Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "But, Anna"

Sort by: Order: Results:

  • Rasp, Elina; Saavalainen, Liisu; But, Anna; Gissler, Mika; Härkki, Päivi; Heikinheimo, Oskari; Rönö, Kristiina (2022)
    Tausta: Lisääntynyt tietoisuus nuorten endometrioosista vaatii tutkimusta taudin luonteesta ja sen hoidosta näissä ryhmissä. Tavoitteet: Kirurgisesti varmennettujen nuorten endometrioosien (<20-vuotiaat) alatyyppien, esiintymistiheyden, ja endometrioosiin liittyvien toimenpiteiden kuvaaminen Suomessa vuosien 1987–2012 välillä. Tutkimusaineisto- ja menetelmät: Tämän rekisteripohjaisen kohorttitutkimuksen aineisto muodostettiin hakemalla ne 526 nuorta Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen hoitoilmoitusrekisteristä, jotka olivat saaneet ensimmäisen kirurgisesti varmennetun endometrioosidiagnoosinsa vuosina 1987–2012. Ikäkohtainen esiintymistiheys kirurgisesti varmennettuja endometrioosidiagnooseja kohden laskettiin jakamalla nuorten lukumäärä tiettyinä ajanjaksoina henkilövuosilla. Suhteelliset erot esiintymistiheydessä jaksojen välillä laskettiin raakojen ilmaantuvuussuhteiden perusteella. Tulokset: Nuoret jaettiin kolmeen ikäryhmään: alle 17-vuotiaat (8,2 %), 17–18-vuotiaat (39,7 %) ja 19-vuotiaat (52,1 %). Vatsankalvon endometrioosi oli kaikista yleisin endometrioosityyppi (72 %). Seuraavaksi yleisin tyyppi oli munasarjaendometrioosi (23 %). Esiintymistiheys kirurgisesti varmennetulle endometrioosille 100 000:tta henkilövuotta kohden vaihteli 5,63:sta (95 % CI 4,24–7,33) 11,42:een (9,64–13,44). Esiintymistiheys vuosina 2001–2005 oli merkitsevästi korkeampi ja 1,6–2,0-kertainen verrattuna ajanjaksoihin 1987–1990 ja 2006–2012. Verratessa ICD-9 (1987–1995) ja ICD-10 (1996–2012) ajanjaksoja, laparoskopian käyttö (78,2 vs. 88,9 %), päiväkirurgiset leikkaukset (10,3 vs. 31,6 %) ja munasarjoihin (18,8 vs. 34,1 %) tai syvään endometrioosiin (0,6 % vs. 10,8 %) kohdistuvat toimenpiteet lisääntyivät. Eroja endometrioosityyppien tai -toimenpiteiden suhteen ei syntynyt ikäryhmien välille. Pohdinta: Vatsankalvon endometrioosi oli kaikista yleisin endometrioosityyppi jokaisessa ikäryhmässä. 26-vuotisen ajanjakson aikana kirurgisesti varmennettujen endometrioosidiagnoosien esiintymistiheys oli korkeimmillaan vuosien 2001–2005 välillä, jonka jälkeen se kääntyi laskuun. Munasarjoihin ja syvään endometrioosiin kohdistuvat toimenpiteet sekä laparoskopian että päiväkirurgian käyttö lisääntyivät.
  • Eerola, Verner; Helanterä, Ilkka; But, Anna; Lempinen, Marko; Mäkisalo, Heikki; Nordin, Arno; Isoniemi, Helena; Sallinen, Ville (2021)
    Munuaisensiirto parantaa potilaan elämänlaatua, pidentää elämää ja vähentää kustannuksia dialyysiin verrattuna. Suurin osa munuaissiirteistä saadaan Suomessa ja länsimaissa aivokuolleilta luovuttajilta. Aivokuoleman aiheuttamat muutokset luovuttajan hemodynamiikassa ja samanaikainen sytokiinimyrsky vaurioittavat elimiä, ja on kliinisesti merkittävää tarkastella, tuleeko elimet irrottaa mahdollisimman varhain lisävaurioiden kehittymisen estämiseksi. Suomessa elimet irroitetaan nopeasti, mutta käytännöt vaihtelevat maittain. Tarkoituksenamme oli tutkia, miten elinirrotusviive assosioituu munuaissiirteen tuloksiin. Keräsimme todetun aivokuoleman ja elinirrotuksen välisen ajan, sekä luovuttajan ja siirteensaajan tiedot Suomen Elinsiirtorekisteristä 2004–2017, sekä Yhdysvaltojen Scientific Registry of Transplant Recipients-rekisteristä 2008–2018. Analysoimme elinirrotusajan assosiaatiota päätemuuttujiin monimuuttujamalleissa vakioimalla luovuttajan riski-indeksillä, sekä siirteensaajan iällä, diabeteksella ja dialyysin kestolla. Assosiaatio mallinnettiin restricted cubic spline-funktioiden avulla. Kaikkiaan 2 388 Suomessa ja 101 474 Yhdysvalloissa tehtyä munuaisensiirtoa otettiin analyysiin. Mediaaniaika aivokuolemasta elinirrotukseen oli 9,8 tuntia (interkvartiiliväli 7,8-12,4) Suomessa ja 34,8 tuntia (interkvartiiliväli 26,3-46,3) Yhdysvalloissa. Monimuuttujamalleissa korkein siirteen myöhästyneen käynnistymisen riski assosioitui hyvin lyhyisiin ja pitkiin elinirrotusviiveisiin. Matalin riski myöhästyneeseen käynnistymiseen oli 20-50 tuntia elinirrotuksesta. Pidempi elinirrotusviive assosioitui lineaarisesti matalampaan siirteen menetyksen riskiin (riskisuhde 0,9/1 tunti, 95% luottamusväli 0,88-0,92; p=0,001). Akuutit rejektiot eivät assosioituneet elinirrotusviiveen kanssa. Pidempi elinirrotusviive ei assosioitunut huonompiin munuaissiirteen tuloksiin, vaan saattaa olla jopa edullista.