Browsing by Author "Auranen, Noora"

Johdanto: Idiopaattinen keuhkofibroosi (IPF) on krooninen ja etenevä keuhkokudosta arpeuttava sairaus. Sairauden etiologia on vielä tuntematon, mutta myös geneettisillä muutoksilla arvioidaan olevan merkitystä. Uusien antifibroottisten lääkkeiden on osoitettu hidastavan IPF:n etenemistä, mutta ainoa ennustetta parantava hoitomuoto on yhä keuhkonsiirto. Tavoitteet: Tämän tutkielman tavoitteena oli saada lisää tietoa suomalaisista keuhkonsiirtoon päätyneistä IPF-potilaista sekä selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän keuhkonsiirron jälkeiseen elossaoloonsa (survival). Toisena tavoitteena oli tutkia aiemmin sairastetun sytomegalovirusinfektion (CMV-status) vaikutusta keuhkonsiirron jälkeisten viremioiden määrään. Kolmantena tavoitteena oli selvittää potilaiden verestä ja keuhkokudoksesta eristettyjen nukleiinihapponäytteiden laatu ja käytettävyys myöhempiä geenitutkimuksia varten. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto koostui 93:sta Suomessa vuosina 1991-2019 keuhkonsiirron saaneesta IPF-potilaasta ja heidän nukleiinihapponäytteistään (kudos-DNA, veri-DNA, kudos-RNA). Potilaiden tietoja vertailtiin eri vuosikymmenten välillä, ja elossaoloa analysoitiin Kaplan-Meier-menetelmän avulla. CMV-statuksen merkitystä viremioihin selvitettiin tilastollisin menetelmin, ja nukleiinihapponäytteiden laatua analysoitiin geelielektroforeesimenetelmien avulla. Tulokset: Potilaiden lukumäärä ja keski-ikä ovat kasvaneet seuranta-aikana. Valtaosa potilaista oli miehiä. Siirronjälkeiseen elossaoloon vaikutti selvimmin siirtovuosikymmen (Log Rank p=0,002). Iällä, sukupuolella ja verenkuvaparametreillä ei ollut merkitsevää yhteyttä elossaoloon, eikä CMV-statuksella ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä viremioiden lukumäärän. Parafiiniin säilötyt RNA-näytteet olivat täysin hajonneita, mutta molemmat DNA-näytteet olivat sen verran eheitä, että näytteitä voidaan käyttää muun muassa mutaatioanalyyseissä. Verestä eristetyt DNA-näytteet olivat lähes eheitä. Johtopäätökset: IPF-potilaiden keuhkonsiirron jälkeinen elossaolo on pidentynyt vuosikymmenten saatossa. Nykymenetelmien avulla voidaan myös vanhoista arvokkaista kudosnäytteistä tehdä geneettisiä analyysejä, ja näin ollen niitä voidaan käyttää vielä hyväksi uusissa tutkimuksissa.