Browsing by Author "Hettula, Aapo"

2000-luvun alussa käynnistyi kiihtyvä trendi, jossa yksityisen hammaslääkärialan toimijat alkoivat fuusioitua ja muodostaa suurempia ketjuja. Aiheesta on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimusta. Tutkimuksen tekeminen aiheesta on tärkeää, jotta saadaan tietoa vaikuttaako ketjuuntuminen käytännössä hammaslääkärin työhön ja sitä kautta potilaisiin, heidän palvelukokemukseensa ja heille annettavaan hoitoon. Tämän tutkimuksen kohteena ovat olleet mahdolliset muutokset hammaslääkärin työnkuvaan ja kliinisen autonomian toteutumiseen ketjuun kuuluvassa yrityksessä hammaslääkärien näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen ja se on toteutettu kyselytutkimuksena, joka on lähetetty kaikille Suomen Hammaslääkäriliiton jäsenille. Kyselytutkimuksen pääkohderyhmänä ovat olleet hammaslääkärit, jotka ovat 2000-luvulla työskennelleet yksityisen sektorin vastaanotolla, joka on työssäolon aikana myyty osaksi suurempaa yritystä. Kyselyyn vastasi 73 kohderyhmään kuuluvaa hammaslääkäriä. Kyselytutkimuksen mukaan ketjuuntuminen on yhtenäistänyt hoitokäytäntöjä Käypä hoito-suositusten mukaisiksi, tuonut uutta tekniikkaa ja apuvälineitä hammaslääkärien työskentelyn tueksi ja mahdollistanut hoidon toteuttamisen moniammatillisemmin. Laajemman työyhteisön ja suuremman organisaation takia hammaslääkärien työaikaa on vapautunut enemmän kliinisiin töihin. Negatiivisina ilmiöinä ketjuuntumisen myötä on havaittu lisääntynyttä toiminnan taloudellista ohjautuvuutta yrityksen taholta, missä vaarana on taloudellisten seikkojen priorisoituminen potilaille annettavan hoidon kustannuksella. Organisaatioissa on aiempaa enemmän henkilöstöä, jolla ei ole alan substanssiosaamista, jolloin ero lääketieteellisesti perustellun hoidon ja tuloksen tekemisen välillä hälvenee. Haasteena yksityisessä terveydenhuoltomarkkinassa on sovittaa tämä taloudellinen voiton tavoittelu ja lääketieteellisesti perusteltu hoito yhteen. Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä yleisiä päätelmiä yksityisen terveydenhuoltomarkkinan tilanteesta alan ketjuuntuessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää toiminnan kehittämisessä parempaan suuntaan niin potilaiden kuin henkilöstönkin kannalta.