Browsing by Author "Bergman, Sebastian"

Vakavat tapaturmat ovat merkittävä menoerä yhteiskunnalle ja aiheuttavat neljänneksi eniten kuolemia Suomessa. Viime vuosikymmenen aikana on julkaistu yksittäisiä tutkimuksia, joissa rintakehävammoihin liittyvän kuolleisuuden on todettu olevan aiempaa vähäisempää. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää tylpällä vammamekanismilla syntyvän ilmarinnan, paineilmarinnan, veririnnan, veri-ilmarinnan, sekä keuhkon parenkyymivamman vaikutusta potilaan kuolleisuuteen ja sairaalassa käytettyjen resurssien määrään. Tutkimusaineistona käytettiin korkealaatuista Helsingin Traumarekisteriä, josta haettiin kaikki potilaat ilmarinta-, veririnta-, veri-ilmarinta-, ja muu keuhkovamma -diagnoosilla vuosien 2006–2022 väliltä. Tutkimusaineistosta poissuljettiin kaikki potilaat, joilla oli vakava aivovamma, lapsipotilaat, palovammapotilaat sekä terävällä vammamekanismilla loukkaantuneet. Tutkimukseen rajautui yhteensä 1237 potilasta, joista ilmarinta oli 540:llä, painelimarinta 61:llä, veririnta 142:lla, veri-ilmarinta 359:llä, keuhkokontuusio 715:llä ja keuhkorepeämä 182:lla. Koko tutkimusaineiston kuolleisuus oli 2,7 % (N=34), ja vammaspesifi kuolleisuus oli 1,5 % - 8,2 %. Kuolleisuus oli korkein potilailla, joilla oli paineilmarinta tai vakava keuhkolaseraatio. Tylppien rintakehävammojen aiheuttama kuolleisuus oli kirjallisuutta matalampi Helsingin traumarekisteriaineistossa. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka kuolleisuus olikin varsin maltillista, merkittävälle osalla näyttäisi jäävän normaalia elämää rajoittava pysyvä haitta. Tutkimuksessa havaittiin, että vammakuorman kasvaessa sairaalassaoloaika, tehohoitoaika, sekä aika hengityskoneessa pitkittyivät (p<0,001 kussakin). Leikkaustoimenpiteiden havaittiin myös lisääntyvän vammakuorman noustessa, mutta sijoittuivat vain harvakseltaan (5,3 %) rintakehän alueelle. Valtaosalle potilaista rintakehän alueen vamman hoidoksi riitti pleuradreeni. Vertailtaessa kuolleita selviytyjiin havaittiin, että kuolleet potilaat olivat merkittävästi vanhempia ja heillä oli sairaalaan tullessa useimmin merkkejä merkittävästä verenvuodosta ja hapenpuutteesta, minkä lisäksi heidän systolinen verenpaineensa ja ruumiinlämpönsä olivat alhaisemmat.