Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Aaltio, Juho"

Sort by: Order: Results:

  • Conditioned Reward of Opioids, but not Psychostimulants, is Impaired in GABA-A Receptor δ Subunit Knockout Mice 
    Grotell, Milo; de Miguel, Elena; Aaltio, Juho; Manner, Aino; Vahermo, Mikko; Yli-Kauhaluoma, Jari; Linden, Anni-Maija; Aitta-aho, Teemu; Korpi, Esa (2018)
    Johdanto: Gamma-aminovoihappo (GABA) on aivojen yleinen inhibitorinen välittäjäaine. A-tyypin GABA-reseptorit (GABAAR) ovat inotrooppisia ja koostuvat useista eri alayksiköistä. Hermoliitoksien ulkopuolella olevat GABAA-reseptorit sisältävät yleensä δ-alayksikön, joka on kohde muun muassa neuroaktiivisille steroideille. Näitä hermoliitoksen ulkopuolisia GABAA-reseptoreita on havaittu muiden alueiden ohella muun muassa ventraalisessa tegmentumissa (VTA), jossa ne säätelevät välillisesti alueella olevia mesokortikolimbisiä dopamiiniratoja. Näiden ratojen projektiot accumbens-tumakkeeseen ovat tärkeässä asemassa palkkiokäyttäytymisessä ja riippuvuuksien synnyssä. VTA:n hermoliitosten ulkopuolisten GABAA-reseptorien aktivaatio esimerkiksi neuroaktiivisella steroidilla, ganaksolonilla, ja GABA-kohdan aktivaattorilla, gaboksadolilla, aiheuttaa koe-eläinmalleissa välttämiskäyttäytymistä. Vastaavaa välttämiskäyttäytymistä ei synny, mikäli δ-alayksikön sisältävät GABAAR on geneettisesti poistettu. Muiden lääke- ja huumausaineiden kohdalla ei tällä hetkellä tiedetä, miten vähentynyt hermoliitoksen ulkopuolinen inhibitio vaikuttaa alueiden toimintaan. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusasetelmassa käytimme koe-eläinmallia, josta δ-alayksikkö oli poistettu (δ-KO). Käytimme ehdollistettua paikka -testiä määrittääksemme morfiinin, metamfetamiinin ja mefedronin palkitsevuutta. Lisäksi tutkimme morfiinin vaikutusta kivuntuntemukseen käyttäen hännänkohotuskoetta ja kuuma levy -koetta. Tulokset: Huomasimme, että δ-KO hiirillä ei synny morfiinin aiheuttamaa ehdollistumista paikkaan, mutta toisaalta nämä hiiret ovat herkempiä morfiinin aiheuttamalle kivunlievitykselle hännänkohotustestissä. Stimulanttien kohdalla emme havainneet, että δ-alayksikön puute aiheuttaisi erilaista ehdollistumisvastetta. Diskussio: Lisätutkimukset ovat tarpeellisia, jotta voidaan tutkia, voisiko δ-GABAA-reseptoriantagonisteilla olla suotuisia vaikutuksia morfiinin palkitsevuuden vähentämisessä ja samalla kivunlievityksen tehostamisessa.
  • Eksomisekvensointi lasten perinnöllisten aivosairauksien diagnostiikassa 
    Aaltio, Juho (2019)
    Tausta: DNA:n sekvensointitekniikoiden kehitys mahdollistaa yhä useammin harvinaista perinnöllistä sairautta sairastavan potilaan molekyyligeneettisen diagnoosin löytämisen. Uuden sukupolven sekvensointitekniikoista etenkin koko geenistön analyysiä eli eksomisekvensointia on alettu käyttää yleisesti suurien potilaskohorttien taudinaiheuttajamutaatioiden löytämiseen. Suomessa perinnöllisten sairauksien diagnostiikka keskittyy edelleen erilaisten geenitestien ja –paneelien käyttämiseen kliinisen epäilyn perusteella. Eksomisekvensoinnilla voidaan arvioida yhdellä kertaa potilaan kaikkia proteiinia koodaavia geenin alueita mutaation löytämiseksi. Tavoitteet ja menetelmät: Tutkiaksemme eksomidiagnostiikan merkitystä perinnöllisten sairauksien diagnostiikassa, teimme prospektiivisesti eksomisekvensoinnin 48:lle vaikeaa aivosairautta sairastavalle lapselle, ja vertailimme retrospektiivisesti 48:n kontrollipotilaan sairauskertomustietoja selvittääksemme, onko alkuvaiheen eksomisekvensointi parempi vaihtoehto harvinaisten aivosairauksien diagnostiikassa lapsilla. Tulokset: Eksomikohortista 18/48 (37,5%) potilaista sai diagnoosin eksomisekvensoinnilla, kontrollikohortissa muulla kuin eksomisekvensoinnilla diagnoosin sai 10/48 (20,8%). Kontrollikohortista 10 potilasta päätyi myöhäisessä vaiheessa eksomisekvensointiin, jolloin 5/48 (10,4%) sai diagnoosin. Ero eksomisekvensoinnilla ja muulla kuin eksomisekvensoinnilla saatujen diagnoosien (37,5%, 20,8%) välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,072). Diagnoosiin kuluvassa ajassa eksomikohortissa diagnoosi saatiin keskimäärin 2,8 vuodessa, kontrollikohortissa 4,0 vuodessa (n=18, n=15). Ero ajassa diagnoosiin ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,401). Eksomikohortin potilaista 3 geenidiagnoosia mahdollisti hoitokokeilun aloittamisen. Pohdinta: Tutkimuksellamme saimme eron diagnostiikassa kohorttien välille, vaikka ero ei ollutkaan tilastollisesti merkitsevä. Tuloksessa on pidettävä mielessä, että monet eksomisekvensoinnilla saaduista geenidiagnooseista eivät olisi olleet sairaaladiagnostiikassa käytettävillä geenitesteillä mahdollisia. Tutkimuksemme jatkuu eksomidiagnostiikan kustannustehokkuuden tutkimisella, jolloin selvitämme kohorttien välisiä kustannuksia diagnostisissa selvittelyissä.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO