Browsing by Author "Acar, Ömer"

Tiivistelmä Referat – Abstract Hampaiden karioituminen on dynaaminen prosessi, joka voi pitkälle edetessään johtaa hampaan pinnan visuaalisesti havaittavaan kavitoitumiseen ja etenemiseen kiilteestä hammasluuhun. Merkittävin hoitopäätökseen vaikuttava tekijä on pystyä määrittämään, onko hampaan pinnassa defekti vai ei. Yleisten hoitosuositusten mukaisesti kavitoitumattomia kariesleesioita hoidetaan ensisijaisesti pysäytyshoidolla, kun taas kavitoituneita leesioita korjaavalla hoidolla. Tällä hetkellä ei ole käytössä menetelmää, jolla pystyttäisin määrittämään hampaiden approksimaalivälin kariesprosessin mahdollinen kavitoituminen kliinisesti tai radiologisesti. Kliinisen diagnosoinnin keskeisimpinä menetelmiä ovat kuitenkin visuaalinen havainnointi sekä intraoraaliröntgenkuvantaminen. Dual energy-menetelmällä voidaan erottaa eri tiheyksisiä aineita toisistaan säteilyttämällä samaa kohdetta kahdella eri energian omaavilla röntgensäteillä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, voidaanko lääketieteellisessä kuvantamisessa jo käytössä olevaa dual energy -menetelmää logaritmivähennyslaskennalla hyödyntää hammaskarieksen kuvantamisessa niin, että se joko auttaisi karieksen havainnoinnissa tai pystyisi selvittämään apprroksimaalivälin kavitoitumisen. Löydöksiä verrattiin tavanomaiseen bitewing-kuvantamiseen ja todellinen karioituminen selvitettiin mikrotietokonetomografiakuvantamisella. Tutkimuksen keskeinen löydös oli, että dual energy-menetelmä ei voitu hyödyntää kariesdiagnostiikassa käyttämällä logaritmivähennyslaskentaa. Kariesleesioiden kavitoitumisesta ei saatu informaatiota tällä menetelmällä eikä parempaa diagnostista tarkkuutta saavutettu bitewing-kuvantamiseen verrattuna. Tutkimusasetelman suurimpia haasteita olivat tutkittavien kudosten, kiilteen ja dentiinin, samankaltainen koostumus. Lisäksi todettiin, että polykromaattinen röntgensäteily ei ole optimaalinen dual energy-menetelmän hyödyntämisessä, kun tutkitaan kahta lähes saman koostumuksen omaavaa ainetta.