Browsing by Author "Grünthal, Alva"

Tavoitteet. Emootioiden tiedetään keskeisesti vaikuttavan kokemukseemme kuluneen ajan kestosta. Kokeelliset tutkimukset ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että uhkaavat tapahtumat havaitaan neutraaleja tapahtumia pidempikestoisempina. Subjektiivisten aika-arvioiden on esitetty pohjaavan sisäiseen tahdistin-varaaja-mekanismiin, johon emootioiden ajatellaan vaikuttavan vireystilan tai tarkkaavuuden kautta. Uhkaavan tapahtuman ennakoinnin vaikutuksia ajan keston havaitsemiseen on tutkittu vähemmän ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tutkimusasetelmasta riippuen uhan ennakoinnin on huomattu aiheuttavan niin ajan keston yli- kuin aliarviointia. Selityksenä on esitetty, että erilaiset tapahtumat mahdollisesti aktivoivat erilaista mekanismia subjektiivisen aika-arvion taustalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten 1) uhkaavan tapahtuman ennakointi ja 2) tilanteessa koettu ahdistus vaikuttavat kuluneesta ajasta tehtyyn aika-arvioon. Hypoteeseina oli, että sekä uhkaavan tapahtuman ennakointi että korkeampi ahdistuneisuus aiheuttavat ajan keston yliarviointia. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona oli VirtualTimes-projektin MEG-tutkimuksen behavioraalinen aineisto. Tutkimukseen osallistui 34 perustervettä 18–52-vuotiasta (KA = 29.8) aikuista. Kokeessa osallistujat suorittivat ajallisen diskriminaatiotehtävän, jossa tehtävänä oli luokitella eri kestoisia visuaalisia ärsykkeitä lyhyiksi tai pitkiksi ennalta opittujen standardikestojen perusteella. Lisäksi koehenkilöt ehdollistettiin kahden väriselle ristille, joista toinen indikoi kokeessa uhkaavaa ja toinen neutraalia tilannetta. Uhkaa indikoivan ristin jälkeen kolmasosassa kerroista esitettiin epämiellyttävä ääniärsyke. Tulokset analysoitiin monitasomallinnuksella tarkastelemalla koetilanteen ja ahdistuksen päävaikutusta sekä näiden kahden yhdysvaikutusta. Tulokset ja johtopäätökset. Hypoteesien ja aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaisia tuloksia ei löydetty. Uhkaavan tapahtuman ennakointi, koettu ahdistus tai niiden yhdysvaikutus eivät kokonaisuutena vaikuttaneet ajan keston havaitsemiseen, vaikka manipulaatio vaikutti onnistuneen ja ääniärsyke koettiin huomattavan ahdistavaksi. Aika-arvioissa oli kuitenkin suurta variaatiota, ja yksilötasolla voitiin havaita niin yli- kuin aliarvioimisefektiä. Taustalla saattaisi vaikuttaa sekä virittyneisyys- että tarkkaavuusprosesseja, jotka tässä tutkimuksessa aktivoituivat eri tavoin eri koehenkilöillä. Mekanismien tarkemman roolin ymmärtämiseksi tarvitaan lisää tutkimusta esimerkiksi eri uhkatyypeillä emootion virittyneisyyttä ja valenssia varioiden. Myös ärsykkeen esiintymistodennäköisyyden varioiminen voi tarjota lisätietoa ennakointitilanteista.