Browsing by Author "Hevossaari, Kari"

Lääkärin hyvät vuorovaikutustaidot hyödyttävät sekä potilasta että lääkäriä itseään. Ne ovat samanarvoiset kliinisten kädentaitojen ja lääketieteellisen tiedon kanssa. Hyvät vuorovaikutustaidot omaavien lääkärien potilaat saavat parempaa hoitoa ja lisäksi nämä lääkärit voivat itsekin paremmin. Muutos asenteissa vuorovaikutustaitoja kohtaan on viimeisten vuosikymmenien aikana ollut suuri. Niistä on tullut osa niitä perustaitoja, joita valmistuvien lääkärien oletetaan hallitsevan. Samanaikaisesti vuorovaikutustaitojen opetusta osana lääkärien peruskoulutusta on kehitetty ja lisätty. Vuorovaikutustaitojen opetusta on mahdollista purkaa eri osa-alueisiin, mutta mikään yksittäinen opetusmenetelmä ei ole osoittautunut ylivoimaiseksi. Tärkeintä on tarkoin suunniteltu, järjestelmällinen ja monipuolinen koulutus, joka alkaa lääketieteen opintojen alussa ja jatkuu valmistumiseen asti. Opetuksen tulisi koskettaa kaikkia lääketieteen erikoisaloja ja opitut taidot on tärkeää kyetä integroimaan osaksi oikeita kliinisiä potilaskontakteja. Opiskelijoiden edistymistä täytyy seurata opintojen aikana, antaa heille palautetta ja tarjota heille mahdollisuuksia keskustella oppimastaan. Opiskelijat suhtautuvat vuorovaikutuskoulutukseen pääosin myönteisesti. Opettajien omien vuorovaikutustaitojen tulee olla hyvät ja heidän asenteensa näiden taitojen oppimista kannustavaa. Vuorovaikutuskoulutuksen eri menetelmien ja niiden tehon tutkiminen on tärkeää. Tutkimuksesta saatavaa tietoa tulee aktiivisesti levittää niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Vuorovaikutuskoulutusta tulee säännöllisesti päivittää, koska yhteiskunta, yleinen arvomaailma sekä käyttäytymisnormit lääkärien ympärillä ovat jatkuvassa muutoksessa.