Browsing by Author "Helkamäki, Riikka"

Lasten parasomnioiden esiintyvyyttä ei ole systemaattisesti aiemmin selvitetty Suomessa. Kansainvälisissä tutkimuksissa, jotka on toteutettu kyselytutkimuksina vanhemmille, esiintyvyydessä on suuria vaihteluja: unissakävely 0,2-27%, unissapuhuminen 4,3-84,4% ja yölliset kauhukohtaukset 13,4-39,8%. Tässä tutkimuksessa parasomnioiden esiintyvyyttä selvitettiin kyselytutkimuksella vanhemmille, aineisto on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen CHILD SLEEP –aineistoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin esiintyvyyttä yleensä, eri sukupuolten välillä, pysyvyyttä 2v iästä 5v ikään, parasomnioiden liittymistä toisiinsa ja unen laatuun sekä määrään. Esiintyvyys on jaettu säännölliseen, vähintään kerran viikossa, sekä harvemmin tai ei lainkaan. Unissapuhuminen oli selvästi yleisin parasomnia sekä 2- että 5-vuotiailla, sitä esiintyi yli puolella vähintään satunnaisesti. Säännöllinen unissakävely (2v 0,4% ja 5v 1,3%) ja yölliset kauhukohtaukset (2v 5,6% ja 5v 2,1%) olivat harvinaisempia. Runsaammat yöheräilyt olivat yhteydessä kaikkiin parasomnioihin. Unissapuhujat nukkuvat vähemmän yöunta. Erityisesti 2-vuotiailla säännöllisesti kauhukohtauksia saavilla unenlaatu oli monilta osin heikompaa. Lapsilla, joilla oli jokin parasomnia säännöllisesti, oli selvästi muita useammin myös jokin muu säännöllisesti esiintyvä parasomnia. Lasten elintapoja ja tottumuksia olisi syytä jatkossa selvittää vielä lisää, jotta voitaisiin löytää lisää mahdollisia intervention paikkoja. Jonkin verran on myös näyttöä geneettisestä alttiudesta parasomnioille lapsuudessa.