Browsing by Title
Now showing items 550-569 of 2464
-
(2019)Fibroblastikasvutekijä 21 (fibroblast growth factor 21, FGF21) on elimistön glukoosi- ja rasva-aineenvaihduntaa sekä energiatasapainoa säätelevä hormoni. Se säätelee myös elimistön vastetta erilaisiin stressitiloihin. Kriittinen, eli henkeä uhkaava sairaus saa aikaan stressivasteen, jossa elimistön tulehdusjärjestelmä aktivoituu ja hermoston toiminta ja hormonien eritys muuttuu. Mitokondrioiden ja solulimakalvoston toiminnan häiriöitä on alettu pitämään keskeisinä mekanismeina kriittisen sairauden synnyssä, ja FGF21:n ilmentymisen on osoitettu lisääntyvän näiden soluelinten normaalin toiminnan häiriintyessä. Tätä taustaa vasten on mahdollista, että FGF21 on osana elimistön stressivastetta kriittiseen sairauteen ja se voi toimia merkkiaineena solutason toimintahäiriöistä. Tämän katsauksen tarkoituksena oli koota tutkimukset, jotka käsittelevät FGF21:tä akuutisti tai kriittisesti sairailla ihmisillä. Artikkeleita haettiin kahdeksasta eri tietokannasta, ja hakukriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi yhteensä kolmetoista. Artikkelit käsittelivät useita erilaisia akuutisti tai kriittisesti sairaita potilasjoukkoja. Akuutisti ja kriittisesti sairailla FGF21-pitoisuudet ovat kohonneita kontrollihenkilöihin nähden, ja pitoisuudet saavuttivat huippunsa pääosin sairauden ensimmäisen vuorokauden aikana. Osassa potilaskohortteja FGF21-pitoisuudet korreloivat taudin vakavuuden ja kliinisten päätetapahtumien, kuten kuolleisuuden, kanssa. Näiden tulosten valossa on mahdollista, että FGF21 toimii osana elimistön stressivastetta kriittiseen sairauteen, tai se on merkkiaine kriittisesti sairaan solutason toimintahäiriöistä. Toistaiseksi tutkimukset ovat pääosin pienillä potilasjoukoilla tehtyjä havainnoivia tutkimuksia, joten jatkotutkimus tulee osoittamaan näiden hypoteesien oikeellisuuden.
-
(2020)Tutkimuksessa selvitetään, poikkeavatko fibromyalgiaa sairastavien henkilöiden hengitys- ja verenkiertovasteet terveistä henkilöistä nousevatehoisen pyöräilysuorituksen aikana. Tutkimuksessa oli kahdeksan fibromyalgiaa sairastavaa naista ja seitsemän tervettä verrokkia. Tutkimus suoritettiin edeltävästi esitietolomakkein, jonka jälkeen tehtiin laaja lääkärin tutkimus ennen varsinaista koeasetelmaa. Maksimaalisella polkupyöräergometritestillä selvitettiin koehenkilöiden suorituskykyä sekä rasitusvasteita hengityskaasuanalysaattorin, impedanssikardiografian ja lähi-infrapunaspektroskopian avulla. Fibromyalgiaa sairastavien henkilöiden maksimaalinen suorituskyky polkupyöräergometritestissä oli merkittävästi verrokkeja alhaisempi (110 ± 16 W vs. 151 ± 21 W, P<0.01). Fibromyalgiaa sairastavien henkilöiden niin absoluuttinen (21.8 ± 6.1 ml/kg/min vs. 27.0 ± 3.6 ml/kg/min) kuin myös rasvattomaan painoon suhteutettu maksimaalinen hapenottokyky olivat merkittävästi alhaisempia kuin verrokeilla (32.2 ± 6.7 ml/kg FFM/min vs. 39.2 ± 4.0 ml/kg FFM/min, P<0.05). Fibromyalgiaa sairastavien henkilöiden kudosten happeutumisessa havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja verrokkiryhmään nähden (P<0.05). Kudosten saturaatioindeksi (TSI (%)) oli alhaisempi kuormituksen aikana levossa olevan yläraajalihaksen (m. biceps brachii) ja aivojen otsalohkon alueella fibromyalgiaa sairastavilla. Työskentelevässä jalkalihaksessa (m. vastus lateralis) vastaava ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta viitteitä alenemasta havaittiin. Kudosten saturaatioindeksin kuvatessa happeutuneen hemoglobiinin määrää kudoksissa voidaan epäillä, että fibromyalgiaa sairastavilla ja verrokeilla on eroja kudosten happeutumisessa. Lisäksi sydämen minuuttitilavuuden ja hapenottokyvyn suhteen (ΔCO/ΔVO2) käyrä oli jyrkempi fibromyalgiapotilailla (β = 7.98) kuin verrokkiryhmällä (β = 6.08), viitaten voimakkaampaan minuuttitilavuuden nousuun VO2:n noustessa (P<0.05). Erot hengitys- ja verenkiertovasteissa ryhmien välillä viittaavat siihen, että fibromyalgia assosioituu erityisesti perifeerisen hapenkuljetuksen ongelmiin. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan selvittämään, miksi suorituskyvyssä ja kudosten happeutumisessa on merkittäviä eroja fibromyalgiaa sairastavien henkilöiden ja verrokkien välillä.
-
(2022)Fibroottinen dysplasia on hyvänlaatuinen luuston harvinaissairaus. Taudinkuvassa alkionkehityksen aikainen mutaatio johtaa luun kehityshäiriöön ja luunsisäisten sidekudospesäkkeiden muodostumiseen. Fibroottinen dysplasia voi esiintyä yhdessä tai useammassa luussa, ja siitä tunnetaan myös syndromisia muotoja. Tauti on suurimmalla osalla potilaista aktiivinen lapsuudesta nuoruusikään, ja leesioiden kehitys pysähtyy useimmilla luuston kasvun päättyessä. Oirekuva on riippuvainen leesion sijainnista. Pään ja kaulan alueella oireina esiintyy muun muassa kasvojen ja kallon luiden deformaatioita, aistielinten häiriöitä sekä päänsärkyä, mutta leesio voi myös olla oireeton sattumalöydös. Hoitolinjan valinta tapahtuu potilas- ja tapauskohtaisesti. Vaihtoehtoina on pesäkkeen operatiivinen poisto kokonaisuudessaan tai osittain, tai leesion kehitystä voi myös seurata. Taudin patofysiologian selkiytymisen myötä on potilaiden hoidossa viime vuosikymmeninä aloitettu suonensisäisesti annosteltavien syklisten bisfosfonaattien käyttö, ja uusia hoitomuotoja etsitään edelleen. Tässä katsauksessa käydään läpi pään ja kaulan alueen fibroottisesta dysplasiasta vuosina 2010-2021 julkaistua kirjallisuutta ja tarkastellaan tuoreinta saatavilla olevaa tutkimusnäyttöä taudinkuvan, histopatologian, diagnostiikan ja hoitolinjojen suhteen. Tutkielma suoritetaan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, hyödyntäen PRISMA-protokollaa. Fibroottisen dysplasian diagnostiikka- ja hoitokäytännöissä on viimeisen vuosikymmenen aikana siirrytty konservatiivisempaan suuntaan, mutta taudin definitiivinen hoito on edelleen kirurginen. RANKL-inhibiittori denosumabi on uusi, potentiaalinen hoitomuoto. Suoneen annosteltavien bisfosfonaattien käytön suhteen lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan selvittämään potilaskohtaista soveltuvuutta. Taudin geneettisten ja histopatofysiologisten mekanismien edelleen valottuessa uusia hoitomuotoja etsitään ja kehitetään myös tulevaisuudessa.
-
(2013)The aim of this study was to find temperature-regulated genes in Yersinia pseudotuberculosis. They might contribute to its virulence. A library of Y. pseudotuberculosis strains with the luxCDABE operon added to different promoter regions was screened. First, we calculated a correction factor of 3.1 for the luxCDABE-coded luciferase enzyme between room (25 degrees C) and body temperature (37 degrees C). For the screening the different strains of bacteria were grown at these temperatures. We then compared the luminescence to find the strains that showed at least a three-fold difference in light emission. The temperature-regulated promoters were identified. Up-regulated ones coded a glycoside hydroxylase and a hypothetical operon. Down-regulated were ribosomal proteins, a glycoprotease, a methyltransferase, an exodeoxyribonuclease and an abortive infection protein. These results are preliminary and can be validated by further research.
-
(2023)Abstract Objective: Cleft lip and/or palate (CL/P) can have long-lasting effects on the appearance, function, and psychosocial wellbeing of patients. The CLEFT-Q questionnaire is a patient-reported outcomes instrument specifically designed to assess the health-related quality of life of patients with CL/P. The aim of this study was to produce and linguistically validate a Finnish version of the CLEFTQ questionnaire. Design: The CLEFT-Q questionnaire was translated into Finnish following guidelines of the International Society for Pharmacoeconomics and Outcomes Research. Pilot testing with cognitive debriefing interviews was conducted on patients of the target age range of the questionnaire, 8–29, and with various cleft types. Results: The CLEFT-Q questionnaire translated readily into Finnish. A review of the backward translation led to two words being changed. Thirteen patients – ten females and three males – with a median age of 14 years, participated in the cognitive debriefing interviews. The interviews led to further nine word changes. The pilot study data suggested that the performance of the Finnish version of the instrument is in line with the original CLEFT-Q questionnaire. Conclusions: The Finnish version of CLEFT-Q produced here is linguistically valid and ready for use in the evaluation of the healthrelated quality of life of patients with CL/P. However, future work is needed to further assess the validity and the reliability of the CLEFT-Q in the Finnish patient population.
-
(2016)Cervical cancer is the 19th most common cancer amongst women in Finland. In our country there are around 150 new diagnoses yearly and 50 deaths due to cervical cancer (1). The Human Papilloma Virus is the most central and a necessary factor in the development of cervical cancer (2). HPV causes histologic changes in the cervix that are detectable in cervical cancer screening conducted with cytological smears ("Pap-smears") (2). A key factor in the efficacy of cervical cancer screening, as in any screening, is the coverage and attendance rate of the screening. In this study, we are investigating Finnish women's attitudes and knowledge regarding the subject in order to better target non-attendee groups.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoitus: Samanaikainen haima- ja munuaissiirto on ainoa parantava hoito tyypin 1 diabetekseen, mutta siihen liittyy huomattava leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden riski. Tietoa näiden komplikaatioiden ennustetekijöistä on vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erilaisten laboratoriotutkimusten kykyä ennustaa siirron jälkeisiä komplikaatiota. Aineisto ja menetelmät: Kaikki Suomessa ennen helmikuuta 2020 toteutetut samanaikaiset haima- ja munuaissiirrot analysoitiin retrospektiivisesti. Ensimmäisten kolmen leikkauksen jälkeisen päivän plasman amylaasin, dreeniamylaasin, C-reaktiivisen proteiinin, c-peptidin, plasman trypsinogeenin ja leukosyyttien tasot kerättiin, ja niiden kykyä ennustaa leikkauksen jälkeistä sairastuvuutta (mitattiin Comprehensive Complication Indexillä, CCI) ja komplikaatioita 90 päivän sisällä tarkasteltiin ROC-analyysillä. Tulokset: Tutkimukseen sisällytettiin 164 potilasta ja näistä potilaista relaparotomiaa vaativia komplikaatioita oli kolmellakymenelläyhdeksällä. Korkeimman AUC-arvon perusteella ensimmäisen leikkauksenjälkeisen päivän plasman amylaasi ennusti parhaiten 90 päivän sairastuvuutta ja Youden-indexin avulla optimaaliseksi raja-arvoksi määrittyi 6 kertaa ylempi normaali viiteraja. Negatiivinen ja positiivinen ennustearvo tälle raja-arvolle oli 0.81 ja 0.71 sille, että potilas joutui relaparotomiaan. Vastaavasti arvot olivat 0.91 ja 0.71 sille, että potilaan CCI ylitti 47.7 (vastaa kahden reoperaation sairastuvuutta). Johtopäätökset: Ensimmäisen leikkauksen jälkeisen päivän plasman amylaasitason perusteella voidaan ennustaa haima- ja munuaissiirrepotilaan riski leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.
-
(2024)Karies är den vanligaste kroniska sjukdomen hos barn och unga. Den är en multifaktoriell sjukdom som sprids med mikrober. Då mikrober ansamlas bildas biofilm som ger skydd till bakterierna. Biofilm samlas speciellt vid ställen där ett lokalt skydd kan ges, till exempel i djupa fissurer på tändernas ocklusalytor. Fissurförseglingar kan placeras i fissurer och gropar på permanenta molarer. Då bildas släta ytor som gör dem lättare att rengöra. Förseglingen bildar även ett mekaniskt hinder så att mikroberna inte får tillgång till näring. Då avstannar utvecklingen av biofilm och utvecklingen av karieslesioner blir mer långsam eller avstannar. Fissurförseglingar är indikerade för patienter med en historia eller en risk för karies, oftast hos barn och unga vuxna. Förseglingarna kan placeras i gropar och fissurer som är intakta (ICDAS 0) som preventiva förseglingar, men även på tänder med aktiva lesioner (speciellt vid ICDAS 1 och 2) som terapeutiska förseglingar. Vanligaste materialen för förseglingar är resin-baserade kompositer och glasjonomer cement. Resin förseglingar verkar ha bättre retention, men glasjonomerer är inte lika känsliga för fukt och de kan frigöra fluor. Det finns även studier som tyder på att resin-baserade förseglingar har bättre effektivitet än glasjonomer förseglingar. Kostnadseffektiviteten av förseglingar kan förbättras genom att ha dem utförda av tandskötare eller munhygienister och på barn under skolåldern. Kostnadseffektiviteten förbättras även ifall befolkningen har högre kariesrisk och ifall förseglingen appliceras till barn i hög kariesrisk.
-
(2023)Typ 1-diabetes predisponerar för kroniska senkomplikationer, vilka kan undvikas med god glukoskontroll. I tidigare studier har kontinuerlig glukosmonitorering påvisat en gynnsam inverkan på glukosbalansen. Dock saknas ännu forskning kring användningen i primärvårdskontext. Målet med denna studie är att kartlägga användningen av flashglukosmonitorering i primärvården, identifiera suboptimal användning och glukoskontroll samt faktorer som har ett samband med dessa. Denna studie är en registerbaserad studie där det ingår 91 personer med insulinbristdiabetes från Sibbo kommuns diabetesmottagning. I logistiska regressionsanalyser undersöktes vilka faktorer som korrelerar med dålig glukoskontroll, förekomst av hypoglykemier eller tio eller fler skanningar med flashglukosmonitorering per dag. Utöver detta undersöktes hur stor del av populationen som uppnår de olika målsättningarna för god glukoskontroll och hur glukoskontrollen på längre sikt har påverkats av flashglukosmonitorering. I logistiska regressionsanalysen framkom att dålig glukoskontroll hade ett självständigt samband med kortare diabetesduration, färre skanningar per dag med flashglukosmonitorering samt färre hypoglykemier. Frekventa hypoglykemier igen hade ett självständigt samband med yngre ålder samt bättre glukoskontroll med större glykemisk variabilitet. De som skannade tio eller fler gånger per dag hade färre hypoglykemier, lägre viktindex och lägre LDL-kolesterol. Man kunde även se att största delen av studiepopulationen uppnår målsättningarna gällande undvikandet av låga blodsockernivåer medan betydligt färre uppnår målsättningarna gällande blodsockervärden i målområdet samt undvikandet av blodsockervärden högre än målområdet. Personer som förbättrade glukoskontrollen med minst 10 % efter ett års användning av flashglukosmonitorering, och vars gynnsamma effekt även kvarstod under fem års uppföljningen, var de som initialt hade sämre glukoskontroll. Flashglukosmonitoreringens användning och samband med glukoskontroll är mycket individuell. Dock verkar den patientgrupp som skannar tillräckligt ofta och som ursprungligen har dålig glukoskontroll ha störst nytta av flashglukosmonitorering.
-
(2016)Background: Injuries of the extensor tendons can take place as complications of treatment in forearm fractures stabilized with flexible intramedullary nails (FIN). We do not know of any previous reports of flexor pollicis longus (FPL) entrapment in a distal radius fracture treated with FIN. Patient and Methods: A 14-year-old boy sustained a displaced fracture of distal radius and a greenstick fracture of distal ulna. Fracture of the radius was percutaneously fixed with a flexible intramedullary nail. Extension deficit of the IP joint of the thumb was recorded after nailing. Extensor pollicis longus (EPL) was explored and found intact at the time of nail removal, four months after surgery. The patient was referred to the Children's Hospital, where entrapment of the flexor pollicis longus (FPL) at the fracture site was suspected, imaged with MRI and released surgically 13 months after the initial injury. Results: Thumb IP joint extension improved intra-operatively after the muscle release and returned to normal within a year. Conclusions: FPL entrapment at the fracture site should be remembered as a possible complication of the fracture itself, or as a complication of the percutaneous FIN of distal radius fractures.
-
(2022)Hoitamaton karies on yksi yleisimmistä sairauksista maailmanlaajuisesti. Siksi karieksen pysäytyshoito on tärkeää, koska sillä pyritään estämään uusien kariesvaurioiden muodostumista ja olemassa olevien vaurioiden etenemistä. Oikein toteutetulla pysäytyshoidolla voidaan välttää hampaan paikkaaminen, jossa menetetään omaa hammaskudosta. Tietoa kariesprosessista ja sen hallintakeinoista on tarpeellista lisätä etenkin potilaille jo varhaisessa vaiheessa. Kariesvaurio muodostuu, kun suun bakteerit käyttävät ruoan hiilihydraatteja ravintonaan ja tuottavat aineenvaihdunnassaan happoja. Tuotetut hapot johtavat hampaan mineraalien liukenemiseen. Fluoridin kariesprosessia hidastava vaikutus on tiedetty jo vuosikymmenten ajan. Fluoridi edesauttaa mineraalien saostumista hampaan pintaan ja hidastaa mineraalien liukenemista. Fluoridituotteiden yleistyneen käytön johdosta karieksen esiintyvyys on vähentynyt selkeästi. Fluoridituotteita voidaan käyttää itsenäisesti, kuten hammastahnaa tai suuvettä, tai ne annostellaan suunterveydenhuollon ammattihenkilön puolesta. Erilaiset fluoridituotteet estävät uusien kariesvaurioiden muodostumista lähes samalla tehokkuudella eli yksittäinen tuoteryhmä ei ole ylitse muiden. Lisäfluoridituotteita voidaan määrätä esimerkiksi potilaalle, jolla on korkea riski hampaiden karioitumiseen. Tämän syventävän tutkielman tavoitteena on selostaa tarkemmin, miten fluoridin käytöllä voidaan vaikuttaa kariesprosessiin, sekä esitellä yleisimmin käytössä olevia fluoridituotteita ja niiden tehoa karieksen hallinnassa. Tarkoituksena on tuottaa maallikollekin ymmärrettävä tietopaketti karieksesta ja fluoridista. Tutkielma on aihetta esittelevä ja kuvaileva tekstikokonaisuus. Tutkielman materiaali on kerätty alan oppikirjallisuudesta, aihetta tutkivista artikkeleista sekä THL:n ja WHO:n sivustoilta ja Käypä Hoito -suosituksista.
-
(2016)Objective Mitochondrial recessive ataxia syndrome (MIRAS) patients' phenotypes vary from early onset epileptic seizures to late onset ataxia and neuropathy. We aim to find possible phenotype influencing and this study focuses on folate as a predisposing factor. Methods MIRAS Patients (n=8; 2 early-onset, 3-early-adult-onset, 3 late-onset; all carriers of W748S) were interviewed, eating habits analyzed with food diaries and patients' folate levels analyzed. Results Early onset patients were markedly overweight at age of onset, while late-onset patients were mostly of normal weight at age of onset. Folate intake was inadequate but blood folate values were in normal range. Patients' folate serum levels were noticeably but non-significantly lower than controls', the levels correlated with age of onset(p<0,05). Patient erythrocyte folate levels did not differ from controls. Conclusion Weight gain and serum folate levels may be associated with an earlier age of onset. Patient folate levels are not markedly different from controls.
-
(2020)Follikulaarinen lymfooma on Suomen yleisimpiä lymfaattisia maligniteetteja. Toisin kuin aggressiiviset lymfoomat, follikulaarinen lymfooma harvoin koituu potilaan kuolemaksi, ja oireettomien potilaiden hoidosta ei ole hyötyä. Sen hoidossa tavoitteena onkin oireiden minimoiminen ja hoidon mahdollisimman pienet haitat, sekä mahdollisimman pitkä remissio. Hoito pohjautuu B-soluvasta-aine rituksimabiin, jota voidaan tarvittaessa yhdistää solunsalpaajiin. Myös sädehoitoa käytetään paikallisten lymfoomien hoitoon, sekä levinneessä taudissa palliatiivisesti. Follikulaarisen lymfooman hoitolinjaukset ovat muuttuneet useita kertoja 2000-luvulla. Tutkimuksemme seuranta-aikana 2011-2015 nähtiin siirtymä hoidon painottuessa entistä enemmän oireettomien seurantaan ja raskaiden hoitojen välttämiseen, sekä aikaisemmin paljon käytetyn rituksimabi-CHOP-yhdistelmän vaihtuminen rituksimabin ja bendamustiinin yhdistelmään. Tutkimuksemme tavoite oli seurata retrospektiivisesti follikulaarisen lymfooman muuttuneiden hoitolinjojen toteutumista HUS-alueella, sekä analysoida erilaisten potilaisiin liittyvien sekä hoidollisten tekijöiden yhteyttä heidän ennusteeseensa. Koska kyseessä oli retrospektiivinen tutkimus, jossa potilaita seurattiin eripituinen aika, johtopäätöksiä eri tekijöiden ennusteellisesta vaikutuksesta oli vaikea tehdä. Tärkein ennusteellinen tekijä oli taudin transformaatio eli muuttuminen aggressiiviseksi lymfoomaksi. Pelkkään seurantaan valikoituneet potilaat joutuivat usein jossain vaiheessa aktiivihoitojen pariin, mutta heidän lymfoomakuolleisuutensa ei ollut merkittävästi suurempaa. Tulevaisuudessa follikulaarisen lymfooman hoitosuositukset muuttunevat edelleen uusien hoitojen kehittyessä. Hoidon painopiste pysynee jatkossakin oireiden lievityksessä ja hoitojen haittojen välttämisessä
-
(2021)Introduktion: För kort eller lång sömnduration, dålig sömnkvalitet och för lite motion har i tidigare studier visat sig påverka den psykiska hälsan negativt. En kombination av både bra sömn och tillräckligt med motion har kopplats med bättre psykiskt välbefinnande än enbart antingen bra sömn eller tillräckligt med motion. Psykisk ohälsa är associerat med sänkt livskvalitet, sämre funktionsförmåga, mer sjukledighet, större risk för förtidspension och ökad risk för vissa somatiska sjukdomar. Målsättning: Målet med denna undersökning är att få mer information om hur sömnduration, sömnkvalitet och motion är associerade med nedsatt psykiskt välbefinnande hos 18–39-åringar med en stor del av arbetslivet framför sig. Metoder: Undersökningsmaterialet (n = 4912) samlades in i Young Helsinki Health Study år 2017. Deltagarna var 18–39-åriga anställda vid Helsingfors stad (80% kvinnor, 20% män). Associationerna mellan sömnduration, sömnkvalitet, motion och nedsatt psykiskt välbefinnande granskades först var för sig. Efter detta granskades sömndurationens och sömnkvalitetens association med nedsatt psykiskt välbefinnande i olika fysiskt aktiva grupper. Analyserna anpassades för sociodemografiska faktorer, socioekonomiska faktorer, levnadsvanor och smärta. Resultat och slutsatser: En kort <6 timmars sömnduration var associerad med en ökad sannolikhet för nedsatt psykiskt välbefinnande. En sömnduration på ≥8 till <9 timmar var associerad med en mindre sannolikhet för nedsatt psykiskt välbefinnande. En lång sömnduration på ≥9 timmar var inte statistiskt signifikant associerad med en ökad sannolikhet för nedsatt psykiskt välbefinnande. Fysisk inaktivitet var inte statistiskt signifikant associerat med nedsatt psykiskt välbefinnande. Detta kan innebära att en större mängd motion krävs för att motionen ska ha en psykisk hälsoeffekt. Dålig sömnkvalitet var associerat med nedsatt psykiskt välbefinnande oberoende av fysiska aktivitetsnivån. En sömnduration på ≥8 till <9 timmar och bra sömnkvalitet var mest förmånliga för det psykiska välbefinnandet.
-
(2019)Staphylococcus aureus on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavia bakteremioita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, parantaako infektiotautien erikoislääkärin kirjallinen konsultaatio potilaan pitkän aikavälin ennustetta metisilliinille herkän Staphylococcus aureuksen (MS-SA) aiheuttamassa bakteremiassa verrattuna infektiolääkärin puhelinkonsultaatioon tai konsultaation puutteeseen. Aiemmin on osoitettu, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio parantaa potilaan lyhyen aikavälin ennustetta, mutta pidemmän aikavälin seurantatutkimuksia tästä ei ole saatavilla. Tutkimuksessa seurattiin 10 vuoden ajan sairaskertomuksista ja väestörekisteristä HUS-alueen potilaita vuosilta 1999-2002 ja 2006-2007, jotka olivat sairastaneet MS-SA -bakteremian. Potilaita oli yhteensä 440. Potilaat, jotka kuolivat ensimmäisen 90 päivän aikana (73) poissuljettiin, jotta tapaukset eivät sekoittaisi pitkän aikavälin tuloksia. Infektio hoidettiin infektiolääkärin kirjallisen konsultaation ohjein 304 potilaalla (83%) ja epävirallisella konsultaatiolla tai ilman konsultaatiota 63 potilaalla (17%). Potilaille, jotka saivat infektiolääkärin kirjallisen konsultaation, tehtiin muun muassa enemmän radiologisia tutkimuksia ja heidän infektiotaan hoidettiin useammin kapeakirjoisella penisilliinillä sekä rifampisiinilla ja harvemmin kefalosporiineilla, vankomysiinillä, klindamysiinillä ja karbapeneemeillä verrattuna kontrolliryhmään. Tutkimuksessa selvisi, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio paransi potilaan ennustetta vielä 1, 3 ja 10 vuoden kohdalla verrattuna epäviralliseen konsultaatioon tai ilman konsultaatiota hoidettuihin potilaisiin. 1 ja 3 vuoden kohdalla kirjallisen konsultaation saaneilla potilailla riski menehtyä oli 4-5 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla riski oli 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla. Kirjallinen konsultaatio vähensi myös uuden bakteremian riskiä 10 vuoden seurantajakson aikana: 1 ja 3 vuoden kohdalla riski oli 3 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla.
-
(2020)Antimikrobisella fotodynaamisella menetelmällä (aPDT) tarkoitetaan näkyvän valon aikaansaamaa prosessia, jossa valoherkistinaine hapen läsnä ollessa tuottaa sytotoksisia vapaita happiradikaaleja. Happiradikaalit lisäävät mikrobisolujen oksidatiivista stressiä ja aiheuttavat solujen kuoleman. Hammaslääketieteessä aPDT:tä on tutkittu parodontiitin, peri-implantiitin, kandidaasin ja syvien kariesleesioiden hoidossa sekä osana juurihoitoa. Tämän split mouth- tekniikalla toteutetun pilottitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako aPDT biofilmin määrään ja laatuun hampaan pinnalla koejakson aikana. Lisäksi tutkittiin, vaikuttaako neljän päivän harjaamattomuus tulehdusmarkkeri matriksin metalliproteinaasi 8 (MMP-8) aktiivisen muodon tasoihin koehenkilöillä. MMP-8 -tasojen kehitystä koejakson aikana vertailtiin myös koe- ja kontrollipuolien välillä. Viisitoista tervettä aikuista toimivat koehenkilöinä. Heidän ylähampaansa puhdistettiin ennen koejakson alkua hammaskivestä ja biofilmistä. Koehenkilöt jättivät hampaansa neljäksi vuorokaudeksi ilman mekaanista puhdistamista. Koe toteutettiin niin, että yläleuan arpomalla valittu oikea tai vasen puoli toimi koepuolena ja vastapuoli kontrollipuolena. Koehenkilö purskutteli indosyaniinivihreää sisältävällä purskutteella ja koepuolta aktivoitiin 810nm LED-valolla 100J/cm2 kahdeksan minuuttia päivittäin neljän päivän ajan. Plakin määrän muutokset määritettiin suukameralla premolaareista otetuista valokuvista. Plakin peittämä pinta-ala hampaalla määritettiin Photoshop-ohjelman avulla. Bakteerilajien suhteellisia määriä mitattiin koejakson alussa ja lopussa. Plakkinäyte kerättiin sekä koe- että kontrollipuolelta kulmahampaasta, josta bakteerilajit määritettiin 16S rRNA -sekvensoinnilla. Ientaskunestettä kerättiin ensimmäisistä yläleuan molaarien ientaskuista molemmin puolin MMP-8 tasojen selvitystä varten päivittäin koejakson ajan. Näytteet analysoitiin reaaliaikaisella immunofluoresenssianalyysillä. APDT:llä aikaansaatiin merkittävä alenema biofilmin muodostumiseen. Lisäksi 16S rRNA sekvensoinnilla havaittiin Streptococcus, Acinetobacterial, Capnocytophagal sekä Rothia -bakteerilajien suhteellinen väheneminen sekä ei-haitallisten Neisseria- ja Hemophilius -bakteerien lisääntyminen. MMP-8 määrä sekä koe- että kontrollipuolella laski koejakson aikana. Koepuolen tasot olivat kontrollipuoleen verrattuna matalammat koko koejakson ajan. Tulokset ovat lupaavia, joskaan aPDT ei vedä vertoja hampaiden mekaaniselle puhdistukselle. APDT:stä biofilmin kasvun hidastajana tai muokkaajana saattaisi kuitenkin olla hyötyä kariesongelmasta kärsivillä mekaanisen puhdistuksen lisänä.
-
(2021)Aivoverenvuotojen diagnosointi pään tietokonetomografia (TT) –kuvista on kokeneellekin radiologille ajoittain haastava tehtävä. TT-kuvan tulkintaan vaikuttavat muun muassa aivoverenvuodosta kulunut aika, kuvanlaatu, potilaan liikehdintä kuvauksen aikana, sekä mahdollisesti potilaalle ennen kuvantamista suoritettujen kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä kudoksiin jätettyjen röntgensäteitä läpäisemättömien materiaalien (metallit) aiheuttamat häiriöt, eli artefaktat. Kuvantamistutkimusten määrä kasvaa vuosittain samaan aikaan kun radiologien määrä ei pysy kasvuvauhdin asettaman tarpeen mukana. Tekoälyalgoritmeja tarvitaan helpottamaan lisääntyvistä kuvantamismääristä johtuvaa työkuormaa, sekä auttamaan mahdollisten virhediagnoosien tunnistamisessa, sillä diagnosoimatta jäänyt aivoverenvuoto voi pahimmassa tapauksessa johtaa potilaan kuolemaan. Aivoverenvuotoja tunnistavan tekoälyalgoritmin kehittämisessä tarvitaan kuvadataa, johon aivoverenvuodot on piirretty, eli segmentoitu, mahdollisimman tarkasti. Segmentoinnin perimmäinen tarkoitus on pyrkiä merkitsemään jokaiseen kuvaan jokainen pikseli, joka edustaa sitä löydöstä, jota tekoälyalgoritmin halutaan kuvasta oppivan tunnistamaan. Se, että segmentointi on tehty mahdollisimman korkeaa laatua ja tarkkuutta noudattaen on ensiarvoisen tärkeä osa aivoverenvuotoja tunnistavan tekoälyalgoritmin kehitysprosessissa, sillä mikäli segmentointi on tehty huonolla tarkkuudella ja sisältää esimerkiksi pikseleitä, jotka eivät edusta haluttua löydöstä, ei tekoälyalgoritmi opi tunnistamaan haluttua löydöstä riittävän hyvin. Eri aivoverenvuototyypit näyttäytyvät TT-kuvassa usein varsin eri näköisinä, tämän vuoksi kullekin aivoverenvuototyypille tulee valita sille parhaiten sopiva segmentointitekniikka. Segmentoinnissa voi tapauksesta riippuen hyödyntää automaattisia ja puoliautomaattisia työkaluja, jotka parhaimmassa tapauksessa nopeuttavat segmentointiin kuluvaa aikaa kymmenillä minuuteilla yhtä tapausta kohden. Tässä artikkelissa käymme läpi kokonaisvaltaisesti sen, mitä vaaditaan laadukkaaseen TT-kuvadatan käsittelyyn, kun tavoitteena on kehittää aivoverenvuotoja tunnistava tekoälyalgoritmi.
-
(2022)Fournierin gangreena on harvinainen, mutta vakava genitaalien, perineumin ja perianaaliseudun kuoliota aiheuttava ihotulehdus. Suurin osa tautitapauksista esiintyy miehillä ja isolla osalla potilaista on yksi tai useampi taudille altistava taustatekijä. Onnistuneen hoidon kulmakivenä on taudin varhainen tunnistaminen, päivystyksellinen nekroottisen kudoksen kirurginen revisio ja laajakirjoinen antibioottihoito. Kuolleisuus Fournierin gangreenaan asianmukaisesta hoidosta huolimatta on suurta. Harvinaisuutensa vuoksi Fournierin gangreenasta on maailmanlaajuisestikin vähän tutkimustietoa. Suomessa taudista on tehty vain yksittäisiä tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kuvailevaa sekä kartoittavaa tutkimustietoa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirialueella hoidetuista Fournierin gangreena - potilaista, käytetyistä hoitokäytänteistä, havaita mahdollisia erityispiirteitä ja verrata tietoa yleiseen kirjallisuuteen. ii Tutkimuksen aineisto koostuu 41 Fournierin gangreena -potilaasta vuosilta 2008–2017. Koska Fournierin gangreenalle ei ole olemassa omaa koodia ICD-10-tautiluokituksessa, potilaat etsittiin Opera-tietojärjestelmästä toimenpidekoodien kautta. Löydetyistä potilaista tiedot tutkittavista muuttujista kerättiin Uranus-potilastietojärjestelmästä ja kirjattiin ylös Excel-laskentataulukko-ohjelmistoon, jolla laskettiin myös tutkimuksen tilastolliset tunnusluvut. Tutkimuksen perusteella suomalaiset Fournierin gangreena -potilaat vertautuvat demografisilta muuttujilta hyvin muuhun kirjallisuuteen, mutta ovat komorbiditeettien suhteen sairaampia. Riskitekijöissä ylikorostui erityisesti alkoholin liikakäyttö ja obesiteetti. Potilaat hakeutuivat muuta kirjallisuutta selvästi nopeammin hoitoon, mikä tulkittiin merkittäväksi tekijäksi parempien hoidon lopputulosten taustalla: potilaat tarvitsivat kevyempää rekonstruktiota ja mortaliteetti aineistossa oli 0 %. Potilaiden saamassa hoidossa ei todettu merkittäviä eroavaisuuksia kirjallisuuteen verrattuna. Tutkimuksen perusteella todetaan, että Fournierin gangreenaa osataan epäillä perusterveydenhuollon yksiköissä taudin harvanaisuudesta huolimatta ja potilaat osataan ohjata nopeasti asianmukaiseen erikoissairaanhoidon yksikköön. Erikoissairaanhoidossa potilaiden hoito on yhteneväistä virallisten hoitosuositusten puuttumisesta huolimatta ja hoidon tulokset ovat kansainvälisellä mittapuulla korkeatasoisia.
-
(2018)Forkhead box G1 protein (FOXG1) is a transcription repressor that participates in multiple signaling pathways. FOXG1 formerly known as Brain factor 1 (BF1) is known for its effects on neurogenesis. FOXG1 is also expressed in the neural crest cells (NCC’s), specifically in the facial NCC’s that form the craniofacial structures. The aim of this study was to investigate the role of FOXG1 in the craniofacial bone development in mice and this was conducted by using a mouse strain with the Foxg1-gene targeted by Cre-recombinase (Cre), which represents Foxg1 null allele. Using a combination of mouse genetics, gene expression analysis and skeletal analysis was used and a difference was seen between mutated Foxg1cre/cre-embryos (MT) and wild type Foxg1+/+-embryos (WT). Abnormalities were found in the frontal region of the skull and in the nasal bones of the Foxg1cre/cre-embryos. The frontal suture was seen to be star shaped and wider in the mutants and the suture persisted after the WT suture narrowed. The frontal bones and the nasal bones were narrower, and the skulls were smaller in the MT – embryos compared to WT littermates. To analyze whether alteration in cell proliferation could account for these malformations, EDU-stainings at key stages of calvarial development were performed, but no abnormalities were found. Foxg1-mRNA was detected in the forebrain but not in the developing frontal bone mesenchyme. This might indicate that the phenotype is caused due to abnormalities possible in forebrain – calvarial mesenchyme tissue-tissue interactions or earlier due to abnormalities in the NCC’s. Between embryonic ages 9.5-12.5 (E9.5-E12.5), abnormalities in the distribution of the NCC marker HNK1 were noted in the Foxg1cre/cre mutant mice compared to Foxg1+/+ wild type. The differences may go some way to explain the craniofacial phenotype in these mice.
-
(2019)Objective: Maternal prenatal distress increases the risk for offspring psychiatric problems. Genetic variation in FoxO1 was recently found to moderate the association between childhood stress and the risk for adulthood depression. This study is set to examine if FoxO1 modifies associations between maternal depression or anxiety during pregnancy and the risk for offspring psychiatric problems in early childhood. Methods: Participants were 460 mother-child pairs of the Finnish Prediction and prevention of preeclampsia and intrauterine growth restriction (PREDO) -cohort. To measure maternal depression and anxiety the mothers completed the Center for Epidemiologic Studies Depression Scale (CES-D) and Spielberger State Anxiety Scale (STAI) up to 14 times during pregnancy. DNA was extracted from cord blood samples and FoxO1 genotypes from the Illumina OmniExpress Exome array. Offspring psychiatric problems were reported by the mothers with the Child Behavior Check List (CBCL) at the mean age of 3.5-years. Results: Higher CES-D and STAI scores during pregnancy predicted higher child CBCL scores, but the associations differed according to the FoxO1 rs17592371 genotypes (p-values for interaction < .05). Higher maternal STAI and CES-D scores associated with higher scores in Total problems and Externalizing problems in rs17592371 CC carriers, but not in CT/TT carriers. Conclusions: The study showed that variation in the FoxO1 SNP rs17592371 modified the association between maternal depression and anxiety during pregnancy and offspring psychiatric problems in early childhood. This result is in line with an earlier study focusing on the modifying role of FoxO1 variation in the relationship between childhood stress and depression in adulthood and may thus indicate the role of FoxO1 in sensitivity to psychosocial distress.
Now showing items 550-569 of 2464