Browsing by Author "Öhman, Suvi"

Tavoite: Toiminnanohjaus vastaa kognition ja käyttäytymisen koordinoinnista arjen tilanteissa ja on siten keskeinen päivittäisistä haasteista selviämiseksi. Tutkimuksia COVID-19-infektion yhteyksistä toiminnanohjaukseen ja erityisesti sen arkielämän ilmiasuihin on toistaiseksi vähän. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia Behavior Rating Inventory of Executive Function (BRIEF-A) -mittarilla arvioitua arjen toiminnanohjausta 3 ja 6 kuukautta COVID-19-infektion akuuttivaiheen jälkeen. Tavoitteena on selvittää yhteyksiä akuuttivaiheen edellyttämään hoidon tasoon (tehohoito, tavallinen vuodeosasto, ei sairaalahoitoa) ja ajallisia muutoksia 3:sta 6:teen kuukauteen. Lisätavoitteena on selvittää, miten itsearvio on yhteydessä läheisen arvioon tilanteesta. Menetelmät: Tämä tutkimus on osa RECOVID-20-tutkimusprojektia. Otokseen (n = 154) kuului 111 COVID-19-potilasta, joiden akuuttivaiheen edellyttämä hoito erosi (tehohoito n = 42, tavallinen vuodeosasto n = 40, ei sairaalahoitoa n = 29), sekä 43 tervettä verrokkia. Mittarina käytettiin BRIEF-A-kyselyä, jonka osallistujat ja heidän läheisensä täyttivät 3 ja 6 kuukautta akuuttivaiheen jälkeen (kontrolliryhmä kerran). Potilaiden ja verrokkien sekä hoitoryhmien välisiä eroja BRIEF-A:n itsearvion summapistemäärässä (GEC) 3 ja 6 kuukauden kohdalla tarkasteltiin yleistetyillä lineaarisilla malleilla. Ajallisia muutoksia itsearvion summapistemäärässä, itsearvion ja läheisen arvion eroa, sekä näiden yhteyksiä hoidon tasoon tutkittiin yleistetyillä sekamalleilla. Ikä, sukupuoli ja koulutustaso kontrolloitiin kaikissa analyyseissa. Tulokset ja johtopäätökset: Tämä tutkimus on tiettävästi yksi ensimmäisistä arjen toiminnanohjauksen ja COVID-19-infektion yhteyksiin keskittyvistä tutkimuksista. Keskeiset tulokset viittaavat siihen, että arjen toiminnanohjauksen ongelmat eivät lisäänny COVID-19-infektion jälkeen. On kuitenkin huomattava, että yksilöllinen vaihtelu oli suurta, eli osa toipuvista potilaista saattaa olla alttiimpia kokemaan toiminnanohjauksen ongelmia arjessaan. Keskimäärin arjen toiminnanohjauksen tila ei näyttänyt muuttuvan merkittävästi 3 ja 6 kuukauden mittauksien välillä, mutta muutoksen suunta vaihteli akuuttivaiheen hoidon tason mukaan. Tehohoidossa olleilla potilailla itsearvioidut ongelmat näyttivät keskimäärin lisääntyvän hieman, kun taas muilla potilailla muutos oli laskeva. Lisäksi havaittiin, että osallistujat raportoivat keskimäärin enemmän ongelmia kuin heidän läheisensä. Yllättäen ero oli pienin tehohoidossa hoidetuilla potilailla, mikä saattaa johtua lisääntyneestä tarkkailusta vakavan lähipiirissä ilmenneen sairauden jälkeen. Kokonaisuudessaan tämän tutkimuksen tulokset viittaavat alustavasti arjen toiminnanohjauksen erillisyyteen muista kognition ja toiminnanohjauksen osa-alueista.