Browsing by Title

Tutkimuksen kohteena on suomalainen suku, jossa esiintyy hampaiden kovakudosten perinnöllinen kehityshäiriö. Aikaisemmissa tutkimuksissa kehityshäiriön aiheuttava mutaatio on paikallistettu kromosomiin 15, ja kahden näytteen eksomisekvensoinnilla on löydetty useita mahdollisia mutaatioita. Tähän tutkimukseen on valittu näistä mutaatioista seitsemän tarkempaa tutkimista varten. Tutkittavaksi valitut mutaatiot sijaitsevat geeneissä OTUD7A, SPTBN5 (2 mutaatiota), PLA2G4F, FLJ27352, PRTG ja IGDCC4. Tarkoituksena on selvittää, esiintyvätkö ne kaikilla sairailla suvun jäsenillä ja voivatko ne olla kehityshäiriön taustalla. Aluksi tutkittavaksi valittiin neljä suvun jäsentä, joilla on todettu hampaiden kehityshäiriö. Heidän DNA-näytteilleen tehtiin polymeraasiketjureaktio (PCR), geelielektroforeesi ja sekvensointi. Kaksi etsityistä mutaatioista löytyi kaikilta näiltä henkilöiltä, ja ne sijaitsivat geeneissä IGDCC4 ja PRTG. Seuraavassa vaiheessa PRTG- ja IGDCC-geenien mutaatioita etsittiin laajemmalta joukolta suvun jäseniä. Tutkittavia näytteitä oli yhteensä 15. Näytteistä kahdeksan oli sairailta suvun jäseniltä, yksi oletetusti sairaalta ja kuusi terveiltä. Geenin IGDCC4 mutaatio löytyi kahdeksalta sairaalta heterotsygoottisena, mutta ei mahdollisesti sairaalta suvun jäseneltä. Lisäksi se löytyi yhdeltä terveeltä. Näin ollen tämä mutaatio ei ole kehityshäiriön taustalla. Geenin PRTG mutaatio löytyi kaikilta sairailta heterotsygoottisena eikä sitä löytynyt yhdeltäkään terveeltä, joten periaatteessa tämä voisi olla kehityshäiriön taustalla. Se aiheuttaa missense-mutaation, joka muuttaa valiinin leusiiniksi. Uusimpien tietokantojen mukaan sen yleisyys erityisesti Suomessa on kuitenkin jopa 0,015, joten on epätodennäköistä, että tämäkään mutaatio ainakaan yksin aiheuttaisi tutkimuksen kohteena olevan hampaiden kovakudosten kehityshäiriön. Tutkimuksen kohteena olevan kehityshäiriön aiheuttavan mutaation selvittämiseksi tarvitaan siis jatkotutkimuksia. (217 sanaa)

Tutkimuksessa selvitetään oksidatiivisen stressin yhteyttä akuuttiin sepelvaltimotautioireyhtymään. Tämä tehdään vertaamalla veren hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuuksia kolmessa potilasryhmässä. Siinä pohditaan myös LDL-kolesterolin käyttöä biologisena merkkisuureena diagnostiikassa. Tällä hetkellä ei ole biomarkkeria, joka osoittaisi akuutin sydrooman vaarassa olevat potilaat. Hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuus määritettiin potilaiden plasmasta ELISA-menetelmää käyttäen. Tulokset tukevat työhypoteesia ja tutkimus antaa arvokasta tietoa suomalaisten statiinilääkitystä käyttävien sepelvaltimotautipotilaiden oksidatiivisestä stressistä.

Fenyyliketonuria, LCHAD-puutos, MCAD-puutos, propionihappovirtsaisuus, perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi sekä 21-hydroksylaasin puute ovat kaikki harvinaisia perinnöllisiä aineenvaihduntasairauksia, jotka ilmenevät vastasyntyneisyyskaudella tai varhaislapsuudessa ja jotka hoitamattomina voivat olla seurauksiltaan kohtalokkaita. Tutkimuksessa määritettiin näiden sairauksien taustalla olevien geenien (PAH, HADHA, ACADM, PCCA ja PCCB, ALDOB sekä CYP21A2) kaikkien yhden emäksen mutaatioiden kantajatiheys suomalaisissa. Laajuudeltaan vastaavanlaista määritystä ei ole aiemmin tehty. Aineistona oli 64:lle näiden sairauksien suhteen terveelle potilaalle ajettu eksomianalyysi, jonka kaikki yhden emäksen mutaatiot oli alustavasti analysoitu ja koottu Excel-taulukoihin. Kaikki tutkittavien geenien mutaatiot koottiin erillisiin taulukoihin ja analysoitiin manuaalisesti vertaamalla NCBI:n geenipankin tietoihin. Kantajatiheyksiksi saatiin fenyyliketonurialle alle 1 : 64, LCHAD-puutokselle 1 : 64, MCAD-puutokselle 1 : 64, propionihappovirtsaisuudelle 1 : 64, fruktoosi-intoleranssille yhteensä 1 : 32 sekä 21-hydroksylaasin puutteelle 1 : 64. Tuloksia voidaan jatkossa käyttää apuna määritettäessä tarvetta laajentaa vastasyntyneiden seulontaa.

Tutkimus esittelee 42 hauislihaksen alapään jänteen repeämän vuoksi Töölön sairaalassa vuosina 2000-2006 hoidettua potilasta. 20 potilasta leikattiin yhden viillon tekniikalla ja 21 kahden viillon tekniikalla. Jänteen uudelleen kiinnittämiseen käytettiin leikkausankkureita 26 potilaalla ja luun läpäiseviä porakanavia 16 potilaalla. 31 potilasta hoidettiin viikon sisällä, neljä potilasta kolmen tai alle ja seitsemän potilasta yli neljän viikon viiveellä vamman sattumisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on verrata eri leikkaustekniikoiden hoitotuloksia lyhyellä aikavälillä ja pitkäaikaisseurannassa. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään viiveen vaikutusta hoidon onnistumiseen. Potilasasiakirjojen, kyselylomakkeen ja jälkitarkastuskäynnin perusteella leikkaushoito yhden tai kahden viillon tekniikalla palauttaa erittäin hyvin kyynärvarren ulkokiertovoiman ja liikelaajuuden hauislihaksen alapään jänteen repeytymisen jälkeen. Hoitoviive ei heikennä merkittävästi lopputulosta, mutta se alentaa potilastyytyväisyyttä. Potilaiden kokemia pitkäaikaishaittoja olivat ulkonäöllinen haitta, kipu tai muu epämiellyttävä tuntemus rasituksen aikana ja lihasheikkous. Hoitava kirurgi ja potilasta koskevat ei-lääketieteelliset tekijät vaikuttavat enemmän hoidon kulkuun kuin leikkaustekniikka. Lopputulos ei kuitenkaan vaihtele kirurgista toiseen.

Currently, Finland’s most salient risk factors for disease are high blood pressure, high alcohol and tobacco use, obesity, and low educational level. While the health and health-related behavior profiles of Finnish men in their thirties are well known since the 1970s, knowledge from the 1950s –60s remains scarce. This study aimed to characterize change and stasis in the health profiles of Finnish men in their thirties during 1958, 1981 and 2010-2012, and to explore the differences in these profiles by educational levels. The data are based on three extensive Finnish health profile surveys: Inheritance of Drinking behavior (1958), the Older Finnish Twin Cohort wave 2 (1981), FinnTwin16 Cohort wave 5 (2010–2012). We ascertained 1,804, 4,284, and 1,890 participants who met our study criteria (a Finnish man in his thirties), respectively. We computed risk factor and disease prevalence rates for the general population analysis, and calculated odds ratios (OR) with 95% confidence intervals (CI) for the educational level comparison. In addition, we performed sensitivity analyses to make the educational level comparison more representative. Smoking prevalence decreased significantly during the study period, whereas alcohol use, obesity, and educational level increased considerably. Highly educated participants were less likely to smoke cigarettes, less likely to engage in heavy episodic drinking, and less likely to be overweight and obese at all time points (except overweight and obesity in 1958). Further health intervention measures are needed for the general population, and health promotion should be targeted at those with lower educational levels.

Heart rate variability (HRV) is a noninvasive tool for investigating cardiac autonomic nervous system, especially its parasympathetic branch. HRV is known to be reduced for example in cardiovascular autonomic neuropathy and after myocardial infarction. Several studies have reported reduced HRV in type 1 diabetes patients. Regular exercise is known to increase parasympathetic tone but the effect of training on HRV is somewhat unclear. This study examined HRV during 48 hours after incremental cycling until volitional fatigue in type 1 diabetes patients without cardiac autonomic neuropathy and in healthy controls. HRV was analyzed both at day and night. Subjects' aerobic capacity was measured. Part of the subjects underwent 6-12 months training intervention, after which the same measurements were repeated. Time-domain, frequency-domain and nonlinear methods were used in HRV analysis. Aerobic capacity was significantly higher in healthy controls than in type 1 diabetes patients (p=0.036). No differences in HRV were found between type 1 diabetes patients and healthy controls. In healthy controls aerobic capacity correlated with LF/HF-ratio (r=-0.711, p=0.014). In type 1 diabetes patients glycosylated hemoglobin (HbA1c) correlated with SDNN (r=-0.645, p=0.023), absolute VLF power (r=-0.648, p=0.023) and SD2 of Poincare plot (r=-0.646, p=0.023). There was a significant increase in aerobic capacity in both groups after training intervention (p<0.05). Training intervention did not cause a significant change in HRV.

Myrkytyspotilaat ovat yleinen ensihoitoa kuormittava potilasryhmä. Lääkärihelikopteriyksikön saamien myrkytystehtävien määrässä on tapahtunut merkittävää kasvua ja yksikön henkilöstön keskuudessa oli tuntuma, että potilaat ovat aiempaa huonommassa tilassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää myrkytystapausten lisääntymisen taustoja ja myrkytyspotilaiden kliinistä tilaa. Lisäksi tarkoitus oli selvittää nykyhoitomuotojen tehoa rasvaliukoisten lääkeaineiden aiheuttamissa myrkytyksissä ja selvittää onko rasvaemulsiolle mahdollista käyttöaihetta näiden potilaiden piirissä. Tutkimus oli retrospektiivinen pitkittäinen havainnoiva tutkimus yksikön vuosien 2008–2012 aikana kohtaamista myrkytyspotilaista Uudenmaan alueella pois lukien Helsinki. Aineisto kerättiin ensihoito- ja sairaskertomuksista. Minkään tietyn lääkeaineen aiheuttamien myrkytysten suhteellisessa osuudessa ei todettu kasvua. Potilaiden tila ei myöskään vaikuttaisi olevan huonompi kuin aiemmin. Itse asiassa ensihoidossa intuboitujen potilaiden osuus putosi 89,3 %:sta 47,5 %:n. Potilaiden lyhytaikainen ennuste myrkytyksessä on hyvä. Ensihoidossa kuoli vain kolme potilasta ja hoitojakson kokonaiskuolleisuus oli 4,8 %. Ensihoidossa epävakaaksi potilaista jäi ainoastaan 6,3 % ja näistä vain neljä tapausta oli rasvaliukoisten aineiden aiheuttamia, joten rasvaemulsion käytölle ei liene tarvetta. Tutkimuksessa ei löydetty syytä lisääntyneille tehtävämäärille.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon lähiesihenkilöiden ja johdon työssä jaksamista koronapandemian alussa ja vuoden 2021 aikana toteutetun organisaatiouudistuksen yhteydessä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä Microsoftin Forms -kyselylomakkeella, joka lähetettiin 23.12.2021 Helsingin suun terveydenhuollon esihenkilötiimeille, joissa työskenteli yhteensä 65 henkilöä. Nämä tiimit koostuivat hammaslääkäri- ja hoitotyön esihenkilöistä, joita olivat johtajahammaslääkäri, johtavat ylihammaslääkärit, ylihammaslääkärit, vastaavat hammaslääkärit, johtava ylihoitaja, ylihoitajat ja osastonhoitajat. Lisäksi esihenkilötiimeihin kuului hammaslääkäriesihenkilöiden ns. ensimmäiset sijaiset ja apulaisosastonhoitajat, jotka tekivät esihenkilötyötä vain osittain asiantuntijatehtävänsä lisäksi. Kyselylomakkeen avulla kartoitettiin pandemiasta ja organisaatiouudistuksesta aiheutuneita muutoksia muun muassa koetun työn imun, kuormittavuuden, aikatauluttamisen ja työnkuvan selkeyden osalta. Kohderyhmälle lähetettiin sähköpostitse linkki kyselylomakkeeseen. Kyselylomake sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Koronapandemian seurauksena työnkuvassa ja työn sisällössä tapahtui paljon muutoksia. Suurella osalla vastaajista lähityö muuttui osittain tai lähes kokonaan etätyöksi ja työhön käytetty aika lisääntyi. Pandemian aikana työn mielekkyyden koettiin muuttuneen huonompaan suuntaan. Uuden organisaatiomallin toteutuksen alkaessa pandemia oli edelleen käynnissä. Hieman yli puolella (55 %) vastaajista organisaatiouudistus muutti työnkuvaa ja heistä moni (67 %) koki saaneensa riittämättömästi perehdytystä uusiin tehtäviin. Avovastauksissa vastaajat arvioivat oman työhyvinvointinsa ja työssä jaksamisensa parantuvan, mikäli hierarkkisesta johtamistyylistä ja järjestelmästä luovuttaisiin. Muutosta toivottiin muun muassa siten, että lisättäisiin päätösvaltaa operatiiviselle taholle ja pyrittäisiin vuorovaikutteiseen johtamiseen. Tutkimuksen perusteella työ- ja johtamiskulttuurilla koettiin olevan suuri vaikutus henkilöstön työssä jaksamiseen sekä organisaation toimivuuteen. Vahvistamalla lähiesihenkilöiden roolia päätöksenteossa, koettiin saatavan päätöksentekoa koskevaan keskusteluun mukaan enemmän suun terveydenhuollon työntekijöiden näkökulmaa, joka koettiin tärkeäksi.

Seksuaalirikostilastot, jotka perustuvat viranomaisten tietoon tulleisiin raiskauksiin, ovat pitkään olleet noususuuntaiset, mutta edustavat ainoastaan murto-osaa kaikista raiskauksista. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää muutoksia raiskauksiin liittyvissä tekijöissä 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja näiden mahdollista yhteyttä viranomaisten tietoon tulleiden raiskausten määrän nousuun. Aineistosta kerättiin tietoa laajalti itse tapahtumaan sekä uhriin ja tekijään liittyen. Tiedot kerättiin kaikista Helsingin oikeuslääkäriasemalle seksuaalirikostutkimuksiin tulleista joka kymmenenneltä vuodelta vuodesta 1952 vuoteen 2002. Aineistomme koostuu 378 tapauksesta. Vuodesta 1982 eteenpäin uhrien iässä on nähtävissä selkeä painopisteen siirtymä alle 16-vuotiaista 17-32-vuotiaisiin. Vuotta 2002 lähestyttäessä alati kasvava osa uhreista on tapahtumia edeltävästi käyttänyt alkoholia ja raiskauksia tapahtuu öisin aiempaa useammin. Aineistossamme on kyselytutkimuksiin verrattuna yliedustettuna tapaukset, joissa tekijä on uhrille tuntematon. Tilastoitujen raiskausten määrän nousu liittynee enemmän muutoksiin raiskaukseen suhtautumisessa ja ilmoitusherkkyyden lisääntymiseen kuin raiskausten olosuhteiden muutoksiin.

Hammaslääkärin työtä ja hammaslääketieteen opintoja pidetään yleisesti stressaavina. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä asioita Helsingin Yliopiston hammaslääketieteen kliinisen vaiheen opiskelijat pitävät opinnoissaan suurimpina stressin aiheuttajina ja kuormittajina. Tutkimusaineisto kerättiin laatimalla kyselylomake, joka jaettiin kaikille Helsingin yliopiston kliinisen vaiheen opiskelijoille. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa suurimmiksi stressinaiheuttajiksi hammaslääketieteen opinnoissa on todettu tentit, työmäärän aiheuttama paine, konfliktit opetushenkilökunnan tai laitoksen kanssa, vapaa-ajan puute ja opintosuoritteiden kerääminen. Osa näistä samoista stressinaiheuttajista osoittautui myös Helsingin hammaslääketieteen opiskelijoiden suurimmiksi stressin aiheuttajiksi. Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden keskuudessa suurimmaksi yksittäiseksi stressin aiheuttajaksi koettiin suoritteiden kerääminen. Tutkimuksesta saatuja tuloksia käytetään hyödyksi 3. vuosikurssin opiskelijoille laadittavaa Kandiopasta varten.