Browsing by Author "Borup, Sofia"

I Finland konstateras årligen cirka 400 sköldkörtelcancerfall, varav majoriteten är differentierad sköldkörtelcancer. Dessa differentierade cancerceller producerar likt normal sköldkörtelvävnad tyreoglobulin, som är ett sköldkörtelspecifikt protein. Normalt används tyreoglobulin som tumörmarkör i uppföljningen av differentierad sköldkörtelcancer. Ifall tyreoglobulinantikroppar förekommer går dock inte tyreoglobulimätningens resultat att fullständigt lita på eftersom antikropparna korsreagerar med tyreoglobulinet. Även om en stigande nivå av serumets tyreoglobulinantikroppar under uppföljningen har associerats med kvarvarande cancer och relaps, är antikropparnas prognostiska betydelse fortfarande oklar. Genom att granska redan befintlig forskning inom ämnet, var denna litteraturöversikts mål att få en bättre bild av tyreoglobulinantikropparnas prognostiska betydelse vid differentierad sköldkörtelcancer. Litteraturöversikten behandlar 19 olika studier, vars resultat, betydelse och begränsningar analyseras och jämförs sinsemellan. I allmänhet var kohorterna i forskningarna små och uppföljningstiderna korta, vilket gjorde att antikropparnas inverkan på helhetsprognosen förblev oklar. Användningen av olika laboratoriemetoder vid analysen av tyreoglobulinantikropparna gjorde att forskningarna dessutom var svåra att jämföra sinsemellan. Fastän resultaten till en viss mån var motsägande, verkade det som att en sjunkande nivå av antikroppar hade en gynnsam prognostisk påverkan, medan en ökande eller en stabilt positiv nivå kunde indicera kvarvarande cancer eller relaps. Mer forskning med längre uppföljningstider och framför allt större kohorter skulle krävas för att få en ännu klarare uppfattning om tyreoglobulinantikropparnas betydelse inom differentierad sköldkörtelcancer, så att vården skulle kunna riktas rätt och därmed både spara individen från överdriven vård samt samhället från onödiga kostnader. Suomessa todetaan vuosittain noin 400 kilpirauhassyöpätapausta, joista suurin osa on hyvin erilaistunutta kilpirauhassyöpätyyppiä. Nämä erilaistuneet syöpäsolut tuottavat normaalin kilpirauhaskudoksen tapaan tyreoglobuliinia, joka on kilpirauhasspesifi proteiini. Tavallisesti tyreoglobuliinia käytetään erilaistuneen syövän seurannassa. Mikäli tyreoglobuliinivasta-aineita esiintyy, ei kuitenkaan tyreoglobuliinin mittaustuloksiin voi täysin luottaa tyreoglobuliinivasta-aineiden ristireagoidessa tyreoglobuliinin kanssa. Vaikka seurannassa nousevaa tyreoglobuliinivasta-ainetasoa on pidetty jäännöstaudin tai uusiutuman merkkinä, on vasta-aineiden tarkka ennusteellinen merkitys vielä epäselvä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja tavoitteena oli saada parempi kuva tyreoglobuliinivasta-aineiden ennusteellisesta merkityksestä erilaistuneessa kilpirauhassyövässä. Katsaus koostuu 19 eri tutkimuksesta, joiden tuloksia, merkitystä sekä rajoituksia tarkastellaan ja verrataan keskenään. Yleisesti ottaen kohortit tutkimuksissa olivat pieniä ja seuranta-ajat lyhyitä, johtaen epäselvään vaikutukseen kokonaisennusteessa. Lisäksi tutkimuksissa käytettiin erilaisia laboratoriomenetelmiä tyreoglobuliinivasta-aineiden mittaamiseen, mikä hankaloitti tutkimusten keskinäistä vertailua. Vaikka tulokset osittain olivat ristiriitaiset, laskevalla tyreoglobuliinivasta-ainetasolla vaikutti olevan suotuisa vaikutus ennusteeseen, kun taas laskeva tai stabiilisti koholla oleva taso vaikutti ennakoivan mahdollista jäännöstautia tai uusiutumaa. Lisää tutkimuksia pidemmillä seuranta-ajoilla ja isommilla kohorteilla tarvittaisiin, jotta saataisiin kokonaisvaltainen kuva tyreoglobuliinivasta-aineiden tarkasta merkityksestä hyvin erilaistuneessa kilpirauhassyövässä. Olisi tärkeää osata kohdentaa hoito sitä oikeasti hyötyville, jotta vältyttäisiin mahdollisesti turhilta hoidoilta ja kustannuksilta.