Browsing by Title

Hyaluronihapolla tehdyt kasvojen täyteainehoidot ovat yleistyneet maailmalla viime vuosina runsaasti ja niiden suosio on nähtävissä myös Pohjoismaissa. Toisin kuin naapurimaissamme, Suomen lainsäädäntö ei vaadi täyteainehoitojen tekijältä sairaanhoitajan tai hammaslääkärin/lääkärin koulutusta. Täyteaineet luokitellaan Euroopassa luokan III lääkinnällisiksi laitteiksi. Lainsäädäntö ei vaadi tämän luokan tuotteilta laadunvalvontaa eikä laki velvoita valmistajia toimittamaan tietoja laitteen turvallisuudesta tai tehokkuudesta. Kirjallisuudessa täyteainehoitojen vakavat komplikaatiot luokitellaan harvinaisiksi. Näissä tutkimuksissa täyteainehoitojen tekijöinä ovat olleet esteettisen lääketieteen asiantuntijalääkärit, joilla on ollut mahdollisuus ja tietotaito hoitaa ensiapua vaativia potilaita heti, jolloin myös viivästyneen hoidon seurauksena tapahtuvat komplikaatiot vähentyvät. Vakavia komplikaatioita ovat kudosnekroosi, sokeutuminen ja aivoinfarkti. Merkittäviä komplikaatioita ovat myös biofilmin indusoimat infektiot, jotka johtuvat tyypillisesti tekijöiden puuttuvasta terveydenhuoltoalankoulutuksesta sekä esteettisen lääketieteen osaamattomuudesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri komplikaatiotyyppejä, joita esiintyy suomalaisessa aineistossa ja pohtia komplikaatioiden hoitoa. Erilaisiin komplikaatiotyyppeihin tutustuttiin kirjallisuuden avulla ja sen pohjalta suunniteltiin tutkimuksen kyselylomake. Tutkimuskutsua jaettiin sosiaalisen median ryhmissä, jotka olivat suunnattu esteettisistä toimenpiteistä kiinnostuneille henkilöille. Tutkimuskutsu lähetettiin myös täyteainehoitoja tarjoavan yrityksen asiakasrekisterille, jossa oli 1102 vastaanottajaa. Aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella keväällä 2023. Vastauksia tuli yhteensä 100. Kyselyn perusteella ilmeni, että eniten täyteainehoitoja tekevillä henkilöillä ei ole terveydenhuoltoalankoulutusta. Tutkimukseen vastanneiden hoidossa eniten käytetty täyteainemerkki oli yksi suosituimmista Suomessa käytettävistä hyaluronihappopohjaisista valmisteista. Tuotteesta ei ole julkaistu lainkaan tieteellisiä julkaisuja eikä sen käyttöä ole hyväksytty esimerkiksi Yhdysvalloissa. Yleisin komplikaatiotyyppi oli injektioalueella alueella esiintyvät patit, joita esiintyi 60 %:lla vastaajista. Kyselyyn vastanneilla esiintyi myös vakavia komplikaatioita, kuten täyteaineen päätyminen verenkiertoon. Kasvojen täyteainehoitoja voidaan pitää korkean riskin toimenpiteenä. Täyteaineen päätyminen verenkiertoon voi johtaa pahimmillaan potilaan kuolemaan, mikäli ensiapua ei aloiteta riittävän ajoissa. Mahdollista on, että täyteainehoitojen lisääntyessä komplikaatiot tulevat lisääntymään, etenkin jos Suomen lainsäädäntöä ei tiukenneta.

Johdanto: Pahoinpitelyn aiheuttamat kasvomurtumat ovat yleistyneet länsimaissa. Alkoholi ja muut päihteet lisäävät näiden vammojen esiintyvyyttä. Tyypillisesti pahoinpitelyn uhrina on nuori mies, iältään 15-34-vuotias. Vamman aiheuttajana on useimmiten lyöminen nyrkillä ja iskun kohteena on tavallisimmin alaleuka. Humalajuomisella sekä päihteiden käytöllä on selvä yhteys vammautumiseen. Ajankohtana merkittävimpiä ovat kesäkuukaudet sekä viikonloput näiden vammojen esiintymiselle. Kasvomurtuman yhteydessä syntynyt oheisvamma, esimerkiksi aivovamma, voi olla hengenvaarallinen. Menetelmät: Aihetta lähestyttiin kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen metodina käytettiin tässä tutkielmassa kuvailevaa narratiivista yleiskatsauksen tyyliä. Tulokset: Alkoholi ja muut päihteet ovat riskitekijöitä kasvomurtumille erityisesti pahoinpitelytapauksissa, mutta päihteet altistavat myös muiden vammamekanismien seurauksena syntyville kasvomurtumille. Jopa 74 % pahoinpidellyistä kasvomurtumapotilaista on ollut alkoholin ja 38 % muiden päihteiden vaikutuksen alaisina. Ennaltaehkäisyn merkitys tulee esiin useissa tutkimuksissa ja tutkijat näkevät kasvovammojen olevan tietyiltä osin ehkäistävissä. Valistamisella voitaisiin vaikuttaa tähän merkittävästi yhteiskunnan taloutta kuormittavaan erikoissairaanhoitoon. Kiireisellä poliklinikalla voidaan lyhyellä kyselyllä kartoittaa potilaan alkoholin ja päihteiden käyttöä. Pohdinta ja johtopäätökset: Kasvojen murtuminen aiheuttaa usein merkittävää haittaa yksilölle ja päihteiden käyttö altistaa vammautumiselle. Päihteiden käyttöön voitaisiin tarvittaessa tehokkaasti puuttua vammautumisen yhteydessä. Ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunta on avainasemassa tunnistamassa päihteiden väärinkäyttöä ja käytön haitat tulisi ottaa esiin lyhyen haastattelun (mini-intervention) avulla kaikkien päihteitä yli riskirajojen käyttävien kasvomurtumapotilaiden kohdalla. Tarvittaisiin lisää seurantatutkimusten tuloksia päihteiden vaikutuksista kasvomurtumapotilaihin väkivaltatapauksissa.

Kaularangan radikulopatia -oireyhtymälle (CRS) tyypilliseen oirekuvaan kuuluu niskakipu sekä yläraajan dermatomeilla esiintyvät säteilyoireet kuten parestesia, säteilykipu, voimaheikkous ja refleksipuutokset. ACDF (Anterior Cervical Discectomy and Fusion) on CRS:n operatiivisista hoitomenetelmistä käytetyin. FACADE-tutkimus (Finnish trial on Practices of Anterior Cervical Decompression and Fusion) pyrkii selvittämään, onko leikkauspäivänä kotiutuvien ja osastolle toipumaan jäävien potilaiden välillä eroa toipumisnopeudessa. Tämän tutkielman ensimmäisenä osatavoitteena oli laatia FACADE-tutkimuksen valintarekisteri. Toisena osatavoitteena oli selvittää voimaheikkousoireen yleisyyttä ja laatua ACDF-leikkaukseen menevillä CRS-potilailla sekä leikkauksen vaikutusta voimaheikkousoireen ennusteeseen. Tutkimusotos koostui FACADE-tutkimuksen aikana HUS:n neurokirurgialla ACDF-menetelmällä leikatusta 710 potilaasta. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti potilastietojärjestelmästä. Leikkaushoidon vaikuttavuutta kuvaavat laatuparametrit Neck Disability Index (NDI) sekä niskan alueen ja yläraajan kivun osalta Visual Analogical Scale (VAS) kerättiin BCB-selkä-laatu-rekisteristä. Rinnakkaisryhmään kuuluvista potilaista 84,2%:lle löytyi syy FACADE-tutkimuksesta ulosjäämiseen. NDI-luku pieneni rinnakkaisryhmässä leikkauksen myötä 39,3%, VAS-niska pieneni 42,2% ja VAS-yläraaja 43,0%. Voimaheikkousoireen esiintyvyys aineistossamme oli 40,3%. Voimaheikkoudessa tapahtui paranemista keskimäärin 40,5%: lla potilaista. Voima parani keskimäärin 0,95 astetta manuaalisella lihastestauksella mitattuna. Voimaheikkouspotilaiden laatuparametreissä tapahtui leikkauksen myötä keskimäärin enemmän paranemista verrattuna FACADE:n rinnakkaisryhmän potilaisiin. Tietojen saatavuus potilastietojärjestelmästä ja BCB-selkä-laaturekisteristä osoittautui huonoksi. Vain neljäsosalla potilaista oli saatavilla pre- ja postoperatiivinen NDI, ja viidesosalla molemmat VAS-luvut. Voimaheikkouden pre- ja postoperatiivinen aste oli kirjattu potilastietojärjestelmään numeerisesti vain 5,8%:ssa tapauksista. Huono tietojen saatavuus ja tutkimuksen retrospektiivinen luonne huomioon ottaen tämän tutkielman tulokset ovat suuntaa antavia ja aihetta tulisi jatkossa tutkia prospektiivisin menetelmin luotettavampien tulosten saamiseksi. (222 sanaa)

Näyttöön perustuvia Käypä hoito -suosituksia on laadittu yhdeksästä hammaslääketieteen aihealueesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suositusten keskeiset asiat toteutuvat hammaslääkäreiden työssä ja mitä he suosituksista ajattelevat. Tutkielma on toteutettu artikkelina, joka on tarjottu julkaistavaksi Suomen Hammaslääkärilehteen 13.4.2019. Julkaisun muita kirjoittajia ovat Marja Pöllänen, Minna Kaila ja Aura Heimonen. Kyselytutkimus lähetettiin Suomen hammaslääkäriseura Apollonian jäsenille ja siihen vastastattiin Webropol -ohjelmassa. Vastaukset analysoitiin Excel -ohjelmassa. Kyselyyn vastausprosentti oli 8,2 %. Suositustekstejä käytti 93,5 % vastaajista. Vastaajat, joiden valmistumisesta oli kulunut vähemmän aikaa, olivat tutustuneet suositusten eri osiin useammin kuin ne vastaajat, joiden valmistumisesta oli kulunut pidempään. Suurempi osa erikoishammaslääkärikoulutuksen tai erityispätevyyden suorittaneista oli tutustunut näytönastekatsauksiin verrattuna vastaajiin, jotka eivät olleet jatkokouluttautuneet. Vastaajat pitivät suosituksia potilastyön kannalta hyödyllisinä. Ajanpuute oli usein syynä, jos vastaaja ei ollut tutustunut materiaaleihin. 60,1 % ilmoitti, että suosituksia on käsitelty potilaiden hoitoa käsittelevissä kokouksissa. Käypä hoito -suositusten suositustekstejä ja potilasohjeita hyödynnettiin kliinisessä työssä varsin laajasti. Peruskoulutuksen osuus suositusten implementoinnissa näyttäisi olevan merkittävä, sillä materiaaleja käyttivät selvästi monipuolisemmin hyödykseen hammaslääkärit, joiden valmistumisesta oli kulunut vähemmän aikaa. Lisäksi jatko- ja täydennyskouluttautuminen tukee tieteelliseen tietoon perehtymistä. Tieteellisen tiedon jatkuva lisääntyminen tuo haasteita ajantasaisen tiedon hallitsemiseen. Lisäksi muutokset suun terveydenhuollon kentällä vaativat hoitolinjausten yhdenmukaistamista. Tulevaisuudessa tulisikin panostaa Käypä hoito -suositusten laajempaan hyödyntämiseen kaikkien suun terveydenhuollon toimijoiden osalta.

Tutkimuksen tarkoitus: Kefalometrisissä kallolateraalikuvissa esiintyvistä kuvavirheistä on olemassa vain vähän tutkimusta. Tutkimuksessa selvitettiin HYKS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikön oikomishoidon alkutarkastuspotilaiden kefalometrisissä kallolateraalikuvissa esiintyviä poikkeamia hyvän kuvan kriteereistä sekä säteilysuojelun optimointiperiaatteen toteutumista kuvauksissa. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimuksen aineisto oli 33 eri potilaista otettua kefalometristä kallolateraalikuvaa sekä näiden potilaiden alkutarkastuksessa kirjatut kliiniset tiedot ja röntgenlähetteet. Tutkimuksessa havainnoitiin kuvista alaleuan asemaa ja huulten asemaa verraten havaintoja kliinisiin tietoihin, Frankfurt-tason horisontaalisuutta, keskisagittaalitason yhdensuuntaisuutta kuvareseptoriin, kefalometristen pisteiden näkymistä, kontrastia, kuvan rajaamista sekä anatomisen kollimaattorin (ACC) ja kilpirauhassuojaimen käyttöä. Tulokset: Kontrastin ja keskisagittaalitason kallistumisen suhteen ei havaittu tutkimuksessa ongelmia. Frankfurt-tason kallistuskulma suhteessa horisontaaliin vaihteli välillä -13,1 astetta ja 2,4 astetta. Alaleuka oli 30 %:ssa kuvauksista interkuspaaliasemasta poikkeavassa asennossa. Kaikki kefalometriset kovakudospisteet olivat havainnoitavissa 67 %:ssa ja pehmytkudospisteet 18 %:ssa kuvista. Huulet eivät olleet lepoasemassa 42 %:ssa kuvista. Vain 6 %:ssa lähetteistä oli maininta potilaan huulten lepoasemasta. Kaikissa kuvauksissa oli käytetty ACC:tä ja 32 kuvauksessa kilpirauhassuojainta, joka oli usein aseteltu hyvin. Johtopäätökset: Säteilysuojelun optimointiperiaate toteutui ACC:n ja kilpirauhassuojaimen käytön osalta hyvin. Hyvän kuvan kriteerien toteutumisessa ongelmia havaittiin Frankfurt-tason horisontaalisuudessa, kefalometristen kovakudos- ja pehmytkudospisteiden näkymisessä, huulten lepoasemassa ja alaleuan asemassa. Näiden ongelmien välttämistä voitaisiin tutkia interventiotutkimuksella, jossa tämä tutkimus olisi vertailuaineistona.

Objective: Developmental coordination disorder (DCD) is a neurological disorder which affects motor function. According to studies with children DCD is related to volumes of the parts of the cerebrum which affect motor function. This study examines whether these structural changes in cerebrum can be detected in adults. Methods: The present study is a part of a longitudinal study which started in the 1970s in Helsinki. The present sample consists of those approximately 40-year-olds who took Test of Motor Impairment (TOMI) test when they were about 9 years old and who also participated in magnetic resonance imaging (MRI) study when they were about 40 years old. Based on TOMI test participants were split into two groups: those who probably have developmental coordination disorder and those who probably do not have it. Groups’ association with the volumes of cerebral areas that affect motor functions were examined with multivariate analyses of variance, one-way analyses of variance and Welch’s tests. The volumes of the examined parts of the brain were calculated from participants’ MRI data using FreeSurfer software, and the volumes were standardized according to gender before any analysis were made. Results and conclusion: The group had a statistically significant effect on the gross volumes of the brain areas and on the volumes of brain areas on the dominant hand side (areas which primarily affect movement of the nondominant side of the body) but not on the volumes of the brain areas on the nondominant hand side (areas which primarily affect movement of the dominant side of the body). In the group of those who probably have developmental coordination disorder the volume of the primary somatosensory cortex on the dominant hand side, volumes of the basal ganglia on the dominant and nondominant hand side and the volume of the backside of the corpus callosum were smaller than in the control group. The results suggest that about 40 years old adults who probably have developmental coordination disorder according to TOMI test have smaller volumes in parts of the cerebrum which affect motor function than adults who do not have the disorder.

Kehitysvammaiset ihmiset ovat pitkään olleet avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella. Koulutuksen ja kehittyneemmän palvelujärjestelmän ansiosta kehitysvammaisilla ihmisillä on nykyisin mahdollisuus sijoittua tuetusti myös avoimille työmarkkinoille palkkatyön piiriin. Tuetun työllistymisen historia on melko lyhyt. Malli luotiin Suomessa noin 20 vuotta sitten, ja edelleen vain murto-osa työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä on sen piirissä. Tuetusti palkkatyössä työskentelee arviolta 500 kehitysvammaista ihmistä, painottuen nuoriin ja lievemmin kehitysvammaisiin ihmisiin. Jokaisessa työssä tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Tiedetään myös, että kehitysvammaisilla ihmisillä saattaa olla kielellisissä ja vuorovaikutuksen taidoissa vaikeuksia vielä aikuisuudessa. Palkkatyössä on myös jonkin verran sellaisia aikuisia, joilla on kehitysvamman lisäksi vielä erillinen kielellinen häiriö. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin minkälaisia viestintätaitoja kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat palkka- tai avotyössä, miten he pärjäävät työssään yksilöllisillä taidoillaan ja minkälaisia keinoja vuorovaikutuksen sujuvoittamiseen työpaikoilla on käytössä. Tutkimus toteutettiin yhteensä kymmenen henkilön teemahaastatteluna. Haastateltavista puolet oli kehitysvammaisia palkka- tai avotyössä olevia ihmisiä ja puolet heidän lähiesimiehiään. Tutkimuksen toteutuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota eettisiin ohjeisiin sekä sensitiiviseen haastattelutapaan, haastateltavaryhmän haavoittuvuuden vuoksi. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena oli, ettei kehitysvammaisilta työntekijöiltä odoteta kovinkaan kompleksisia kielellisiä- ja vuorovaikutuksen taitoja. Keskeistä oli, että kielen ymmärtäminen oli sillä tasolla, että työtehtävät sujuivat. Kaikkien työntekijöiden työnkuva oli mukautettu siten, että he pärjäsivät työssään kielellisillä taidoillaan. Suurin osa haastateltavista kertoi vuorovaikutuksen työssä olevan sujuvaa ja ongelmatilanteita esiintyvän vain harvoin. Vaikka odotukset kielellisistä taidosta eivät olleet suuria, kaikilla työpaikoilla oli käytössä vuorovaikutusta tukevia keinoja. Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat työssään monenlaisia vuorovaikutustaitoja. Nämä taitojen käyttö sujuu pääasiassa hyvin, kun työnkuva on yksilölle räätälöity ja tukea on riittävästi. Puheterapeuttisesta tiedosta voisi olla hyötyä työllistymisen ja sujuvan työpaikkaviestinnän tukemisessa.

Infants born preterm (< 37 gestational weeks) or with low birth weight (< 2500 g) have an increased risk of cognitive, language and motor difficulties. Preterm infants’ later development can be compromised by premature birth and early environmental factors. First weeks of life at a hospital provides non-optimal environment for the development of preterm infants’ senses and infants and parents interaction. To alleviate potential developmental deficits, preterm infants’ development and parent-infant interaction are supported by kangaroo care (infant on skin-to-skin contact at parent’s chest) and music interventions which have been shown to improve infants’ physiological responses and alleviate parents stress. Kangaroo care is further reported to improve infants’ cognitive development. Preliminary findings show that combining kangaroo care with music can improve some of preterm infants’ physiological responses and reduce maternal stress. However, effects of combining kangaroo care and music have not been yet studied. The aim of this study was to examine if parental singing during kangaroo care can promote preterm infants’ cognitive, language, or motor development at 2–3 years of corrected age. Additionally, it was examined if language and music activities at home had an effect on preterm infants’ cognitive or language development. During their hospital stay parents of the experiment group (N=20) were instructed to sing or hum to their child during kangaroo care and the parents of the control group (N=11) were instructed to provide kangaroo care but with no instructions regarding sound environment. The cognitive, language and motor development of the preterm infants was assessed with Bayley Scales of Infant and Toddler Development III (Bayley-III) in 2–3 years of age. Singing during kangaroo care had no effect on preterm infants’ development at 2-3 years of corrected age as assessed by Bayley-III. However, the more there were language and music activities at home at the time of the follow-up as reported by the parents, the better was the cognitive and language performance. Based on this study, parents can be encouraged to support their preterm born child’s language and cognitive development with joint language and music activities.

Tavoitteet ja tausta. Tässä maisterintutkielmassa kuvataan afasian saaneiden henkilöiden kertovan puheen itsekorjauksia ja korjaamattomia ongelmajaksoja sekä sitä, onko puheen niillä yhteyttä uuden sanaston oppimisen kykyyn afasian subakuutissa vaiheessa, kun aivoverenkiertohäiriöstä on kulunut 0–3 kuukautta. Afasia on tavallinen aivoverenkiertohäiriön jälkitila, joka ilmenee vaikeutena ymmärtää ja tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Afasian saaneiden henkilöiden kyky oppia uusia sanoja on vaihtelevaa, mutta kroonisestikin afaattiset henkilöt pystyvät oppimaan uutta sanastoa. Puheen itsekorjaukset ovat puheenvuorojen hetkiä, joissa puhuja keskeyttää lausumansa ja muotoilee sen uudelleen. Alustavien tutkimusten perusteella afaattisen henkilön kyvyn monitoroida ja korjata omaa puhettaan on huomattu olevan yhteydessä kielelliseen toipumiseen. Tutkimusaihe on logopedisesti arvokas, sillä mikäli afasian saaneiden henkilöiden itsekorjauksilla ja uusien sanojen oppimiskyvyllä on yhteys, ne kannattaisi nostaa osaksi logopedistä afasian arviointia. Tutkittavat ja menetelmät. Tutkimusaineiston muodostivat 10 eriasteisesti afaattisen tutkittavan kertovan puheen näytteet sekä sanaston oppimiskokeen tulokset. Tutkittavat osallistuivat Helsingin yliopiston Opi sanoja -hankkeen tutkimukseen 0–3 kuukauden jälkeen sairastumisestaan. Oppimisaineisto kerättiin tietokoneavusteisella oppimistehtävällä, jossa tutkittavien tavoitteena oli oppia uusien sanojen ja piirroskuvien välinen assosiaatio. Itsekorjausaineisto koottiin tutkittavien puhenäytteistä kuvakerrontatehtävästä sekä sairastumiskertomuksesta. Näytteistä tehtiin keskustelunanalyyttiset notaatiot ja itsekorjauksia tarkasteltiin laadullisesti ja määrällisesti. Korjausten sekä korjaamattomien jaksojen yhteyttä oppimisen tuloksiin analysoitiin ryhmätasolla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella afasian vaikeusaste on yhteydessä itsekorjausten esiintyvyyteen puheessa, mutta osuuksissa on yksilöllistä vaihtelua. Vaikeimmin afaattinen tutkittava tuotti kerronnassaan eniten itsekorjauksia ja korjaamattomia jaksoja, kun taas neljän lievemmin afaattista tutkittavan puhe ei sisältänyt ollenkaan korjaamattomia jaksoja. Tavallisin itsekorjaustyyppi oli sanan uudelleenmuotoilu, ja myös sanan keskeytys, epäröintiäänne, korjauspartikkeli sekä tauko olivat tavallisia korjauksen ja sanahaun keinoja. Neljä kymmenestä tutkittavasti osoitti kykyä oppia pitkäkestoisesti uutta sanastoa. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sanaston oppimiskyvyn ja puheen itsekorjausten tai korjaamattomien ongelmajaksojen välillä ei tässä tutkimuksessa löytynyt.