Browsing by Issue Date
Now showing items 61-80 of 2464
-
(2023)The prevalence of obesity is growing and therefore also the comorbidities connected with it. Obstructive sleep apnea (OSA) is one of the most prevalent comorbidities of obesity. Risk factors for OSA are male gender, obesity, and older age. OSA is a risk factor for postoperative pulmonary complications. The prevalence of OSA in bariatric surgery patients has previously been shown to be 60 % or more. The Hospital District of Helsinki and Uusimaa decided in 2017 that all bariatric surgery patients should be screened for OSA. In this study 188 patients operated in 2016 and 189 patients operated in 2018 were compared to see the difference in the prevalence of OSA after the introduction of a routine preoperative screening programme. Risk factors for OSA in patients operated in 2018 who were screened were also checked. In 2016, 67 % of the patients were never screened, and in 2018 only 11.1 % of the patients were left unscreened. The prevalence of OSA in 2016 was 28.7 % while in 2018 the prevalence was 76.7 %. In this study the only statistically significant risk factor for OSA found was older age. In conclusion when screening for OSA the prevalence of OSA gets significantly higher.
-
(2023)Severin tauti, jota kutsutaan myös kantaluun apofysiitiksi, on yleisin syy fyysisesti aktiivisten lasten ja nuorten kantapääkivulle. Sen ilmaantuvuudeksi on eri tutkimusten perusteella saatu 2-16% lasten rasitusperäisistä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista. Ilmaantuvuus on korkeimmillaan 7-15 vuoden iässä, luuston nopean kasvun aikana. Severin tautiin liittyvä kipu sijaitsee kantapään takaosassa, akillesjänteen kiinnityskohdassa, ja voimistuu usein fyysisen rasituksen aikana. Severin tauti on itsestään rajoittuva ja oireet häviävät yleensä murrosikään mennessä kantaluun lopullisen luutumisen jälkeen. Tämä kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen tutkimusnäytön Severin taudin taustalla olevista mahdollisista etiologisista tekijöistä. Nykykäsityksen mukaan Severin tauti on kantaluun kasvulevyn ylirasitustila. Toistuvan isku- ja vetokuormituksen uskotaan aiheuttavan rustoiseen kantaluun luu-ulokkeeseen, apofyysiin, mikrotraumoja sekä tulehdusta. Severin taudin etiologisiksi tekijöiksi on epäilty liiallista fyysistä kuormitusta, nilkan ja jalkaterän lihas-jänneyksiköiden kireyttä sekä nilkan rajoittunutta liikkuvuutta. Etiologiset tekijät ovat kuitenkin edelleen kiistanalaiset, eikä luotettavaa tutkimusnäyttöä teorioiden tueksi ole riittävästi. Viime vuosina on tutkittu yhä enemmän nilkan ja jalkaterän biomekaanisten poikkeavuuksien yhteyttä Severin tautiin. Jalan ylipronaatiolla, madaltuneella jalkaholvilla ja ylemmän nilkkanivelen jäykkyydellä on kirjallisuudessa esitetty olevan yhteys Severin taudin esiintymiseen. Luotettavaa tutkimusnäyttöä nilkan tai jalkaterän liikehäiriöiden yhteydestä Severin tautiin ei kuitenkaan vielä ole.
-
(2023)Suomalaisista kahdella kolmasosalla miehistä ja joka toisella naisella on kohonnut verenpaine, mutta alle puolella potilaista, joilla on verenpainelääkitys, verenpaine on hoitotavoitteessa. Kohonnut verenpaine on ongelma myös muualla maailmassa, minkä vuoksi sen säätelymekanismit ovat kiinnostaneet tutkijoita kansainvälisesti. Baroreseptorirefleksi vastaa verenpaineen lyhyen aikavälin säätelystä aiheuttaen muutoksia verenpaineessa jopa sekunneissa. Verenpaineen noustessa verisuonten seinämät venyttyvät, jolloin aortan kaaressa ja karotispoukamassa sijaitsevat baroreseptorit aktivoituvat aiheuttaen parasympaattisen hermoston aktivoitumisen ja verenpaineen laskun. PIEZO-ionikanavat ovat mekanoreseptoreita ja niiden on havaittu olevan keskeisessä osassa baroreseptorien aktivoitumista. Tutkimukseni on ehdokasgeenitutkimus PIEZO1- ja PIEZO2-geenin vaihteluiden assosiaatiosta barorefleksiherkkyyteen. Tutkimuksessa käytettiin GENRES-tutkimuksen potilasmateriaalia, jota oli kerätty vuosina 1999–2004 Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Tutkimukseen osallistui 35–60 vuoden ikäisiä miehiä, joilla oli joko verenpainelääkitys tai useaan kertaan mitattu kohonnut verenpaine. Yhteensä 229 potilaan materiaalia analysoitiin SPSS-ohjelmistolla ja geneettinen analyysi suoritettiin Plink 1.9 ohjelmalla. Barorefleksiherkkyyden keskiarvo 9,09 (4,8) ms/mmHg oli matalampi kuin normotensiivisilla potilailla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu. Barorefleksiherkkyyden heikentyminen iän myötä oli havaittavissa tässä potilasmateriaalissa. Barorefleksiherkkyyden yhteyttä tutkittiin sekä PIEZO1- (32kpl) että PIEZO2-geenin yhden emäksen vaihteluihin (SNP) (192kpl). Viidellä PIEZO1-geenin ja kymmenellä PIEZO2-geenin SNP:lla ilmeni tilastollisesti viitteellinen yhteys barorefleksiherkkyyteen (P-arvo <0,10), mutta monitestaus huomioon ottaen ei tilastollista merkitsevyyttä todettu.
-
(2023)Objective The objective of this study is to examine the relationship between organizational justice and cognitive performance in working age population and whether this relationship differs between men and women. Organizational justice can be defined as perceived fairness of decisions and procedures at workplace. Organizational justice has been associated with cardiovascular risk and sleeping problems among other issues. Research indicates that organizational justice is associated also with cognitive performance, but this association has not been examined using population-based data earlier. Methods The sample for the study was derived from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study data. The sample used included all the participants from year 2012 who had participated to at least one cognitive subscale measurement and answered to at least four (50%) organizational justice question (n = 1283, women 57 %, average age 42,1 years). Organizational justice perceptions were measured using the short version of the organizational justice scale, which provided scores for total, distributive, procedural and interpersonal organizational justice. Cognitive performance was measured with four CANTAB tests. The results had been formed into five factors where the fifth factor represented the total cognitive performance. Linear regressions were used to examine the relationship both with and without covariates. Covariates used were age, sex, education level and average working hours per day. In addition, interactions of sex and organizational justice were examined. Results When the covariates were included in the analysis, both higher total scores of organizational justice and procedural justice were associated with shorter reaction times. Higher distributive justice was associated with better total cognitive performance and faster visual processing. The interactions of sex and total scores of organizational justice, procedural justice and interactional justice were each significant with total cognitive performance, executive function, and visual processing. The associations between organizational justice and cognitive performance were positive for men and negative for women. Conclusions Higher organizational justice seems to be associated with better cognitive performance especially regarding attention and psychomotor speed in working age population. The associations often differ significantly between men and women. Even though the associations found were negative for women, it can be concluded that it is worthwhile to develop organizational justice also to maintain cognitive working ability. Further longitudinal research is yet needed.
-
(2023)Background and aims. Aphasia is a language disorder caused by brain damage that affects the production and understanding of a person's speech and can manifest itself in different areas of linguistic skills. Difficulty finding words is the most common symptom of aphasia. Non-fluent aphasia is a syndrome specifically affecting the production of speech, in which speech is slow and contains a lot of pauses and word searching. Repair sequences refer to the problems that arise in conversations and their solution. In an aphasia conversation, repair sequences typically last a long time, for several turns, and they may not always be resolved at all. Repair sequences and self-corrections produced by a person with aphasia (PWA) can tell about the severity of aphasia and rehabilitation abilities. The aim of this study was to investigate the number and quality of the repair sequences of a PWA in the before and after a speech therapy intervention, as well as the possible change that occurs in the repair sequences during the intervention. The intervention consisted of 27 treatment sessions of contextual priming -therapy. Methods. The study was a case study, the subject of which was one person with non-fluent aphasia. The research material consisted of the video material of the beginning and end conversations of the speech therapy intervention, which was a total of 55 minutes and 26 seconds. The material was analyzed with conversation analysis and annotated with the ELAN program using a template created for the COMPAIR project. In the annotation, attention was paid to the repair sequences and correction phenomena in the PWA’s speech. Results and conclusions. No major change was observed in the number of repair sequences. In the end conversation, the repair sequences were on average longer, and there were more of repair sequence compaired to the beginning conversation. There were more turn-internal pauses within the speech of the PWA in the end conversation than in the beginning. In the end conversation, the subject produced 34 % more self-initiations compared to the beginning conversation. The other-initiations produced by the speech therapist remained similar both quantitatively and qualitatively. A qualitative change was observed in the subject's and the speech therapist's way of handling problems in the themes that were discussed in both the beginning and end conversations. In the end conversation, the repair sequences were left more often unsolved, and the speech therapist offered more other-corrections. Between the beginning and end conversations of the speech therapy intervention, a change could be observed both in the quantity and quality of correction phenomena.In addition, information was obtained on what kind of repair sequences appear in the speech of an non-fluent PWA in an institutional interaction situation.
-
(2023)HUS, suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), Pää- ja kaulakeskuksessa tehdään vuosittain 70–80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja sitä käytetään myös obstruktiivisen uniapnean hoidossa erityisesti nuorilla, ei-ylipainoisilla potilailla. Ortognaattis-kirurginen hoito on ortodonttien ja suu- ja leukakirurgien välistä tiivistä moniammatillista yhteistyötä. Ortognaattis-kirurginen hoito on potilaalle fyysisesti ja henkisesti laaja ja vaativa hoito. Hoitoon on sitouduttava pitkäksi aikaa ja ulkonäön muutokset voivat olla suuria. Ortognaattis-kirurginen hoito kuitenkin parantaa yleensä potilaan elämänlaatua. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidon kulku kirjallisuuteen perehtymällä ja seuraamalla kliinistä toimintaa. Tavoitteena on myös oppia ymmärtämään ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu, hoidon toteutus, ja sen ongelmat ja hyödyt. Tässä tutkielmassa keskitytään ortognaattis-kirurgisen hoidon ohella erityisesti uniapneapotilaan hoitokeinoihin. Tutkimuksessa on yksi tutkimuspotilas, jolle tehtiin HUS:n Pää- ja kaulakeskuksessa, Suu- ja leukasairauksien klinikassa ortognaattis-kirurginen hoito. Potilas leikattiin keväällä 2022 ja haastateltiin puhelimitse leikkauksen jälkeen. Tämän on tarkoitus antaa tietoa siitä, miten ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoitoa voitaisiin kehittää. Potilastapauksesta selviää, että potilas koki saavansa ennen hoitoa ja hoidon aikana riittävästi informaatiota mahdollisista hoidon haittavaikutuksista ja komplikaatioista. Tämän ansiosta potilas oli henkisesti ja fyysisesti valmistautunut hoidon sivuvaikutuksiin, ja koki koko hoitoprosessin positiivisena. Hoitoprosessin kokemisena epämiellyttävänä tai miellyttävänä vaikuttaa myös potilaan motivaatio hoitoon, johon taas vaikuttaa potilaan esteettisen tai toiminnallisen haitan häiritsevyys. Vaikka elämänlaatuun vaikuttaa dentofakiaalisesta ongelmasta kärsivällä usein myös estetiikka, oli tämän tutkimuspotilaan hoitoon lähteminen täysin toiminnallisista syistä johtuvaa. (218 sanaa)
-
(2023)Johdanto: Parodontiitti on tulehduksellinen hampaan kiinnityskudoksen sairaus, johon liittyy mikrobien ja isännän immuunipuolustuksen aiheuttama kudostuho. Parodontiitin esiaste on krooninen gingiviitti eli ientulehdus, joka voi hoitamattomana kehittyä parodontiitiksi. Hampaiden pinnalle kertyvän plakin sisältämät bakteerit ja niiden erittämät aineet käynnistävät tulehdusreaktion, jonka seurauksena immuunipuolustuksen solut alkavat erittämään tulehduksen välittäjäaineita ja kudosta hajottavia entsyymejä. Tämä johtaa vähitellen hampaan kiinnityskudoksen tuhoutumiseen ja alveoliluukatoon. Parodontiitti on merkittävä kansantauti Suomessa, joten sen patogeneesin ja riskitekijöiden ymmärtäminen on tärkeää. Merkittäviä parodontiitin riskitekijöitä ovat muun muassa huono suuhygienia, tupakointi, diabetes sekä perinnöllinen alttius. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkielman tavoitteena on tutkia parodontiitin genetiikkaa ja periytyvyyttä sekä selvittää millaiset geenivariantit assosioituvat parodontiittiin. Menetelmät: Tämän tutkielman aineistona toimivat yhdeksän Pubmed-sivustolta löydettyä parodontiitin genetiikkaa käsittelevää tutkimusta. Tutkielmaan valituissa tutkimuksissa aihetta käsiteltiin laajasti eri näkökulmista. Joukossa on mukana muun muassa laajoja genominlaajuisia assosiaatioanalyysejä sekä yksittäisiin riskigeeneihin keskittyviä tutkimuksia. Tulokset: Tässä tutkielmassa esiteltyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että parodontiitti on kohtalaisen periytyvä sairaus. Parodontiitin assosioituvien geenin kirjo on laaja, mutta yksittäisten polymorfioiden merkitys taudin kehittymiselle on pieni. Parodontiittiin assosioituvia polymorfioita esiintyy erityisesti geeneissä, jotka vaikuttavat ihmisen immuunipuolustukseen ja tulehdusreaktion muodostumiseen. Joukossa on myös muun muassa luun ja sidekudoksen muodostumiseen sekä hajoamiseen vaikuttavia geenejä. Yksittäisten polymorfioiden merkitys taudin kehittymiselle on kuitenkin yleensä pieni, eikä merkittäviä parodontiittia aiheuttavia mutaatioita löydetty.
-
(2023)Statins are 3-hydroxy-3-methylglutaryl coenzyme A reductase (HMG-CoA reductase) inhibitors, and they are used in the treatment of hypercholesterolemia. Statins compete with 3-hydroxy-3-methylglutaryl coenzyme A (HMG-CoA) for binding to HMG-CoA reductase and this way inhibit the cholesterol synthesis in the liver. Statins appear in lactone or hydroxy acid forms, and they are active in the acid form. Statins are usually administered with their hydroxy acid form except simvastatin and in this experiment only acid forms of statins were tested. The aim of this study was to compare the pharmacodynamic effects of statin acids and to determine their half maximal inhibitory concentration (IC50 value) towards their target, HMG-CoA reductase. These experiments were performed with atorvastatin, 2-hydroxyatorvastatin, 4-hydroxyatorvastatin, 3R,5S-fluvastatin, 3S,5R-fluvastatin, pitavastatin, pravastatin, rosuvastatin and simvastatin acid. To discover the optimal reaction conditions, first some preliminary experiments including time linearity and enzyme kinetics experiments were performed. In the inhibitory experiments different concentrations of the statins were incubated with HMG-CoA (20 µM), HMG-CoA reductase (0.9 µg/ml) and nicotinamide adenine dinucleotide phosphate (NADPH) in phosphate buffer (0.1 M). All samples were analyzed by liquid chromatography-tandem mass spectrometry (LC-MS/MS analysis). Results from the preliminary experiments and statin IC50 values were determined using nonlinear regression. Most of the statins inhibited HMG-CoA reductase with 50% inhibitory concentrations of 3-20 nM. These inhibition experiments also offered some new information about the metabolites of atorvastatin indicating that 2-hydroxyatorvastatin has similar inhibitory effects as atorvastatin while 4-hydroxyatorvastin seemed to be considerably less active. In the present experiment the IC50 value for 3R,5S-fluvastatin was much smaller than the IC50 value for 3S,5R-fluvastatin indicating that 3S,5R-fluvastatin is inactive. In conclusion, the results from these inhibitory experiments were mostly in line with the results from the previous measurements described in the literature.
-
(2023)Introduktion: Insättning av en ventrikulär dränage kateter är en mycket vanlig neurokirurgisk procedur som används för att bland annat sänka på det intrakraniella trycket och behandla akut hydrokefalus. Insättningen av katetern i operationsalen är vanligt (ibland guidat med bilder eller stereotaktiskt). Det finns ett behov att undersöka ifall insättningen av katetern vid "bedside" är ett säkert alternativ till insättning i operationssalen, eftersom operationssalstid är begränsad i många länder. Målsättning: Det primära målet är att visa att insättningen av en ventrikulär dränage kateter vid "bedside" med bolt-fixering (i en allmän neurokirurg population) inte ökar på risken för ventrikulär dränage kateter relaterade infektioner jämfört med den internationella literaturen. Ett sekundärt mål är undersöka riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterade infektioner i denna population. Material och metoder: operationsloggböcker från januari 2021 till juni 2022 granskades för ventrikulär dränage kateter insättning vid vår institution. Initiellt identifierades 96 patienter, varav 12 exkluderades. 2 exkluderas på grund av otillräcklig data medan den kvarvarande 10 exkluderades eftersom de presenterade med intrakraniell infektion eller de inte hade möjlighet att ventrikulär dränage kateter relaterad infektion. Bivariat och multivariat korrelationsanalys för riskfaktorer att utveckla ventrikulär dränage kateter relaterad infektion utfördes på 84 patienter. Resultat: Bakteriell tillväxt i CSF eller kateter odling kunde ses i 3 utav 12 patienter (3,2%). Tillsammans 12 patienter behandlas för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion. När en mer strikt definition för infektion användes var antalet ännu lägre. "Bedside" insättning och bolt-fixation påvisades inte vara riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion i den bivariata korrelationsanalysen. Inga självständiga riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion kunde identifieras i den multivariata analysen. Slutsats: "Bedside" insättning av ventrikulär dränage kateter är säkert och mer effektivt än insättning av kateter i operationssalen. Användningen av bolt-fixering ökar inte risken för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion.
-
(2023)Tausta Aivojen muovautuvuutta säädellään läpi yksilön elämänkaaren ja se on suurinta herkkyyskausien aikana, jotka ihmisillä ajoittuvat lapsuuteen. Jyrsijöillä on aiemmin osoitettu, että masennuslääkkeet saavat aikaan herkkyyskautta muistuttavan muovautuvan tilan. Lisäksi tiedetään, että hermokasvutekijä TrkB:n aktivaatio parvalbumiini-proteiinia tuottavissa, hermoverkkoa säätelevissä välineuroneissa (PV-solut) on muovautuvuuden lisäämisessä olennainen. Mekanismin tärkeyttä ei kuitenkaan tiedetä oppimiseen liittyvissä koejärjestelyissä. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksessa aivojen muovautuvuutta lisättiin masennuslääke fluoksetiinilla ja vaikutusta vertailtiin villityypin hiirten ja PV-soluissa vähemmän TrkB-reseptoria ilmentävien hiirten (TrkB-mutantti) välillä. Vaikutusta testattiin klassisella pelkoehdollistumisella sekä paikkaan liittyvää oppimista mittaavalla IntelliCage-järjestelmällä. Lisäksi solutason vaikutuksia mitattiin elektrofysiologisesti sekä eristämällä villityypin hiirten PV-soluista translaatiossa oleva mRNA. Immunovärjäyksellä mitattiin PV-solujen ympärillä olevan perineuronaalisen verkon määrää ja tiiviyttä. Tulokset Pelkoehdollistumisessa fluoksetiini lisäsi pelkoreaktion unohtumista ja IntelliCage-kokeessa käänteistä oppimista, mutta vaikutusta ei havaittu TrkB-mutanteilla. Elektrofysiologisissa mittauksissa hippokampuksen CA3- ja CA1-alueen välisissä synapseissa nähtiin lisääntyneeseen muovautuvuuteen viittaava herkistyminen, mutta vaikutusta ei havaittu TrkB-mutanteilla. mRNA:sta tehdyssä transkriptioanalyysissä havaittiin, että fluoksetiini lisäsi aksonien ohjautumiseen ja GABA-synapseihin sekä vähensi glyserolipidimetaboliaan yhdistettyjen geenien luentaa. Plastisuuden vähentymiseen yhdistettyjen perineuronaalisten verkkojen komponenttien, glukosaminoglykaanien, luenta väheni. Lisäksi immunovärjäyksessä nähtiin, että perineuronaalisten verkkojen ympäröimien PV-solujen osuus sekä perineuronaalisen verkon massa oli pienempi fluoksetiinia saaneilla hiirillä, mutta vaikutusta ei nähty TrkB-mutanteilla. Pohdinta Tutkimuksessa havaittiin, että fluoksetiini lisäsi erityisesti käänteistä oppimista käytetyissä koeasetelmissa ja vaikutus oli riippuvainen TrkB-reseptorista PV-soluissa. Lisäksi nähtiin odotetusti, että elektrofysiologinen herkkyys lisääntyi ja perineuronaalisen verkon määrä väheni, taas PV-solujen TrkB-reseptorista riippuen. Tutkimus tarkentaa masennuslääkkeistä johtuvan lisääntyneen muovautuvuuden mekanismeja sekä tuo uutta tietoa PV-soluissa tapahtuvista muutoksista plastisuuden lisääntyessä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa mielialahäiriöiden uusien hoitomuotojen kehittämiseen ja se myös rohkaisee nykyään käytössä olevien hoitomuotojen laajempaan hyödyntämiseen esimerkiksi kuntoutuksessa.
-
(2023)Sarkoidos är en systemisk icke-kaseativ granulomatotisk sjukdom med tills vidare okänd etiologi. Bakomliggande faktorer anses vara främst genetik och miljö. Sjukdomen anses vara en antigendriven och T-cellsmedierad immunrespons. Sakroidos förekommer oftast i lungorna, huden och ögonen. Hjärtsarkoidos är den svåraste manifestationen av sarkoidos eftersom inflammationen i hjärtat kan orsaka funktionsstörningar och ventrikulära rytmstörningar i hjärtat. De vanligaste första symptomen för hjärtsarkoidos är atrioventrikulärt block, kammartakykardi och hjärtinsufficiens. För en säker hjärtsarkoidosdiagnos krävs histologisk bekräftelse av granulomatotisk inflammation ur hjärtvävnaden. Diagnos kan även ställas genom histologiska prover från annan vävnad i samband med bildtagning och överensstämmande klinisk bild. Under de senaste decennierna har diagnostiken förbättrats och vården varit möjlig att påbörjas tidigare. Detta har förbättrat prognosen för hjärtsarkoidos. Målet med studien är att kartlägga sarkoidosrelaterade inflammationsförändringars fördelning i hjärtvävnaden i förhållande till blodkärl. Materialet i studien är ett urval vävnadsprover från patienter ur ett nationellt omfattande register, MIDFIN. Totalt tjugo hjärtvävnadsprover har färgats med en fluorescerande immunohistokemisk färgningsmetod. De färgade vävnadssnitten har bearbetats med maskininlärning och tolkats genom pixelanalys. Resultaten visade ingen statistiskt signifikant skillnad i inflammationsförändringarnas fördelning i områden nära blodkärl jämfört med resten av hjärtvävnaden. En statistiskt signifikant korrelation kunde konstateras mellan inflammtionscellernas fördelning kring blodkärl och blodkärlens storlek.
-
(2023)The opioid antagonist naloxone is a lifesaving medication used to treat opioid overdose. Non-invasive methods of administration for community use need to be developed further to fight the opioid crisis. An animal trial conducted in 2022 shows promising pharmacokinetic properties for ophthalmically administered naloxone. This review updates existing data on known non-invasive administration routes with a special focus on the novel idea of using the ophthalmic administration route. The literature search was limited to the Medline database and included human trials with pharmacokinetic data for select non-invasive administration routes of naloxone (ophthalmic, intranasal, buccal, and sublingual). Where pharmacokinetic data were unavailable, all human trials were included for that administration route. The intranasal administration route is by far the most studied of these. Pharmacokinetic trials show consistently good bioavailability and absorption with high-concentration intranasal formulations. For the ophthalmic route, only trials intending to achieve local effects were found although some unintentional systemic effects were observed. Data on the sublingual route are minimal, and no data for the buccal route were found. The ophthalmic administration route for naloxone has been dismissed in past research, shows pharmacokinetic viability and several other potential benefits, and should therefore be further investigated in humans. The FDA-approved intranasal products are the gold standard, and future research should be benchmarked against them.
-
(2023)SARS-CoV-2-viruksen aiheuttama COVID-19-infektiotauti on ollut vuodesta 2020 merkittävä kansanterveysuhka. Taudin oirekuva vaihtelee lievästä, vähäoireisesta tilasta vakavaan, jopa sairaalahoitoa vaativaan tilaan. Vakavassa COVID-19-tautimuodossa SARS-CoV-2-virusinfektio aikaansaa alttiissa yksilöissä voimakkaan systeemisen tulehdusreaktion eli ns. sytokiinimyrskyn ja siten elinvaurioiden kehittymisen. Parodontiitti on puolestaan multifaktoriaalinen hampaiden kiinnityskudossairaus, joka saa alkunsa hampaan ienrajassa olevasta dysbioottisesta biofilmistä ja sen indusoimasta tulehdusketjusta. Hoitamattomana parodontiitti voi pahimmillaan johtaa hampaiden irtoamiseen. Parodontiitin tiedetään myös vaikuttavan yleisterveyteen aiheuttamalla matala-asteista tulehdusta. Sekä parodontiitissa että COVID-19-infektiotaudissa esiintyy samoja tulehdusta edistäviä sytokiineja, joiden pitoisuus on molemmissa taudeissa kohonnut. Parodontiitilla ja COVID-19-infektiotaudilla on myös yhteisiä riskitekijöitä, kuten esim. diabetes ja tupakointi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, millainen yhteys COVID-19-infektiotaudilla ja parodontiitilla on, sekä koota tietoa mekanismeista, jotka voisivat selittää parodontiitin ja COVID-19-infektiotaudin välistä yhteyttä. Lisäksi syventävässä tutkielmassa tarkasteltiin edellä mainittujen tautien kahta yhteistä riskitekijää, diabetesta ja tupakointia, sekä niiden vaikutusta yhdessä parodontiitin kanssa vakavan COVID-19-infektion kehittymiseen. Tarkoituksena oli myös lisätä tietoisuutta suunterveyden tärkeydestä ja sen merkityksestä COVID19-infektiotaudin komplisoitumisessa sekä vakavan tautimuodon ehkäisyssä. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin PubMedistä ja aineistoa kerättäessä keskityttiin erityisesti COVID-19-pandemian alkamisen jälkeen julkaistuihin artikkeleihin. Tällä hetkellä tutkimukset viittaavat yhä vahvemmin siihen suuntaan, että parodontiitilla olisi komplisoiva vaikutus COVID-19-infektiotautiin ja että parodontiitti lisäisi siten COVID-19-infektiotaudin kuolleisuutta. Parodontiitti näyttäisi myös pidentävän COVID-19-infektiotaudin kestoa. Parodontiittia voidaan siis nykyisten tutkimustulosten valossa pitää yhtenä COVID-19-infektiotaudin mahdollisista riskitekijöistä. Parodontiitin asianmukaisella hoidolla voidaan mahdollisesti estää COVID-19-infektiotaudin komplisoituminen ja pienentää siten COVID-19-infektiopotilaiden kuolemanriskiä.
-
(2023)Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Parodontologia Tekijä: Katri Junnila Työn nimi: Parodontiitti nuorilla Työn laji: Kirjallisuuskatsaus Kuukausi ja vuosi: 03/2023 Sivumäärä: 41 Avainsanat: periodontitis, periodontium, children, adolescence, periodontopathogen Säilytyspaikka: E-thesis -järjestelmä Tiivistelmä: Tutkielman tarkoituksena on tutustua nuorilla esiintyviin parodontaalisairauksiin aiheesta julkaistun kirjallisuuden avulla. Tutkielmassa käsitellään parodontiitin patogeneesi, sairauden riskitekijät sekä tarkastellaan sen yleisyyttä sekä Suomessa että maailmalla. Katsauksessa perehdytään erityisesti lasten ja nuorten gingiviittiin, parodontiittiin ja vaiheen III riskiluokan C parodontiittiin sekä niiden hoitoon. Gingiviitti eli ientulehdus on lapsilla ja nuorilla yleistä. Ientulehdus aiheuttaa ikenien verenvuotoa, turvotusta ja punoitusta, ja tulehduksen aiheuttamat muutokset ovat palautuvia. Parodontiitti on infektiotauti, jonka aiheuttama tulehdus tuhoaa hampaiden kiinnityskudoksia. Yleisterveillä lapsilla ja nuorilla parodontiittiin viittaavat löydökset ovat harvinaisia, kun taas yli 30-vuotiailla aikuisilla varsin yleisiä. Tupakointi on sekä nuorilla että aikuisilla voimakkain yksittäinen parodontiumin terveyttä heikentävä tekijä, joka heikentää myös parodontiitin hoitovastetta. Lisäksi muun muassa perimän ja huonossa hoitotasapainossa olevan diabeteksen tiedetään vaikuttavan parodontiumin tilaan. Parodontiitin ensimerkkejä, kuten syventyneitä ientaskuja ja alveoliluukatoa, löydetään jo lapsilta ja nuorilta. Tällaisten muutosten huomioiminen ja hoidon aikainen aloitus on parodontiitin etenemisen pysäyttämisen kannalta tärkeää. Nykyisen parodontaalisairauksien luokittelun mukainen vaiheen III riskiluokan C parodontiitti on nuorilla harvinainen. Sairaus saattaa ilmetä yleisterveellä henkilöllä ilman selkeitä riskitekijöitä. Parodontiitti, myös poikkeuksellisen nopeasti etenevänä, voi lisäksi esiintyä joidenkin sairauksien suumanifestaationa. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi Papillon-Lefevre-oireyhtymä, syklinen neutropenia sekä Downin oireyhtymä. Nopeasti etenevää tai aggressiivistyyppistä parodontiittia sairastavat potilaat ohjataan pääosin erikoishammaslääkärin hoitoon.
-
(2023)Bakgrund. Information om hälsan sprids via ett flertal kanaler på internet och sociala medier, detta utnyttjas flitigt speciellt i den yngre delen av befolkningen. Informationsflödet varvas av både falsk och pålitlig information, vilket kan vara utmanande speciellt för unga. Målsättning. Målet med denna fördjupade studie var att kartlägga hälsoattityderna hos ungdomar samt utreda var de söker hälsoinformation och hur pålitliga de anser källorna vara. Material & metoder. Studien utfördes som en enkätstudie. Den elektroniska enkäten skickades till två yrkesskolor och fyra gymnasier och riktade sig till personer som inlett sina studier vid andra stadiet år 2021. Alla som svarat på enkäten inkluderades i studien. Frågorna i enkäten berörde bakgrundsuppgifter, hälsoattityder, informationssökning, subjektivt upplevd tillförlitlighet till källorna samt behovet av flera pålitliga kanaler. Resultat. 278 studerande deltog i studien. Respondenterna hade en medelålder på 16,9 år, könsfördelningen var jämn, 53,2 procent var yrkesstuderande och 46,2 procent gymnasiestuderande. I studien framkom att det finns signifikanta skillnader i både hälsoattityder och sökbeteende mellan yrkes- och gymnasiestuderande. Liknande skillnader i hälsoattityder kunde även ses mellan studerande med vårdnadshavare med en högre jämfört med en lägre kvalifikationsnivå. Ungdomarna ansåg över lag att de källor de använde var pålitliga, men majoriteten önskade att det skulle finnas fler pålitliga kanaler för hälsoinformation som är riktad till unga. Slutsats. Ungdomarna söker information om hälsan på internet och sökbeteendet är olika beroende på studieanstalt och vårdnadshavarens kvalifikationsnivå. Vidare studier krävs för att utreda eventuell kausalitet mellan faktorerna.
-
(2023)Tavoitteet: Aikaisemmissa tutkimuksissa korkea avoimuus on ollut yhteydessä korkeampaan määrään paranormaaleja uskomuksia, sovinnollisuus ja tunnollisuus eivät pääsääntöisesti ole olleet yhteydessä paranormaaleihin uskomuksiin. Neuroottisuuden sekä ulospäinsuuntautuneisuuden yhteydet paranormaaleihin uskomuksiin ovat olleet ristiriitaiset. Aiempi tutkimusnäyttö on kuitenkin perustunut poikittaistutkimuksiin, painottuen opiskelijaotoksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten persoonallisuuden viisi suurta piirrettä ovat yhteydessä paranormaalien uskomusten kehityskulkuun 15 vuoden seurannassa verrattain laajassa väestöpohjaisessa aineistossa. Menetelmät: Tutkimuksen aineisto (N = 948–1362) on kerätty väestöpohjaisesta LASERI-seurantatutkimuksesta, jossa on tutkittu kuutta eri ikäkohorttia, jotka syntyivät 1962–1977 välillä. Paranormaaleja uskomuksia mitattiin Temperament and Character Inventory -kyselyn henkisyyden alaskaalalla (The spiritual acceptance vs. rational materialism) vuosina 1997, 2001 ja 2012, jolloin tutkittavat olivat 20–50-vuotiatia. Persoonallisuuspiirteitä mitattiin NEO Five-Factor Inventory -kyselyllä vuosina 2007 ja 2012. Persoonallisuuspiirteiden yhteyttä paranormaalien uskomusten kehityskulkuun tutkittiin pitkittäisesti monitasomallilla ja poikittaisesti regressioanalyysillä. Analyyseissä kontrolloitiin ikä, sukupuoli sekä sosioekonomisia tekijöitä. Tulokset ja johtopäätökset: Korkea avoimuus, korkea neuroottisuus ja korkea ekstraversio olivat yhteydessä korkeampaan paranormaalien uskomusten kehityskulkuun 15 vuoden seurannassa. Tunnollisuus ja sovinnollisuus eivät olleet yhteydessä paranormaalien uskomusten kehityskulkuun. Vastaavat persoonallisuuspiirteiden ja paranormaalien uskomusten yhteydet havaittiin myös poikittaistutkimuksessa. Tutkimustulokset antoivat ainutlaatuista uutta tutkimustietoa siitä, miten persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä paranormaalien uskomusten kehityskulkuun pitkässä seurannassa. Tutkimustulos tarjoaa yhden mahdollisen selityksen sille, miksi paranormaaleja uskomuksia esiintyy väestössä kouluttautumisesta ja tiedon lisäämisestä huolimatta, sillä paranormaalit uskomukset vaikuttavat olevan osittain sidoksissa persoonallisuuden rakenteisiin.
-
(2023)Juvenile arteriosclerosis (JAS, OMIM# 208060) is an autosomal recessive disorder that has been found from only nine Finnish patients. So far, it has not been comprehensively described in medical literature. Main phenotypic features of JAS include arterial calcification, high systolic blood pressure, retardation of growth and puberty, anaemia, renal failure, and premature death. Patients were typically attended to clinical examinations at school-age, when already arterial calcification and other phenotypic features of JAS could be detected. One patient, with a milder phenotype, turned out to be a compound heterozygote. Arterial calcification in youth or adolescence is extremely rare. In some rare genetic disorders, arteriosclerosis can be detected at a young age. Untreated familial hypercholesterolemia can cause atherosclerosis already in childhood. JAS differs from these disorders by its clinical phenotype, and by its molecular genetic background. All available patients´ medical history, laboratory results, radiological examinations, autopsy reports and tissue samples were gathered for this research and used to determine the phenotype of JAS. Pathogenesis of JAS was studied with functional experiments. Comprehensive description of JAS and discovery of its molecular genetic background enables recognising and diagnosing new patients. Investigation of the pathogenetic mechanism will provide new information about ectopic calcification and probably offer new prospects to the research of common vascular diseases.
-
(2023)The histamine system in the brain has many important functions, including regulating the sleep-wake cycle, locomotor activity, cognition and memory. Gamma-Aminobutyric acid (GABA) on the other hand is the most important inhibitory transmitter in the brain, thus important for example in inducing sleep. Disturbances in these systems are present in various neurological diseases. Of the various histamine receptors, the histamine receptor 3 (HRH3) has a unique role in restricting the synthesis and release of both histamine and other transmitters, including glutamate, acetylcholine, dopamine and noradrenaline. GABA is synthesized from glutamic acid by glutamic acid decarboxylase (GAD), which has two different isoforms, GAD65 and GAD67. NKCC1 and KCC2 are ion transporter molecules essential for the development of the GABA system. The aim of this study was to examine the effect the HRH3 has on four essential genes regarding the GABAergic system GAD65, GAD67, KCC2, and NKCC1. This was accomplished using a HRH3 knockout zebrafish strain. The expression patterns of the genes were visualized by whole-mount in situ hybridization. The GAD67 and KCC2 gene expression patterns were also visualized in zebrafish brains treated with HRH3 antagonists ciproxifan and thioperamide. The results of the study showed that knocking out of the HRH3 did not seem to have an effect on the expression of the studied GABAergic genes. Samples treated with thioperamide or ciproxifan on the other hand showed diminished gene expression. This indicates that these pharmaceutical agents decrease the expression of KCC2, revealing new information about their effect on brain function. This result still needs to be confirmed using quantitative methods. New information about the genes was also acquired regarding their expression in the wild type zebrafish. For GAD65 and GAD67 new information was gained about the changes in expression during the zebrafish development. For KCC2 and NKCC1 the expression patterns in the zebrafish brain are completely new, previously unpublished information.
-
(2023)Tutkimuksen tarkoitus Tämän syventävän tutkielman tavoite on selvittää, minkälaisia aerosolimuodostumia hammaslääketieteellisissä toimenpiteissä ilmenee sekä selvittää miten tutkimuksen tulokset vertautuvat muuhun alan tutkimukseen. Materiaalit ja menetelmät Tutkimukseen osallistui 84 potilasta. Kaikkia potilaita hoidettiin pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen suun erikoishoidon yksikössä (PKS-SEHYK) 1.7.2020 – 13.1.2021. Yhteensä 253 eri hammaslääketieteellisen toimenpiteen aerosolimuodostumia mitattiin OPS-laitteella (Optical Particle Sizer). Toimenpiteet käsittivät suun tutkimuksia (N=52), korjaavaa hoitoa turbiinilla (N=8), punaisella (N=6) sekä sinisellä (N=30) kulmakappaleella, depurointia ultraäänilaitteella (N=31), depurointia käsi-instrumenteilla (N=61), juurihoidon toimenpiteitä (N=12), intraoraaliröntgenkuvaksia (N=24) sekä puuduttamista (N=31). Aerosolien kokoja mitattiin kolmessa eri kokoluokassa, halkaisijoiden ollessa alle 1 μm, 1–5 μm ja yli 5 μm. Tulokset Turbiinin käyttö nosti merkittävästi <1 μm kokoisten hiukkasten mediaanipitoisuuksia (p=0,013) ja maksimiaerosolipitoisuuksia (p=0,016) verrattuna toimenpiteitä edeltäneisiin tausta-aerosolipitoisuuksiin. Punaisen kulmakappaleen käyttö nosti <1 μm hiukkasten mediaanipitoisuuksia sekä <1 μm kokoisten hiukkasten maksimipitoisuuksia tausta-aerosolipitoisuuksiin verrattuna. Sinisen kulmakappaleen käyttö, depurointi ultraäänellä ja käsi-instrumentein, puudutus, suun tutkimus sekä juurihoidon toimenpiteet nosti <1 μm hiukkasten maksimipitoisuuksia tausta-aerosolipitoisuuksiin verrattuna. Johtopäätökset Turbiini käyttö tuotti korkeimmat <1 μm kokoiset aerosolipitoisuudet sekä suuremmat pitoisuudet muihin yleisiin hammaslääketieteellisiin toimenpiteisiin verrattuna. Sen lisäksi sinisen ja punaisen kulmakappaleen käyttö ja depurointi ultraäänilaitteella nosti aerosolipitoisuuksia taustapitoisuuksiin verrattuna.
-
(2023)ST-nousuinfarkti on äkillisen sepelvaltimo-oireyhtymän vaarallisin muoto, joka on tyypillisesti seurausta sepelvaltimon täydellisestä tukkeutumisesta. Siinä havaitaan sydänsähkökäyrässä ST-tason nousu. Ensihoidolla on merkittävä rooli ST-nousuinfarktin hoidossa. Potilaalle pyritään ensisijaisesti suorittamaan pallolaajennus. Jos siihen ei arvioida ehdittävän kahden tunnin sisällä ensimmäisestä hoitokontaktista, voidaan aloittaa liuotushoito jo kentällä. Tässä tutkimuksessa arvioitiin Helsingin ST-nousuinfarktipotilaiden sairaalan ulkopuolisen hoidon laatua. Lisäksi etsittiin tapoja kehittää hoidon laadunseurantaa. Tutkimuksen aineisto koostui vuosien 2012–2021 aikana Helsingin ensihoidon hoitamista potilaista, joilla oli ST-nousuinfarktiin sopivat löydökset. Aineisto kerättiin sähköisestä ensihoitokertomusjärjestelmästä. Tutkimuksessa keskityttiin vuoteen 2021, mutta osaa muuttujista tutkittiin lisäksi kymmenen vuoden ajalta. Aineistosta tutkittiin muun muassa kuolleisuutta, hoitokomplikaatioita, hoidon vastetta, hoitoviiveitä ja potilaskohtaisia erityispiirteitä. Tutkimusajanjaksolla pääasiallinen hoitomuoto vaihtui liuotushoidosta pallolaajennukseen. Muita merkittäviä muutoksia ei havaittu. Ulkomaisiin ja kansainvälisiin aineistoihin verraten Helsingin ST-nousuinfarktien ensihoito on laadukasta. Hoidossa pysyttiin suositusten asettamissa hoitoviiveiden enimmäisajoissa muutoin, paitsi liuotushoidon osalta. Tämän selittää liuotushoidon keskittyminen potilaisiin, joille ei ehditä tehdä pallolaajennusta riittävän pian. Tällöin liuotushoito annetaan vasta kardiologin konsultaation jälkeen eikä ensihoidon hoitoprotokollan mukaisesti, mikä pidentää viiveitä. Tutkielman aiheesta nousi esille useampia kysymyksiä, joihin voitaisiin perehtyä tarkemmin. Tutkimuksen perusteella on mahdollista kehittää ST-nousuinfarktipotilaan ensihoidon laadunseurantaa muun muassa rekisteröimällä jatkossa kuljetuksen alkamisen ajankohta sekä tieto mahdollisesta hoidon rajauksesta.
Now showing items 61-80 of 2464