Browsing by Author "Adouchief, Samuel"

Sindbis-virus ihmisen taudinaiheuttajana – epidemiologia, taudinkuva ja taudin kehitys. Sindbis virus (SV) on positiivissäikeinen yksijuosteinen RNA-virus, joka kuuluu Togaviridae-heimon alfavirussukuun. SV esiintyy maantieteellisesti Euraasiassa, Afrikassa ja Australiassa, mutta oireellisia infektioita on raportoitu pääasiassa Pohjois-Euroopasta, Luoteis-Venäjältä ja Etelä-Afrikasta. Eri viruskannat jakautuvat viiteen genotyyppiin, jotka esiintyvät pääasiassa omilla maantieteellisillä alueillaan. Suomessa SV’n aiheuttama kuumeinen nivelrokko tunnetaan pogostantautina. Pogostantautia esiintyi seitsemän vuoden välein epidemioina vuosien 1974 ja 1995 välillä. Pahimpana vuonna 1995 oli laboratoriovarmistettuja tapauksia noin 1300. Väestötasolla SV vasta-aineita on 5,2 %:lla väestöstä, mutta Pohjois-Karjalassa lähes 10 %:lla. Tautitapausten jakautumista selittävinä tekijöinä esiin ovat nousseet ilmastolliset, ekologiset ja väestön geneettiset ominaisuudet. SV tarttuu ihmiseen hyttysen piston välityksellä, Suomessa elo- syyskuussa. Pääasialliseksi viruksen kantajaksi on Euroopassa paljastunut Culex pipiens- ja Afrikassa todennäköisesti Culex unvittatus hyttyset. Pääasiallisesti SV tarttuu linnuista toisiin hyttysen välityksellä ja SV kanta kiertää kotoperäisenä esiintymisalueidensa linnuissa. Viruskannat siirtyvät alueelta toiselle muuttolintujen mukana. Taudin alkuvaiheessa sairastuneille nousee kuumetta, täpläinen ja näppyläinen ihottuma sekä lihas- ja nivelkipuja. Kuumetta kestää päivistä viikkoihin, ihottumaa muutamia päiviä mutta lihas ja etenkin nivelkivut pitkittyvät osalla potilasta jopa vuosia. Tautia epäilllään Sindbis-viruksen aiheuttamaksi taudinkuvan ja hyttysaltistuksen perusteella ja varmennetaan seerumiopin menetelmillä kahdesta kahden viikon välein otetusta verinäytteestä. Taudin kehityksessä on ensivaiheen suoran kudostuhon lisäksi paljon autoimmuunitaudeille tyypillisiä piirteitä ja pogostantauti voi pitkittyessään sekoittua reumasairauksiin. Makrofagien ja vasta-aineiden osuus niin elimistön puolustustoiminnassa kuin pitkittyvien taudinkuvien takana vaikuttaa merkittävältä.