Browsing by Author "Ahokas, Ville"

Seksuaalirikoksissa käytetyllä fyysisellä väkivallalla ja sen aiheuttamilla vammoilla on uhrin terveyden lisäksi vaikutusta oikeudellisten seuraamusten todennäköisyyteen. Käytetyn väkivallan vakavuus ohjaa myös rikosnimikkeen valintaa perusmuotoisen ja törkeän raiskauksen välillä. Vammojen huolellisella tutkimisella, dokumentoinnilla sekä vakavuuden arvioinnilla voi siis olla merkitystä tapauksen etenemiseen oikeusasteissa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin erilaisia seksuaalirikoksissa syntyneiden vammojen luokitteluun kehitettyjä menetelmiä ja verrattiin niistä kahta (Clinical Injury Extent Scale ja Penn Injury Classification Scale) Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella kehitettyyn Helsinki Rape Injury Scaleen (HELRIS). Vertailuun käytettiin aineistona vuosina 2002, 2004, 2012, 2014 ja 2017 Helsingin yliopiston oikeuslääkäriasemalla tutkittujen seksuaalirikosten uhrien oikeuslääkärin kliinisen tutkimuksen lausuntoja. Vertailuun otettiin yhteensä 425 tapausta. Vertailussa kävi ilmi, että HELRIS-järjestelmän liukuva pisteytys tuo selkeämmin ilmi hajonnan uhrien vammojen vakavuudessa kuin vertailtavien järjestelmien kolmiportaiset asteikot. Lisäksi erityisesti pään alueen ja ano-genitaalialueen vammoissa havaittiin suuntauksia, jotka peittyvät käyttäessä vain kolmiportaista asteikkoa, kuten pään alueen vammojen painottuminen asteikon molempiin ääripäihin. Kaikista aineistossa havaituista vammoista 59 % sijoittui raajojen alueelle. Erityisen ongelmalliseksi huomattiin HELRISiin vertailtavien järjestelmien tapa käsitellä kuristamista. Vaatimus objektiivisesti havaittavista kuristamisen merkeistä jättää kirjallisuuden perusteella suuren osan kuristamisista havaitsematta. Tutkitussa aineistossa kuristamista raportoi 9 % uhreista. Johtopäätöksenä HELRISin yksityiskohtaisemmat luokittelu- ja pisteytysmenetelmät luovat paremmat lähtökohdat tapausten vakavuuden luokitteluun sekä vertailuun kuin tarkasteluun valittujen järjestelmien kolmiportaiset luokittelut.