Browsing by Title
Now showing items 570-589 of 2464
-
(2020)Pään ja kaulan alueen karsinoomat ovat ominaisuuksiltaan vaihteleva joukko pahanlaatuisia kasvaimia, jotka tyypillisesti leviävät kaulan imusolmukkeisiin. Näiden syöpien hoito on kirurgia, johon yhdistetään säde- ja lääkehoito, jos epäillään syövän levinneen. Tutkijat kehittävät jatkuvasti lääkkeitä, ja tässä keskeisessä roolissa on yksilöllinen lääketestaus potilaista otetuilla syöpäkudosnäytteillä. Fragmenttikasvatuksessa potilaasta kerätty kudosnäyte käsitellään pienemmiksi kudospaloiksi eli fragmenteiksi, joita voidaan laboratorio-olosuhteissa kasvattaa ja tutkia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää fragmenttikasvatusta syöpänäytteiden tutkimusmenetelmänä sekä selvittää kahden eri kasvatusmatriisin potentiaalia syöpänäytteiden kasvatuksessa ja lopulta lääketestauksessa. Tavoitteena oli systemaattisesti tutkia potilailta kerätyt syöpänäytteet ja vertailla kahta kasvatusmatriisia keskenään. Kasvatuksista analysoitiin sekä makro- että mikroskooppisia ominaisuuksia eri aikapisteissä. Analyysissa värjättiin useita erilaisia proteiinimerkkiaineita, joiden on todettu ilmentyvän pään ja kaulan alueen karsinoomissa. Ki67 on solukierron mitoosiin liittyvä proteiinimerkkiaine, jota käytettiin osoittamaan kasvatuksissa tapahtuvaa solujakautumista. BMI-1 puolestaan on sikiökauden soluissa ilmenevä proteiini, jonka on kuvattu ilmenevän myös suusyövissä. TUNEL-entsyymivärjäyksellä pyrittiin näyttämään solukuoleman määrää ja sijaintia. Kasvatusten käsittely- ja värjäysprotokollat kehittyivät merkittävästi jo tutkimuksen aikana. Lisäksi värjäystuloksista saatiin mielenkiintoisia viitteitä kasvatusmatriisien ominaisuuksista. Keskeisimmät tulokset olivat BMI-1-positiivisten solujen löytyminen fragmenttikasvatuksista, sekä solukuoleman ja –jakautumisen samankaltaisuus kasvatuksissa ja alkuperäisessä syöpäkudoksessa. Tutkimuksessa verrattiin myös kudoksensäilöntäliuoksessa yön yli säilöttyä syöpäkudosnäytettä välittömästi analysoituun näytteeseen, ja alustavien tulosten mukaan ensin mainitussa kuolevien solujen osuus oli merkittävästi suurempi.
-
(2015)Cytochrome P-450 2B6 (CYP2B6) is a monoxygenase enzyme contributing to the metabolism of drugs and xenobiotics. Significant genetic variability in CYP2B6 exists in different ethnic groups, contributing to interindividual differences in pharmacokinetics and drug response. The aim of this study was to investigate the frequencies of CYP2B6 single nucleotide variations (SNVs) in the Finnish population. The frequencies of nine CYP2B6 SNVs were determined in 261 healthy Finnish volunteers by allelic discrimination with TaqMan 5'-nuclease assays. The variant allele frequencies of CYP2B6 c.419G>A (p.Arg140Gln), c.516G>T (p.Gln172His), c.785A>G (p.Lys262Arg), c.1172T>A (p.Ile391Asn), and c.1459C>T (p.Arg487Cys) were 0.58% (95% confidence interval 0.20-1.7%), 19.3% (16.1-22.9%), 23.8% (20.3-27.6%), 0.4% (0.11-1.39%), and 13.2% (10.6-16.4%), respectively. None of the subjects carried the CYP2B6 c.136A>G (p.Met46Val), c.296G>A (p.Gly99Glu), c.415A>G (p.Lys139Glu), or c.983T>C (p.Ile328Thr) SNVs. The variant alleles of CYP2B6 occur in Finnish population in similar or slightly lower frequencies as described in previous studies with other European Caucasian subjects.
-
(2017)Tiivistelmä Merkelin solun syöpä (MSS) on aggressiivisesti käyttäytyvä neuroendokriininen ihosyöpä, joka kasvaa nopeasti, ja lähettää etäpesäkkeitä hyvin aikaisessa vaiheessa. Suomessa todetaan vuosittain alle kymmenen uutta MSS –tapausta, joten kyseessä on hyvin harvinen tauti. MSS -potilaiden keski-ikä on diagnoosihetkellä 75 vuotta, ja merkittävin riskitekijä MSS:lle onkin potilaan korkea ikä. Muita MSS:lle altistavia tekijöitä ovat UV-altistus ja polyoomavirusinfektio. Potilaiden ennusteeseen vaikuttaa eniten kasvaimen koko ja syövän levinneisyys taudin toteamishetkellä. Kirjallisuuden perusteella MSS lähettää etäpesäkkeitä tavallisimmin paikallisiin imusolmukkeisiin, mutta MSSn leviäminen muihin elimiin tunnetaan huonosti. Tässä tutkimuksessa analysoimme kaikki Suomessa vuosina 1999-2012 hoidetut MSS-potilaat, joilla todettiin syöpätaudin systeeminen metastasointi. Näitä potilaita löytyi Suomesta yhteensä 30 kappaletta. Selvitimme potilaiden kliiniset tiedot, sekä analysoimme yhteensä 187 radiologista tutkimusta sisältäen tietokone-, magneetti-, ja PET-kuvia sekä potilaiden luustokartat. Kuvantamistutkimusten perusteella selvitimme, mihin elimiin ja kudoksiin MSS todennäköisimmin lähettää etäpesäkkeitä sairauden eri vaiheessa. Lisäksi analysoimme, muodostuuko MSS - taudissa etäpesäkkeitä kerralla aina useampi, vai ilmestyvätkö etäpesäkkeet yksittäisinä muutoksina. Aineiston avulla tutkimme myös sitä, millä viiveellä etäpesäkkeet ilmestyvät taudin toteamisen jälkeen, ja mikä on etäpesäkkeiden merkitys potilaiden elinajan ennusteseen. Tutkimuksemme perusteella maksa ja keuhkot ovat yleisimmät elimet, joihin MSS lähettää etäpesäkkeitä. Yli puolella potilaista todetaan etäpesäkkeitä systeemisissä imusolmukkeissa. Mielenkiintoinen löydös on se, että jopa 63%:ssa tapauksista etäpesäkkeitä löytyy vähintään kahdesta elimestä yhtäaikaisesti. Tutkimus osoitti, että etäpesäkke ilmestyy keskimäärin 2 vuotta taudin toteamisen jälkeen, ja että potilaat elävät keskimäärin vain kymmenen kuukautta etäpesäkkeen toteamisen jälkeen. Tutkimuksemme merkittävin löydös on se, että yleisimmät kohde-elimet MSS – taudin epäpesäkkeille ovat maksa ja keuhkot. Toinen hyvin tärkeä löydös on se, että MSS lähettää etäpesäkkeitä kohdee-elimiin jopa puolella potilaista jo kahden vuoden sisällä taudin toteamishetkestä. Tutkimustyömme perusteella MSS-potilaiden hoitoprotokollia ja seuranta-aikoja tulisi tarkentaa.
-
(2018)Pre-eklampsia on yleinen raskaudenaikainen istukka- ja verisuonisairaus sekä keskeinen obstetriikan haaste. Se voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita niin äidille kuin sikiölle, ja ainoa parantava hoito on synnytys. Pre-eklampsia onkin yksi yleisimmistä äitien ja vastasyntyneiden sairastavuuden ja kuolleisuuden syistä. Sairauden alkua ja oireiden etenemisnopeutta on vaikea ennustaa. Siksi sekä pre-eklampsian ennustamiseen että pre-eklampsian vaikeiden komplikaatioiden kehittymiseen pyritään löytämään ennustemalleja. Tutkielman tavoitteena on antaa kattava kuva pre-eklampsiasta sekä esitellä kansainvälisen yhteistyötutkimuksen artikkeli ”Temporal and External Validation of the fullPIERS Model for the Prediction of Adverse Maternal Outcomes in Women with Pre-eclampsia”, jossa olen ollut mukana yhtenä kirjoittajista. Tutkimuksessa validoitiin British Columbia Womens sairaalassa (BCW) Kanadassa kehitettyä FullPIERS (Pre-eclampsia Integrated Estimate of RiSk) -ennustemallia 2429 pre-eklampsiaan sairastuneella naisella. Ennustemallilla pyritään tunnistamaan ne pre-eklampsiaan sairastuneet, joilla on riski kehittää vakavia komplikaatioita 48 tunnin kuluessa pre-eklampsian diagnosoimisesta. Mallissa käytetyt muuttujat olivat raskausviikot, rintakipu tai hengenahdistus (kyllä/ei), happisaturaatio, trombosyyttien lukumäärä, seerumin kreatiniini ja aspartaattiaminotransferaasi. Tutkimuksessa oli mukana viisi kohorttia, joista yksi oli FINNPEC (Finnish Genetics of Pre-eclampsia Consortium)- kohortti. FINNPEC kohortista tutkimukseen valittiin FullPIERS protokollan mukaisesti 124 pre-eklampsiapotilasta, joilla oli esiintynyt ainakin yksi vakava komplikaatio. Muut kohortit olivat Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta ja Kanadasta. Validaatio tehtiin kolmella tavalla: 1. käyttäen 3 samanlaisia kohortteja kuin alkuperäinen (primaari ulkoinen validaatio) 2. BCW:n prospektiivisessa aineistossa (ajallinen validaatio) ja 3. yhdistämällä kaikki kohortit (laaja ulkoinen validaatio). Mallin avulla 4%:lla pre-eklampsiaan sairastuneista todettiin vähintään 30 %:n riski saada vakava komplikaatio. Tässä ryhmässä 50–56% sai vakavan komplikaation, joista yleisimmät olivat verensiirron tarve, istukan ennenaikainen irtoaminen ja kolmannen intravenöösisti annosteltavan verenpainelääkkeen tarve. Tutkimus osoitti, että FullPIERS ennustemalli on käyttökelpoinen arvioimaan pre-eklampsiapotilaiden komplikaatioita, jotka ilmenevät 48h kuluessa sairaalaan tulosta ja jopa viikkoon saakka. Kuitenkin ennen kliinistä käyttöönottoa mallin uudelleenkalibrointia suositeltiin. Tutkimus on painossa Pregnancy Hypertension -lehdessä ja julkaistu sähköisesti 5.1.2018. Artikkeli löytyy liitteenä tutkielman lopusta. FullPIERS mallin soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin testattaisiin parhaiten prospektiivisessa tutkimuksessa pre-eklampsian takia sairaalaan otetuilla potilailla.
-
(2013)Recently, our research group together with the Hematology Research Unit Helsinki, found that 31 of 77 patients (40%) with T-cell large granular lymphocytic leukemia have somatic point mutations in the Src Homology 2 (SH2) domain of the STAT3 gene. LGL leukemia is a rare and indolent disease characterized by the clonal expansion of large granular lymphocytes of unknown etiology. The aim of this master's thesis study was to elucidate whether the identified Y640F and D661V mutations can cause hyperactivity of the STAT3 protein and excessive proliferation of T-cells. STAT3 is a transcription factor that is known to have a key role in cell proliferation and apoptosis, and which is activated by the phosphorylation of receptor-associated kinases. The phosphorylation of tyrosine residue 705 in STAT3 induces dimerization and localization of the STAT3 dimer to the nucleus. In several cancers STAT3 protein has been reported to be constitutively active. Furthermore, previously published data strongly support our hypothesis that the mutations identified in LGL patients might cause STAT3 to be hyperactive resulting in inhibition of apoptotic pathways in cytotoxic T cells. In order to evaluate the function of the novel mutations, expression constructs of STAT3 containing the D661V and Y640F mutations were generated. In addition, lentiviral vectors were produced to establish a T-cell line (Jurkat) with stable expression of mutant STAT3. After the successful generation of STAT3 constructs and cell line models, several functional assays were performed. Transcriptional activity of STAT3 was measured by luciferase reporter assay and immunocytochemistry was used to determine whether the mutations promote nuclear localization of STAT3. STAT3 phosphorylation was examined by immunoblotting. In addition, quantitative RT-PCR was used to detect differential expression of five STAT3 target genes from patient samples. The results, particularly the luciferase reporter assay, indicated a significant difference between the mutant and wild type STAT3 providing strong evidence that the STAT3 mutants are transcriptionally more active. The localization assay, imaged by fluorescence microscopy, showed more STAT3 D661V and Y640F protein present in the nucleus when compared to wild type STAT3. However, the proliferation rate of mutant STAT3 expressing Jurkat cells was not increased. In addition, STAT3 target gene expression levels of two patient samples did not show large differences when compared to healthy LGL cells. As a result of these findings, it can be strongly hypothesized that aberrant STAT3 signaling underlies the cause of T-cell LGL leukemia. Understanding the molecular basis of LGL leukemia is important in order to develop diagnostic and therapeutic strategies for patients suffering from the disease. Since constitutively active STAT3 is common amongst many cancers and autoimmune disorders, activating mutations could possibly be found in these diseases. More careful sequencing studies of STAT3 upstream molecules are warranted as well, and will be performed in the future from leukemic LGL samples.
-
(2021)Pre-eklampsia on istukkaperäinen raskaudenajan häiriö, joka laskee äidin ja lapsen selviytymistodennäköisyyttä raskaudesta. Taudille tyypillisiä oireita ovat odottavan äidin korkea verenpaine ja tämän virtsan proteiinipitoisuus. Monitekijäisen taudin syyt tunnetaan vielä heikosti. Taudin perinnöllisyystutkimuksessa yksi kiinnostava kohde on ollut verisuonten kasvutekijäreseptoria koodaava geeni FLT1, jonka tuottaman proteiinin s-Flt1:n korkeat pitoisuudet assosioituvat tautiin. Geenin läheisyydestä tunnetaan yhden nukleotidin polymorfismi, jonka tietty muoto sitoo p53-proteiinia tehokkaasti. p53:n ilmentymisen tiedetään olevan koholla pre-eklampsiassa. Tutkimuksessa selvitettiin tapaus-verrokkitutkimuksena joukolta pre-eklamptikkoja ja näiden terveiltä verrokeilta genotyypit tutkittavan polymorfismin kohdalta perimän ja sairastavuuden mahdollisen yhteyden varalta. Tutkittavien seeruminäytteistä eristettyä perimäainesta monistettiin PCR-tekniikalla, ja DNA sekvensoitiin tarkan emäsjärjestyksen selvittämiseksi. Genotyyppien ja sairastavuuden sekä sairauden kannalta oleellisten kliinisten muuttujien mahdollisesta yhteydestä suoritettiin assosiaatioanalyysi Fisherin tarkkaa testiä käyttäen. Tuloksista ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä assosiaatioita lukuun ottamatta s-Flt1-tasoja, joiden kohdalla kynnysarvon alittavien tasojen ja T-alleelin välillä nähtiin pieni viitteellinen yhteys sekä lasten että äitien kohdalla. Tulokset ovat ristiriidassa aiempien tutkimusten pohjalta luodun tutkimushypoteesin kanssa. Tutkimus aiheesta on vielä varhaista, mikä vaikeuttaa tulosten suhteuttamista.
-
(2022)The dissertation focus on new pharmaceutical Parkinson disease treatments which are in phase III and II. Most of the development projects in phase III have the same mode-of-action as the current available products, hence the only major difference is their administration routes. The aim of the different administrations routes and times is to ease patients’ daily life by making dosing more convenient and/or reducing the well-known and common adverse effects. Most of these phase III projects are not revolutionary or do not offer fair or a proper solution for unmet clinical needs which are related to current available medication. One of the phase III compounds may have potential to change the treatment of Parkinson’s disease if it manages to demonstrate its neuroprotective impact. Phase II compounds differ notably by their mode-of-actions from the current products. They also have more variable molecule type range. The most interesting treatments in phase II are concentrated on stopping or slowing down the progression of Parkinson disease with neuroprotective and neurorestorative effects. All the molecules under the development have demonstrated good safety and tolerability. However, more clinical trials and data are needed before these products can be taken onto common use. With new hypothesis about Parkinson’s disease and its offset, the future treatments may also focus on another target organs like gut bacteria in order to prevent the off set of Parkinson disease.
-
(2015)Nuoruusiän idiopaattinen skolioosi (adolescent idiopathic scoliosis, AIS) on yleinen selkää käyristävä sairaus, jonka esiintyvyys on 1-3 % 10-18-vuotiailla nuorilla. Fysioterapeuttiset harjoitukset ovat pitkään olleet kiistanalaisia AIS:n hoidossa. Euroopan maissa on vaihtelevasti käytössä erilaisia fysioterapeuttisia menetelmiä, mutta yleisemmin lievään ja kohtalaiseen skolioosiin suositellaan tukiliivihoitoa. Systemoidun katsauksen tarkoitus oli selvittää, millaista näyttöä fysioterapeuttisista harjoituksista on AIS:n hoidossa. Katsaukseen haettiin viimeisen 15 vuoden ajalta alkuperäistutkimukset AIS:n hoidosta fysioterapeuttisilla harjoituksilla. Kuusi tutkimusta täytti asetetut kriteerit. Katsauksen tutkimuksissa Cobbin kulma pieneni harjoitusten avulla 1-8 astetta. Yksilöllisesti suunnitellut liikkeet, kuten selän aktiivinen oikaisu ja Schroth-menetelmä vaikuttivat tehokkaimmilta. Tulosten perusteella fysioterapeuttiset harjoitukset voisivat sopia lievän tai keskivaikean AIS:n hoitoon. Näyttö fysioterapeuttisten harjoitusten puolesta on kuitenkin heikkoa, sillä katsauksen tutkimukset olivat huonolaatuisia. Aiheesta tarvitaankin laadukkaampia kontrolloituja tutkimuksia, joissa verrataan fysioterapeuttisia harjoituksia tukiliivihoitoon.
-
(2015)Ponnistusvirtsankarkailu on naisilla yleinen ja kiusallinen vaiva. Sen ensilinjan hoito on fysioterapia, jonka tehon esitetään kirjallisuudessa olevan 50 %:n luokkaa. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää HUS Naistensairaalan tarjoaman fysioterapian vaikuttavuutta tarkastelemalla fysioterapiassa käyneiden potilaiden tyytyväisyyttä ja päätymistä virtsankarkailutoimenpiteeseen. Potilasaineisto käsittää 156 naista ja se on kerätty takautuvasti HUS Naistensairaalassa vuonna 2012 ponnistusvirtsankarkailun tai ponnistusvoittoisen sekamuotoisen virtsankarkailun takia fysioterapiassa käyneistä. Taustatiedoiltaan potilaat olivat keskimäärin hieman alle 50-vuotiaita, premenopausaalisia, normaalipainoindeksin ylärajalla ja kärsivät melko puhtaasta ponnistusvirtsankarkailusta. Tulokset analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Päätulosmuuttujana käytettiin virtsankarkailutoimenpiteeseen päätyvien osuutta ja lopulta useampi kuin joka kolmas potilaista päätyi toimenpiteeseen. Valtaosa potilaista koki kuitenkin hyötyneensä fysioterapiasta ainakin jonkin verran. Riskitekijöiksi fysioterapian epäonnistumiselle nousivat vaikea-asteinen virtsankarkailu, aiempi epäonnistunut fysioterapia ja tupakointi. Kokonaisuudessaan tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että fysioterapiaan lähetettävät potilaat tulisi valikoida entistä harkitummin potilaan ponnistusvirtsankarkailun vaikeusaste ja motivaatio huomioiden, jotta fysioterapian niukat resurssit voitaisiin kohdentaa vain sitä objektiivisesti tarvitseville. Myös fysioterapeutin ja hoitavan lääkärin yhteistyötä tulisi mahdollisesti lisätä.
-
(2016)Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa (NAFLD) on noin neljäsosalla länsimaisesta väestöstä. Se on yhteydessä metaboliseen oireyhtymään, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä tyypin 2 diabetekseen. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, mitkä tekijät korreloivat maksan rasvapitoisuuteen ja vaikuttavat sen muutoksiin seuranta-aikana. Erityisen kiinnostuneita oltiin liikunnan vaikutuksesta maksan rasvaan. Seurasimme keskimäärin 12 vuoden ajan 89 henkilöä, joiden maksan rasvapitoisuus määritettiin magneettiresonanssispektroskopialla (1H-MRS). Tutkimuksessa vahvistettiin maksan rasvapitoisuuden korreloivan merkitsevästi metabolisen oireyhtymän tekijöihin, maksaentsyymeihin sekä vapaa-ajan liikuntaan käytettyyn energiamäärään. Myös lähtötilanteen maksa-arvot ja metabolisen oireyhtymän komponentit, verenpainetta lukuun ottamatta, korreloivat merkitsevästi maksan rasvapitoisuuteen 12 vuotta myöhemmin. Monimuuttuja-analyysissä maksan rasvaa parhaiten ennakoivat ALAT-taso, ikä ja triglyseridit. Maksan rasvan muutokseen seuranta-aikana korreloivat muun muassa triglyseridien, vyötärönympäryksen, paastoinsuliinin, HbA1c:n, systolisen verenpaineen ja maksaentsyymien muutokset. Vaikka liikunta ei ollut merkitsevästi yhteydessä maksan rasvan muutokseen, sen vaikutus oli selvä. Liikuntamäärältään alimpaan kolmannekseen kuuluvien maksan rasvapitoisuuden mediaani oli yli yhdeksän prosenttiyksikköä korkeampi kuin ylimmällä kolmanneksella ja täysin passiivisista henkilöistä 70 %:lla oli NAFLD.
-
(2016)Vähäinen fyysinen aktiivisuus lisää ylipainon ja useiden siihen liittyvien sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Fyysisen aktiivisuuden mittaus mahdollistaa aktiivisuuden ja terveyden välisen yhteyden tutkimisen sekä entistä tehokkaampien liikuntainterventioiden kehittämisen. Tämän tutkielman tavoitteena oli perehtyä liikunnan mittausmenetelmiin ja pystyttää kaksi menetelmää tutkimusryhmän käyttöön. Yleisimpiä fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmiä ovat kyselykaavakkeet, kaksoismerkattu vesi, kiihtyvyysmittari, askelmittari, sykemittari ja gyroskooppi. Näistä kyselykaavake on laajasti kliinisessä käytössä sen käytön helppouden ja edullisuuden ansiosta, ja se soveltuu hyvin käytettäväksi isoissa tutkimusryhmissä. Sen heikkouksia ovat epätarkkuus ja subjektiivisen raportoinnin epävarmuus. Objektiiviset menetelmät, kuten kaksoismerkattu vesi, askel- ja kiihtyvyysmittari sekä gyroskooppi, mahdollistavat tarkemmat ja luotettavammat mittaustulokset, mutta ovat kalliimpia ja tulosten saaminen hitaampaa. Tutkielmassa hyvin validoitu Aktiivisuuskyselylomake (Modifiable Activity Questionnaire) suomennettiin ja sen käyttöä testattiin haastattelemalla se kymmenellä koehenkilöllä. Lisäksi otettiin käyttöön aktiivisuusmittari ActiGraph wGT3X-BT samassa tutkimusryhmässä, ja kokeiltiin sen käyttöä samoilla koehenkilöillä. Pystytettyjä menetelmiä tullaan käyttämään rasvamaksatutkimukseen osallistuvilla potilailla HUS Kliinisen tutkimuksen rasvamaksatutkimusyksikössä.
-
(2018)Seksuaalirikosten uhrit kohtaavat seksuaalisen väkivallan lisäksi muutakin fyysistä väkivaltaa. Uhrin tutkimuksen osana tehdään fyysinen tutkimus, minkä tarkoituksena on, paitsi selvittää tarvitseeko uhri hoitoa, kerätä tietoa mahdollisista väkivallan merkeistä tulevaa oikeusprosessia varten. Tässä tutkielmassa käytettiin materiaalina Helsingin yliopiston oikeuslääkäriasemalla tutkittujen seksuaalirikosten uhrien lääkärin lausunnoista kerättyjä tietoja vuosilta 1954, 1964, 1974, 1984, 1994, 2002 ja 2012. Tarkastelimme väkivallan merkkien määrää uhreissa, riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen saako uhri väkivallan merkkejä tai tuleeko tämä kuristetuksi, ja kuinka raa’alta heihin kohdistunut väkivalta vaikutti. Ulkoisten vamman merkkien perusteella väkivallan raakuuden arviointia varten kehitimme Violence Severity Scoren (VSS), jonka käyttöä pilotoimme tässä tutkielmassa. Yli puolilla uhreista oli todettavissa ei lainkaan tai hyvin vähän väkivallan merkkejä (VSS 0-5). Vakavaa väkivaltaa kohdanneiden osuus uhreista vaihteli vuosittain 1-15% välillä. Vamman merkeistä yleisin vammatyyppi oli mustelma, kaikkein harvinaisimpia olivat vakavammat merkit kuten murtumat. Yhteensä noin puolet vammojen merkeistä sijaitsi raajojen alueella ja neljäsosa taas erityisen vaarallisella alueella: päässä, kaulalla ja suussa. Aikuiset olivat suuremmassa riskissä saada väkivallan merkkejä ja joutua kuristetuksi kuin lapset. Tuntemattomien raiskaamat uhrit olivat suuremmassa riskissä joutua kuristetuksi kuin tuttujen raiskaamat. Osuus uhreista, joilla oli todettavissa fyysisten väkivallan merkkejä, aluksi kasvoi ollen korkeimmillaan 1984 ja 1994. 2000-luvulla väkivallan merkkejä saaneiden osuus jälleen pieneni. VSS:n avulla tarkastellen näimme samanlaisen kehityksen väkivallan raakuudessa. Kun asiaa tarkasteli pelkillä aikuisilla uhreilla, nähtiin, että vuonna 1954 väkivallan raakuus per uhri on ollut korkeimmillaan ja tämän jälkeen laskenut koko ajan kohti nykypäivää, lukuun ottamatta vuotta 1984, joka erottui poikkeuksellisen väkivaltaisena.
-
(2020)Osa keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä on riippuvuutta aiheuttavia ja päihteinä käytettyjä. Tämä on olennaista huomioida jo ennen uusien lääkkeiden markkinoille tuloa. Lisäksi on tärkeää yrittää ymmärtää yhä paremmin jo käytössä olevien, mutta väärinkäytettyjen lääkkeiden toimintaa. Erityisesti Yhdysvaltojen tämänhetkinen opioidiepidemia on nostanut esille tällä hetkellä käytössä olevien opioidien haittavaikutukset. Lääkkeen riippuvuuspotentiaalia voidaan mitata monilla eri tavoin. Ehdollistettu paikkahakuisuus (CPP) mittaa tutkittavan aineen palkitsevia ominaisuuksia ja perustuu klassiseen ehdollistumiseen. Menetelmä on hyvin vakiintunut ja soveltuu käytettäväksi eri eläinlajeilla. Menetelmää ei kuitenkaan ole validoitu ihmisillä, ja on syytä huomata, että todellisuudessa ehdollistumistapahtumat voivat olla monimutkaisempia. Tarkastelen tutkielmassani keskushermostoon vaikuttavan lääkeainekandidaatti ganaxolonen väärinkäyttöpotentiaalia ehdollistetun paikkahakuisuuden avulla. Tutkimuksessa käytettiin poistogeenisiä hiiriä, joilta puuttuu toimiva GABAA –reseptorin δ-alayksikkö, sekä villityypin hiiriä. Paikkahakuisuuden sijaan ganaxolonen havaittiin aiheuttavan paikka-aversiota villityypin hiirillä, mutta ei poistogeenisillä hiirillä. Täten vaikuttaa siltä, että lääkkeellä ei luultavasti ole väärinkäyttöpotentiaalia. Lisäksi tutkin samanlaisilla hiirillä morfiinin vaikutusta kivuntuntemiseen. Tässä tutkimuksessa havaitsin, että kyseiset poistogeeniset hiiret olivat herkempiä morfiinin kipua vähentävälle vaikutukselle kokeessa, joka mittaa kipureaktioita spinaalitasolla, mutta supraspinaalireaktioita mittaavassa kokeessa eroa ei havaittu. Lisäksi poistogeenisillä hiirillä ei havaittu paikkahakuisuutta morfiinin suhteen. Tätä tietoa voidaan mahdollisesti myöhemmin hyödyntää kehitettäessä tehokkaampia kipulääkkeitä tai lääkeyhdistelmiä, joilla olisi pienempi riippuvuuspotentiaali.
-
(2016)γ-Aminobutyric acid (GABA) is the main inhibitory neurotransmitter in the central nervous system. It acts upon two classes of GABA receptors: ionotropic and metabotropic. The GABAB receptor is a metabotropic G protein-coupled receptor (GPCR) that associates with the Gαi/o family of G-proteins causing inhibitory actions via the inhibition of adenylyl cyclase. Baclofen, a GABAB receptor agonist, has recently been found to be a potential treatment of alcohol addiction by suppressing the drug craving stage of the addiction cycle. However, the adverse side effects of baclofen including sedation and hypothermia, as well as its narrow therapeutic index, have limited its clinical use in the treatment. Positive allosteric modulators may be the answer to providing more selective and personalised treatments. These modulators function by enhancing or attenuating the response activated by the agonists, while having little inherent intrinsic activity. Therefore, they are less likely to cause adverse effects while also reducing the dosage of the agonistic drugs, essentially diminishing the adverse effects of the agonist. Mu-opioid receptor antagonists have been available for the treatment of alcohol and drug addiction for over 20 years. Preclinical studies have found that a continuous infusion of naltrexone has led to the increased consumption of ethanol after the drug has been metabolised out of the system. Furthermore, nalmefene, a specific and potent opioid antagonist has been developed and shown to have therapeutic advantages over naltrexone. Our study wanted to compare sex-specific brain-wide distribution of G-protein coupling after activation of GABAB receptors by baclofen and the positive allosteric modulator RacBHFF in ten RccHan®:WIST albino male and female rats, and compare species differences between the rats and five wildtype C57BL/6J male mice. Furthermore, we wanted to determine whether G-protein coupling of GABAB receptors is altered in sixty female AA (Alko, Alcohol) alcohol-preferring rats with and without various modes of treatments with naltrexone and nalmefene (7 daily injections or 7-day continuous infusion using osmotic minipumps at equipotent low and moderate doses). We did this using [35S]GTPγS autoradiography as means to measure the efficacy and potency of different concentrations of RacBHFF combined with 30 µM baclofen. Our results showed that RacBHFF does have positive allosteric activity on baclofen-stimulated GABAB receptor-mediated G-protein activation and the extent of it was regionally dependent. RacBHFF had greatest efficacy in the cerebellum, cortex and thalamus in all the samples studied. Furthermore, 30 µM baclofen alone and 10 µM RacBHFF alone are not enough to produce a statistically significant enhancement in GABAB activity in all brain regions, but RacBHFF combined with baclofen does. High concentrations of RacBHFF (100 and 300 µM) led to the complete inactivation of the receptors with G-protein coupling levels falling below non-specific binding levels, thus indicating tolerance. This was noticed in both of the sexes, as well as both of the species, indicating high system stability. Furthermore, there were no statistically significant differences between the species, and only minor regional statistically significant differences between the sexes. Comparing the regional baclofen-stimulated GABAB receptor-mediated G-protein activation between the two rat models showed that there are slight statistically significant differences, most of which are present in the nucleus accumbens, a part of the mesolimbic dopamine reward pathway. In addition, continuous 7-day infusions of a moderate dose (4 mg/kg) of nalmefene produced the greatest statistically significant enhancement of receptor stimulation by RacBHFF and baclofen when compared to the saline-treated samples. Seven daily injections of the same dose of nalmefene also produced statistically significant RacBHFF and baclofen-stimulated GABAB receptor activation in the amygdala and medial habenular nucleus. Therefore, a moderate dose of nalmefene (either as a continuous infusion or repeated injections) seems to produce the greatest overall enhancement of RacBHFF-induced stimulation of GABAB receptors. In conclusion, our results reveal that depending on the concentration of RacBHFF and the location of the receptors, RacBHFF differs in its efficacy to GABAB receptors in both wildtype and treated animal models. Furthermore, our results provide the first preclinical evidence that in the presence of opioid receptor tolerance, the GABAB receptor remains rather unaltered although the signal transductions of opioid and GABAB receptors are identical. This suggests that a combinational therapy of the GABAB receptor PAMs with a mu-opioid antagonist may potentially enhance the anti-craving, anti-alcohol-consuming habits of alcohol-addicted individuals.
-
(2021)Tausta: Sappirakkosyöpä on harvinainen ja huonoennusteinen syöpä länsimaissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Etelä-Suomessa asuvien sappirakkosyöpäpotilaiden esiintyvyyttä, hoitoa ja selviytymistä. Tutkimusmenetelmät: Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa ja sen erityisvastuualueella (HYKS-ERVA, 2,2 miljoonaa asukasta) vuosina 2006-2017 radiologisesti tai histologisesti diagnosoidut primaaria sappirakkosyöpää sairastavat potilaat sisältyivät aineistoon. Potilastiedot kerättiin manuaalisesti Suomen Syöpärekisteristä ja Tilastokeskuksesta sekä potilaita hoitaneiden terveydenhuollon yksiköiden potilasasiakirjoista. Potilasaineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Tulokset: Lopullinen kohortti sisälsi 270 sappirakkosyöpäpotilasta. Ilmaantuvuus oli 1,32/100 000 ihmistä ja se väheni 6,8 tapauksella per miljoona ihmisvuotta tutkimusjakson aikana. 104:llä potilaalla (38,5%) sappirakkosyöpä diagnosoitiin sattumalta sappirakon poistoleikkauksen jälkeen. Loput diagnosoitiin oireiden myötä ja hoidettiin leikkauksilla (n=15; 5,6%), solunsalpaajilla (n=60; 22,2%) tai oireenmukaisesti (n=91; 33,7%). 151 potilasta (55,9%) diagnosoitiin vasta stage IV-vaiheessa eli syöpä oli levinnyt sappirakon viereisiin verisuoniin, imusolmukkeisiin tai elimiin tai lähettänyt etäpesäkkeitä. 51 potilasta (18,9%) leikattiin kuratiivistavoitteisesti eli tavoitteena parantaa syöpä ja 96%:lla heistä leikkausmarginaalit olivat puhtaat syövästä eli R0. Elinajan mediaani sappirakkosyöpädiagnoosin jälkeen oli kokonaisuudessaan 7,1 kuukautta ja 5-vuotisennuste 11,6%. Kuratiivistavoitteisesti leikattujen potilaiden elinajan mediaani oli 67,7 kuukautta ja 5-vuotisennuste 56,8%. Kokonaisuudessaan sappirakkosyövästä selviytymisessä ei havaittu parannusta tutkimusjakson aikana. Pohdinta: Sappirakkosyövän ilmaantuvuus on Etelä-Suomessa matala ja hiukan laskenut tutkimusjakson aikana, mutta syövästä selviytyminen ei ole parantunut ajan myötä. Laajempi solunsalpaajien käyttö sekä kuratiivistavoitteisten leikkausten määrän lisääminen saattaisivat parantaa sappirakkosyövän ennustetta.
-
(2018)Gastropares är en komplikation vid diabetes och definieras som en fördröjning av magsäckens tömningshastighet. Allmänna symptom är uppsvälldhet, snabb mättnadskänsla, illamående och uppkastning. Gastropares är en av de mest allvarliga komplikationerna vid diabetes och eftersom det tidigare gjorts förhållandevis lite forskning om komplikationen finns det ett intresse av vidare studier i ämnet. Målet med avhandlingen är att analysera sjukdomsbilden vid gastropares hos patienter med typ 1-diabetes. Utöver diagnosen gastropares undersöks också förekomsten av gastrointestinala symptom hos studiepopulationen. Studien utförs på Folkhälsans forskningscenter, som har tillgång till ett omfattande patientmaterial på patienter med typ 1-diabetes via FinnDiane-studien. Analysen gav en prevalens för gastropares på 7,2% och en prevalens för besvärliga gastrointestinala symptom på 7%. Det framkom att patienter med gastropares generellt har betydligt mera gastrointestinala symptom, lider av mera diabetiska komplikationer och att patienterna kan kopplas till en del övriga faktorer som hög ålder, lång diabetesduration, högt blodtryck och lågt BMI. Ytterligare diskuteras problematiken kring diagnostisering av gastropares, bland annat av den orsaken att komplikationen saknar en egen diagnoskod i det vårdanmälningssystem som används för tillfället. Till följd av svår diagnostisering och avsaknad av diagnoskod finns en risk att symptom i mag- och tarmkanalen inte får tillräckligt med uppmärksamhet.
-
(2012)Gliasoluperäinen hermokasvutekijä (GDNF) aiheuttaa muutoksen n. 300 geenin ilmentymisessä munuaisen kehityksen aikana. Geenien paikantaminen auttaa käsittämään solujen toimintaa elinten kehittymisen aikana. Lisäksi GDNFn toiminnan ymmärtäminen voi mahdollistaa Parkinsonin taudin uusien hoitomuotojen kehittämisen. Tässä työssä geenien ilmentymistä tutkittiin in situ –hybridisaatiomenetelmällä ja siten pyrittiin selvittämään viiden geenin merkitystä munuaisen kehityksessä. Visninlike-protein-1 (VSNL-1) lienee tutkituista geeneistä olennaisin, ja se saattaa olla uusi munuaisen kehitykselle välttämättön induktori, joka ilmentyy Wolffin tiehyessä ja uretersilmussa. Plakofilin ilmentyy Wolffin tiehyessä sekä uretersilmussa epiteelien välisissä liitoksissa. Kondroitiini-sulfaatti proteoglykaani (CSPG) ilmentyy myös Wolffin tiehyessä sekä virtsanjohtimessa. Dixed-2 ja Mrlp2 ilmentyvät hiiren sikiökehityksen aikana koko munuaisessa ilman erityistä sijaintia.
-
(2021)Suomalainen perinnöllinen amyloidoosi on kromosomissa 9 vallitsevasti periytyvä systeeminen amyloidoosi, joka tunnetaan myös nimillä Meretojan ja Kymenlaakson tauti. Taudin kuvasi vuonna 1969 Jouko Meretoja, joka arveli potilaiden yhteisen esi-isän olevan lähtöisin 1300- luvulta Kymenlaaksosta. Taudin aiheuttaa pistemutaatio c.640G > A p.D187N gelsoliini-geenissä. Hiljattain osoitettiin SNP-siru genotyypitykseen perustuen, että suomalaisilla potilailla on todennäköisesti yhteinen esi-isä. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, kuinka monen sukupolven päässä sijaitsee suomalaisten gelsoliiniamyloidoosipotilaiden viimeisin yhteinen esi-isä. Toisena tavoitteena on arvioida uuden perustajahaplotyypin säilymiseen perustuvan iänmääritysmenetelmän toimivuutta. Verifioiduksi kontrollimenetelmäksi tämän rinnalle valittiin laajasti iänmääritykseen käytetty alleeliassosiaation hajoamiseen perustuva menetelmä geenin ympärillä sijaitsevia polymorfisia toistojaksoja hyödyntäen. Polymorfisiin toistojaksoihin perustuva menetelmä arvioi etäisyyden yhteiseen esi-isään olevan noin 31 sukupolvea eli noin 775 vuotta. Tämä ei ollut linjassa perustajahaplotyypin säilymiseen nojaavan menetelmän kanssa, joka arvioi etäisyyden yhteiseen esi-isään olevan noin 79 sukupolven päässä.
-
(2017)Genetiska varianter har under senaste åren upptäckts påverka en myriad vanliga samt sällsynta sjukdomar. En viktig grupp varianter i neuropsykiatriska sjukdomar är kromosomavvikelser, speciellt förändringar i antalet genkopior (eng. ”copy number variations”, CNVs). CNVs är associerade med ett brett spektrum olika syndrom, som 22q11.2-deletionssyndrom, samt utvecklingsbetingade neuropsykiatriska sjukdomstillstånd och störningar, som intellektuell funktionsnedsättning, autismspektrets störningar, epilepsi, samt skitsofreni och andra psykotiska sjukdomar. För att undersöka CNVs associeration med neurologiska utvecklingssjukdomar analyserade vi CNVs i två olika kohorter: en kohort med utvecklingsstörda patienter som är värvda i Norra Finland (NFID); och FINRISK-populationskohorten. I en assocationsanalys efter att ha tagit kön, härstamning och genetisk varians (PCA) i beaktande, resulterande i 433 patienter och 1100 kontroller. Det upptäcktes CNVs som beaktades som högst sannolikt patogena i ca 5.3 % av patienter Den vanligaste typen av CNV var 22q11.2-deletionssyndrom (8 st); den vanligaste patogena kriterien var storlek (deletion på över 2 Mb). Associationsanalysens resultat visade en hög association med tidigare igenkända regioner och gener, med deletioner av storleken över 1 Mb fortfarande identifierade i populationen.
-
(2019)Objectives Autism generally refers to lingual, communicational and behavioral continuous traits, which are determined by genetics as well as environment. The purpose of this study was to examine to which extent the genetic autism risk explains the variation in autistic traits in two-year-old children in the normal population. Additionally the impact of the genetic autism risk was examined in conditions, where the mother of the child suffered from depressive symptoms during pregnancy and/or had alexithymia (trouble identifying feelings). Methods The sample was collected from the Child-Sleep cohort study (n=942). The child’s genetic autism risk was calculated by comparing the child’s genome with the genome of people with an autism diagnosis. All of the other information was collected with questionnaires. The child’s autistic traits were assessed according to the autism scale in BITSEA. The mother’s depressive symptoms during pregnancy were assessed according to the Ces-d (short) questionnaire and her trouble identifying feelings according to the TAS-20-questionnaire. The connections between the variables were examined with Pearson’s correlation coefficient. The autistic traits were examined with linear regression analysis. Results and conclusions The genetic autism risk explained 2% of the variation in the autistic traits of two-year-old children in the normal population. This result is in line with previous studies. Gender (autistic traits were more prevalent in males), maternal adolescence and the degree of maternal alexithymia were the best predictors of an autistic phenotype. Generally maternal maturity is considered a risk factor for the child’s more autistic phenotype, whereas our result possibly points out that the risk is rather created by paternal maturity instead. In addition of identifying the greatest risk factors, interactions between the genetic risk of autism and the psychological factors of the mother (depressive symptoms during pregnancy and trouble identifying emotions) were examined. However, these interactions were not statistically significant in this study. The impact of genes is already a verified fact – the next goal is to identify environments, where the genes interact, creating a more autistic phenotype.
Now showing items 570-589 of 2464