Browsing by Author "Ahlstrand, Henrik"

Testosteronikorvaushoidon käyttö toiminnallisen (funktionaalisen) hypogonadismin hoidossa on kiistanalaista. Testosteronihoidon turvallisuudesta sydän- ja verisuonitapahtumien suhteen on kiistelty tieteellisen yhteisön sisällä jo lähes kymmenen vuotta. Tämän työn tarkoitus on koota viimeaikaisen tutkimuksen tulokset toiminnallisesta hypogonadismista tyypin 2 diabeteksessa ja metabolisessa oireyhtymässä, ja testosteronikorvaushoidon asemasta näissä tiloissa. Katsauksessa arvioitavana on testosteronikorvaushoidon hyödyt ja haittavaikutukset sekä erityisesti sen sydän- ja verisuonitautiturvallisuus. Oireinen ja vahvistettu hypogonadismi on aina indikaatio testosteronikorvaushoidolle, mikäli hoidolle ei ole vasta-aiheita. Hoidon tarkoituksena on saavuttaa ja turvallisesti ylläpitää fysiologinen seerumin testosteronipitoisuus. Testosteronikorvaushoidon lyhyenajan mahdolliset haittavaikutukset ovat hyväksyttävissä, kun toiminallisen hypogonadismin diagnoosi on tehty huolellisesti ja hoidon seuranta mahdollisten haittavaikutusten suhteen toteutetaan tarkasti. Testosteronikorvaushoidon pitkän ajan vaikutuksista ei kuitenkaan ole tutkimustietoa. Päätös testosteronikorvaushoidon aloittamisesta tulisikin tehdä potilaan kanssa yhdessä punniten hoidon riskit ja saavutettavissa olevat hyödyt. Testosteroni vaikuttaa lupaavalta hoitomuodolta tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn miehillä, joilla on esidiabetes ja/tai metabolinen oireyhtymä sekä luotettavasti diagnosoitu toiminnallinen hypogonadismi. Testosteronikorvaushoito yhdessä elintapamuutosten (liikunta- ja ruokavaliointerventio) kanssa parantaa merkittävästi tuloksia tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä verrattuna yksistään elintapamuutosten vaikutuksiin. On kuitenkin mahdollista, että GLP-1-reseptoriagonistit voivat osoittautua tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä vielä testosteroniakin tehokkaammaksi hoitomuodoksi kyseisessä potilasryhmässä.