Browsing by Issue Date

Tutkimuksen tausta ja tavoite: Hereditaarinen hemorraginen teleangiektasia (HHT) eli Oslerin tauti on geneettisesti periytyvä harvinainen tauti, jota sairastaa keskimäärin yksi viidestätuhannesta henkilöstä. HHT:ssa nähdään poikkeavia verisuonirakenteita ja tauti aiheuttaa lähes kaikille potilaille hankalia nenäverenvuotoja. Osalla potilaista on elinmanifestaatioita maksassa, keuhkoissa, aivoissa sekä ruuansulatuskanavassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää uuden polidokanoli-injektiohoidon vaikutusta HHT-potilaiden nenäverenvuodoista johtuviin päivystyskäynteihin ja päivystyksellisiin leikkaussalitoimenpiteisiin. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksessa tarkasteltiin retroperspektiivisesti viimeisen 18 vuoden päivystyskäyntien, poliklinikkakäyntien, nenäverenvuotojen ehkäisy- ja tyrehdyttämistoimenpiteiden ja leikkaussalissa tapahtuneiden päivystyksellisien nenäverenvuotojen tyrehdyttämistoimenpiteiden määrien muutoksia vuonna 2015 aloitetun paikallisvalmisteinjektiohoidon myötä. Aineisto kerättiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sähköisestä potilasrekisteristä diagnoosikoodin avulla. Aineistomme koostui 29 HHT-potilaasta, joita hoidettiin HUS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla polidokanoli-injektiohoidolla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksellamme emme pystyneet osoittamaan tilastollisesti merkitseviä muutoksia päivystyskäyntien, poliklinikkakäyntien tai eri toimenpiteiden määrissä. Päivystyksellisesti leikkaussalissa tehtäviä nenäverenvuotojen tyrehdytystoimenpiteitä ei esiintynyt tutkittavalla aikavälillä. Aiemmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa paikallishoitojen vähentävän nenäverenvuotojen esiintymistiheyttä ja vaikeusastetta. Nenän paikallishoitojen on arvioitu olevan edullisia hoitomuotoja, sillä niiden tekemiseen ei tarvita yleisanestesiaa tai leikkaussalia. Eri hoitomuotojen kustannuksista tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.

Fragiili-X-oireyhtymä (FXS) on yleisin periytyvän kehitysvammaisuuden aiheuttaja ja tunnettu geneettinen autismin kirjon häiriöiden syy. FXS taustalla on X-kromosomissa sijaitsevan FMR1-geenin CGG-toistojaksoalueen monistumisen aiheuttama metylaatio ja geenin inaktivoituminen, johtaen FMR1-proteiinin (FMRP) puutokseen. FMRP liittyy normaaliin aivojen kehitykseen ja aivosolujen välisten yhteyksien muodostumiseen. Kalsiumsignaalit säätelevät hermosolujen kehitykseen liittyviä prosesseja kuten kypsymistä, erilaistumista ja synapsien muodostumista, ja kalsiumkanavien säätelyn ongelmat on yhdistetty autismin kirjon häiriöihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää L-tyypin kalsiumkanavien myötävaikutus FXS hermosoluesiasteiden erilaistumisen häiriöihin. Osoitamme, että solun depolarisaatiosta aiheutuvat solunsisäiset kalsiumvasteet korostuvat FXS-potilaiden indusoiduista pluripotenteista kantasoluista (iPCS) ja FMR1-poistogeenisten hiirten aivokudoksesta tuotetuissa hermosolujen esiasteissa. Kalsiumin lisääntynyt sisäänvirtaus nifedipiiniherkkien jänniteriippuvaisten kalsiumkanavien (Cav) kautta myötävaikuttaa liiallisiin depolarisaation ja tyypin 1 metabotrooppisen glutamaattireseptorin (mGluR) aktivaation vasteisiin. FXS patofysiologiaan liittyy tunnetusti tyypin 1 mGluR poikkeava toiminta. L-tyypin/T-tyypin Cav-kanavien ekspression suhde on suurentunut FXS-esiasteissa ja korreloi esiasteiden erilaistumiseen glutamaattiherkiksi soluiksi. Aivoista peräisin olevan hermokasvutekijän (BDNF) vähentäminen FXS-hiirten esiasteissa vähentää Cav-kanavien ilmentymistä ja aktivaatiovasteita, mitkä liittyvät lisääntyneeseen fosfolipaasi C-γ1 -lokaation fosforylaatioon TrkB-reseptoreissa ja erilaistuvien esiastepopulaatioiden muutoksiin. Tuloksemme osoittavat, että lisääntyneellä kalsiumin sisäänvirtauksella L-tyypin Cav-kanavien kautta FXS-hermosolujen esiasteissa on kehityksellisiä vaikutuksia.

Objective: Obesity and poor mental health frequently co-occur in adulthood, but their comorbidity and causality during adolescence remain less explored. This study aimed to investigate how symptoms of depression, symptoms of anxiety, self-esteem, and psychological resilience associate to physical growth in Finnish youth. Methods: This study included 1,286 on average 11.2-year-old children (51% girls) from the Finnish Health in Teens (Fin-HIT) cohort study, of which 814 were followed for an average of 4.3 years. Symptoms of depression and symptoms of anxiety were evaluated with Center for Epidemiological Studies Depression Scale for Children (CES-DC) and Screen for Child Anxiety-Related Emotional Disorders (SCARED) at the age of 11. Self-esteem was assessed with Self-Perception Profile for Children (SPPC) at the age of 11. Baseline categorical psychological resilience was cross-classified into four phenotypes based on combination of exposure to early stressful life events (SLEs), assessed with Life Events as Stressors in Childhood and Adolescence, and psychological health, assessed with CES-DC and/or SCARED and SPPC. Weight, height, and waist circumference were self-reported at ages 11 and 15. Sex- and age-specific BMIz was calculated based on IOTF guidelines, and WtHr as waist circumference divided by height. Linear regression models were used to examine the associations between mental health indicators and BMIz/WtHr, while multilevel modeling was used to examine how the mental health indicators associate with change in BMIz/WtHr during the follow-up period. Results: Higher depressive symptoms were associated with a higher WtHr at baseline (p = .001) and a decrease in BMIz (p = .02) and WtHr (p = .001) over the follow-up period. Symptoms of anxiety were associated with a higher WtHr at baseline (p = .017) and a decrease in BMIz (p = .035), and after adjusting for age and sex also with a decrease in WtHr (p = .02). Higher self-esteem was associated with a lower baseline BMIz and WtHr (both p < .001), with a lower follow-up BMIz (p = .041) and WtHr (p = .096), as well as an increasing BMIz (p = .009) and WtHr (p = .016). Belonging to the resilient group was associated with a lower BMIz (p = .04) and WtHr (p = .004) at baseline, as well as a greater increase in BMIz (p = .009) and WtHr (p = .016) during the follow-up period when compared to the non-resilient group. Conclusion: Indicators of mental health and psychological resilience were associated with physical growth in adolescence, and their impact varied over time. These results underline the importance of considering mental health indicators in understanding and addressing adolescent obesity and its dynamics during this critical developmental period.

Antalet personer med typ 1-diabetes ökar samtidigt som behandlingen av diabetes förbättras. Därmed ökar antalet äldre personer med typ 1-diabetes. Avhandlingen ämnar kartlägga faktorer som har samband med åldrande vid typ 1-diabetes, undersöka ifall diabeteskomplikationer ökar med åldern och eventuella skyddande faktorer hos patientgruppen. Avhandlingen utnyttjar data från samtliga 1 035 studiebesök i den riksomfattande FinnDiane-studien där deltagarna var över 55 år och hade typ 1-diabetes. Studiebesöken var antingen ett första, andra eller tredje studiebesök. Deltagarna indelades enligt över 65-åringar eller 55–65 åringar vid tidpunkten för de aktuella studiebesöken. Faktorer med ett självständigt samband med över 65-årsålder utreddes genom logistisk regressionsanalys. Vid det första studiebesöket konstaterades högre diabetesdebutålder, högre pulstryck och större användning av lipidsänkande medicinering hos över 65-åringar. Därtill hade de bättre glykemisk kontroll, mindre njurersättningsbehandling samt rökte mindre. Vid de senare studiebesöken var resultaten liknande gällande diabetesdebutålder och pulstryck hos över 65-åringar. Vid det andra studiebesöket var medelartärtrycket och LDL-kolesterolet lägre hos över 65-åringar. Vid det tredje studiebesöket hade över 65-åringar bättre glykemisk kontroll och diabetisk njursjukdom var ovanligare. Diabetesretinopati och kardiovaskulära händelser var lika vanligt i åldersgrupperna vid alla studiebesöken. Avhandlingen påvisade att långtidskomplikationer inte ökade med åldern utan var lika vanliga hos båda åldersgrupperna. Högre diabetesdebutålder, bättre glykemisk kontroll, mindre rökning och större användning av lipidsänkande medicinering kunde ses som skyddande faktorer hos över 65-åringar.

Suussa elää laaja mikrobikanta. Paikalliset suun infektiot ovat perusterveillä potilailla usein harmittomia. Potilaan immuunipuolustuksen heikentyessä esimerkiksi sairauden tai sen hoidon vuoksi, voivat suussa esiintyvät hoitamattomat krooniset infektiofokukset aiheuttaa systeemisiä infektioita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on keskittyä vuonna 2021 HUS:in suu- ja leukasairauksien infektiofokuspoliklinikalla hoidettujen potilaiden tärkeimpiin PTG-kuvista ilmentyneihin infektiofokuslöydöksiin. Tarkoituksena on selvittää mitä potilaan infektiofokuksista saadaan tietää jo pelkän PTG-kuvan perusteella. Lisäksi tutkielma käsittelee tärkeimpiä suun infektioita. Tutkimusaineistona toimii HUS:n suu- ja leukasairauksien infektiofokuspoliklinikalla hoidetut potilaat vuonna 2021. Potilaista kerättiin ikä, sukupuoli, lähettämisen syy ja lähettävä erikoisala sekä infektiofokustutkimuksen aikana raportoidut suun löydökset sekä suun ja leukojen alueilta otetut röntgenkuvat löydöksineen. Lähetteitä infektiofokuspolille tehtiin yhteensä 605 kappaletta. Potilaiden mediaani-ikä oli 63-vuotta ja 64% (n=387) lähetetyistä oli miehiä ja 36% (n=218) oli naisia. Suurin syy lähettämiselle oli sädehoito/kemosädehoito pään ja kaulan alueelle 22% (n=137). Usein sattumalöydöksenä ilmenevää apikaaliparodontiittia esiintyi PTG-kuvista 47%:lla (n=241) ja lisäksi kariesta esiintyi 60%:lla (n=310) potilaista. Tulokset osoittavat, että PTG-kuva kannattaa ottaa infektiofokustutkimuksen tueksi. Sen avulla saadaan potilaan suun kokonaistilanteesta hyvä yleiskuva ja havaitaan mahdolliset oireettomat infektiofokukset. Hoitosuunnitelma laaditaan yksilöllisesti kunkin potilaan kohdalla.

Tämä tutkielma tarkastelee nuorten (15–24-vuotiaiden) raskauksia Suomessa vuosina 2018–2021. Nuorten raskauksiin liittyy enemmän obstetrisia riskejä kuin vanhempien ikäryhmien, teini-ikäisillä odottajilla mm. riski anemiaan, eklampsiaan, virtsatieinfektioihin ja pyelonefriitteihin on muita ikäryhmiä suurempi. Tosin varsinaisesti synnytykseen liittyviä komplikaatioita näyttäisi esiintyvän nuorempien synnyttäjien keskuudessa vähemmän kuin vanhemmilla synnyttäjillä. Lisäksi teiniraskaudella on todettu olevan epäedullisia vaikutuksia naisen terveyteen myöhemmässä elämässä tai ainakin samanlaiset sosioekonomiset riskitekijät, jotka vaikuttavat teiniraskauksien esiintymiseen, johtavat helpommin myös sosioekonomiseen huono-osaisuuteen myöhemmin elämässä. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen sadan asukasluvultaan suurimman kunnan nuorten raskaus-, keskeytys- ja synnytyslukuja vuosilta 2018–2021. Lisäksi vertaillaan näiden esiintyvyyttä kaupunkimaisten, taajaan asuttujen ja maaseutumaisten kuntien välillä. Raskauksien, raskaudenkeskeytysten sekä synnytysten esiintyvyyttä vertaillaan muihin Pohjoismaihin ja Eurooppaan, sekä Yhdysvaltoihin, joissa on kehittyneistä maista korkein teiniraskauksien esiintyvyys. Pohjoismaissa teini-ikäisten raskaudet ovat edelleen viime vuosina vähentyneet ja verrattuna Yhdysvaltoihin raskauksien määrä on huomattavan matala. Tutkielman tulosten mukaan 15–19-vuotiailla raskaudet ovat edelleen harvinaisia, ja suurempi osa päättyy keskeytykseen kuin synnytykseen. Kuitenkin kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla myös tässä ikäryhmässä raskauksia esiintyy harvemmin, ja ne todennäköisemmin päättyvät raskaudenkeskeytykseen verrattuna maalaismaisiin kuntiin. Teiniraskauksien määrä Suomessa on kuitenkin Pohjoismaisessakin näkökulmasta tarkastellen edelleen matala. 20–24-vuotiailla raskaudet ovat yleisempiä, tässäkin ikäryhmässä raskauksia esiintyy erityisesti taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa ja huomattavasti suurempi osa raskauksista päättyy keskeytykseen kaupunkimaisissa kunnissa.

I Finland konstateras årligen cirka 400 sköldkörtelcancerfall, varav majoriteten är differentierad sköldkörtelcancer. Dessa differentierade cancerceller producerar likt normal sköldkörtelvävnad tyreoglobulin, som är ett sköldkörtelspecifikt protein. Normalt används tyreoglobulin som tumörmarkör i uppföljningen av differentierad sköldkörtelcancer. Ifall tyreoglobulinantikroppar förekommer går dock inte tyreoglobulimätningens resultat att fullständigt lita på eftersom antikropparna korsreagerar med tyreoglobulinet. Även om en stigande nivå av serumets tyreoglobulinantikroppar under uppföljningen har associerats med kvarvarande cancer och relaps, är antikropparnas prognostiska betydelse fortfarande oklar. Genom att granska redan befintlig forskning inom ämnet, var denna litteraturöversikts mål att få en bättre bild av tyreoglobulinantikropparnas prognostiska betydelse vid differentierad sköldkörtelcancer. Litteraturöversikten behandlar 19 olika studier, vars resultat, betydelse och begränsningar analyseras och jämförs sinsemellan. I allmänhet var kohorterna i forskningarna små och uppföljningstiderna korta, vilket gjorde att antikropparnas inverkan på helhetsprognosen förblev oklar. Användningen av olika laboratoriemetoder vid analysen av tyreoglobulinantikropparna gjorde att forskningarna dessutom var svåra att jämföra sinsemellan. Fastän resultaten till en viss mån var motsägande, verkade det som att en sjunkande nivå av antikroppar hade en gynnsam prognostisk påverkan, medan en ökande eller en stabilt positiv nivå kunde indicera kvarvarande cancer eller relaps. Mer forskning med längre uppföljningstider och framför allt större kohorter skulle krävas för att få en ännu klarare uppfattning om tyreoglobulinantikropparnas betydelse inom differentierad sköldkörtelcancer, så att vården skulle kunna riktas rätt och därmed både spara individen från överdriven vård samt samhället från onödiga kostnader. Suomessa todetaan vuosittain noin 400 kilpirauhassyöpätapausta, joista suurin osa on hyvin erilaistunutta kilpirauhassyöpätyyppiä. Nämä erilaistuneet syöpäsolut tuottavat normaalin kilpirauhaskudoksen tapaan tyreoglobuliinia, joka on kilpirauhasspesifi proteiini. Tavallisesti tyreoglobuliinia käytetään erilaistuneen syövän seurannassa. Mikäli tyreoglobuliinivasta-aineita esiintyy, ei kuitenkaan tyreoglobuliinin mittaustuloksiin voi täysin luottaa tyreoglobuliinivasta-aineiden ristireagoidessa tyreoglobuliinin kanssa. Vaikka seurannassa nousevaa tyreoglobuliinivasta-ainetasoa on pidetty jäännöstaudin tai uusiutuman merkkinä, on vasta-aineiden tarkka ennusteellinen merkitys vielä epäselvä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja tavoitteena oli saada parempi kuva tyreoglobuliinivasta-aineiden ennusteellisesta merkityksestä erilaistuneessa kilpirauhassyövässä. Katsaus koostuu 19 eri tutkimuksesta, joiden tuloksia, merkitystä sekä rajoituksia tarkastellaan ja verrataan keskenään. Yleisesti ottaen kohortit tutkimuksissa olivat pieniä ja seuranta-ajat lyhyitä, johtaen epäselvään vaikutukseen kokonaisennusteessa. Lisäksi tutkimuksissa käytettiin erilaisia laboratoriomenetelmiä tyreoglobuliinivasta-aineiden mittaamiseen, mikä hankaloitti tutkimusten keskinäistä vertailua. Vaikka tulokset osittain olivat ristiriitaiset, laskevalla tyreoglobuliinivasta-ainetasolla vaikutti olevan suotuisa vaikutus ennusteeseen, kun taas laskeva tai stabiilisti koholla oleva taso vaikutti ennakoivan mahdollista jäännöstautia tai uusiutumaa. Lisää tutkimuksia pidemmillä seuranta-ajoilla ja isommilla kohorteilla tarvittaisiin, jotta saataisiin kokonaisvaltainen kuva tyreoglobuliinivasta-aineiden tarkasta merkityksestä hyvin erilaistuneessa kilpirauhassyövässä. Olisi tärkeää osata kohdentaa hoito sitä oikeasti hyötyville, jotta vältyttäisiin mahdollisesti turhilta hoidoilta ja kustannuksilta.

Tavoitteet: Aikaisemmissa tutkimuksissa korkea avoimuus on ollut yhteydessä korkeampaan määrään paranormaaleja uskomuksia, sovinnollisuus ja tunnollisuus eivät pääsääntöisesti ole olleet yhteydessä paranormaaleihin uskomuksiin. Neuroottisuuden sekä ulospäinsuuntautuneisuuden yhteydet paranormaaleihin uskomuksiin ovat olleet ristiriitaiset. Aiempi tutkimusnäyttö on kuitenkin perustunut poikittaistutkimuksiin, painottuen opiskelijaotoksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten persoonallisuuden viisi suurta piirrettä ovat yhteydessä paranormaalien uskomusten kehityskulkuun 15 vuoden seurannassa verrattain laajassa väestöpohjaisessa aineistossa. Menetelmät: Tutkimuksen aineisto (N = 948–1362) on kerätty väestöpohjaisesta LASERI-seurantatutkimuksesta, jossa on tutkittu kuutta eri ikäkohorttia, jotka syntyivät 1962–1977 välillä. Paranormaaleja uskomuksia mitattiin Temperament and Character Inventory -kyselyn henkisyyden alaskaalalla (The spiritual acceptance vs. rational materialism) vuosina 1997, 2001 ja 2012, jolloin tutkittavat olivat 20–50-vuotiatia. Persoonallisuuspiirteitä mitattiin NEO Five-Factor Inventory -kyselyllä vuosina 2007 ja 2012. Persoonallisuuspiirteiden yhteyttä paranormaalien uskomusten kehityskulkuun tutkittiin pitkittäisesti monitasomallilla ja poikittaisesti regressioanalyysillä. Analyyseissä kontrolloitiin ikä, sukupuoli sekä sosioekonomisia tekijöitä. Tulokset ja johtopäätökset: Korkea avoimuus, korkea neuroottisuus ja korkea ekstraversio olivat yhteydessä korkeampaan paranormaalien uskomusten kehityskulkuun 15 vuoden seurannassa. Tunnollisuus ja sovinnollisuus eivät olleet yhteydessä paranormaalien uskomusten kehityskulkuun. Vastaavat persoonallisuuspiirteiden ja paranormaalien uskomusten yhteydet havaittiin myös poikittaistutkimuksessa. Tutkimustulokset antoivat ainutlaatuista uutta tutkimustietoa siitä, miten persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä paranormaalien uskomusten kehityskulkuun pitkässä seurannassa. Tutkimustulos tarjoaa yhden mahdollisen selityksen sille, miksi paranormaaleja uskomuksia esiintyy väestössä kouluttautumisesta ja tiedon lisäämisestä huolimatta, sillä paranormaalit uskomukset vaikuttavat olevan osittain sidoksissa persoonallisuuden rakenteisiin.

Bakgrund. Information om hälsan sprids via ett flertal kanaler på internet och sociala medier, detta utnyttjas flitigt speciellt i den yngre delen av befolkningen. Informationsflödet varvas av både falsk och pålitlig information, vilket kan vara utmanande speciellt för unga. Målsättning. Målet med denna fördjupade studie var att kartlägga hälsoattityderna hos ungdomar samt utreda var de söker hälsoinformation och hur pålitliga de anser källorna vara. Material & metoder. Studien utfördes som en enkätstudie. Den elektroniska enkäten skickades till två yrkesskolor och fyra gymnasier och riktade sig till personer som inlett sina studier vid andra stadiet år 2021. Alla som svarat på enkäten inkluderades i studien. Frågorna i enkäten berörde bakgrundsuppgifter, hälsoattityder, informationssökning, subjektivt upplevd tillförlitlighet till källorna samt behovet av flera pålitliga kanaler. Resultat. 278 studerande deltog i studien. Respondenterna hade en medelålder på 16,9 år, könsfördelningen var jämn, 53,2 procent var yrkesstuderande och 46,2 procent gymnasiestuderande. I studien framkom att det finns signifikanta skillnader i både hälsoattityder och sökbeteende mellan yrkes- och gymnasiestuderande. Liknande skillnader i hälsoattityder kunde även ses mellan studerande med vårdnadshavare med en högre jämfört med en lägre kvalifikationsnivå. Ungdomarna ansåg över lag att de källor de använde var pålitliga, men majoriteten önskade att det skulle finnas fler pålitliga kanaler för hälsoinformation som är riktad till unga. Slutsats. Ungdomarna söker information om hälsan på internet och sökbeteendet är olika beroende på studieanstalt och vårdnadshavarens kvalifikationsnivå. Vidare studier krävs för att utreda eventuell kausalitet mellan faktorerna.

Sjögrenin oireyhtymä on reumatauteihin kuuluva autoimmuunisairaus. Se on pääosin naisten sairaus – noin 90 % potilaista on naisia, arviot yleisyydestä vaihtelee 0,05–3.3 %. Sjögrenin oireyhtymä puhkeaa yleensä varhaisessa keski-iässä 40–50-vuotiaana, mutta sitä voi esiintyä kaiken ikäisillä, myös lapsilla. Sjögrenin oireyhtymä vaikuttaa pääasiallisesti avoeritteisiin sylki- ja kyynelrauhasiin aiheuttaen kyynel- ja syljen erityksen vähenemistä ja niistä johtuvista silmien ja suun kuivuus- eli SICCA-oireita. Sairaus voi kuitenkin ilmentyä laajemmin muissa elimissä ja myös yleisoireet ovat tavallisia. Oirekuva on yksilöllinen. Sjögrenin syndrooman aiheuttama syljen vähäisyys ja koostumuksen muutokset vaikeuttavat puhumista, syömistä ja altistavat suun tulehduksille ja reikiintymiselle. Sjögrenin syndrooman on todettu lisäävän erityisesti lymfooman, mutta myös muiden hematologisten syöpien ilmaantuvuutta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että riski sairastua muihin kiinteisiin ja myös suun syöpiin on kasvanut. Sjögrenin oireyhtymän hoito on pääosin oireenmukaista, mutta vaikeimmissa tapauksissa myös systeemisiä immuunipuolustusta muuntavia lääkkeitä käytetään. Sjögrenin oireyhtymän seurannassa korostuu reuma-, yleis- ja hammaslääkärin sekä suuhygienistin moniammatillinen yhteistyö.