatment period is examined. Methods. The study focused on patients (n=98) in intensive outpatient care. The mean age at the beginning of the treatment period was 34.0 years and the standard deviation was 12.4 years. Psychological inflexibility (AAQ-2), anxiety (BAI), general functioning (GAF), chronic worry (PSWQ) and suicidal ideation (SSI) were measured at the beginning and at the end of the treatment period. The total scores from the measurements were combined with the psychiatric information of the health system. The change in scores were examined with linear mixed models and linear logistic mixed models. The need for later psychiatric treatment was examined with logistic regression analysis. Results and conclusions. Dialectical behavioral therapy was found to be associated with psychiatric symptoms in intensive outpatient care. Anxiety and chronic worry decreased while general functioning increased during the treatment period. At the end of the treatment period, a smaller number of patients had suicidal thoughts. The frequency and duration of the treatment period were not associated with psychiatric symptoms. Younger patients were more likely to re-enter psychiatric treatment than older patients after three months of dialectical behavior therapy. When it comes to re-entering psychiatric treatment, it is possible that the risk decreasing with age sufficiently reflects internalised skills and achieved individual goals. Another possibility is that after the treatment period, younger patients need psychiatric care faster than older patients. This study provides encouraging evidence for the effectiveness of dialectical behavioral therapy in intensive outpatient care in a heterogeneous patient sample.

Objectives: To determine if and in what ways serious patient safety incidents differ from non-serious patient safety incidents. Methods: Statistical analysis was performed on patient safety incident reports that were reported in 2015 in Finland’s largest hospital district (Helsinki and Uusimaa, HUS). Reports were divided into two groups: non-serious incidents and serious incidents. Differences between groups were studied from several types of categorically divided information. Results: Of the total amount of reports (15 863) 1 % were serious incidents (175). Serious and non-serious incidents differed significantly from each other. Serious incidents concerning laboratory, imaging or medical equipment were more common. On the other hand incidents concerning medication, infusion, blood transfusion, were less frequent. In serious incidents the proportion of doctors reporting was greater and contributing factors were better recognized, the most common of them being working of procedures. Conclusions: In the future, special attention should be given to the particular aspects of serious patient safety incidents, such as safe use of medical equipment, training and handling of procedures. Root cause analysis is an effective way to handle serious incidents and enables the prevention of their reoccurrence. However, a systematic follow of the root cause analysis should be developed.

Pilon fractures of the distal tibia are challenging to treat. The fracture is generally highly comminuted, intra-articular and combined with major soft tissue injury. Treatment is often initiated by placing a temporary external fixator to stabilize the ankle joint. However, there is little research concerning the mechanical properties of external fixators in the treatment of pilon fractures. The aim of this study was to compare four different proximal pin group assemblies and six whole frames of the Hoffmann® II External Fixation System to find the best ones. Each was measured for stiffness, force needed to reach 30 mm displacement and the amount of residual displacement. The results showed major differences between the setups and some of the best configurations could be found. Also, some general guidelines concerning frame structure could be presented.

Kipsimallit ovat olleet hammaslääketieteessä perinteisesti tärkeässä roolissa hoidon suunnittelussa. Lähivuosina kipsimallien rinnalle on noussut digitaaliset hammasmallit, joiden etuja verrattuna perinteisiin kipsimalleihin ovat esimerkiksi vähentynyt mallien varastointitilan tarve, mahdollisuus jakaa ne reaaliajassa kollegoille sekä niiden luominen ja muokkaus suoraan vastaanotolla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia digitaalisista hammasmalleista tehtyjen ortodonttisten mittausten tarkkuutta verrattuna kipsimalleista tehtyihin mittauksiin. Aihepiiristä on aikaisempia tutkimuksia, joissa on saatu tuloksia digitaalisten mallien hyvästä tarkkuudesta. Tutkimukseen valittiin 42 Helsingin yliopiston nk. Display-kipsimallia. Kipsimalleista mitattiin työntötulkilla alahammaskaarelta 10 hampaan V5-O5 mesiodistaali leveys, HYP, VYP sekä alakaaren pituus joustavalla mitalla. Kipsimalleista otettiin ylös tunnistetiedot ja kipsimallit digitalisoitiin 3Shape E1 laboratorioskannerilla. Digitaalisista malleista tehtiin vastaavat mittaukset 3Shape 3D Viewer ohjelmistolla. Erotuksen suuruutta tutkittiin Wilcoxon Signed Ranks testin avulla. V4 premolaarin kohdalla tulos ei eroa (p>0.05) silloin, kun mittaukset tehdään manuaalisesti tai digitaalisesti. Muiden hampaiden kohdalla digitaalisella mittaustavalla saatiin suurempi tulos kuin manuaalisella (p<0.05). Menetelmien välisen hammaskohtaisen erotuksen keskiarvo vaihteli -0.05 mm ja -0.14 mm välillä, jonka perusteella mittausmenetelmien välisen eron suuruusluokkaa voidaan pitää kliinisesti merkityksettömänä. Digitaalisesti mitatut HYP-arvot (difhyp MEAN -0.53, SD 0.88) olivat suurempia kuin manuaalisesti mitatut (p<0.05). Digitaalisesti mitatut VYP-arvot (difvyp MEAN 0.22, SD 0.54) olivat pienempiä kuin manuaaliset (p<0.05). Esille tulleen eron suuruusluokan ja aiepiirin aiempiin tutkimuksiin perustuen digitaalista mittausta voidaan pitää yleisesti luotettavana menetelmänä mitattaessa hampaiden leveyksiä, mutta varsinkin HYP ja VYP mittauksista olisi hyvä tehdä lisätutkimusta.

Study Design: A prospective follow-up study. Objective: To investigate if early lumbar disc degeneration (DD) in young low back pain (LBP) patients predicts progression of degenerative changes, pain, or disability in a 30-year follow-up. Summary of Background Data: MRI is an accurate method for studying degenerative changes in intervertebral discs. Decreased signal intensity (SI) can be used as indication of decreased water content. Long-term prognosis of early DD remains unclear. Methods: In an earlier study, 75 conscripts aged 20 years with LBP, had their lumbar spine examined by MRI. At a follow-up of 30 years, the subjects were contacted; 35/69 filled a pain and disability questionnaire, and 26/35 were also re-examined clinically and by MRI. The images were evaluated for decreased SI and other degenerative changes. Association between decreased SI of a disc at baseline and the presence of more severe degenerative changes in the same disc space at follow-up was analyzed using Fisher’s exact test. Association between decreased baseline SI and pain/disability scores from the questionnaire was analyzed with Kruskal-Wallis H test. Results: The total number of lumbar discs with decreased SI increased from 23/130 (18%) to 92/130 (71%) – from 0.9 to 3.5 per subject during the follow-up. Distribution of DD changed from being mostly in L4 – L5 and L5 – S1 discs to being almost even between the four lowermost discs. Discs that had even slightly decreased SI at baseline were more likely to have severely decreased SI at follow-up, compared to healthy discs (57% vs 11%, p<0.001). Other degenerative changes were also more common in these discs. Severity of DD at baseline did not have a significant association with current pain or disability. Conclusions: In young LBP patients, early degeneration in lumbar discs predicts progressive degenerative changes in the respective discs, but not pain, disability, or clinical symptoms.

Distaalipurennassa alahampaisto sijaitsee taaempana kuin ylähampaisto. Distaalinen purentasuhde saattaa olla havaittavissa jo maitohampaistossa, ja sen spontaani korjautuminen on harvinaista pysyvään hampaistovaiheeseen siirryttäessä. Tässä asiakirjatutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka hyvin oikomishoidettujen distaalipurentojen hoitotulokset säilyivät hoidon lopetuksen jälkeen pitkässä seurannassa. Aineistona oli kymmenen distaalipurentapotilasta "Äiti-lapsi tutkimuksesta", joka on toteutettu Helsingin yliopistossa vuosina 1967-1993. Tutkimuksessa havaittiin, että distaalipurentojen hoitotulokset säilyivät hyvinä myös retention jälkeen, eikä merkittävää relapsia tapahtunut yhdelläkään tutkittavista potilaista. Kaikkien tutkittavien korjatut molaarisuhteet säilyivät hoidon jälkeen.

Tutkielman tavoitteena oli tutkia kirjallisuuskatsauksen metodein distaalisesta alaleuasta johtuvaa II-luustoluokkaa ja sen hoitoa. Tutkielmaan kuului lisäksi myös kliininen potilastapaus HYKS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä. Tutkimusaineistona käytettiin PubMed-tietokannasta haettua kirjallisuutta. Hakusanoina käytettiin seuraavia hakusanayhdistelmiä: (mandibular retrognathism) AND skeletal class II; (mandibular retrognathia) AND skeletal class II; (deficient mandible) AND skeletal class II. Hakusanoilla tietokannasta löytyi yhteensä 406 julkaisua. Kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin vain englanninkieliset, vuonna 2000 tai myöhemmin julkaistut tutkimukset. Hakutuloksista valittiin vain ne tutkimukset, joiden otsikossa tai tiivistelmässä selkeästi mainittiin kyseisen tutkimuksen käsittelevän distaalista alaleukaa ja siitä johtuvaa II-luustoluokkaa, tai sen hoitoa. Tutkielmaan valittiin edellä mainituin perustein 34 julkaisua. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käytettiin apuna hampaiston oikomisopin oppikirjoja. II-luokan purentavirheet ovat yksi yleisimmistä Suomessa kliinisesti havaittavista purentavirheistä. II-luokan purentavirheet eivät kuitenkaan ole yksi yhtenäinen diagnostinen kokonaisuus, vaan ne voivat johtua monista eri komponenteista. Nämä komponentit voivat olla joko hampaistollisia tai luustollisia. Luustollisesta II-luokasta puhutaan, kun alaleuka sijaitsee distaalisesti yläleukaan nähden. Alaleuan retrognatia onkin yleinen löydös IIluokan purentavirheissä. Alaleuan retrognatiaa voidaan pyrkiä hoitamaan modifioimalla alaleuan kasvua funktionaalisilla kojeilla. Jos kasvua ei ole enää jäljellä, voidaan joutua turvautumaan ortognaattiseen kirurgiaan tai distraktio osteogeneesiin. Myös purentavirheen vaikeusaste vaikuttaa hoitolinjan valintaan. Tässä tutkielmassa esitellyt distaalisen alaleuan hoitomuodot eivät kata kaikkia distaalisen alaleuan hoitomuotoja, sillä kirjallisuuden hakuprosessissa on voinut rajauksien ulkopuolelle jäädä oleellisia julkaisuja. Hoitomuotoja alaleuan eteenpäin tuomiseksi on kuitenkin useita. Tutkimusta tarvitaan enemmän vertailemaan eri hoitomuotoja keskenään, jotta potilaan kannalta paras mahdollinen hoito voidaan suunnitella paremmin. (228 sanaa)

Because sustained physical activity is important for a healthy life, this paper examined whether a greater diversity of sport activities during adolescence predicts higher levels of leisure-time physical activity (LTPA) in adulthood. From sport activity participation reported by 17-year-old twins, we formed five groups: 1, 2, 3, 4, and 5+ different sport activities. At follow-up in their mid-thirties, twins were divided into four activity classes based on LTPA, including active commuting. Multinomial regression analyses, adjusted for several confounders, were conducted separately for male (N=1288) and female (N=1770) participants. Further, conditional logistic regression analysis included 23 twin pairs discordant for both diversity of sport activities in adolescence and LTPA in adulthood. The diversity of leisure-time sport activities in adolescence had a significant positive association with adulthood LTPA among females. Membership in the most active adult quartile, compared to the least active quartile, was predicted by participation in 2, 3, 4, and 5+ sport activities in adolescence with odds ratios: 1.52 (p=0.11), 1.86 (p=0.02), 1.29 (p=0.39), and 3.12 (p=5.4e-05), respectively. Within-pair analyses, limited by the small sample of twins discordant for both adolescent activities and adult outcomes (N=23), did not replicate the association. A greater diversity of leisure-time sport activities in adolescence predicts higher levels of LTPA in adulthood in females, but the causal nature of this association remains unresolved.