Browsing by Author "Jämsä, Terhi"

Suomen luonnossa esiintyy noin 50 myrkyllistä sienilajia, joista vain muutama voi syötynä aiheuttaa hengenvaaraa. Tässä takautuvassa tutkimuksessa analysoitiin Myrkytystietokeskukseen tulleita sieniä koskevia puheluita (n=10869). Vakavien myrkytysten määrän arvioinnissa hyödynnettiin kuolinsyyrekisteristä haettuja sienimyrkytyskuolemia, maksan mekaanisten tukihoitojen määriä ja sienimyrkytyksen vuoksi tehtyjä maksansiirtoja. Myrkytystietokeskukseen tulevista puheluista kirjataan tieto esimerkiksi myrkytyksen ajankohdasta, altistuneen iästä ja sukupuolesta, oireista ja annetuista hoito-ohjeista. Suurin osa Myrkytystietokeskukseen tulevista puheluista tulee itse potilaalta tai heidän omaisiltaan (85%) ja loput lähinnä terveydenhuollon ammattilaisilta. Lasten myrkytysepäilyissä yhteydenotto Myrkytystietokeskukseen oli melkein aina riittävä eikä muita toimenpiteitä tarvittu (92%). Lasten kohdalla altistus jää usein vain maistelun tasolle, joten vakavan myrkytyksen riski on pieni. Puheluaineistossa korostui sienten tunnistamisen vaikeus puhelun aikana. 56% sienistä jäi tuntemattomaksi. Tunnistetuista sienistä yleisin oli punakärpässieni (n=1350). Tutkitulla ajanjaksolla 18 potilasta sai mekaanista maksan tukihoitoa ja viidelle tehtiin maksansiirto. Vakavissa myrkytyksissä kaakkoisaasialaiset olivat yliedustettuina (44%). Vuoden 2000 jälkeen Suomessa on tilastoitu vain yksi sienimyrkytykseen liittyvä kuolema. Vakavat sienimyrkytykset ovat edelleen Suomessa harvinaisia. Vakavissa sienimyrkytyksissä on tärkeää pyrkiä sienen tarkkaan tunnistukseen asiantuntijoiden avulla. Sienimyrkytysten kokonaismäärästä on vaikeaa tehdä tarkkaa arviota, mutta tämän tutkimuksen perusteella ei vaikuta siltä, että niiden määrä olisi olennaisesti lisääntynyt viime vuosina. Myrkytystietokeskuksella on edelleen tärkeä asema neuvontapalveluna sekä kansalaisille että terveydenhuollon ammattilaisille.