Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Eerola, Verner"

Sort by: Order: Results:

  • Risk and prediction of end-stage kidney disease early after liver transplantation 
    Innanen, Tuija; Sallinen, Ville; Helanterä, Ilkka; Eerola, Verner; Nordin, Arno; Åberg, Fredrik (2023)
    Tutkimuksen tarkoitus. Munuaisten vajaatoiminta on tavallinen komplikaatio maksansiirron jälkeen, mutta postoperatiivista loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa on nykyisellään vaikeaa ennustaa. Osa potilaista voivat hyötyä samanaikaisesta maksa-munuaissiirteestä. Tutkimuksen tavoite oli arvioida loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan riskiä maksansiirron jälkeen sekä erilaisten glomerulussuodoksen estimaattien (eGFR) ennustuskykyä loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan riskin suhteen. Aineisto ja menetelmät. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki Suomessa maksansiirron vuosina 2006–2020 saaneet aikuiset potilaat. Lisäksi erikseen analysoitiin samanaikaisen maksa-munuaissiirteen saaneet potilaat sekä potilaat, jotka olivat dialyysihoidossa ennen maksansiirtoa. Määritimme potilaiden estimoidun glomerulussuodosnopeuden ennen maksansiirtoa käyttämällä viittä (5) erilaista eGFR-yhtälöä, joiden ennustuskykyä arvioimme Kaplan-Meierin estimaattien perusteella. Tulokset. Vuoden sisällä maksansiirrosta 556 potilaasta loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaan sairastui 7 potilasta, ja seuranta-aikana (mediaani 5,0 vuotta, IQR 2,0-8,5 vuotta) yhteensä 20 potilasta. Vuoden kuluessa sairastuneista 7 potilaasta kuudella oli merkittäviä perioperatiivisia komplikaatioita. Tarkastelluista eGFR-yhtälöistä The GFR assessment in liver disease model eli GRAIL-yhtälö (AUC 0,71) sekä The Royal Free Hospital cirrhosis GFR equation eli RFH-yhtälö (AUC 0,70) ennustivat parhaiten loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa vuoden kuluessa maksansiirrosta. Riippuen sovelletusta eGFR-yhtälöstä, loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan ilmaantuvuus vuoden sisään maksansiirrosta vaihteli välillä 3,4–16,7 % potilailla, joilla preoperatiivinen eGFR oli alle 30 ml/min, 0,5-3,1 % kun eGFR oli 30-60 ml/min sekä 0,6-1,2 % kun eGFR oli 60 ml/min tai enemmän. Johtopäätökset. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta vuoden sisällä maksansiirrosta oli harvinaista jopa potilailla, joilla oli vaikea-asteinen munuaisten vajaatoiminta ennen maksansiirtoa, ja äärimmäisen harvinaista potilailla, jotka eivät kärsineet merkittävistä perioperatiivisista komplikaatioista. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa ei pystytty luotettavasti ennustamaan maksansiirtoa edeltävien glomerulussuodoksen estimaattien perusteella. Ehdotamme tutkimusaineistomme perusteella muutosta hoitosuosituksiin munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden osalta, joiden kohdalla harkitaan samanaikaista maksa-munuaissiirrettä.
  • The Association of Time to Organ Procurement on Short- and Long-Term Outcomes in Kidney Transplantation 
    Eerola, Verner; Helanterä, Ilkka; But, Anna; Lempinen, Marko; Mäkisalo, Heikki; Nordin, Arno; Isoniemi, Helena; Sallinen, Ville (2021)
    Munuaisensiirto parantaa potilaan elämänlaatua, pidentää elämää ja vähentää kustannuksia dialyysiin verrattuna. Suurin osa munuaissiirteistä saadaan Suomessa ja länsimaissa aivokuolleilta luovuttajilta. Aivokuoleman aiheuttamat muutokset luovuttajan hemodynamiikassa ja samanaikainen sytokiinimyrsky vaurioittavat elimiä, ja on kliinisesti merkittävää tarkastella, tuleeko elimet irrottaa mahdollisimman varhain lisävaurioiden kehittymisen estämiseksi. Suomessa elimet irroitetaan nopeasti, mutta käytännöt vaihtelevat maittain. Tarkoituksenamme oli tutkia, miten elinirrotusviive assosioituu munuaissiirteen tuloksiin. Keräsimme todetun aivokuoleman ja elinirrotuksen välisen ajan, sekä luovuttajan ja siirteensaajan tiedot Suomen Elinsiirtorekisteristä 2004–2017, sekä Yhdysvaltojen Scientific Registry of Transplant Recipients-rekisteristä 2008–2018. Analysoimme elinirrotusajan assosiaatiota päätemuuttujiin monimuuttujamalleissa vakioimalla luovuttajan riski-indeksillä, sekä siirteensaajan iällä, diabeteksella ja dialyysin kestolla. Assosiaatio mallinnettiin restricted cubic spline-funktioiden avulla. Kaikkiaan 2 388 Suomessa ja 101 474 Yhdysvalloissa tehtyä munuaisensiirtoa otettiin analyysiin. Mediaaniaika aivokuolemasta elinirrotukseen oli 9,8 tuntia (interkvartiiliväli 7,8-12,4) Suomessa ja 34,8 tuntia (interkvartiiliväli 26,3-46,3) Yhdysvalloissa. Monimuuttujamalleissa korkein siirteen myöhästyneen käynnistymisen riski assosioitui hyvin lyhyisiin ja pitkiin elinirrotusviiveisiin. Matalin riski myöhästyneeseen käynnistymiseen oli 20-50 tuntia elinirrotuksesta. Pidempi elinirrotusviive assosioitui lineaarisesti matalampaan siirteen menetyksen riskiin (riskisuhde 0,9/1 tunti, 95% luottamusväli 0,88-0,92; p=0,001). Akuutit rejektiot eivät assosioituneet elinirrotusviiveen kanssa. Pidempi elinirrotusviive ei assosioitunut huonompiin munuaissiirteen tuloksiin, vaan saattaa olla jopa edullista.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO