Browsing by Author "Hiltunen, Jesse"

Pään ja kaulan alueen karsinoomat ovat ominaisuuksiltaan vaihteleva joukko pahanlaatuisia kasvaimia, jotka tyypillisesti leviävät kaulan imusolmukkeisiin. Näiden syöpien hoito on kirurgia, johon yhdistetään säde- ja lääkehoito, jos epäillään syövän levinneen. Tutkijat kehittävät jatkuvasti lääkkeitä, ja tässä keskeisessä roolissa on yksilöllinen lääketestaus potilaista otetuilla syöpäkudosnäytteillä. Fragmenttikasvatuksessa potilaasta kerätty kudosnäyte käsitellään pienemmiksi kudospaloiksi eli fragmenteiksi, joita voidaan laboratorio-olosuhteissa kasvattaa ja tutkia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää fragmenttikasvatusta syöpänäytteiden tutkimusmenetelmänä sekä selvittää kahden eri kasvatusmatriisin potentiaalia syöpänäytteiden kasvatuksessa ja lopulta lääketestauksessa. Tavoitteena oli systemaattisesti tutkia potilailta kerätyt syöpänäytteet ja vertailla kahta kasvatusmatriisia keskenään. Kasvatuksista analysoitiin sekä makro- että mikroskooppisia ominaisuuksia eri aikapisteissä. Analyysissa värjättiin useita erilaisia proteiinimerkkiaineita, joiden on todettu ilmentyvän pään ja kaulan alueen karsinoomissa. Ki67 on solukierron mitoosiin liittyvä proteiinimerkkiaine, jota käytettiin osoittamaan kasvatuksissa tapahtuvaa solujakautumista. BMI-1 puolestaan on sikiökauden soluissa ilmenevä proteiini, jonka on kuvattu ilmenevän myös suusyövissä. TUNEL-entsyymivärjäyksellä pyrittiin näyttämään solukuoleman määrää ja sijaintia. Kasvatusten käsittely- ja värjäysprotokollat kehittyivät merkittävästi jo tutkimuksen aikana. Lisäksi värjäystuloksista saatiin mielenkiintoisia viitteitä kasvatusmatriisien ominaisuuksista. Keskeisimmät tulokset olivat BMI-1-positiivisten solujen löytyminen fragmenttikasvatuksista, sekä solukuoleman ja –jakautumisen samankaltaisuus kasvatuksissa ja alkuperäisessä syöpäkudoksessa. Tutkimuksessa verrattiin myös kudoksensäilöntäliuoksessa yön yli säilöttyä syöpäkudosnäytettä välittömästi analysoituun näytteeseen, ja alustavien tulosten mukaan ensin mainitussa kuolevien solujen osuus oli merkittävästi suurempi.